Kirkon on kohdattava ennemmin tai myöhemmin historiallinen totuus Jeesuksesta. Se ei voi panna päätä pensaaseen enää. Totuus voittaa kuitenkin lopulta ja paljastuu jokaiselle kuoleman jälkeen. Oikea Jumala pitää tästä kaikesta huolen. Kirkko teki Jeesuksesta Jumalan. Se on Totuus. Paljastan nyt tempun taustoineen.
Kaikki alkoi Vanhan Testamentin ja juutalaisuuden opetuksesta, että ihminen ei ole eikä voi olla Jumala. Juutalaisuus teki selvän eron ihmisen ja Jumalan välille. Jumala sanoi: ”Minä olen se, mikä minä olen.” Vanha Testamentti ja juutalaisuus eivät tunne myöskään ihmisuhreja syntien sovittamiseksi. Antiikin Kreikan ja Rooman uskonnot ja kulttuurit tunsivat sen sijaan ihmisuhrit Jumalalle ja näissä uskonnoissa Jumalat olivat ihmisen kaltaisia. Antiikin ihmiselle Jumala ihmisenä oli tuttu juttu.
Vanhan Testamentin mukaan usko ja palvonta kuuluvat yksin Jumalalle. Luotua olentoa ihminen ei saa palvoa eikä häneen uskoa. Historiallinen Jeesus ei pyytänyt ketään palvomaan itseään eikä hän pyytänyt ketään myöskään uskomaan häneen. Historiallinen Jeesus pyysi kannattajiaan seuraamaan Häntä. Jeesuksen seuraaminen tarkoitti Jeesuksen kuuntelemista ja hänen sanomansa noudattamista. Jeesus oli Jumalan Poika eli Jumalan Valittu eli ihminen, joka toimi Jumalan asialla ja tuli kertomaan Jumalan armosta ihmiskunnalle. Historiallinen Jeesus opetti uskomaan yhteen Jumalaan ja kehotti lähimmäisenrakkauteen kaikkia kohtaan, myös vihollisia kohtaan.
Kohtalokkaat käännösvirheet johtivat ajatukseen Jeesuksesta jumalallisena olentona tai Jumalana. Juutalaiset tarkoittivat Jumalan Poika sanalla alun perin hyvää tai oikeamielistä ihmistä. Sana ei koskaan viitannut jumalalliseen olentoon. Juutalaisille Jumala on yksi eikä hänen rinnallaan ole muita jumalallisia olentoja. Kun sanoma Jeesuksesta levisi hellenistiseen maailmaan, kirkko teki kohtalokaan käännösvirheen arameasta kirjaimelliseksi Jumalan Pojaksi kreikan kielellä. Samalla käännettiin väärin Jesajan nuori nainen kreikan kielellä neitsyeksi. Näin sai alkunsa kertomus Jeesuksen yliluonnollisesta syntymästä neitsyestä Pyhän Hengen avulla. Kirkko lisäsi Jeesuksen lapsuukertomuksen myöhemmin kristilliseen perimätietoon. Kaikki tämä vahvisti ajatusta, että Jeesus oli enemmän kuin tavallinen ihminen. Antiikin mytologioissa oli totuttu ajatukseen Jumalasta ihmisen hahmossa maan päällä. Nyt kirkko sovitti tulkinnan myös Jeesukseen.
Jeesus teki vaikutuksen kuulijoihin. Hän opetti viisaasti ja teki jopa ihmetekoja Jumalan avulla. Kun Jumala otti hänet Taivaaseen, opetuslapset jäivät ihmettelemään kaikkea tapahtunutta ja levittämään Jeesuksen opetuksia eteenpäin. Moni kyseli mielessään, kuka Jeesus oikein oli.
Vähitellen syntyi erilaisia tulkintoja kirkossa. Jeesuksen seuraajilla oli kova ikävä Jeesusta. Moni odotti Jeesuksen pikaista paluuta takaisin. Toiset halusivat nähdä Jeesuksessa Jumalan. Johannneksen perimätiedossa Jumalan Poika vaati jo uskoa osakseen ja Johannes opetti, että jokainen, joka uskoo Poikaan, elää, vaikka olisi kuollut. Näin Jeesuksesta tehtiin Jumala kirkossa.
