Kirkon kanta ?

Olen kuullut ja lukenut monien arvostettujen kirkon jäsenten ja työntekijöiden, niin voimakkaita kannanottoja että, ne on korkeammalta taholta pyritty mitätöimään. Väittämällä, etteivät he edusta kirkon kantaa kyseisissä asioissa. Tämä olisi muutoin helppo käsittää, jollei saman tien tulisi vastaan piispoja, jotka tahtovat ilmaista myös oman henkilökohtaisen näkemyksensä. Jos ne olisivat yhteneväisiä, niin niiden perusteella voisin käsittää, mikä kirkon kanta mihinkin asiaan on. Nyt kun kaikki tahtovat kaikista asioista sanoa henkilökohtaisen mielipiteensä, niin mistä voi tietää mikä se kirkon kanta sitten oikein on. Väittäessään, että jokin ei ole kirkon kanta, tai julistuksen mukaista, olisi kohtuullista myös tuoda esiin mikä- ja miksi se ei ole kirkon kannan mukaista. Nythän vain mitätöidään kyseistä henkilöä, eikä asiaa, jota hän on esittämässä. Herääkin kysymys onko kaikilla aivan yhtenäinen oikeus ilmaista oma mielipiteensä asemasta riippumatta? Siitä seuraa toinen yhtä hankala vastattava: mistä voi tietää mikä se kirkon kanta oikein on?

Edellinen artikkeli
Seuraava artikkeli
  1. Pitäisikö kirkon tehdä selkeämpi ero sekulaarin maailmaan, josta sille ei koidu kuin harmia ja vaikeuksia? Nykyinen maailman meno on kovin hedonistista ja siitä tulisi sanoutua selkeästi irti. Humanistinen maailmankatsomus edustaa ihmiskeskeistä maailmankuvaa, johon ei Jumalaa tarvita. Välillä on vaikeaa kuulla kirkossa Kristuksen ääntä, koska kirkon julistus on niin ihmiskeskeistä.

    ”Hänen työtovereinaan me myös kehoitamme teitä vastaanottamaan Jumalan armon niin, ettei se jää turhaksi.
    Sillä hän sanoo: ”Otollisella ajalla minä olen sinua kuullut ja pelastuksen päivänä sinua auttanut”. Katso, nyt on otollinen aika, katso, nyt on pelastuksen päivä.
    Me emme missään kohden anna aihetta pahennukseen, ettei virkaamme moitittaisi, vaan kaikessa me osoittaudumme Jumalan palvelijoiksi: suuressa kärsivällisyydessä, vaivoissa, hädissä, ahdistuksissa, ruoskittaessa, vankeudessa, meteleissä, vaivannäöissä, valvomisissa, paastoissa; puhtaudessa, tiedossa, pitkämielisyydessä, ystävällisyydessä, Pyhässä Hengessä, vilpittömässä rakkaudessa, totuuden sanassa, Jumalan voimassa, vanhurskauden sota-aseet oikeassa kädessä ja vasemmassa; kunniassa ja häpeässä, pahassa maineessa ja hyvässä, villitsijöinä ja kuitenkin totta puhuvina, tuntemattomina ja kuitenkin hyvin tunnettuina; kuolemaisillamme, ja katso, me elämme, kuritettuina emmekä kuitenkaan tapettuina, murheellisina, mutta aina iloisina, köyhinä, mutta kuitenkin monia rikkaiksi tekevinä, mitään omistamatta, mutta kuitenkin omistaen kaiken.

    Suumme on auennut puhumaan teille, korinttolaiset, sydämemme on avartunut.
    Ei ole teillä ahdasta meidän sydämessämme, mutta ahdas on teidän oma sydämenne.
    Antakaa verta verrasta-puhun kuin lapsilleni-avartukaa tekin.
    Älkää antautuko kantamaan vierasta iestä yhdessä uskottomien kanssa; sillä mitä yhteistä on vanhurskaudella ja vääryydellä? Tai mitä yhteyttä on valkeudella ja pimeydellä?
    Ja miten sopivat yhteen Kristus ja Beliar? Tai mitä yhteistä osaa uskovaisella on uskottoman kanssa?
    Ja miten soveltuvat yhteen Jumalan temppeli ja epäjumalat? Sillä me olemme elävän Jumalan temppeli, niinkuin Jumala on sanonut: ”Minä olen heissä asuva ja vaeltava heidän keskellään ja oleva heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani”.
    Sentähden: ”Lähtekää pois heidän keskeltänsä ja erotkaa heistä, sanoo Herra, älkääkä saastaiseen koskeko; niin minä otan teidät huostaani ja olen teidän Isänne, ja te tulette minun pojikseni ja tyttärikseni, sanoo Herra, Kaikkivaltias”. 2.Kor.6:1-18

