Kirkossa on kahden tason jäseniä

”Ei pidä vetää Jumalan nimeä (siunausta) sinne, minne se ei kuulu. Ne asiat, mitkä Hän sallii ja siunaa, on kyllä selkeästi ilmoitettu Raamatussa. Muut ovat sitten sen pahanhengen töitä, joista pyrkikäämme eroon.”  (Samuel Kettunen)

Tuo on tyypillinen vastaus, kun olen kysellyt, milloin pääsen kirkossa vihityksi sen ihmisen kanssa, jonka kanssa sain kirkollisen vihkimyksen 1973.

Vastaus heijastaa sitä huonosti piilotettua ajattelutapaa, että kirkossa on tällä hetkellä kahden tason jäsenyys: osalle annetaan pyhä toimitus, osalta se kielletään. Armo on unohdettu jonnekin.

Minä ja entinen puolisoni olemme konfirmoituja kirkon jäseniä, täysijärkisiäkin. Kun meitä ei vihitä Jumalan edessä, hänen sanaansa esillä pitäen ja rukouksen ilmapiirissä, koemme väistämättä olevamme huonommiksi arvioituja kuin muut. Transtaustaisena minut on välillä julistettu avioon naisen kanssa kelpaamattomaksi. Nyt valtio en sallisi, mutta kirkko kieltää.

Tiedän, että voisimme saada kirkollisen vihkimisen, kun pyytäisimme sitä tiedossa olevilta avaramman avioliittokäsityksen omaavilta papeilta. Emme kuitenkaan halua tehdä sitä nurkan takana, vaan avoimesti uskosta ja kirkon jäsenyydestä iloiten ja ilman että joutuisimme tietoisesti toimimaan vastoin piispamme ohjetta.

Olisi hyvä, jos kirkon jäsenet olisivat samanarvoisia.

Hyvä olisi sekin, jos minua ei taas kerran leimattaisi ikävästi, kun tätä kyselen.

    • Kiitos palautteesta. Loukkauskivillä asiat eivät tosiaankaan edisty, vaan asiallisella keskustelulla.

    • > Millähän sitä voitiin aikanaan perustella?

      Ennen 1.3.2017 avioliitto oli vain miehen ja naisen välinen instituutio. Jotta juridinen sukupuoli voitiin muuttaa väestötietojärjestelmässä, puolisoiden tuli erota, koska kaksi juridisesti samaa sukupuolta olevaa henkilöä eivät voineet olla naimisissa keskenään.

      Avioeron vaatimus poistettiin translainsäädännössä oikeusministeri Lindströmin (ps) antaman lakiesityksen seurauksena kun eduskunta hyväksyi avioliittolain muuttamiseen liittyvät liitännäislait.

      Samassa yhteydessä poistettiin myös vaatimus siitä, että rekisteröidyssä parisuhteessa eläneiden ei tarvinnut ensin erota solmiakseen avioliiton vaan parisuhteen saattoi muuttaa avioliitoksi maistraattiin jätetyllä hakemuksella. Tämän seurauksena Suomessa on hieman toista tuhatta avioparia, joita ei ole varsinaisesti vihitty avioliittoon.

  1. Werner Janhonen, miksi ajat minua maistraattiin?
    En sinne halua.
    En halua myöskään perustaa mitään uutta yhteisöä, seurakuntaa tai kirkkoa. Haluan rakentaa omaa kirkkoani, jossa olen elämäntyöni tehnyt.

    Haluan solmia kristillisen avioliiton Jumalan kasvojen edessä, Sanan ääressä ja rukouksen ilmapiirissä.
    Minusta se ei ole kohtuuton vaatimus, vaan pyyntö tasa-arvoiseen kirkon jäsenyyteen.
    Saa nähdä, toteutuuko se minun elinaikanani.
    Olen varautunut myös siihen, mitä Jukka Kivi kuvasi: kaikki toiveet eivät toteudu.

    • Jos muka ”rakentaisit” kirkkoa? Silloin keskustelisit tämän asian kahden kesken piispasi kanssa ja tyytyisit siihen neuvoon jonka piispasi antaa. Asiasi ei tarvitse koko kirkon pohtia.