Varhaiskirkon jäsenet lainasivat tutusta kulttuuriympäristöstä eli antiikin Kreikan ja Rooman uskonnoista ja myyteistä ideoita kuvaamaan Jeesusta ja hänen sanomaansa. Ajatus syntien sovittamisesta ihmisuhrilla napattiin antiikin pakanallisista uskonnoista. Samoin ajatus Jumalasta ihmisenä. Näiden oppien katsottiin kuvaavan menestyksellisesti kirkon uutta sanomaa ja voittavan puolelleen uusia jäseniä.
Rooman keisari Konstantinus Suuri näki kaikessa tässä tutussa ajatusmallissa ja kirkon sanomassa keinon lisätä Rooman valtakunnan yhtenäisyyttä ja valtaa ja hän käytti kirkkoa hyväkseen valtapyrkimyksissään ja saneli Nikean kirkolliskokouksessa teologiset ratkaisut. Näin Kolminaisuus voitti kilpailevat vaihtoehdot Rooman keisarin päätöksellä.
Tämän jälkeen kristillinen perimätieto piti saada sopusointuun Kolminaisuuden ja muiden kirkon lainaamien uskonnollisten ideoiden kanssa ja alkoi säälimätön taistelu muita tulkintoja vastaan. Kirkko syytti toisinuskovia harhaoppisiksi ja ajoi heidät kirkon ulkopuolle tuhoten toisinajattelijoiden kirjat ja vainoamalla eri mieltä olevia. Näin jälkipolvien olisi vaikea selvittää historiallista totuutta Jeesuksesta ja kirkosta. Kirkko pääsi valtaan Rooman keisarin tuella ja on siitä lähtien nauttinut vallastaan eri puolilla maailmaa.
Kirkkoisien logiikka petti. Jos Jeesus olisi ollut Jumala, hän ei olisi rukoillut Isää. Jos Jeesus olisi ollut Jumala, hän ei olisi ilmaissut olevansa voimaton ilman Jumalan apua. Jos Jeesus olisi ollut Jumalam hänellä olisi ollut samalaiset tiedot ja kyvyt kuin Jumalalla, mutta Jeesus paljastaa, että yksin Isä tietää lopun aikojen päivämäärät. Jos Jeesus olisi ollut Jumalam hän ei olisi voinut kuolla Ristillä, koska Jumala on kuolematon. Jos Ristillä kuoli pelkkä ihminen, ei tämä yksi ihminen voi sovittaa muiden syntejä juutalaisuuden mukaan. Jos Jeesus olisi ollut Jumala, hän ei olisi huutanur Ristillä: ”Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?” Jos Jeesus olisi ollut Jumala, hänen tyhjästä haudastaan olisii tullut pyhiinvaelluspaikka ja tarkka kuolinpäivämäärä ja hauta paikka olisi kaikkien tiedossa. Nyt aikalaislähteet vaikenevat kaikesta tällaisesta, myös Jerusalemin temppelin esiripun repeämisestä ja maanjäristystyksestä tuona päivänä. Kaikki tämä herättää epäilyksiä Jeesuksen jumaluudesta.
Kreikan sanalla logos on monia merkityksiä, Se voisi olla myös järki. Jumalaa se ei kuitenkaan ole koskaan tarkoittanut. Jumala ja Logos ovat eri asioita. Logos ei ole mikään persoona. Se on vain puhtaasti sana. Jumala loi kaiken sanan avulla tms. Sana tulee jonkun suusta ja joku käyttää sanoja kommunikoimiseen.