  2. Miksi ihminen etsii ”kirkon kantaa”?

    Eikö Jumala ilmoita omaa kantaansa selkeästi, kyllä ilmoittaa lapsilleen eli niille jotka kuulevat Jeesuksen äänen eli ovat Jeesuksen parantamia sydämeltään, siis paatunut sydän on parannettu ja näin ”kuurot korvat ja sokeat silmät” myös parantuneet.

    Jeesus Sanoo Jumalan salaavan evankeliumin ”viisailta ja ymmärtäväisiltä” ja ilmoittavan sen lapsenmielisille, siis ihmisen tulee nöyrtyä lapsenkaltaisesti ottamaan evankeliumi vastaan.

    Kun ajattelee luonnollista ihmistä, eli erossa Jumalasta elävää, niin silloin ei ymmärrä Jumalan Sanaa vaikka tosin sieltä voi lukea tiettyjä asioita jotka nousevat ja vaivaavat omaatuntoa, kuten esim haureus, kuinka kirkko ei ota siihen kantaa selkeästi?
    Samoin kirkon historian lukeminen on vaikeaa omalla ”järjellä” ajattelevalle kuinka sieltä löytyy vainoa, sotia, pakottamisia jne…. joista itse kyllä irtisanoutuu MUTTA kuinka OMAN kirkon KANTA niihin on ollut aikoinaan sellainen, sitä on MAHDOTONTA SELITTÄÄ evankeliumin sanoin lähimmäisen rakkauden kautta kun tulisi rakastaa vihollisiakin niinkuin itseään?

  3. Niinpä. Kyllähän Kirkon ja Raamatun henki tulisi olla samoilla vesillä.

    Kun Jeesus aikanaan puhui, niin hän ohitti ns. Kirkollisen valtakoneiston ja puhui suoraan kansalle kaduilla, ja tästä papisto myös närkästyi.
    Jeesus puhui tosin myös synagoogassa ja kävi siellä tapansa mukaan.

    Lopultahan kirkko on se porukka joka uskoo Kristuksen kautta Jumalaan. Millainen kanta tuolla porukalla lopultakin on ja mihinkin asiaan? Piispat ja papit ovat seurakunnan puhemiehiä ja heiltä kansa odottaa selkeää ääntä. Nyt vain välillä tuntuu että esipuhujat ovat yhtä hämillään kuin tämän maailman ajattelijat.

  4. Jatketaanpa Joh.3:16 jälkeisillä jakeilla eli seuraavasti:

    19 Mutta tämä on tuomio, että valkeus on tullut maailmaan, ja ihmiset rakastivat pimeyttä enemmän kuin valkeutta; sillä heidän tekonsa olivat pahat.
    20 Sillä jokainen, joka pahaa tekee, vihaa valkeutta eikä tule valkeuteen, ettei hänen tekojansa nuhdeltaisi.(Joh.3)

    Nykyään ei kärsitä kuulla evankeliumia koska se nuhtelee ihmisiä heidän teoistaan vaan rakastetaan valhetta joka ei nuhtele vaan hyväksyy kaikki sellaisina kuin he ovat. Siis siksi ”kirkon kanta” on häilyvä ja muuttuva ja muuttuu ympäröivän yhteiskunnan mukana, julistetaan korva syyhyyn ja pidetään epätoivoisesti ”jäsenistä” kiinni vailla Totuutta.

    • Kirkon kantaa kysytään yleensä asioissa, joihin ei löydy selvää Raamatun kantaa. Silloinkin, kun sellainen on luettavissa, on pikemminkin lain kuin evankeliumin piiriin liittyvä seikka. Lakihan meitä syntisiä nuhtelee.

