Joulukuusi yhdistetään yleensä paratiisin elämän puuhun. Kissallemme se on hyvän ja pahan tiedon puu. Sen suhde puuhun havainnollistaa käskyn, lain, houkutuksen, synnin ja armon suhdetta.
Kissa näkee, että puun hedelmät ovat hyviä leikkiä ja että se on kaunis katsella ja houkutteleva (1. Moos. 3:6). Siihen olisi erityisen hauska kiivetä, ja tiputella palloja ja koristeita käpälillään. Kiipeämistä katsotaan vähän sormien läpi, pallojen ja koristeiden tiputtelua ei.
Ensin kissa eli viattomana luonnontilassa. Ensimmäinen yritys pudottaa kuusenkoriste johti ärähdykseen. Nyt kissa tietää, mitä ei saa tehdä. Ylempi auktoriteetti asetti lain. Teko tuli kielletyksi, mutta houkutus säilyi. Kissa eli ensin ilman lakia, mutta kun lain käsky tuli, synti heräsi eloon (Room. 7:8–9), houkuttava asia kielletyksi.
Kissa ehkä haluaisi olla hyvä ja totella (se on poikkeuksellisen kiltti ja sosiaalinen). Pääosin se kykenee hillitsemään halunsa, varsinkin päivisin. Kuusi vetää kyllä puoleensa ja kissa makoilee sen alla, mutta on kiipeämättä.
Kissan rationaalinen, haluja kurissa pitävä mielen osa on kuitenkin heikko. Kun armon aurinko laskee ja valot sammutetaan, paheet saattavat yön aikana napata vallan. Koristeita löytyy lattialta, ei kuitenkaan montaa.
Kun aamulla herätään, kissa kuulee askeleet olohuoneessa ja huomaa, että sen teot on havaittu, se saattaa piiloutua koloonsa ja vaikuttaa vähän nololta (1. Moos. 3:10). Kissasta on tullut, vaikka alkavasti, moraalisesti tietoinen. Se tietää nyt kokemuksellisesti, mitä ovat hyvä, paha ja rikkomus.
Laki koristeiden tiputtelusta pysyy, kissaa vähän torutaan ja se vaikuttaa katuvalta, mutta sille ollaan armollisia.
Kiitos hyväntuulisesta jutusta!
Kiitos!😊
Kiitos mukavasta todistuksesta.
Blogiin liittyen kysyisin oliko tarkoitus kirjoittaa rationalisuudesta kissassa vai relationaalisesta sosialisuudesta kissan elämässä.
Vielä jokunen huomio hyvään kirjoitukseen; Ihmisen kuudennen päivän anomalia oli kovasti yhtä muiden Jumalan luomien eläinten kanssa, ja siksi Jumala käski.
Edellisen kahdeksannen päivän anomalian erijatkuvuutta Jumala kielsi, ja näin saimme vielä orastavat lahjat niin moraaliseen eteenpäin menoon kuin kykyyn nousta ajassa henkisessä tasossamme.
Kovasti näyttää vain huonolta eteenpäin meno kun sukumme ymmärtää kieltämisen perisyntinä mille emme voi mitään. Asiaa ei kyllä auta saamamme opetus edellisessä.
Kyllä eläimet oppivat paljon kokemuksessa kuten kirjoittaja kissasta kertoo. Kuitenkin kissa leikkiessään usein harjoittelee pyydystämistä ja vartoessaan odottaa sopivaa tilaisuutta luontonsa täyttämiseen.
Kun kissa tulee nuolemaan huoneenjäsenen päätä ollaan jo pitkällä sosiaalisessa kanssakäymisessä.
Kissa Vanhan Testamentin mukaan eläimenä ei kuitenkaan ole kykenevä moraaliseen edistymiseen kohotakseen ajassa henkisessä tasossaan kuten kahdeksannen päivän Ihmisen anomalian erijatkuvuus jolle Jumala soi erioikeuden tulla ajassa kuvaksi Luojastaan.
””Laki koristeiden tiputtelusta pysyy, kissaa vähän torutaan ja se vaikuttaa katuvalta, mutta sille ollaan armollisia.””
Mihin on hukkunut parannus?
Kissa ei ole kohdannut niin vapautuksen kuin lainsanaa mennäkseen eteenpäin. Edelleen jää uupumaan Armonvakuutukset käyttäytymisen katsomisessa hyväksyttävämpään päin katumuksessa ja edeltävässä synnintunnossa.
Kissan synnintunto olisi toki mielenkiintonen haaste kirjoittaa mutta nyt sosiaalinen kongruenssi hänelle riittää.