Johannes yhdisti kreikkalaista filosofiaa Jeesuksen tarinaan. Kaikesta huolimatta Kolminaisuutta on aina arvioitava logiikan keinoin. Kolminaisuus on epälooginen. Jumala on luonut logiikan ja järjen ja noudattaa myös sitä. Poika ei voi olla samaa olemusta kuin Isä, koska näillä on aivan erilaiset kyvyt ja ominaisuudet. Jeesus ei tiedä kaikkea, ei edes lopun aikoja eikä voi mitään, ellei Isä anna hänelle voimaa. Siitä näemme, että eivät voi olla samaa olemusta. Jeesus rukoilee aina Isää, ei itseään ja pitää Jumalaa korkeampana olentona. Eivät voi olla samaa olemusta millään todellisuudessa, vaikka Kolminaisuusoppi niin väittää. Jumala herätti Jeesuksen kuolleista, ei Poika itse. Niinpä taas näemme, että eivät voi olla samaa olemusta, koska on erilaiset kyvyt ja taidot sekä osaaminen.
Johtopäätös: Jeesus oli juutalainen ihminen, joka julisti Jumalan sanomaa ollen upea opettaja ja julistaja eli Jumalan lähettiläs. Näin uskoivat myös Jeesuksen opetuslapset. Kukaan ei koskaan puhunut mitään Kolminaisuudesta, ei koskaan.
Historiallinen totuus ei muutu vallan käytöllä, ei rahalla, ei kieltämällä historian tutkimukset, ei demokratialla eikä kirjoittamalla historiaa uudelleen voittajan silmin. Historiallinen totuus tulee lopulta ilmi. Oikea Jumala huolehtii siitä ja paljastaa sen kaikille kuoleman jälkeen. Me ihmiset emme voi muuttaa kirkon historiaa oman mielemme mukaiseksi. Olen tutkinut kristillistä perimätietoa vuosikymmenenten ajan kaikessa hiljaisuudessa erilaisten lähteiden ja kirjallisuuden parissa ja olen päätynyt johtopäätökseen: kirkko teki Jeesuksesta Jumalan.
Jumala ei ollut toimeton huomatessaan, mitä kirkossa tapahtui ja miten kirkko muokkasi Jeesuksen sanomaa. Oikea Jumala päätti lähettää uusia matkaoppaita eli opettajia ja profeettoja maailmaan palauttamaam kirkko ja ihmiskunta yhden Jumalan luokse. Näin saapui maailmaan islamin julistaja ja opettaja Muhammed. Hän ei tuonut mukanaan uutta uskontoa tai uutta sanomaa, vaan tuli vaatimaan paluuta historiallisen Jeesuksen opetuksiin: Uskokaa yhteen Jumalaan, tehkää hyvää elämässä ja pyrkikää joka päivä elämässä hyvyyteen ja rakkauteen. Oikea Jumala antaa katuvalle synnit anteeksi ilman verenvuodatusta ja lahjoittaa uskoville ikuisen elämän Taivassa kuoleman jälkeen. Siinä näkyy Jumalan rakkaus eli Armo.
Näin juutalaiset, kristityt ja muslimit ovat samaa perhettä ja uskovat samaan Jumalaan. Nyt on aika yhdistää voimat ja kulkea yhdessä käsi kädessä maailmassa ja välittää aidosti toisistamme ja auttaa kaikessa sekä kokoontua yhteen yhden oikean Jumalan äärellä. Oikeaa Jumalaa voi kutsua Jahveksi, Isäksi tai Allahiksi.
Hyvä alku nyt olisi perua Nikea kirkolliskokouksen päätökset ja tunnustaa kirkon historiassa tehdyt teologiset virheet: kirkko teki Jeesuksesta Jumalan. Kirkon pitäisi palata historiallisen Jeesuksen yksinkertaiseen sanomaan: Usko yhteen Jumalaan ja tee hyvää elämässäsi. Tämä toisi yhteen juutalaiset, kristityt ja muslimit. Olisimme silloin samaa perhettä ja mahtuisimme kaikki samaan Taivaaseen.
Uskontojen välinen kilpailu loppuisi ja loppuisi myös pahan puhuminen muista uskonnoista ja muista ihmisistä. Saataisiin aikaan todellinen rauha maailmaan ja alkaisi globaali välittäminen toisistamme. Talous ei olisi ykkösarvo maailmassa, vaan se alistettaisiin yhteisen elämän ja hyvinvoinnin alle. Turha tuotanto ja luonnonvarojen ylikulutus loppuisi kansainväliseen yhteistyöhön ja sosiaalitalouteen. Tämä on minun unelmani paremmasta maailmasta ja paremmasta tulevaisuudesta.
