Lahden Kohtaamispaikan saatua häädön Joutjärven seurakunnasta liittyen naisten pappeuteen liittyviin epäselvyyksiin, on tullut esiin mielenkiintoinen keskustelu, jota ilmeisesti käydään kirkon ylätasoilla. Keskustelu liittyy siihen, pitääkö naisten pappeuteen kriittisesti suhtautuvien messuyhteisöjen toimintavapauksia rajoittaa. Tällä viikolla Etelä-Suomen Sanomissa piispainkokouksen pääsihteeri kommentoi, että hänestä kirkossa suhtaudutaan näihin yhteisöihin yhä tiukemmin ja että linja on jyrkkenemässä. Samaan suuntaan kommentoi myös kirkkohallituksen toiminnallisen osaston asiantuntija. Hänen mukaansa myös itsenäisten messuyhteisöjen on noudatettava kirkon järjestystä riippumatta siitä toimivatko ne kirkon tiloissa vai eivät. Kun soitin hänelle ja kyselin tarkemmin, että onko kirkon linja hänen mukaansa tiukkenemassa myös herätysliikkeiden messuyhteisöjen suhteen, hän sanoi, että ainakin tällaista keskustelua käydään kirkon ylätasolla. Ilmeisesti mitään virallisia päätöksiä asiasta ei kuitenkaan ole tehty.
Mitä ajatuksia tämä herättää?
Kirkon johtavat virkamiehet siis puhuvat nyt avoimesti siitä, että myös herätysliikkeiden omiin jumalanpalveluksiin oltaisiin puuttumassa (lisäys: tällaisen vaikutelman itse saan mutta en tiedä pitääkö se paikkansa). Tämähän muuttaisi peliä aika tavalla. Tähän asti seurakunnissa ei ole voitu ns. järjestellä työvuoroja papin sukupuolen perusteella muta herätysliikkeet ovat voineet pitäytyä perinteiseen käytäntöön. Nyt tätä käytäntöä ollaan siis ehkä kyseenalaistamassa. Eikö sellainen käytännössä johtaisi siihen, että perinteisen virkakannan herätysliikkeet pakotetaan joko muuttamaan virkakäsitystään tai sitten heidät suljetaan lopullisesti ehtoollisyhteyden ulkopuolelle?
Tiukaan linjaa asiassa en väitä halventamiseksi, mutta kun joku väittää naisen pappin olevan pingviini alttarilla , niin sitä pidän Jumalan työn halvetamisena. Ehtoollinen on aivan yhtä pyhä toimitus naisen toimittamana. Jumala kykenee toimimaan siinä, vaikka monet ihmiset ei sitä kykene hyväksymään.
Timo Pöyhönen esittää hyviä kysymyksiä, toisaalta tuttuja kysymyksiä jo vuosien ja vuosien ajalta, kun tätä virkakäsitystä on yhä pyöritelty. Blogin lopuksi mainittu ehtoollisyhteyden ulkopuolelle sulkeminen on dramaattinen, mutta mielestäni samalla aavistuksen populistinen ajatus. Toki, jos ihminen ei kykene osallistumaan ehtoolliselle tässä kirkossa sen virkakäsityksen vuoksi, jää hän silloin ehtoollisyhteyden ulkopuolelle oman vakaumuksensa tähden. On näkökulmakysymys, sulkeeko oven kirkko vai sen jäsen.
Virkajäsitys on mielestäni iso asia. Se liittyy kirkon ihmiskuvaan ja jumalakuvaan, kytkeytyy moniin teologisiin ynnä muihin kysymyksiin. Silti vanhan aiemman virkakäsityksen edustajat vetoavat jatkuvasti kirkkoon, jotta se toimisi leväperäisesti tässä asiassa. Ja kun taas kyseessä on ollut esimerkiksi pappien toimittamat samaa sukupuolta olevien parien vihkimykset, kirkon toivotaankin toimivan, kuin poliisi ja tuomioistuin ja laittavan niskuroivat liberaalit ruotuun.
Yllä olevalla en tahdo sanoa, että kirkon pitäisi olla joko täydellisen joustava tai kaikessa kovapintainen lainvalvoja. Mutta mielestäni näyttää siltä, että se mitä kirkolta kulloinkin toivotaan, on pitkälti kiinni siitä, mikä kenenkin korvasyyhyyn milloinkin sopii.
Marko Sjöblom
Kiitos keskustelusta. Käsityksesi tuli selväksi. Hyvää kevättalven jatkoa.
Täytyy myös huomata, että nykykirkko on ollut hiljaa tai jopa Raamatun esillä pitoa vastaan, kuten huomataan ajankohtaisessa Raamattukäräjissä. Vain maailmaa myötäilevä kirkko voi tässä vaieta.