      Evankeliumi on iloinen viesti siitä, että meidän ei tarvitse lain alle sortua, vaan synti ja kuolema on kukistettu.

  5. Martti Pentti mietippä seuraavaa EVANKELIUMISSA olevaa:

    3 Silloin kirjanoppineet ja fariseukset toivat hänen luoksensa aviorikoksesta kiinniotetun naisen, asettivat hänet keskelle
    4 ja sanoivat Jeesukselle: ”Opettaja, tämä nainen on tavattu itse teosta, aviorikosta tekemästä.
    5 Ja Mooses on laissa antanut meille käskyn, että tuommoiset on kivitettävä. Mitäs sinä sanot?”
    6 Mutta sen he sanoivat kiusaten häntä, päästäkseen häntä syyttämään. Silloin Jeesus kumartui alas ja kirjoitti sormellaan maahan.
    7 Mutta kun he yhä edelleen kysyivät häneltä, ojensi hän itsensä ja sanoi heille: ”Joka teistä on synnitön, se heittäköön häntä ensimmäisenä kivellä”.
    8 Ja taas hän kumartui alas ja kirjoitti maahan.
    9 Kun he tämän kuulivat ja heidän omatuntonsa todisti heidät syyllisiksi, menivät he pois, toinen toisensa perästä, vanhimmista alkaen viimeisiin asti; ja siihen jäi ainoastaan Jeesus sekä nainen, joka seisoi hänen edessään.
    10 Ja kun Jeesus ojensi itsensä eikä nähnyt ketään muuta kuin naisen, sanoi hän hänelle: ”Nainen, missä ne ovat, sinun syyttäjäsi? Eikö kukaan ole sinua tuominnut?”
    11 Hän vastasi: ”Herra, ei kukaan”. Niin Jeesus sanoi hänelle: ”En minäkään sinua tuomitse; mene, äläkä tästedes enää syntiä tee”.
    12 Niin Jeesus taas puhui heille sanoen: ”Minä olen maailman valkeus; joka minua seuraa, se ei pimeydessä vaella, vaan hänellä on oleva elämän valkeus”.(Joh.8)

    Eikö kaikki nämä Jeesuksen kohtaamat ihmiset yrittäneet lain kautta pelastua, siis myös tämä aviorikoksesta kiinni jäänyt nainen?

    Siis mitä Jeesus Sanoi, sanoiko naiselle ”minä armahdan sinut ja kuittaan kaikki sinun tulevatkin synnit”?

    Vai Sanoiko ””En minäkään sinua tuomitse; mene, äläkä tästedes enää syntiä tee”.?

    Entä nämä naisen tuojat, kuinka heille kävi, eikö he menneet pois Jeesuksen luolta vaikka heidän omatuntonsa todistivat heidät syyllisiksi syntiin eli lainrikkojiksi?

    • ”Entä nämä naisen tuojat, kuinka heille kävi, eivätkö he menneet pois Jeesuksen luota vaikka heidän omattuntonsa todistivat heidät syyllisiksi syntiin eli lainrikkojiksi?” Vaihtaisin tuon sanan ’vaikka’. He lähtivät kai juuri sen vuoksi pois, että näkivät olevansa syyllisiä. Armo ei heille kelvannut. Eiväthän he edes uskoneet Jeesuksella olevan oikeutta antaa syntejä anteeksi. Naiselle lausuttu ’älä enää syntiä tee’ ei ole ymmärtääkseni mikään armon ehto. Pidän sitä kehotuksena ja kannustuksena. Ei uusi hairahtuminen peruuta armoa vaan tekee yhä tarpeellisemmaksi siihen turvautumisen.

  6. Martti Pentti, eihän Jeesus asettanut ehtoja sille ettei Hän tuomitse naista vaan selkeästi Sanoo ettei Hän tuomitse, siis Hän armahti lain mukaan kuolemaan tuomitun.

    Väitätkö ettei Jeesuksen Sanoja tule ottaa niinkuin ne on Sanottu eli naisen ei ollut väliä jatkoiko hän synnin tekoa vai ei?

    Matt. 16:27
    Sillä Ihmisen Poika on tuleva Isänsä kirkkaudessa enkeliensä kanssa, ja silloin hän maksaa kullekin hänen tekojensa mukaan.