      Taidat nauttia valtakunnallisesta huomiosta? Onko tämä Jumalan lapsen kiukuttelua? Tämä, kun on oma kirkkoni ja olen siellä työtäkin tehnyt. Niin kyllähän minun pitää saada tasa-arvon nimissä sama lelu kuin jotkut muutkin.

      Tähän auttaa vain sulkapallon pelaaminen. Kalastaminen vähentää stressiä.

    • ”Taidat nauttia valtakunnallisesta huomiosta? Onko tämä Jumalan lapsen kiukuttelua?” Päiväkodin viisauksiin kuuluu myös totuus: ’Joka toista haukkuu, on itse’. Sananlasku puhuu padasta ja kattilasta.

    • Varsinaista kunto sulkaa, kun tämän kommenttiketjun kahdeksasta kommentista vain kaksi ensimmäistä edistää kunnolla varsinaista alkuperäistä aihetta.

    • Niinpä. Ensimmäinen syrjähdys aiheen sivuun onkin sinun kommenttisi. Ehkä tämä käy taukojumpasta asiallisen keskustelun kevennykseksi.

  2. Avioero ja siveettömyys tulevat yhä yleisemmäksi pappien keskuudessa. Yhä lukuisammat papit sekaantuvat sukupuolijuttuihin ja jättävät pappeuden. Toiset jatkavat papinvirassaan, mutta ovat silti mukana salaisissa paheissaan. Yhä useammat papit lankeavat seksuaaliseen syntiin, jota paljolti tehdään salassa.
    Uskon, että jopa tietyt evankeliset uskontokunnat jakavat pian valtakirjoja eronneille papeille. Pappien keskuudessa avioero ei enää ole häpeämerkki. Kirkot ja papisto suhtautuvat yhä suopeammin avioeroon, ja niistä tulee yhä suvaitsevaisempia uusissa kokouksissa ja konferensseissa.

    Jotkut hyvinkin ”uskonnolliset” miehet ja naiset ovat pettureita, jotka salassa nauttivat sukupuolisynneistä. He valittavat syntiään ja tietävät, että sitä ei koskaan voida pitää oikeana, mutta näyttävät olevansa voimattomia tätä omaa moraalista romahdusta vastaan. Vain ihme voi heidt pelastaa, muuten tuloksena on haaksirikko ja monien kotien ja kirkkojen tuho.
    Keskuudessamme on syntiä ja se pitää pestä pois. On tullut aika, jolloin Jumala asettaa kirveen puun juurelle. Hän puhdistaa huoneensa ja pyhittää astiansa jumalanpalvelukseen tänä keskiyön hetkenä.

    Papilta odotetaan suurempaa vastuuta kuin ”lampailta” Jumalan kasvojen edessä.
    Kannattaa lukea Jumalan sana Room.1: 26–32.ss

    • Tuossa Roomalaiskirjeen kohdassa lukee: ”Siksi Jumala on jättänyt heidät häpeällisten himojen valtaan.” Ketkä ’heidät’? Miksi? Aiemmin Paavali kirjoittaa: ”Jumalan viha ilmestyy taivaasta ja kohdistuu kaikkeen jumalattomuuteen ja vääryyteen, jota ihmiset tekevät pitäessään totuutta vääryyden vallassa. Sen, mitä Jumalasta voidaan tietää, he kyllä voivat nähdä. Onhan Jumala ilmaissut sen heille. Hänen näkymättömät ominaisuutensa, hänen ikuinen voimansa ja jumaluutensa, ovat maailman luomisesta asti olleet nähtävissä ja havaittavissa hänen teoissaan. Sen vuoksi he eivät voi puolustautua. Vaikka he ovat tunteneet Jumalan, he eivät ole kunnioittaneet ja kiittäneet häntä Jumalana, vaan heidän ajatuksensa ovat käyneet turhanpäiväisiksi ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt. He väittävät olevansa viisaita mutta ovat tulleet tyhmiksi, ja he ovat vaihtaneet katoamattoman Jumalan kirkkauden katoavaisten ihmisten ja lintujen, nelijalkaisten ja matelijoiden kuviin.” En pysty näkemään, että tässä viitattaisiin kristillisen kirkon jäseniin, puhumattakaan sen virkaa hoitaviin.

