Toukokuun kirkolliskokous [parhaillaan koolla] päättää seurakuntien uudesta rakennemallista. Mikäli esitetty rakennemalli tulee hyväksytyksi, muutokset tulevat olemaan nykyisille itsenäisille seurakunnille merkittäviä. Siihen nähden keskustelu rakennemallista on ollut olematonta.
Kirkko ei tällä hetkellä tarvitse esitetyn kaltaista seurakuntarakenteen uudistusta. Päinvastoin, prosessi sysäisi seurakunnat ja niiden työyhteisöt vuosien epävarmuuteen valituskierteiden ratkeamisten ajaksi. Hiippakuntien vähäiset resurssit kuluisivat vuosikausia konsultointiin ja ristiriitojen ratkaisemiseen. Varaa näiden kaltaiseen seurakuntaelämän kehittämisen lamaannuttamiseen ei ole. Rakenneuudistuksella on erinomaisia tähtäinpisteitä, mm. seurakunta jumalanpalveluselämän perusyksikkönä. Seurakunnan tehtävä hengellisen elämän perusyksikkönä voi kuitenkin toteutua ilman esitettyä uudistustakin.
Rakennemallin muodostaminen aloitettiin huomattavan erilaisessa yhteiskunnallisessa tilanteessa kuin missä nyt elämme. Kuntarakenneuudistus oli yhteiskunnan kärkihankkeita ja sisälsi ajatuksen pakkoliitoksista. Nyt kuntapuolen ratkaisut eivät ole pakottamassa kirkkoa hätiköityihin ratkaisuihin.
Kirkon rakennemuutoksessa sekä ajattelu että itse uudistuksen sisältö on prosessin myötä muuttunut. Kevyt, yhteisiä asioita hoitava yhtymä on vaihtunut yhtymärovastin ja yhtymäneuvoston johtamaksi uudeksi hallintoportaaksi seurakunnan ja hiippakunnan väliin. Aika on ajanut pakkoliitosideologian ohi. Seurakunnat kykenevät verkostoitumaan vapaaehtoistakin tietä. Tämänhetkinenkin lainsäädäntö mahdollistaa kevytrakenteiset yhtymät. Huomionarvoista on myös, että jatkossakin seurakuntien on verotusteknisistä syistä seurattava kuntarajojen muutoksia. Vaarana on, että pakon myötä rakennettuja yhtymiä joudutaan purkamaan, jos kunnat tekevät liitoksissaan toisenlaisia ratkaisuja.
Kirkon talouden ja hallinnon ongelmat eivät ratkea seurakuntarakenneuudistuksella. Jo nyt on vireillä kirkkohallituksen uudistusprosessi. Kirkon tulevaisuutta pohtiva komitea on päätetty perustaa. Kokonaishallinnon muutos on paras tehdä kaikkien portaiden osalta samanaikaisesti. Seurakuntarakenneuudistus voi jäädä odottamaan tietoa mm. kirkkohallituksen ja hiippakuntien tehtäväjaosta. Mitään dramaattista ei tapahdu, vaikka rakenneuudistus pohdittaisiinkin uudelleen. Vaihtoehtoisetkin mallit olisi hyvä käydä ennakkoluulottomasti ja perusteellisesti läpi.