Huomaa: Tämä on vain minun minun mielipiteeni asiasta. Minä en omista Totuutta enkä voi sitä 100%:sti todistaa. Voin olla siis väärässä. Olen tehnyt havaintoja, seurannut erilaisia lähteitä ja pyrkinyt tekemään historiallisesti oikeat johtopäätökset lähdekriitiikin ja terveen järjen avulla. Jos Totuus on oikeasti jotain muuta, se on sitä ja sekin paljastuu aikanaan. Minua ei haittaa yhtään, jos katolinen kirkko on koko ajan ollutkin oikeassa aivan kaikessa.
”Juutalaisuudessa keskitytään tähän elämään. Keskitymme siihen, mitä teemme – elämään rehellisesti, ystävällisesti ja oikeudenmukaisesti. On olemassa käsitys maailmasta, joka on tulossa, eikä juutalaisuus opeta, että vain juutalaiset menevät sinne. Vanhurskaat ihmiset kaikista kansoista ovat siinä osallisia. Kyse ei ole tietynlaisen uskonnon liittymisestä. Kyse on siitä, miten ihminen elää. Toisin sanoen, tämän vuoksi juutalaiset eivät evankelioi. Sinun ei tarvitse kääntyä tai olla juutalainen, jotta sinulla olisi suhde Jumalaan. Juutalaisuus opettaa, että Jumala välittää kaikista ihmisistä.
Jos joku tuntee syvää vetoa juutalaisuuteen, kääntymys on mahdollista, mutta se on pitkä ja vakava prosessi. Ei ole mitään painetta, eikä se ole jotain, mitä kenenkään tarvitsee tehdä tullakseen Jumalan hyväksymäksi. Juutalaisuus ei yritä käännyttää ihmisiä, koska suhteesi Jumalaan on jo pätevä sellaisena kuin olet.
Mitä tulee siihen, miten näet Jeesuksen, olisin samaa mieltä! Juutalaisuudessa Jeesusta pidetään juutalaisena miehenä, opettajana, joka puhui Jumalasta samalla tavalla kuin monet juutalaiset opettajat. Häntä ei pidetä Jumalana tai Messiaana, mutta häntä kohdellaan edelleen ihmisenä, joka eli juutalaisen perinteen sisällä. Hän oli ortodoksijuutalainen ja opetti seuraajiaan pitämään Jumalan Tooran.”
Lähde: https://www.instagram.com/jewgreekanmama/
Juutalaisuus ei tunne ihmisuhreja syntien sovittamiseksi toisin kuin antiikin kreikkalainen ja roomalainen kulttuuri. Ajatus Jeesuksesta sovitusuhrina ei tule juutalaisuudesta, vaan on kirkon keksimä oma idea pakanauskontojen pohjalta. Paavali kehitti ajatuksen Jeesuksen suorittamasta sovituksesta ja lunastuksesta Ristin tapahtumissa. Historiallinen Jeesus opetti, että Jumala antaa synnit anteeksi suoraan ihmiselle ilman verenvuodatusta.
”Juutalaisuudessa syntien sovitus on prosessi, joka keskittyy ensisijaisesti katumukseen (tšuva, hepr. teshuvah), rukoukseen, paastoon ja hyväntekeväisyyteen. Vaikka muinaisessa Israelissa Jerusalemin temppelissä suoritettiin uhritoimituksia syntien sovittamiseksi, nykyjuutalaisuudessa, temppelin tuhon jälkeen, painopiste on siirtynyt näihin hengellisiin käytäntöihin.
Avainelementit:
– Jom Kippur (Suuri sovituspäivä): Tämä on juutalaisen kalenterin pyhin päivä ja sovituksen huipentuma. Sitä edeltää kymmenen katumuksen päivän jakso, joka alkaa roš hašanasta (juutalainen uusivuosi). Jom Kippurin aikana juutalaiset paastoavat ja rukoilevat intensiivisesti, pyytäen Jumalalta anteeksiantoa synneilleen.
