Työnsä päättänyt hallitus jää historiaan päätöstensä tai paremminkin niiden puuttumisen vuoksi. Suuri hankkeita laitettiin alulle, mutta juuri mitään ei saatu valmiiksi.
Tämä on hieman helppohintainen aasinsilta kirkkoomme, jossa asioiden valmistelun ja päättämisen jänne on toki pitempi kuin yksi vaalikausi. Valmistakin on monessa asiassa tullut, sillä elimme tuhatlukujen taitteessa kirkkomme uudistusbuumin. Toisaalta voimme todeta, että monessa asiassa kirkossamme päätöksiä ei ole saatu aikaiseksi. Samoin voimme kysellä rakentavan kriittisesti sitä, onko kirkollamme tällaisina aikoina varaa enää entisenlaiseen päätöksentekokulttuuriin ja toisaalta nykyiseen monipolviseen hallinto-organisaatioon?
Kirkolliskokous on koolla ja hetkessä kirkon koko toiminta- ja hallintokulttuuria ei mullisteta. Nyt on kuitenkin aika ottaa rohkeita askelia siihen suuntaan. Kirkollamme ei ole varaa enää junnata rakenneuudistuksen tai lähes ikuisuusprojektina olleen diakonian viran säätämisen kanssa. Päätöksiä on saatava aikaiseksi.
Myös seurakuntiin tarvitaan rohkeampaa ja ripeämpää toiminta- ja hallintokulttuuria. Toimintaympäristön muutoksiin on reagoitava paljon nopeammin ja rohkeammin kuin tähän asti olemme tehneet. Rapatessa roiskuu ja virheitäkin tulee. Vanha viisaus pätee: Jos et tee mitään, et tee virheitä. Tällaisella idealla kirkkomme ja seurakuntamme eivät voi kuitenkaan menestyä.
Tuleen ei saa jäädä makaamaan! On mentävä eteenpäin vaikka tappioitakin tulee.
Toivo Loikkanen