Miika Ahola, seurakuntapastori, Turun tuomiokirkkoseurakunta
Ari Hukari, hiippakuntadekaani, Tampereen hiippakunta
Antti Lahtinen, kirkkoherra, Hollolan seurakunta
Teijo Peltola, kirkkoherra, Tammelan seurakunta
Kimmo Reinikainen, kirkkoherra, Ylöjärven seurakunta
Mikko Sulander, asiantuntija, Tampereen hiippakunta
Juha Tanska, kirkkoherra, Haminan seurakunta
Pentti Tepsa, kirkkoherra, Kemijärven seurakunta
Kirjoitus julkaistu aiemmin Kotimaa-lehdessä
Olet Salminen valinnut sen niin tavallisen skeptikon ratkaisun: Jos on useita tulkintoja, miksi valita varmaksi mitään niistä? Ratkaisu tähän on järjellä ajatellen aika ”tyhmä”: Uskotaan vahvasti ja tunnustetaan, että Jumalan mielipide asiasta kaikuu kuin kaikuukin ainoana oikeana kaiken sekamelskan keskellä, ja aina jotkut löytävät sen ja julistavat sitä. Totuuteen on myös historiallinen jatkuvuus, vaikka joskus totuutta julistaa vain pikku jäännös. Varma merkki, ettei jossakin joukossa totuutta julisteta, on skeptinen tunnustus, että mikään ei ole varmaa. Pyhä Henki ei ole skeptikko eikä yhdy skeptiseen tunnustukseen. Ne, joilla on totuus, esittävät sensijaan Jumalan sanan varmana, koska Jumala ei esitä arvoituksia, vaan vaatii, opettaa, pelottaa, lohduttaa, tekee viisaaksi jne. Totuuden sana kaikuu heikkojen astioiden kautta, mutta se on Jumalan totuus asiasta, vaikka moni halveksii sitä, melkein aina enemmistö.
Tätä ei reaaliajassa voi ns. todistaa, ellei sitä haluta ottaa vastaan, ja yleensä tilanne on niin, että vastaansanojia on suuri parvi. Vastaansanojien väitteiden kumoaminen on todistamista totuudesta, ei loogista pakkovakuuttamista.
Joidenkin on ylitsepääsemättömän hankalaa elää maailmassa, jossa ei ole varmoja totuuksia. Kiitos heidän, meillä on satoja ristiriitaisia totuuksia siitä miten pitäisi elää tai olla elämättä. Sama porukka ihmettelee ”nykymenoa” ikäänkuin sokeina ja suhteellisuudentajuttomina sille, että ihmisoikeudet ovat tasaisesti edenneet läpi sukupolvien.
Reima Jokinen, minun maailmankuvassani ihminen ei ole kaikkitietävä eikä sellaiseksi tällä tietoa muuttumassa. Esimerkiksi universumissa on vähintään tuhansia miljardeja galakseja, joista ihminen ei tiedä mitään eikä ihminen myöskään tiedä, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu. ”Jumalan mielipide” on minusta hieman erikoinen ilmaus ja se on kiistaton totuus, että ”Jumalan mielipiteestä” on kovin monenlaisia käsityksiä. Ei minua oikein käy syyttäminen siitä, että totean tämän tosiasian ottamatta kantaa siihen, onko joku niistä mielestäni totuus vaiko ei.
”Sama porukka ihmettelee “nykymenoa” ikäänkuin sokeina ja suhteellisuudentajuttomina sille, että ihmisoikeudet ovat tasaisesti edenneet läpi sukupolvien”. (Kangasluoma).
Jokin ihmisen dignitas (arvo(kkuus)) tunnettiin jo ennen kristinuskoa, taisi olla Cicerolta. Ihminen tajuaa omasta itsestään käsin jotakin arvostaan ja osaa johtaa siitä yleisen. Ei silti ole objektiivisesti olemassa mitään kallioon hakattua ns. loukkaamatonta ihmisarvoa. Humanismin hengessä sanaa käytetään itsestäänselvyytenä, usein perinteistä kristinuskoa vastaan kuten nytkin. Osoita ja todista, Kangasluoma, objektiiviset, kiistämättömät ihmisoikeudet. Luetko ne kirjoitettuna taivaankanteen tai johdatko sanan joistakin vakaista perustotuuksista kuin matemaattisen päätelmän? Sanojasi lainaten: ”Joidenkin on ylitsepääsemättömän vaikeaa elää maailmassa, jossa ei ole varmoja totuuksia”, tässä tapauksessa ilman varmaa käsitystä ehdottomista ihmisoikeuksista.
