Kirkon digiloikasta, sen puuttumisesta ja asiakaslähtöisyydestä
Yhteiskunnan digitalisaatio on ollut viime aikojen paljon käytetty sana. Se ei kuitenkaan ole vain sana vaan se on jo monessa yhteydessä arkitodellisuutta. Mitä nuoremmista ihmisistä on kysymys, sitä suuremman osan he käyttävät arkisista palveluistaan ja asioistaan digitaalisten kanavien ja toimintojen myötä ja avulla.
Jo tänä päivänä on todellisuutta, että vaikkapa lähes kaikki pankki- ja vakuutuspalvelut tulee olla matkapuhelimella hoidettavissa. Niin ne alkavat ollakin. Pian lainatarjouksenkin laskee robotti ja asia hoituu perustilanteessa ilman ihmisen työtä – paitsi että ihminen prosessin panee liikkeelle ja myös sen päättää ottaessaan vaikkapa lainan tai vakuutuksen. Monia muitakin esimerkkejä löytyy.
Toki esimerkiksi OP-ryhmässä, jossa itse toimin hallintohenkilönä, korostamme, että paras asiakaskokemus ja palvelu syntyy tekniikan, digitaalisen sellaisen ja ihmisen yhteispelillä.
Kirkossa digitalisaation haasteisiin ja toisaalta mahdollisuuksiin on herätty kovin hitaasti. Olimme hiljattain kirkon johtamisfoorumissa ja siellä aihe oli yhden vahvan esityksen verran esillä. Hyvä niin! Aiheesta puhui yksi maamme digitalisaatioguru, Digitalist Networkin perustaja Ville Tolvanen.
Joku voi tietysti kysyä, miksi kirkossa pitäisi ”hurahtaa digitalisaatioon”. Kysymys on aiheellinen ja samalla outo! Miksi kirkossa otettiin käyttöön sähköposti, internet ja älylaitteet? Siksi, että ne ovat sen hetken tai tämän ajan tekniikkaa ja tapaa toimia. Kirkossa korostamme tietysti ihmisten kohtaamista livenä, face-to-face. Se on aivan oikean ja ihmisten kohtaamista ei välttämättä voi tekniikalla korvata.
Kirkossa voisimme kuitenkin miettiä, miten digitaalisaatio voisi palvella enemmän kuin se nyt palvelee. Voisiko lähtökohtana olla hieman sovellettuna sama ajatus kuin monilla muilla aloilla, että kirkon tulee ”olla kännykässä”.
Aikoinaan internetin tultua olimme kirkkona edelläkävijöitä, kun silloiset kirkkomme evl.fi-sivut avattiin ja kirkkoverkko tuli käyttöön. Olimme ensimmäisten toimijoiden joukossa, joilla oli valtakunnallinen, yhteinen verkko. Nyt aika on valitettavasti ajanut ohitsemme ja olemme kehityksestä pahasti jäljessä.
Miten kirkko voi olla kännykässä? Vaikkapa kirkon tai oman seurakunnan sivujen myötä. Tässä Lukkari-pohjaiset sivut ovat todella onnistuneet ja toimivat. Ne skaalautuvat kaikille eri laitteille. Seuraava kehitysaskel on saada erilaiset seurakunnan toiminnalliset palvelut digitaalisesti varattaviksi. Nyt voi jo tilata virkatodistuksen ja ilmoittautua leirille tai retkelle, mutta toimitusvarauksia ei sellaista tarvitseva ihminen voi vielä suoraan tehdä. Monia muitakin palveluja ja toimintoja pitäisi miettiä, miten kirkko olisi digitaalisesti ”saavutettavissa”. Some on tietysti yksi ”maailma”, jossa olemme onneksi jo jonkin verran mukana. Sielläkin on paljon käyttämättömiä mahdollisuuksia.
Kirkon hengellisen sanoman ja toiminnan osalta on jo kehitelty sovelluksia, jotka tuovat hartausaineistoa matkapuhelimeen. Tällaisia pitää kehittää lisää. Yksi ongelma on kirkon monipolvinen ja raskas organisaatio. Pitää osata nähdä, mitä on tarpeen ja järkevää tuottaa paikallistasolla ja mihin tarvitaan koko kirkon resursseja. Paikallistasolla kyettäisiin ketteryyteen, mutta resurssit ovat pienemmät. Kokonaiskirkon tasolla taas ongelmana on päätöksenteon ja toiminnan hitaus.