    • Martti Pentti: Tiedustelet seuraavaa. 26)”Sen tähden Jumala on jättänyt heidät häpeällisten himojen valtaan”. Naispuoliset heistä ovat vaihtaneet luonnollisen yhteyden luonnonvastaiseen, 27) ja samoin miespuoliset ovat luopuneet luonnollisesta yhteydestä naiseen ja kiihkoissaan syttyneet toisiinsa. Miehet ovat harjoittaneet riattautta miesten kanssa ja ovat villiintymisestään saaneet itseensä sen palkan, mikä pitikin saada. 28) Koska heille ei kelvannut pitää kiinni Jumalan tuntemisesta, Jumala jätti heidät kelvottoman mielen valtaan tekemään sopimattomia”.

      Room.1: 18–32. Jakeet 18–32 on otsikoitu ”IHMISKUNNAN SYYLLISYYS” alle, eikä aihe rajoitu kristillisen kirkon jäseniin, eikä sen virkaa hoitaviin. Kaikenlaista syntiä on tapahtunut maanpäällä.

    • ”Kaikenlaista syntiä on tapahtunut maanpäällä.” Minä muotoilisin mieluummin näin: ’Kaikenlaista on maan päällä tapahtunut synnin vuoksi’. Synti on ihmisen perimmäistä jumalattomuutta, joka synnyttää syntiset ajatukset, sanat, teot ja laiminlyönnit. Niiden seurauksena on tapahtunut ja tapahtuu paljon sellaista, joka tuottaa kärsimystä, tuhoa ja kuolemaa.

  3. Tässäkin keskustelussa näyttäisi tulevan esille asenne, että rakkaus ja rakkauden osoittaminen samaa sukupuolta olevaa henkilöä kohtaan on ainoa ja suurin synti, mitä Raamatusta voi löytyä.

    Silti nämä usein Raamattuun vetoavat kirjoittajat eivät löydä todellisia Raamattuun perustuvia, yksiselitteisiä perustetta väitteilleen. Sen sijaan he näyttävät täysin ohittavan ne synnit, jotka oikeasti Raamatussa synneiksi julistetaan.

    Syntihän on siis Raamatun mukaan se, mikä erottaa ihmisen Jumalasta. Rakkaus ei sitä koskaan tee.

    • Eli jos joku rakastaa varastaa kaupasta sisäfileitä. Hän ei tee syntiä. Koska Rakkaus ei tee syntiä?

    • Voiksiko myymälävarkaus olla rakkauden teko? Ehkä. Tulee mieleen rahattomien ja nälkää näkevien keskinäinen auttaminen. Tuskinpa siinäkään tilanteessa pihistettäisiin sisäfileitä. Leipä, juusto ja makkara tulevat ensin mieleen.

    • Seija Rantanen: Raamatussa on selvästi tuotu esille Jumalan kanta samaasukupuolisten liittojen suhteen. Raamatun tutkijoilla on palava tarve muuttaa miehen ja naisen välistä liittoa, joka mahdollistaisi saman puolisille oikeuden solmia liitto. Rakkautta ei ole kompromissien tekeminen Raamatun kirjoitukseen ”Rakkauden kaksoiskäskyyn”. Vaatimus muutoksin koskee tätä aikaa , jota Jumala ei ole nähnyt ihmiselle hyväksi. Sanan mukaan Jumala ei myöskään ole siunaava homo/lesbo liittoja.

    • ”Raamatussa on selvästi tuotu esille Jumalan kanta samaasukupuolisten liittojen suhteen.” Näin on: ”He solmivat sitten keskenään liiton Herran edessä. Daavid jäi Horesaan, mutta Jonatan palasi kotiinsa.”

Kirjoittaja

Marja-Sisko Aalto
Marja-Sisko Aalto
Pappi, rovasti, kirjailija, entinen kirkkoherra Imatralla ja sitten tuomiokapitulin notaari Kuopiossa, nyt eläkemuorina. Ihmisen ja uskon puolesta. Sattuneesta syystä sydämellä monet asiat, vaikkapa eri tavoin siipeensä saaneet ihmiset. Vapauteen Kristus vapautti meidät!