Jumala antaa luomalleen sen arvon kuin haluaa. Ihmisen arvo on hänen ikuisuudessaan, siinä, että hän on Jumalan kuva. Kuva on turmeltunut, mutta ihmisen arvo on silti suuri. Jumalalla on kuitenkin suvereeni valta toteuttaa meille tuntemattomien seikkojen perusteella eri ”arvo” ihmisissä niin ajassa kuin ikuisuudessa. Joltakulta otetaan jo varhain pois elämän lahja, eikä Jumala toimi siinäkään ”loukkaamatonta ihmisarvoa” vastaan. Humanistinen ihmiskuva ei puhu korkeimmasta ihmisarvosta, joka on Jumalalta, vaan ajatuksesta, joka on ihmisen mukavuuden kannalta konstruoitu – lyhyesti: se on ihmisten välinen sopimus, joka meidän aikanamme on tietyssä muodossaan kirjattuna jonnekin. Tuollaiset sovitut arvot ovat kyllä toimiva tapa järjestää ihmisten väliisiä suhteita. Ne voivat osua monessa oikeaan.
Näen humanistisen ihmisoikeus -sanan olevan perusteiltaan tyhjän päällä, koska siinä ihminen yrittää antaa objektiivisen arvon itselleen. Ketkähän ovat sokeita ja suhteellisuudentajuttomia?
”Osoita ja todista, Kangasluoma, objektiiviset, kiistämättömät ihmisoikeudet.”
Ei sellaisia ole. Se miten kohtelemme toisiamme on täysin kiinni siitä, mitä sopimuksia keskenämme teemme ja miten niitä kunnioitamme. Jos ei voi sen kanssa elää niin sitten pitää keksiä joku korkeampi taho joka rankaisee väärintekijöitä. Tämä toki lohduttaa ihmistä tässä elämässä mutta ei se ole minkään absoluuttisen totuuden lähde.
Sinun Jumalasi on ajatuksena ristiriidassa muiden Jumalien kanssa. Ne eivät voi olla totta ja olisi erittäin epätodennäköistä sinun marginaalinen käsitys olisi oikea.
Ei ihmisiä saa kiusata eikä sortaa. Ei kristitty saa syrjiä ateistiakaan.
Edesmenneet arkkipiispat eivät pääse puolustautumaan sitä syyllistämistä vastaan, mihin Mäkinen heidätkin ilmeisesti kokee voivansa liittää. Ison roolin on Mäkinen omaksunut sijaiskatujana.
Mutta eräät eivät miehekkäästi kadu mitään… Tai ehkä naisellisesti: https://www.youtube.com/watch?v=igASbnqpUo8
”..Työyhteisöni homot eivät oikein allekirjoita näitä kukkahattutätien “SETA” politiikkaa tasapäistämällä sukupuolet tai hävittää ne kokonaan. Eikä ketään tuntentemani homo edes allekirjoita kohkaamista homojen avioliitto hankkeesta.
Sattuneesta syystä nämä homot ovat myös huomanneet, että heidän sukupuolella ja suuntauksella tehdään vain politiikkaa ja tuntevat olevansa vain politiikan pelinappuloita..”
– Se on juuri näin kuten Risto Laine kirjoittaa!
Eli sekö on juuri niin, että homot eivät haluakaan parisuhteilleen tasa-arvoisia oikeuksia? Heidän oikeutensako ovat heille vain politiikkaa ja he eivät halua niitä? Nyt on tainnut Laine & Rustholkarhu sekoittaa tavat ja päämäärät kummalliseen soppaan keskenään.
Antero K: ”Eli sekö on juuri niin, että homot eivät haluakaan parisuhteilleen tasa-arvoisia oikeuksia? Heidän oikeutensako ovat heille vain politiikkaa ja he eivät halua niitä?”