    Joh. 12:47
    Ja jos joku kuulee minun sanani eikä niitä noudata, niin häntä en minä tuomitse; sillä en minä ole tullut maailmaa tuomitsemaan, vaan pelastamaan maailman.

  7. Oliko tuo nainen syntisempi kuin kaikki syyttäjänsä? Eivätkö kaikki ihmiset ole synnin tähden ilman vanhurskautta? Laki saa meidät näkemään syntimme, Kristus taas Armahtaa syntisiä. Laki on pysyvä loppuun asti ja samoin Kristuksen Armo.

    On täysin elämälle vierasta ajatella, että tuo armahdettu nainen ei olisi ymmärtänyt, että hänet pelastettiin kuolemaan kivittämiseltä.

    Eihän meistä kukaan vihaa syntiä luonnostaan vaan rakastaa sitä, koska me olemme syntisiä. Kun Jeesus sanoi näille miehille: ”Kuka teistä on synnitön, heittäköön ensimmäisen kiven?” Niin kaikki menivät pois, tunnustaen näin syntinsä. Katuivatko, että olivat kivittämässä itseään (syntistä ihmistä) vai tuota naista? Mikä lopulta erottaa meidät ihmiset toisistaan synnin edessä? Sekö, että vaellamme synnittömästi, vaikka olemme syntisiä? Miten se olisi edes mahdollista? Tekopyhät tosin sanovat: ”Emme rakasta syntiä, pois se meistä” ja näin he kieltävät oman syntinsä.

    Onkin nähtävä Kristuksen sovitus uhri synnistä paljon, paljon, paljon, syvemmin, kuin vain siten, että Hän antaa meille uuden mahdollisuuden elää synnittömästi anteeksiannon jälkeen.

    Kun Paavali puhuu synnistä, niin hän ei puhu mistään teosta, vaan olemisesta, jopa niin, että käyttää sanaa, joka tarkoittaa, että synti on minussa sisällä ”synti asuu minussa” (Room.7:17) Synti ei siis ole ensisijaisesti mitään ulkoista tekemistä, niin että voisin välttää syntiä, kunhan vain elän säädyllisesti ja lakia noudattaen.

    Kun Jeesus sanoi syntiselle naiselle: ”En minäkään sinua tuomitse, mene äläkä tästäedes enää syntiä tee”, niin poistiko Jeesus tämän naisen synnin? Onko meillä sellainen käsitys, että me voimme elää ilman syntiä?

    Vaikka tuo nainen ei koskaan enää tekisi aviorikosta, niin ei synti sillä poistu. Onkin tärkeää ymmärtää, että Kristusessa eläminen on Armossa elämistä, jossa Jumala ei lue meille enää ”syntiä” ja tämä on se synti, joka on meissä kaikissa jo syntymän perusteella, koska kuolemme. Tämä on myös se synti, joka saa meissä aikaan kaikki synnin teot. Näin siis Raamattu opettaa synnistä. Miten me voimme sitten pelastua?

    Jumala on Kristuksessa poistanut koko maailman synnin, eikä lue meille enää meidän rikkomuksiamme Kristuksen tähden. Synti on otettu pois Kristuksessa.

    Kun me kerran kuolemme pois tästä ajallisesta, niin meiltä ei kysytä mitä me olemme tehneet ja jättäneet tekemättä, vaan Jumala näkee sinussa Kristuksen sovituksen tai sitten ei näe. Ei kukaan tekojensa mukaan pelastu, vaan Kristuksen tähden. Tämän Jumalan haluaa, että sinä uskot.

    Miksi me siis teemme vielä vääryyttä? Koska synti asuu meissä, eikä liha voi koskaan vanhurskautua tässä ajassa. Sen tähden sanotaan: ”Minun vanhurskaani ovat elävä uskosta.”
    Kun elämme ja olemme Kristuksessa, niin Jumala ei lue meille meidän syntiämme, joka on tullut meille kuolemaksi, itsessään hyvän ja puhtaan lain kautta.
    Jos meille luetaan lakia kirjaimen mukaan, niin meidät voidaan kaikki kivittää, koska olemme kaikki syyllisiä lain edessä, koska meidät on myyty synnin alle. (Perisynti)
    Laki, joka on itsessään hyvä, on annettu vasta lankeemuksen jälkeen, sen tähden, että me näkisimme oman tilamme. Laki ei tee kenestäkään vanhurskasta.