Kirkossa emme varmaan kykene digiloikkaan, mutta määrätietoisia askelia pitäisi kyetä ottamaan. Pitäisi laatia digi-suunnitelma, jota lähdettäisiin välittömästi toteuttamaan. Kirkolliskokous voisi tehdä päätöksen digitaalisesti etäkokouksena, jos on tarvis! Kaikessa tietysti punaisena lankana "asiakaslähtöisyys" eli se, miten ihmiset saavat yhteyden kirkkoon, evankeliumiin ja kirkon palveluihin helposti ja nykyaikaisin keinoin!
PS. Sellainen näkökulma vielä asiakaslöhtöisyyteen liittyen, että kirkossamme monet järjestelmät on kehitetty organisaation sisällä työskenteleviä varten eli lähinnä työntekijöitä varten. Näkökulma ei ole ollut useimmiten suerakuntalaisissa. Sellainen näkökulma on noissa Lukkari-pohjaisissa sivuissa.
Toivo Loikkanen
12 kommenttia
Lari, todellakin puhun Sakastista. Ongelma nimittäin on siinä, että jos kirjoitan puhelimessa esimerkiksi Googlen hakukenttään kirkon viestintä tai kirkkohallitus, se vie nimenomaan Sakastiin.
Jos taas ymmärrän kirjoittaa hakuun mystisen kirjainyhdistelmän evl tai kirkon uutishuone, niin pääsen toiselle alustalle, joka jo skaalautuu mobiililla. Onko se sitten tämä Lukkari?
Kun siis kerran on jo olemassa mobiilissa toimiva alusta, niin ei kai voi olla teknisesti vaikea ohjata Googlen ym. haut sinne jo nyt eikä ikiaikaiseen Sakastiin. Ilman että se vaatii uusia resursseja.
Kirkon viestinnän mandaatti tietenkin on ensisijaisesti viestinnällinen, mutta jos puhutaan digitalisaatiosta, niin meillä taitaa silti omissa joukoissani olla tähän kenttään kokonaisuudessaan laajin osaaminen ja asiantuntemus mitä kirkosta löytyy. Olisin innolla viemässä eteenpäin tällaista laajempaa digitalisaatioagendaa, mutta se edellyttäisi ihan aluksi sitä, että tällainen digitalisaatio nostettaisiin prioriteeteissa korkealle, ja kehittämistoiminta resurssoitaisiin tarvittavalla tavalla. Nythän kirkossa liikkuvan rahan trendi on juuri päinvastainen: vähemmän rahaa yhteiseen kehittämiseen, jotta rahaa jää enemmän neljässäsadassa seurakunnassa erikseen tehtävälle työlle.
Vielä suurempi kynnyskysymys on kuitenkin se, että digitalisaatio ei ole vain kone, palvelin tai palvelu joka voidaan ottaa käyttöön koskematta muuten siihen, mitä ja miten nyt tehdään ja toimitaan. Digitalisaatio merkitsee myös sitä, että asioita aletaan muutenkin tehdä ihan toisin: tarvitaan siis valmiutta muuttaa vakiintuneita toimintamalleja, tavoitella uusia yleisöjä ja luopua monesta sellaisesta asiasta, joka ei enää ole tarkoituksenmukaista. Tämä irtipäästäminen vanhasta ja johonkin uuteen tuntemattomaan astuminen tuntuu olevan kirkossa paljon vaikeampaa kuin olin itsekään osannut kuvitella tänne töihin tullessani. Usein vaikuttaa, että tulevaisuustyössäkin halutaan säilyttää kontrollin ja hallinnan tunne, vaikka vaikuttavampi tapa suuntautua avoimeen tulevaisuuteen olisi kokeilla, tehdä virheitä ja tehdä taas jälleen kerran kokeilla tekemällä asiat toisin. Tällaista uudelleen ajattelua ja toisin tekemistä kirkko ensisijaisesti tarvitsee, ja siinä uudelleenajattelussa digitaalisuus väistämättä tänä päivänä olisi olennainen osa.
Sain vinkin Sansan ja KRS:n toteuttamasta rukousapplikaatiosta Domini Life: http://www.domini.life Pitää kokeilla.
Hyviä ajatuksia Toivo. Voisiko kirkon digitalisoinnin aloittaa niinkin vaatimattomasti, että Kirkon tiedotuskeskuksen sivut ja tiedotteet skaalautuisivat Android puhelimen näytölle. Vähän on mennyttä maailmaa sivujen nykyinen toimivuus.
Ilmoita asiaton kommentti