Kissa, joulupuu ja syntiinlankeemus
Joulukuusi yhdistetään yleensä paratiisin elämän puuhun. Kissallemme se on hyvän ja pahan tiedon puu. Sen suhde puuhun havainnollistaa käskyn, lain, houkutuksen, synnin ja armon suhdetta.
Kissa näkee, että puun hedelmät ovat hyviä leikkiä ja että se on kaunis katsella ja houkutteleva (1. Moos. 3:6). Siihen olisi erityisen hauska kiivetä, ja tiputella palloja ja koristeita käpälillään. Kiipeämistä katsotaan vähän sormien läpi, pallojen ja koristeiden tiputtelua ei.
Ensin kissa eli viattomana luonnontilassa. Ensimmäinen yritys pudottaa kuusenkoriste johti ärähdykseen. Nyt kissa tietää, mitä ei saa tehdä. Ylempi auktoriteetti asetti lain. Teko tuli kielletyksi, mutta houkutus säilyi. Kissa eli ensin ilman lakia, mutta kun lain käsky tuli, synti heräsi eloon (Room. 7:8–9), houkuttava asia kielletyksi.
Kissa ehkä haluaisi olla hyvä ja totella (se on poikkeuksellisen kiltti ja sosiaalinen). Pääosin se kykenee hillitsemään halunsa, varsinkin päivisin. Kuusi vetää kyllä puoleensa ja kissa makoilee sen alla, mutta on kiipeämättä.
Kissan rationaalinen, haluja kurissa pitävä mielen osa on kuitenkin heikko. Kun armon aurinko laskee ja valot sammutetaan, paheet saattavat yön aikana napata vallan. Koristeita löytyy lattialta, ei kuitenkaan montaa.
Kun aamulla herätään, kissa kuulee askeleet olohuoneessa ja huomaa, että sen teot on havaittu, se saattaa piiloutua koloonsa ja vaikuttaa vähän nololta (1. Moos. 3:10). Kissasta on tullut, vaikka alkavasti, moraalisesti tietoinen. Se tietää nyt kokemuksellisesti, mitä ovat hyvä, paha ja rikkomus.
Laki koristeiden tiputtelusta pysyy, kissaa vähän torutaan ja se vaikuttaa katuvalta, mutta sille ollaan armollisia.
6 kommenttia
Kiitos!😊
Kiitos mukavasta todistuksesta.
Blogiin liittyen kysyisin oliko tarkoitus kirjoittaa rationalisuudesta kissassa vai relationaalisesta sosialisuudesta kissan elämässä.
””Laki koristeiden tiputtelusta pysyy, kissaa vähän torutaan ja se vaikuttaa katuvalta, mutta sille ollaan armollisia.””
Mihin on hukkunut parannus?
Kirjoittaja
Ilmari Karimies
Lutherin uskokäsityksestä väitellyt teologian tohtori. Toiminut Helsingin piispan teologisena sihteerinä, kirkolliskokouksen perustevaliokunnan sihteerinä sekä kahdessa pohjoismaisessa luterilais-katolisessa dialogikomissiossa. Reformaation teologian tuntiopettaja Avoimessa yliopistossa.
Kiitos hyväntuulisesta jutusta!
Ilmoita asiaton kommentti