– Tšuva (Katumus): Tämä on keskeinen käsite. Se ei tarkoita vain pahoittelua, vaan aktiivista pyrkimystä muuttaa käytöstään, korjata vääryydet, pyytää anteeksi niiltä, joita on loukannut, ja tehdä päätös toimia oikein tulevaisuudessa.
– Uhrit (historiallisesti): Mooseksen lain aikoina syntejä sovitettiin Jerusalemin temppelissä suoritettujen uhrien, kuten syntiuhrien (hattat), avulla. Ylimmäinen pappi suoritti erityisiä rituaaleja Jom Kippurina koko kansan syntien puolesta.
– Armeliaisuus ja hyväntekeväisyys (Tsedaka): Nykyjuutalaisuudessa hyvät teot ja lähimmäisenrakkaus nähdään tärkeinä osina sovitusprosessia, kuten profeetta Jesaja korostaa (Jes. 58:6,7).
Juutalaisuuden syntikäsitys tunnustaa, että jokainen ihminen tekee virheitä, eikä kukaan ole täydellinen. Sovitusproessi on jatkuva elinikäinen pyrkimys elää Jumalan tahdon mukaisesti ja ylläpitää oikeita suhteita sekä Jumalaan että muihin ihmisiin.”
Lähde: Google AI
Juutalaisuus teki selvän eron ihmisen ja Jumalan välille. Ihminen ei voi olla Jumala juualaisuudessa. Ajatus Jumalasta ihmisenä ei tule juutalaisuudesta, vaan on kirkon keksimä idea pakanauskontojen pohjalta. Antiikin Kreikan ja Rooman mytologioissa ja uskonnoissa Jumalat ilmestyivät ihmisinä maan päälle. Kristinuskon levitessä hellenistiseen maailmaan, kirkon jäsenet lainasivat antiikin mytologioista ajatuksen inkarnaatiosta ja Jumalan ihmiseksi tulemisesta ja liittivät sen kristilliseen perimätietoon. Näin siitä tuli uskon tulkintaa ja osa Jeesuksen tarinaa.
Historiallinen Jeesus ei pitänyt itseään Jumalana. Jeesus oli Jumalan Poika eli Jumalan Valittu eli ihminen, joka toimi Jumalan asialla. Hän oli Jumalan lähettiläs ja opettaja Jumalan armosta. Näin hän saattoi toimia jumalallisella valtuutuksella ja jumalallisella voimalla.
”Antiikin Kreikan ja Rooman mytologioissa jumalat esiintyivät hyvin usein ja tyypillisesti
ihmisen hahmossa. Tätä ilmiötä kutsutaan usein antropomorfismiksi.
Tässä on joitakin keskeisiä piirteitä jumalten ihmishahmoisuudesta:
Ulkomuoto: Jumalat kuvattiin fyysisesti täydellisinä ihmisinä, joskin usein yliluonnollisen kauniina tai voimakkaina. Heillä oli ihmisten piirteitä, tunteita ja jopa heikkouksia.
Vuorovaikutus ihmisten kanssa: Myyteissä jumalat laskeutuivat usein Olympokselta (tai muista asuinpaikoistaan) maan päälle ja olivat suoraan vuorovaikutuksessa kuolevaisten kanssa. He saattoivat esiintyä tavallisina ihmisinä, vierailijoina tai jopa eläiminä, usein peitelläkseen todellisen identiteettinsä.
Inhimilliset tunteet ja motiivit: Jumalilla oli inhimillisiä luonteenpiirteitä, kuten mustasukkaisuus (esim. Hera), viha, rakkaus ja kostonhimo. Nämä inhimilliset motiivit ajoivat usein myyttien juonia eteenpäin.
Suhteet ja perheet: Jumalat muodostivat perheitä (esim. Zeus ja Hera olivat aviopari), saivat lapsia sekä keskenään että ihmisten kanssa, mikä korosti heidän ihmismäisyyttään.
Antiikin ihmisille jumalat eivät olleet pelkkiä abstrakteja voimia, vaan henkilöityneitä olentoja, joiden kanssa saattoi olla eräänlaisessa vuorovaikutussuhteessa esimerkiksi uhrausten ja rituaalien kautta.”