    Paavali sanookin alkusynnin epäilijöille: ”Onko siis hyvä tullut minulle kuolemaksi? Pois se! Vaan synti, että se synniksi nähtäisiin, on hyvän kautta tuottanut minulle kuoleman, että synti tulisi ylenmäärin synnilliseksi käskysanan kautta.
    Sillä me tiedämme, että laki on hengellinen, mutta minä olen lihallinen, myyty synnin alaisuuteen.
    Sillä minä en tunne omakseni sitä, mitä teen; sillä minä en toteuta sitä, mitä tahdon, vaan mitä minä vihaan, sitä minä teen.
    Mutta jos minä teen sitä, mitä en tahdo, niin minä myönnän, että laki on hyvä.
    Niin en nyt enää tee sitä minä, vaan synti, joka minussa asuu.
    Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää. Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei;
    sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen.
    Jos minä siis teen sitä, mitä en tahdo, niin sen tekijä en enää ole minä, vaan synti, joka minussa asuu.
    Niin huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon hyvää tehdä, sen lain, että paha riippuu (asuu sisällä) minussa kiinni; sillä sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin, mutta jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja pitää minut vangittuna synnin laissa, joka minun jäsenissäni on.
    Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?
    Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia. Room.7:13-25

    Onkin siis varmaa, että laki ajaa myös Kristittyä Kristuksen luo, jossa on armo ja anteeksianto, mutta lain noudattamisen kautta me emme voi saavuttaa pelastusta ja vanhurskautta, joka Jumalan edessä vaaditaan viimeisenä päivänä.
    Kristus onkin oikea armoistuin, jossa meidän asiamme on kerran saava päätöksen, jos silloin tuomme omat tekomme Jumalan eteen, niin Jumalan Lahja Kristuksessa on mennyt meidän kohdaltamme hukkaan.

    Laki vaatii tekoja loppuun asti se sanoo: ”Rakasta lähimmäistä, rakasta…” , mutta Kristuksen kautta tuleva Armo, on itse Rakkaus, tullen meissä sen armon lähteeksi josta sanotaan:

    ”Mutta kun Jumalan, meidän vapahtajamme, hyvyys ja ihmisrakkaus ilmestyi, pelasti hän meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta, jonka Hengen hän runsaasti vuodatti meihin meidän Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta,
    että me vanhurskautettuina hänen armonsa kautta tulisimme iankaikkisen elämän perillisiksi toivon mukaan.
    Tämä sana on varma, ja minä tahdon, että sinä näitä teroitat, niin että ne, jotka Jumalaan uskovat, ahkeroisivat hyvien tekojen harjoittamista. Nämä ovat hyviä ja hyödyllisiä ihmisille.
    Mutta vältä mielettömiä riitakysymyksiä ja sukuluetteloita ja kinastelua ja kiistoja laista, sillä ne ovat hyödyttömiä ja turhia.
    Harhaoppista ihmistä karta, varoitettuasi häntä kerran tai kahdesti,
    sillä sinä tiedät, että semmoinen ihminen on joutunut harhaan ja tekee syntiä, ja hän on itse itsensä tuominnut.” Kirj.Tiit.3:4-11

  8. Ismo Malinen onko tuo edellä oleva itsesi kirjoittama vai copy pastattu jonkun toisen kirjoitelmia?

    Kyllä lähtee heti alussa väärille urille eli ei ymmärretä mikä on evankeliumi ja sen VOIMA.

    Siis evankeliumissa on Jumalan voima elää JUMALAN LAPSENA, siis Jeesus esikoisena ja näytti tien, seurata Häntä.

    Mistä kaikki synti lähtee, sydämestä, siis ihmisellä on luonnostaan paatunut sydän ja sen takia synti ”asuu” ihmisessä, kun taasen uudestisyntyneellä ei ole enää paatunuttasydäntä vaan Jeesuksen parantama sydän jolloin uskova kuule Jeesuksen äänen eikä enää KIELLÄ Hänen Sanojaan vaan elää niiden mukaan JUMALAN VOIMALLA.