Tuliko Antero Kangasluomalle todellakin täytenä yllätyksenä, että kaikki homot eivät haluakaan avioliittoon? En olisi kovin varma edes siitä, että edes suurin osa homoista haluaa. On ryhmä homoja, jotka vastustavat avioliittoa ylipäätään, ja ovat ainakin Amerikassa enemmän tai vähemmän järjestäytyneitä.
http://www.theblaze.com/stories/2013/04/29/lesbian-activists-surprisingly-candid-speech-gay-marriage-fight-is-a-lie-to-destroy-marriage/#
Suomessakin olisi kiinnostavaa tehdä tutkimusta siitä kuinka moni homopari, tai homo, haluaa sitä avioliitto-oikeutta. On tästä muutamat avautuneetkin, mutta heidän näkemyksiään ei juuri valtamediassa näy.
Tässä hiljan oli teeveessä homoteemaviikko, jolloin katsoin muutaman tanskalaisdokumentin sikäläisistä homoyhteisöistä. Siitä sai sen kuvan, että aina kun yhteisöön tuli mukaan uusi jäsen, hänelle selvisi että yhteisössä kaikki ovat olleet kaikkien kanssa. Uusista tulokkaista puhuttiin ”namupaloina”, kun uutta lihaa tuli tarjolle. Yksi haastatelluista ei kokenut sopivansa niihin kuviohin, koska hän ei ulkomuotonsa puolesta kokenut olevansa sellainen ”namu”, että hänestä olisi kiinnostuttu. Enemmänkin hän sanoi viihtyvänsä heteroystäviensä seurassa, koska sai siellä olla oma itsensä. Tosiaankaan minkäänlaista avioliittointoa ei dokumenttien haastattelemissa ihmisissä havainnut, pikemminkin mieletöntä bilettämistä vapaine suhteineen.
Tästä kannattaisi varmaan tosiaankin ottaa selvää. Homojen yleisestä halukkuudesta avioliittoon. Koko juttu saattaa olla suuri kupla, josta ennen muuta heterot, muutamaa homoedustajaa lukuunottamatta, pitävät meteliä.
Avioliiton tarpeellisuus ylipäätään on jo kyseenalaistettu useammallakin taholla, mutta nämä näkökulmat jäävät helposti kaiken tämän avioliittohehkutuksen varjoon.
Joka tapauksessa ei liene enää kyse ”tasa-arvoisista oikeuksista” vaan avioliittostatuksesta, joka on jotenkin hienompi ja tavoiteltavampi kuin rekisteröity parisuhde.
Luulisi että tässä vaiheessa keskustelua (keskustelujen pitkän pitkää ketjua) olisi jo käynyt ilmi, että avioliittolain muutoksen vastustajilla ja puolustajilla on lähtökohtaisesti täysin erilainen käsitys avioliitosta sinänsä.
Lakimuutoksen puolustajat puhuvat oikeuksista, vastustajat velvollisuuksista ja vastuusta. Karkeasti ottaen näin.
Toista näkökulmaa ei tarvitse omaksua, tai edes ymmärtää, mutta pidän melko hämmästyttävänä, jos tätä näkökulmien eroa ei ole tähän mennessä edes huomattu. Vaikuttaa siltä, että vastustajat ovat huomanneet, puolustajat eivät.
Jotkut eivät halua avioliittoon juuri sen vuoksi, että avioliitto merkitsee vastuuta ja velvollisuuksia, joista halutaan päättää ja sopia itse. Tämän vuoksihan avioliittoa alettiin vastustaa 60-luvulta lähtien ja vaaditiiin oikeutta rakastaa vapaasti.
En ota kantaa siihen miten Rustholkarhun tuntemat homot asian näkevät. Mutta avioliitto ylipäätään ei vain merkitse kaikille samaa kuin ihmisarvo ja oikeudet ja yhdenvertainen asema ym.
Näitä on hoettu väsyksiin asti, mutta avioliitolla ei ole perimmältään näiden asioiden kanssa mitään tekemistä.