Lähde: Google AI
On mahdotonta käydä mielekästä ajatustenvaihtoa Google AI:n kanssa koska pitäisi kohta kohdalta verrata sen tajunnanvirtaa ja kristillistä uskoa toisiinsa. Mutta:
Pelkät ulkonaiset yhtäläisyydet ja sisällössä ilmenevät yhtäläiset ajatukset (mutta mihin unohtuivat kaikki isot ja pienet eroavaisuudet?) eivät osoita, että islam, juutalaisuus ja kristinusko olisivat yhtä ja samaa. Varsinkin kun islamin kristinuskokritiikki perustuu tosiasiallisesti monien asioiden väärinymmärrykselle.
Otetaan nyt esille vaikkapa se hersyvin ero: Odottaako meitä taivaassa autuus ja enkelten kaltaisuus, jossa ei mennä naimisiin, vaiko 72 neitsyttä, joiden kanssa muhinoida, jos sattuisimme kohtaamaan marttyyrin osan?
Heinzpeter Hempelmann on muuten käsitellyt kysymystä uskontojen ykseydestä ja moneudesta hyvin kirjassaan Kaikkien uskontojen Jumala?
Teologiassa pitää muistaa käyttää tervettä järkeä! Taivaassa ei ole mitään neitsyitä odottamassa ketään. Minä arvostelen kaikkia uskontoja, myös islamia ja en todellakaan usko sen järjenvastaisiin ja älyttömiin opetuksiin, mutta en myöskään kirkon älyvapaisiin opetuksiin. Raamattu ja Koraani ovat omaan aikaan sidottuja kirjoja, mitä monien on vaikea hyväksyä. Ajaton sanoma löytyy se, mikä ajaa Jumalan armoa ja rakkautta -periaatteella ja käyttämällä tervettä järkeä. Elämä Taivassa on toisenlaista kuin maan päällä. Se riittäköön myös uteliaille.
Reijo oli huolissaan minun uskostani. Minä olen aina uskonut Jumalaan ja Jeesukseen. Teologinen tiedekunta muutti uskoni kuitenkin toisenlaiseksi ja tajusin, etät kirkko on tehnyt Jeesuksesta Jumalan ja kirkko on tehnyt monta muutakin asiaa vastoin tieteellistä teologiaa tai eksegetiikkaa. Uskon syvästi Jumalaan ja Jeesukseen, mutta näen asioita nyt uudessa valossa ja viestini on, että juutalaiset, kristityt ja muslimit kuulvat samaan perheeseen ja me kaikki uskovat mahdumme samaan Taivaaseen. Meillä on sama Jumala ja sama sanoma.
Wille Riekkinen on oikeassa näkemyksissään ja häntä sopisi nyt kuunnella tarkoin. Minulle jokainen uskova, oli hän sitten juutalainen, kristitty tai muslimi, on uskon veljeni ja sisareni ja iloitsen heistä kaikista tässä maailmassa ja muistuta, että erilaiset tulkinnat ovat aina kuuluneet kirkkoon. Islamiakin voi pitää yhtenä kristinuskon suuntauksena.
Pasi,
”Reijo oli huolissaan minun uskostani.”
Oikea ei kata kaikkea mahdollista, mitä ihmisen mieleen tulee. Oikeastaan se ei kata ollenkaan ihmisen ajatuksia, koska Jumala on ilmoittanut Totuuden Sanassaan, mikä on yhtäkuin Jeesus. Hänen vastaanotamisensa on pelastus tulevasta tuhosta. Tiedät miten islamilaisuus on syntynyt. Sitä yritti Rooman kirkko (RKK) liittää yhteyteensä ja onnistuikin. Tästä todistuksena on klausuuli katolisessa katekismuksessa, mikä rankkaa islaminuskoiset heti kreikkalaiskatolisten jälkeen kelvollisiksi taivaaseensa. Tästä todistuksena on viimeiset paavit vierailleet Turkissa ja puheissaan näillä käynneillä vakuuttaneet yhteenkuuluvaisuuttaan.
