Yhteiskunnan digitalisaatio on ollut viime aikojen paljon käytetty sana. Se ei kuitenkaan ole vain sana vaan se on jo monessa yhteydessä arkitodellisuutta. Mitä nuoremmista ihmisistä on kysymys, sitä suuremman osan he käyttävät arkisista palveluistaan ja asioistaan digitaalisten kanavien ja toimintojen myötä ja avulla.

Jo tänä päivänä on todellisuutta, että vaikkapa lähes kaikki pankki- ja vakuutuspalvelut tulee olla matkapuhelimella hoidettavissa. Niin ne alkavat ollakin. Pian lainatarjouksenkin laskee robotti ja asia hoituu perustilanteessa ilman ihmisen työtä – paitsi että ihminen prosessin panee liikkeelle ja myös sen päättää ottaessaan vaikkapa lainan tai vakuutuksen. Monia muitakin esimerkkejä löytyy.

Toki esimerkiksi OP-ryhmässä, jossa itse toimin hallintohenkilönä, korostamme, että paras asiakaskokemus ja palvelu syntyy tekniikan, digitaalisen sellaisen ja ihmisen yhteispelillä.

Kirkossa digitalisaation haasteisiin ja toisaalta mahdollisuuksiin on herätty kovin hitaasti. Olimme hiljattain kirkon johtamisfoorumissa ja siellä aihe oli yhden vahvan esityksen verran esillä. Hyvä niin! Aiheesta puhui yksi maamme digitalisaatioguru, Digitalist Networkin perustaja Ville Tolvanen.

Joku voi tietysti kysyä, miksi kirkossa pitäisi ”hurahtaa digitalisaatioon”. Kysymys on aiheellinen ja samalla outo! Miksi kirkossa otettiin käyttöön sähköposti, internet ja älylaitteet? Siksi, että ne ovat sen hetken tai tämän ajan tekniikkaa ja tapaa toimia. Kirkossa korostamme tietysti ihmisten kohtaamista livenä, face-to-face. Se on aivan oikean ja ihmisten kohtaamista ei välttämättä voi tekniikalla korvata.

Kirkossa voisimme kuitenkin miettiä, miten digitaalisaatio voisi palvella enemmän kuin se nyt palvelee. Voisiko lähtökohtana olla hieman sovellettuna sama ajatus kuin monilla muilla aloilla, että kirkon tulee ”olla kännykässä”.

Aikoinaan internetin tultua olimme kirkkona edelläkävijöitä, kun silloiset kirkkomme evl.fi-sivut avattiin ja kirkkoverkko tuli käyttöön. Olimme ensimmäisten toimijoiden joukossa, joilla oli valtakunnallinen, yhteinen verkko. Nyt aika on valitettavasti ajanut ohitsemme ja olemme kehityksestä pahasti jäljessä.

Miten kirkko voi olla kännykässä? Vaikkapa kirkon tai oman seurakunnan sivujen myötä. Tässä Lukkari-pohjaiset sivut ovat todella onnistuneet ja toimivat. Ne skaalautuvat kaikille eri laitteille. Seuraava kehitysaskel on saada erilaiset seurakunnan toiminnalliset palvelut digitaalisesti varattaviksi. Nyt voi jo tilata virkatodistuksen ja ilmoittautua leirille tai retkelle, mutta toimitusvarauksia ei sellaista tarvitseva ihminen voi vielä suoraan tehdä. Monia muitakin palveluja ja toimintoja pitäisi miettiä, miten kirkko olisi digitaalisesti ”saavutettavissa”. Some on tietysti yksi ”maailma”, jossa olemme onneksi jo jonkin verran mukana. Sielläkin on paljon käyttämättömiä mahdollisuuksia.

Kirkon hengellisen sanoman ja toiminnan osalta on jo kehitelty sovelluksia, jotka tuovat hartausaineistoa matkapuhelimeen. Tällaisia pitää kehittää lisää. Yksi ongelma on kirkon monipolvinen ja raskas organisaatio. Pitää osata nähdä, mitä on tarpeen ja järkevää tuottaa paikallistasolla ja mihin tarvitaan koko kirkon resursseja. Paikallistasolla kyettäisiin ketteryyteen, mutta resurssit ovat pienemmät. Kokonaiskirkon tasolla taas ongelmana on päätöksenteon ja toiminnan hitaus.

Kirkossa emme varmaan kykene digiloikkaan, mutta määrätietoisia askelia pitäisi kyetä ottamaan. Pitäisi laatia digi-suunnitelma, jota lähdettäisiin välittömästi toteuttamaan. Kirkolliskokous voisi tehdä päätöksen digitaalisesti etäkokouksena, jos on tarvis! Kaikessa tietysti punaisena lankana "asiakaslähtöisyys" eli se, miten ihmiset saavat yhteyden kirkkoon, evankeliumiin ja kirkon palveluihin helposti ja nykyaikaisin keinoin!

PS. Sellainen näkökulma vielä asiakaslöhtöisyyteen liittyen, että kirkossamme monet järjestelmät on kehitetty organisaation sisällä työskenteleviä varten eli lähinnä työntekijöitä varten. Näkökulma ei ole ollut useimmiten suerakuntalaisissa. Sellainen näkökulma on noissa Lukkari-pohjaisissa sivuissa.

Toivo Loikkanen