Tässä eräs tuore näkökulma asiaan:
http://raimoilaskivi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/172036-paavi-arkkipiispat-ja-suhde-homouteen
Kommentissa (15.7. klo 12.12 Pekka Mäkinen)
mainittiin, että avioliiton suosio on vähentynyt maissa, joissa homoliitto on sallittu. Avioliiton määritelmän katoaminen ”tasa-arvoon” ei voi aiheuttaa muuta kuin sen murenemista.
Olen vähän hämmentynyt. Aiheuttaisiko avioliittolain muutos sen, että kaikkien homojen olisi pakko mennä naimisiin, vai mistä te väännätte? Minä olen ollut siinä käsityksessä, että se tulisi mahdolliseksi HALUKKAILLE, ihan samaan tapaan kuin heteroillakin on. Vai tarkoitatko, Weckroth, niillä kuuluisilla ”avioliiton velvollisuuksilla” jotain pakkoavioliittoa? Minä en oikein tajua, mitä tähän liittyy se, että Rustholkarhu ja muut tuntevat homoja, joille avioliittoasia ei ole tärkeä.
Lisäksi Weckroth puhuu potaskaa. Suomessa mm. ei ole sallittu samaa sukupuolta olevien avioliittoja, mutta silti avioliiton suosio laskee. Niin on muuallakin ollut jo ENNEN liittojen laillistamista. Kausaliteetti on mielikuvituksellinen.
Weckroth:”Tuliko Antero Kangasluomalle todellakin täytenä yllätyksenä, että kaikki homot eivät haluakaan avioliittoon?”
Ei tietenkään. Lehto vain yleistää työyhteisönsä homojen turhautumisesta asian ympärillä pyörivään politiikkaan ja markkinahenkeen sen, että he eivät haluaisikaan noita haluttuja asioita. He eivät siis allekirjoita kohkaamista tai politikointia mutta se ei tarkoita, etteivätkö he allekirjoittaisi jos oikeuksien perään aidosti kysytään.
”Suomessakin olisi kiinnostavaa tehdä tutkimusta siitä kuinka moni homopari, tai homo, haluaa sitä avioliitto-oikeutta. On tästä muutamat avautuneetkin, mutta heidän näkemyksiään ei juuri valtamediassa näy.”
Eli, jos joku homo ei halua avioliittoon niin se on peruste evätä se niiltä jotka haluavat. Ja valtamedia on typerä kun ei niitä uutisoi. Nyt taitaa olla hataralla perusteella epäämässä oikeuksia. Ei kai niitä oikeuksia ole koskaan tuolla perusteella päätetty. Jos siis minulle on yhdentekevä vaikka joku osa jokamiehenoikeuksista niin se on peruste evätä se muilta?
Olli Lehto, sinä nyt yleistät jonkin seksuaalisesti vapaamielisen ryhmän koskemaan homoseksuaalisuutta kokonaisuutena. Eihän siinä ole mitään järkeä. Et sinä homososiaalipornoa katsomalla pääse juurikaan lähemmäksi keskiverto homon elämäntapaa. Ihan kuin et heteronkaan.
Hirveän usein en tätä sano mutta sinun kiinnostuksesi tuota elämäntapaa kohtaan saattaa olla jotain syvempää.
Weckroth:
”Tästä kannattaisi varmaan tosiaankin ottaa selvää. Homojen yleisestä halukkuudesta avioliittoon. Koko juttu saattaa olla suuri kupla, josta ennen muuta heterot, muutamaa homoedustajaa lukuunottamatta, pitävät meteliä.”
Kyse ei ole siitä, että meillä pitää olla tarpeeksi homoja avioliittojonossa ennenkuin oikeuksia myönnetään. Kyse on siitä, että parisuhde(uskollisuus) on myös jatkossa sellainen muoto jota yhteiskunta tukee, olit sitten homo tai hetero.