Sinun lisäksesi mm. paavi Benedictus ilmaisee itseään kuin helluntalainen, mutta liiskaa kaiken sanomansa kuin Nikeian uskontunnustus sen loppupäätelmässä: ”Tunnustamme yhden kasteen syntien anteeksiantamiseksi,”
Siksi kysyin, että oletko koskaan ollut herätyksessä, eli Isän vedossa, koska se ei ole yhtäkuin autuuttava kaste. Isän veto vetää Jeesuksen pelastettavaksi, minkä minä olen kokenut ja mikä oli Marian ”Se Yksi”, mitä ei häneltä voi ottaa pois. Totuus on lyhyt, ja siinä on Voima. Tätä sinulta peräsin, Jeesuksen sisällinen tunteminen!
Pasi T. Kristityt pitivät islamia sen synnyttyä tosiaankin uutena harhaoppina eli tavallaan yhtenä kristinuskon suuntauksena.
Minun opiskeluaikanani teologisessa tiedekunnassa korostettiin, että tiedekunta ei määrää kirkon uskoa. Kuten olen todennut, pelkkä radikaalin eksegetiikan tulosten (kritiikitön) omaksuminen ei johda sellaisiin johtopäätöksiin ja uskontorajat ylittävään ”ekumeniaan” jota markkinoit. Se käsitys Jeesuksesta ja Jumalasta, jota tarjoilet, edellyttäisi kaikkien kolmen uskonnon sisällä tapahtuvaa radikaalieksegetiikan edellytysten ja käsitysten omaksumista. Ei ihan taida olla tapahtumassa…
Jumalan armo, rakkaus ja terve järki kuulostavat minusta sellaiselta kristinuskon (ja juutalaisuuden ja islamin) karsintametodilta, että mitään pyhiä kirjoituksia, jumalanpalveluksia tai kirkkoja ei tarvita. Riittää kun kaikki tulevat kveekareiksi ja alkavat tukea Lääkärit ilman rajoja -järjestöä. Ja myönnytyksenä ihmisen rituaalien tarpeelle voimme palata Ranskan vallankumouksen ”Korkeimman Olennon” ja ”Järjen” palvontaan. Ns. terveen järjen nimissä tulisi ensiksi lakkauttaa juutalainen (ja islamilainen) ympärileikkaus sekä Ramadanin vietto päiväpaastoineen. Samaan hengenvetoon voisi lakkauttaa Raamatun lukemisen tarpeettomana ja korvata sen vaikkapa nyt Muumeilla.
Historiallis-kriittinen teologia ei ole ollut eksegetiikan viimeinen sana. Sitä paitsi kirkko (=Vanha kirkko) ei ole
muotoillut keskeisiä oppejaan ”tieteellisestä eksegetiikasta” välittämättä. Ne muotoiltiin toistatuhatta vuotta ENNEN koko hist.kriittisen metodin syntyä.
Sitä paitsi järki kertoo monille, että mitään taivasta tai helvettiä ei ole vaan ”tämä on tässä”. Eikä Jumalaa. Mitä siis on armo, joka ei merkitse oikeastaan yhtikäs mitään? Ja rakkauttakin on niin kovin montaa erilaista.
Kaikki kunnia valistusfilosofeille ajattelijoina (pidän suuresti Voltairesta). Mutta senkaltainen terapeuttinen moraalinen deismi tuntuu kieltämättä lattealta.
”Herra on totisesti noussut ylös ja ilmestynyt Simonille”.
Kenenkään ei tarvitse omaksua radikaalieksegetiikkaa tai hylätä seremonioita pakosti. Riittää, että porukat huomaavat, että sama Jumala ja sama sanoma yhdistää juutalaiset, kristityt ja muslimit. Kaikki on mahdollista tunnustaa vaikka tänään. Yksinkertainen historiallisen Jeesuksen oppi yhdistää kaikki uskovat: Jumala antaa katuville synnit anteeksi ja lahjoittaa uskoville ikuisen elämän ja kehottaa rakkauteen kaikkia kohtaan. Se on siinä. Totta kai on hyvä lopettaa kaikki älyttömyydet ja vanhentuneet tavat kuten ympärileikkaus turhana.