    Tätä ei voi paatuneella sydämellä ymmärtää vaan ”keksitään” kaikenlaisia sepustuksia kun ei omassa elämässä pystytä elämään Jeesuksen Sanan mukaan ja otetaan valheopettajilta heidän omia oppeja korvasyyhyyn.

    Nämä ”emppiriset” todistelut omista kyvyistä elää Jumalan tahdon mukaan katsovat täysin OMIIN VOIMIIN eikä Jumalan voimaan Pyhässä Hengessä.

    2. Tim. 3:5
    heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman. Senkaltaisia karta.

  9. Niin Ari, kirjoitin mitä kirjoitin ja ihan itse kirjoitin, mutta käsitykseni mukaan et ole vielä ymmärtänyt, mitä tarkoittaa, kun Jumala vanhurskauttaa jumalattoman? Siksi olen yrittänyt vääntää sitä täällä rautalangasta.

    ”Mitä me siis sanomme esi-isämme Aabrahamin saavuttaneen lihan mukaan?
    Sillä jos Aabraham on teoista vanhurskautettu, on hänellä kerskaamista, mutta ei Jumalan edessä.
    Sillä mitä Raamattu sanoo? ”Aabraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi”.
    Mutta töitä tekevälle ei lueta palkkaa armosta, vaan ansiosta,
    mutta joka ei töitä tee, vaan uskoo häneen, joka vanhurskauttaa jumalattoman, sille luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi;
    niinkuin myös Daavid ylistää autuaaksi sitä ihmistä, jolle Jumala lukee vanhurskauden ilman tekoja:
    ”Autuaat ne, joiden rikokset ovat anteeksi annetut ja joiden synnit ovat peitetyt! Autuas se mies, jolle Herra ei lue syntiä!” Room.4:1-8

  10. Ismo Malinen, mitä on Aabrahamin usko, onko se PELKKÄÄÄÄÄ totena pitämistä vai toimiko hän sen mukaan mitä Jumala Sanoi?

    Tässä on se ero että minä tiedän mistä puhun, siis siitä uskosta joka Aabrahamilla oli eli hän myös teki mitä Jumala Sanoi eli vei jopa oman poikansa uhrattavaksi.

    Nyt sitten kirkon kanta on usko joka tulee PELKÄN kasteen välityksellä eli sen jälkeen kaikki voi ”uskoa” mitä tahansa ja tehdä mitä tahansa eikä enää MITÄÄN syntiä heille lueta, vaikka vainoaisi toisuskoisia kuten Luther.

    Tätäkö on muka Aabrahamin usko?

    • Nyt en ihan ymmärtänyt. Pidät nähtävästi Abrahamin suostumista poikansa Iisakin teurastamiseen – sitähän uhraaminen olisi merkinnyt – uskon osoituksena, mutta paheksut Lutherin kovia sanoja hänen käsityksensä mukaan väärään uskoon hairahtuneille (väkivalta uudelleenkastajia kohtaan ei ollut Lutherin työtä). Samalla käytät usein itse melko voimakasta kieltä. Oletko miettinyt asioita ihan perille asti?

Pekka Pesonen
Pekka Pesonen
En osaa olla huolissani kirkon kriisistä. Sisältyyhän jokaiseen kriisiin aina myöskin mahdollisuuksia. Yllättäviä käänteitä kirkkohistoriamme on täynnä. Odotan jotain hyvää tästäkin vielä tulevan. Luovana ja jääräpäisenä tyyppinä koluan kaikki vaikeimmat tiet. Helpommalla pääsisi, kun osaisi olla hiljaa, mutta kun en osaa. Kova pää on jo saanut monta kovaa kolhua. Luulisi niiden jo riittävän. Verovirkailijan ura on takana ja siitäkin uskaltaa jo mainita. Eläkeläisenä ei näköjään saa sitäkään aikaan, mitä työelämässä sai, kun oven illalla sulki. Mitä kaikkea sitä on silloin ehtikään: puheenjohtamisia, , nuorisotyötä, lähetyssihteeri, raamattupiirejä, saarnoja ja Avioparitoimintaa. Siinä ehkä rakkaimmat vapaaehtoistehtävät. Kaikkea tuota ja paljon muuta on takana. Nyt kuluu aika näissä pohdiskeluissa. Eikä tiedä voiko edes itseään ottaa kovin vakavasti.