Weckroth, mureneeko sinun avioliittosi jos homot saavat oikeuteen avioliittoon? Itse en koe, että se voisi mitenkään vaikuttaa omaan avioliittooni. Pääsen korkeintaan tanssimaan vaimoni kanssa useampiin häihin.
”Hirveän usein en tätä sano mutta sinun kiinnostuksesi tuota elämäntapaa kohtaan saattaa olla jotain syvempää.” Antero Kangasluoma
Sinähän sen taidat paremmin tietää. 🙂 Ehkä onkin hyvä, että et ”hirveän usein” tee diagnooseja. Kai sen leivän saat jostain sellaisesta, minkä osaat vähän paremmin.
Jotta tämä ei nyt mene sellaiseksi ”ite oot” väittelyksi niin ymmärräthän Olli Lehto, että tuon dokumentin yhteisön perusteella ei kannata tehdä yleistyksiä homoseksuaalien arjesta. Heteroilla on samanlaisia yhteisöjä mutta se ei tee meistä yleisenä ryhmänä vapaamielisiä parinvaihtajia.
Se on ihmettelyn kohde, että pidät homoseksuaalista elämäntapaa erityisen turmiollisena mutta mielelläsi täällä analysoit sitä jonkun parinvaihtajadokumentin kautta. Onko käsityksesi heteroiden parisuhteista hankittu samalla tavalla? Viittasin siis siihen, että viehtymyksesi saattaa olla jossain muualla kuin varsinaisten parisuhteiden arjessa. Eikä siinä sinällään ole mitään hävettävää, nämä asiat kiehtovat kaikkia meitä, toiset vain pelkäävät, että se johtaa kadotukseen.
Tämä on kovin kiva kun Sari, Markku ja Olli ovat heti täällä tietämässä, mitä ne homot haluaa. Tulee heti sellainen lämmin ja holhottu olo. Kiva, kiva.
Siitä Ylen Pride-viikosta vielä, Jusu ja Antero, oliko siinä teidän mielestänne sitten joku asiallinenkin ohjelma homoista? Minä en niitä kaikkia katsonut, mutta olisiko aihetta antaa palautetta Ylelle, jos he antoivat virheellisen ja vääristetyn kuvan. Luulisi että tuollainen viikon tiiviin ohjelmapaketin tarkoitus olisi valistaa meitä tavallisia ihmisiä, mutta täällä sitten saa kuulla että onkin tullut sairaalloisesti tirkistelleeksi jotain ”sosiaalipornoa” Antero Kangasluoman sanoin. Täytyy myöntää, ettei minulla ole homotuttavia puhumattakaan -homoystävistä ja ainoat kokemukset homoista ovat olleet ikäviä, henkistä ja fyysistä väkivaltaa sisältäneitä. Olen tietysti helpottunut siitä että (ehkä suurikin) osa homoista olisi sellaisia kuin esim. nimimerkki Jusu Vihervaara kuvaa ”Jusu Vihervaaran” hahmossa, kiinteässä parisuhteessa eläviä tasapainoisia ihmisiä.
Korjaus edelliseen kommenttiini:
tuollainen viikon tiiviin ohjelmapaketin tarkoitus
piti olla
tuollaisen viikon tiiviin ohjelmapaketin tarkoitus
Ikävä, että nykyään ei voi editoida/poistaa kirjoittamiaan kommentteja jälkikäteen. Pitänee sitten vaan oppia olemaan huolellisempi ja varsinkin pyrkiä hillitsemään itsensä, ettei tule sohaistua jotain harkitsematonta.