Raamattua ja Koraania voidaan lukea joka paikassa ja niitä tulee ymmärtää historiallisesti. Joka heppu ei tätä osaa tehdä. Ymmärrän hyvin, että ihmiset eivät halua päivittää uskontoja ja niiden pyhiä hisoriallisia kirjoja. Muutos vie tuhansia vuosia, mutta se tulee aikanaan, kun sivistystaso ja ymmärrys kasvavat ja ihmiset huomaavat, mikä meitä yhdistää ja että me kaikki mahdumme samaan Taivaaeeen.
Maailmankuulu naismuslimi Australiasta, Lily Jay, kysyi lukijoilta eräällä foorumilla, mitä ajattelisin, jos saisin kuulla, että uskoni on väärä ja turha ja että ateistit voittivat. Kristillinen sanoma on ollut hyvä, vaikka se ei olisi ollutkaan totta. Olen elänyt hyvän elämän, noudattanut hyvää tahtoa ja pyrkinyt hyviin ja kannatettaviin asioihin. Anteeksiantaminen, lähimmäisenrakkaus ja armollisuus ovat korkeita hyveitä elämässä aina. Uskoni ei olisi ollut turha. Ainoa mikä jäisi saavuttamatta olisi ikuinen elämä Taivaassa. Kristityn vaellus ei mene hukkkaan, vaikka eläisimme Jeesuksen oppien mukaan muuten vaan. Jos elämä päättyy hautaan, se oli sitten siinä. Elämä ja rakkaus kantaa ja muut saavat jatkaa sitä.
Eli Paavali oli väärässä opettaessaan korinttilaisia, että jos olemme panneet toivomme Kristukseen vain tämän elämän ajaksi, olemme kaikista ihmisistä surkuteltavimpia?
Elämä on aina arvokas asia ja on hienoa elää se Jeesuksen opetusten mukaan, vaikka ateismi lopussa voittaisikin. Minä en niin usko, mutta minulta kysyttiin asiasta ja vastasin oman mielipiteeni. Aika näyttää kuka oli oikeassa. Se paljastuu kuoleman jälkeen kaikille. Ei ole surkuteltavaa elää elämää pyrkien hyvään.
Jos haluat perehtyä kristinuskon tulevaisuuteen, olen kotisivuillani päivittänyt kristillisen ja islamilaisen teologian nykyaikaan. Sisältö ei mahdu näille sivuille enkä viitsi jatkuvasti toistaa samoja asioita lyhyissä viesteissä. Kaikki tieto löytyy kotisivuiltani eri paikoista.
Olen vuosikymmeniä tutkinut asioita laajasti juutalaisen, kristillisen ja islamilaisen perimätiedon, eksegetiikan ja muun tieteen sekä terveen järjen avulla. Minulla on vaihtoehto kovaan ja synkkään maailmaan. On olemassa toivo ja usko, joka meitä kaikkia voisi yhdistää ja tuoda kestävän rauhan ja ilon kaikille. Hyvää Pääsiäistä kaikille. Ajaton sanoma on lähelläsi aina – eikä tämä ole satua.
Paavali taisi itsekin epäillä lopulta evankeliumia todetessaan, että kirkon jäsenet ovat surkuteltavimpia ihmisiä, jos kirkon sanoma ei olekaan totta ja jos Jeesus ei oikeasti noussutkaan kuolleista. Hän ei osannut kuvitella, että oikea Jumala saattoi pelastaa Jeesuksen ja nostaa hänet Taivaaseen kuten Koraani opettaa. Jumala on aina opettant, että Älä tapa. Totta kai käsky koskee myös häntä, joten oikea Jumala ei voi vaatia kenenkään tappamista ja kuolemaa, joten tässäkin mielessä Koraanin kuvaus voisikin olla oljenkorsi kirkolle. Paavalihan ei koskaan tavannut oikeasti Jeesusta. Damaskoksen kohtaaminen on myöhempi kirkon lisäys perimätietoon.