Kirkossa on kahden tason jäseniä
"Ei pidä vetää Jumalan nimeä (siunausta) sinne, minne se ei kuulu. Ne asiat, mitkä Hän sallii ja siunaa, on kyllä selkeästi ilmoitettu Raamatussa. Muut ovat sitten sen pahanhengen töitä, joista pyrkikäämme eroon." (Samuel Kettunen)
Tuo on tyypillinen vastaus, kun olen kysellyt, milloin pääsen kirkossa vihityksi sen ihmisen kanssa, jonka kanssa sain kirkollisen vihkimyksen 1973.
Vastaus heijastaa sitä huonosti piilotettua ajattelutapaa, että kirkossa on tällä hetkellä kahden tason jäsenyys: osalle annetaan pyhä toimitus, osalta se kielletään. Armo on unohdettu jonnekin.
Minä ja entinen puolisoni olemme konfirmoituja kirkon jäseniä, täysijärkisiäkin. Kun meitä ei vihitä Jumalan edessä, hänen sanaansa esillä pitäen ja rukouksen ilmapiirissä, koemme väistämättä olevamme huonommiksi arvioituja kuin muut. Transtaustaisena minut on välillä julistettu avioon naisen kanssa kelpaamattomaksi. Nyt valtio en sallisi, mutta kirkko kieltää.
Tiedän, että voisimme saada kirkollisen vihkimisen, kun pyytäisimme sitä tiedossa olevilta avaramman avioliittokäsityksen omaavilta papeilta. Emme kuitenkaan halua tehdä sitä nurkan takana, vaan avoimesti uskosta ja kirkon jäsenyydestä iloiten ja ilman että joutuisimme tietoisesti toimimaan vastoin piispamme ohjetta.
Olisi hyvä, jos kirkon jäsenet olisivat samanarvoisia.
Hyvä olisi sekin, jos minua ei taas kerran leimattaisi ikävästi, kun tätä kyselen.
54 kommenttia
Outoa että parin oli haettava avioero, vaikka siihen ei ollut muuta syytä ja elämä jatkui muuten samana. Millähän sitä voitiin aikanaan perustella?
On virhe väittää, että Aallot eivät voi olla naimisissa.. kansanedustajat ovat liiton luvanneet. Maistraattiin vaan. Sieltä sen saa.
Lasten isänä Olli voi halutessan tunnustaa olevansa mies. Varmaan joku vanha tyåkaveri silloin vihkisi.
Werner Janhonen, miksi ajat minua maistraattiin? En sinne halua. En halua myöskään perustaa mitään uutta yhteisöä, seurakuntaa tai kirkkoa. Haluan rakentaa omaa kirkkoani, jossa olen elämäntyöni tehnyt.
Haluan solmia kristillisen avioliiton Jumalan kasvojen edessä, Sanan ääressä ja rukouksen ilmapiirissä. Minusta se ei ole kohtuuton vaatimus, vaan pyyntö tasa-arvoiseen kirkon jäsenyyteen. Saa nähdä, toteutuuko se minun elinaikanani. Olen varautunut myös siihen, mitä Jukka Kivi kuvasi: kaikki toiveet eivät toteudu.
Avioero ja siveettömyys tulevat yhä yleisemmäksi pappien keskuudessa. Yhä lukuisammat papit sekaantuvat sukupuolijuttuihin ja jättävät pappeuden. Toiset jatkavat papinvirassaan, mutta ovat silti mukana salaisissa paheissaan. Yhä useammat papit lankeavat seksuaaliseen syntiin, jota paljolti tehdään salassa. Uskon, että jopa tietyt evankeliset uskontokunnat jakavat pian valtakirjoja eronneille papeille. Pappien keskuudessa avioero ei enää ole häpeämerkki. Kirkot ja papisto suhtautuvat yhä suopeammin avioeroon, ja niistä tulee yhä suvaitsevaisempia uusissa kokouksissa ja konferensseissa.
Jotkut hyvinkin ”uskonnolliset” miehet ja naiset ovat pettureita, jotka salassa nauttivat sukupuolisynneistä. He valittavat syntiään ja tietävät, että sitä ei koskaan voida pitää oikeana, mutta näyttävät olevansa voimattomia tätä omaa moraalista romahdusta vastaan. Vain ihme voi heidt pelastaa, muuten tuloksena on haaksirikko ja monien kotien ja kirkkojen tuho. Keskuudessamme on syntiä ja se pitää pestä pois. On tullut aika, jolloin Jumala asettaa kirveen puun juurelle. Hän puhdistaa huoneensa ja pyhittää astiansa jumalanpalvelukseen tänä keskiyön hetkenä.
Papilta odotetaan suurempaa vastuuta kuin ”lampailta” Jumalan kasvojen edessä. Kannattaa lukea Jumalan sana Room.1: 26–32.ss
Kävipä hyinen henkäys.
Tässäkin keskustelussa näyttäisi tulevan esille asenne, että rakkaus ja rakkauden osoittaminen samaa sukupuolta olevaa henkilöä kohtaan on ainoa ja suurin synti, mitä Raamatusta voi löytyä.
Silti nämä usein Raamattuun vetoavat kirjoittajat eivät löydä todellisia Raamattuun perustuvia, yksiselitteisiä perustetta väitteilleen. Sen sijaan he näyttävät täysin ohittavan ne synnit, jotka oikeasti Raamatussa synneiksi julistetaan.
Syntihän on siis Raamatun mukaan se, mikä erottaa ihmisen Jumalasta. Rakkaus ei sitä koskaan tee.
Blogin otsikossa on vinha perä. Kirkossa on kahdenlaisia jäseniä. 1 NIMELLISIÄ jäseniä 2 TODELLISIA jäseniä
Kirjoittaja
Marja-Sisko Aalto
Pappi, rovasti, kirjailija, entinen kirkkoherra Imatralla ja sitten tuomiokapitulin notaari Kuopiossa, nyt eläkemuorina. Ihmisen ja uskon puolesta. Sattuneesta syystä sydämellä monet asiat, vaikkapa eri tavoin siipeensä saaneet ihmiset. Vapauteen Kristus vapautti meidät!
Kiitos hyvästä kommentista, Jukka Kivimäki.
Ilmoita asiaton kommentti