Ylen Pride-viikolla joku täällä suositteli Stephen Fry:n dokumenttia homofobiasta. Kuten moni homo, Stephenkin on kokenut nuorena homoseksuaalisesti hyväksikäytetyksi tulemisen:
http://www.pinknews.co.uk/2007/03/28/stephen-fry-opens-up-about-school-sexual-assault/
Eiköhän moni homo kaipaisi anteeksipyyntöä ensisijaisesti niiltä vanhemmilta miehiltä, jotka ovat heitä lapsina/nuorina/’nuorina aikuisina’ seksuaalisesti hyväksikäyttäneet. Paavihan on lopulta tällaisen anteeksipyynnön Katolisen kirkon johtajana esittänytkin ja varmaan aiheellisesti. Sen sijaan en katso aiheelliseksi, että kirkon johtaja pyytelee anteeksi Raamattuun perustuvaa kirkon opetusta.
Lehto:
”Kuten moni homo, Stephenkin on kokenut nuorena homoseksuaalisesti hyväksikäytetyksi tulemisen:”
Ja moni heterokin on joutunut homoseksuaalisesti hyväksikäytetyksi. Mikähän ihme on tämän kommentin takana? Yritätkö vihjailla, että hyväksikäyttö teki hänestä homon? Tunnetko sinä lainkaan Iso-Britannian sisäoppilaitosjärjestelmää? Luepa vaikka Fryn elämänkerroista minkälaista elo siellä oli hänen lapsuudessaan.
Ja tässä on se Pride-viikon ohjelmisto, sieltä voit valita mikä kiinnostaa. Mutta pointtina nyt se, että ei heteroidenkaan arjesta sellaisenaan tehdä ohjelmaa sillä se on aika tylsää. Ohjelmat tehdään aiheista, jotka kiinnostavat ja silloin ne keskittyvät monesti tietynlaiseen erikoisuuksien tirkistelyyn. Olisi kuitenkin typerää kirjoittaa yleistyksiä ihmisryhmien elämästä tällaisten dokumenttien perusteella.
”Eiköhän moni homo kaipaisi anteeksipyyntöä ensisijaisesti niiltä vanhemmilta miehiltä, jotka ovat heitä lapsina/nuorina/’nuorina aikuisina’ seksuaalisesti hyväksikäyttäneet.”
Olet kyllä sairas tyyppi. Eiköhän kaikki hyväksikäytetyt, seksuaalisesta suuntautumisestaan riippumatta, kaipaa anteeksipyyntöä. Mikä sinua vaivaa? Miksi sinä annat ymmärtää, että homoseksuaalit olisivat poikkeuksellisen hyväksikäytettyjä?
Tässä siis Pride-viikon ohjelmisto: http://yle.fi/aihe/termi/freebase/pride-m0fy9k
”Olet kyllä sairas tyyppi.” Antero Kangasluoma
No siinä taisi sitten olla se lopullinen diagnoosi. Minulle riitti ja poistun Salme Kaikusalon tavoin sivustolta. Ei tarvitse kommentoida, minua et täältä enää tapaa.
Pitää vielä korjata kommenttejani. Pirullista kun niitä ei voi editoida jälkikäteen. Edellä ei ollut tarkoitukseni vihjata, että homot joutuisivat nuorina enemmän hyväksikäytetyiksi kuin muut. Päin vastoin, homoilla on todettu usein olevan takanaan nuoruuden traumauttava hyväksikäyttökokemus. Tällä en halua väittää sitäkään, että homous olisi välttämättä seurausta tällaisista kokemuksista, vaikka pidänkin hyväksikäyttökokemuksia syvästi traumauttavina ja uskon niillä olevan osuutta myös siihen että heterosuhteissa tulee ongelmia myöhemmin.
Samoin kirjoittaessani Paavin anteeksipyynnöistä, en tarkoittanut, että anteeksipyyntö olisi suunnattu ainoastaan homoille, joita on hyväksikäytetty vaan sitä että Paavin olisi erityisesti muistettava niitä tapauksia joissa hyväksikäytetyn nuoren sukupuolinen identiteetti on häiriintynyt tuon traumauttavan kokemuksen seurauksena. No niin, siinä oli viimeinen kommenttini tällä sivustolla. Kirjoitin sen, kun ylläpito ei ollut vielä ehtinyt poistaa kommentoijatiliäni. Hyvää kesää kaikille!
Nyt ei ota selvää mitä Lehto oikein ajaa takaa:
”Edellä ei ollut tarkoitukseni vihjata, että homot joutuisivat nuorina enemmän hyväksikäytetyiksi kuin muut.”
Eli mielestäsi homoja ei ole käytetty useammin hyväksi kuin heteroja.
”Päin vastoin, homoilla on todettu usein olevan takanaan nuoruuden traumauttava hyväksikäyttökokemus.”
Ja sitten sanot, että heillä on usein takana hyväksikäyttöä. Mitä päinvastaista tässä nyt sitten on? Ja kuinka usein heillä on todettu sellaista? Voitko viitata edes johonkin lähteeseen ja esitellä syy-seuraussuhteita. Muuten vihjailusi on todella epäselvää ja merkityksetöntä.
Tottakai hyväksikäyttö aiheuttaa ongelmia ihmisten suhteissa mutta näin on sekä homoilla että heteroilla. Mikä sinun pointtisi on? Sinä aloit kuin tyhjästä toteamaan, että usea homo on kohdannut hyväksikäyttöä nuorena. Onko sinun vaikea uskoa, että homous ei olisikaan trauma vaan synnynnäinen ominaisuus?
Miksi ihmeessä kirkon johtaja åyytää vain yhdeltä syntiryhmältä anteeksi?
Eikö kannattaisi samalla pyytää muiltakin, esimerkiksi talousrikollisilta, joilla huijaus on tutkimusten mukaan verissä?
Kannattaa pyytää ajoissa, ettei jää helvettiin.
Onko kirkko esim. kieltäytynyt vihkimästä talousrikollisia avioliittoon?
Tai sanonut talousrikollisia luonnonvastaisiksi tai sairaiksi?
Jotkut eroavat kirkosta Mäkisen lausunnon perusteella.
Jotkut liittyvät saman lausunnon perusteella takaisin kirkkon.
Miksi kirkko on ihmisille niin tärkeä?
Eihän sillä ole Jumalan valtakunnan kanssa kovinkaan paljon tekemistä. Sehn on sisäisesti niissä, jotka uskovat Jumalaan ja kunnioittavat hänen sanaansa.
Eipä kaikki hyväksy. ” Nykykirkollisuus” sensijaan miltei kaiken. Rajat on hämärtynyt jo pitkässä juoksussa.
Homot itse hakevat huomiota kirkon sisällä ja ulkona. He itse ovat nostaneet luonnonvastaisen seksuaalisuutensa demokraatisesti hyväksyttäväksi.
Miksi heille sateenkaarimessuja? Miksi kirkko pomppii homojen tahdissa.
Miksei talousrikollisille järjestetä omia denarimessuja?
Tai huijareille omia Safiira-messuja?
”Miksi heille sateenkaarimessuja? Miksi kirkko pomppii homojen tahdissa.
Miksei talousrikollisille järjestetä omia denarimessuja?
Tai huijareille omia Safiira-messuja?”
Mietipä sitä, jospa hoksaisit ihan itse.
Jumalansana on täyttä totta ,homous ,lespous on iljetys Jumalan silmissä.Ihminen ei synny homoksi tai lespoksi.Puhuu jos jonniin moinen piispa,vaikkapa paavi vastoin Raamatun sanomaa .Mies ja nainen on luotu toinen toiselleen ,Mäkin jouduin tekee ratkaisun syntisenä ,mutta Jeesus on Herra joka katkoo kahleet .On sisäinen rauha,pelastus varmuus ,tietää minne pääsee kuoltuaan ,turvallista elää.Homo tai Lespo ottamalla tosissaan sanoman Jeesuksesta ,saa syntinsä anteeksi.Jumala antaa voiman vaeltaa puhtaana loppuun saakka.