Kirkkoherra-nimikkeen uudistamisesta käydään tällä hetkellä keskustelua. Yksi ehdotus on johtava pappi. Nimikettä mietittäessä on syytä kysyä mikä olikaan kirkkoherran ydintehtävä. Onko se olla työyhteisön esimies?

Kirkkoherran vastuualue

Kirkollisen virkarakenteen ja seurakuntajärjestelmän kehittymisen historiallisena ja teologisena perustana ovat kanonisen oikeuden periaatteet. Ne muodostavat myös nykyisen kirkkolakimme ja –järjestyksemme syvätason, eri uudistuksissa monta kertaa punnittuina.

Kanonisesti kirkkoherra on se pappi, jonka haltuun on uskottu pastoraalinen kokonaisvastuu (cura animarum) seurakunnan alueella. Termi on vaikeasti käännettävissä, sillä se supistuu helposti sielunhoidoksi, mutta tarkoittaa kaikkea seurakunnan hengelliseen tehtävään kuuluvaa, vanhahtavasti, 'sielunpaimenuutta'. Käsite liittyy parokiaalijärjestelmään, jossa maa on jaettu seurakuntiin. Kirkkoherran vastuuta ei jaeta osiin seurakunnan muille mahdollisille papeille, vaan heidän vastuunsa on delegoitua vastuuta, rajatapauksena ehkä kappeliseurakunnan kappalaiset. Samaan pohjautuu seurakuntapastorin vanha nimike, apulainen. Kirkkoherran kokonaisvastuu ilmaistaan tällä hetkellä voimassa olevan kirkkolain 6 luvun 13 §:ssä. Kirkkoherra myös päättää, myöntää oikeuksia ja hänelle ilmoitetaan tämän mukaisesti hengellisten tehtävien hoidosta seurakunnan alueella.

Seurakunnassa on aina kirkkoherra. Vanha kirkkolain kommentaari huomauttaa, että kirkkoherranvirkaa ei perusteta erikseen, vaan sen perustaminen sisältyy seurakunnan perustamispäätökseen. Sitä ei myöskään voida lakkauttaa lakkauttamatta seurakuntaa. Seurakunnan ja kirkkoherranviran olemassaolo ovat tiukasti toisiinsa sidottuja. Tässä mielessä kirkkoherra on seurakunnan varsinainen seurakuntapastori, mitä nimitystä siitä katolisessa kirkossa muiden muassa käytetäänkin.

Kirkkoherra on siten kirkkoherra, vaikka seurakunnassa olisi vain yksi pappi. Monissa sisarkirkoissamme tämä on normaalitilanne. Seurakunnat ovat pienempiä eikä niillä ole varaa palkata useita avustavia pappeja. Seurakunnan koko liittyy myös käsitykseen kirkkoherrasta sielunpaimenena. Vanha ihanne on, että kirkkoherra tuntisi seurakunnan asukkaat. Järjestelmä alkoi meillä murtua teollistumisen ja suuren maaltamuuton myötä. Seurauksena taisi seurakuntakin muuttua persoonattomammaksi.

Virkanimikkeestä

Vanha virkanimike liittyy todennäköisesti siihen, että kirkkoherralla on alueella kirkollinen 'läänitys' eli kirkollinen hallintoalue, samaan tapaan kuin aikoinaan kartanon herralla tai maaherralla. Nyky-yhteiskunnassa, jossa maaherroistakin on luovuttu, nimikeellä ei kuitenkaan ole enää ymmärrettäviä rinnakkaisnimikkeitä.

Kirkkoherran tehtävän ydin ei ole työyhteisön johtaminen, vaan kokonaisvastuu seurakunnan hengellisestä toiminnasta. Kirkkoherran nimittäminen johtavaksi papiksi vie helposti ajatukset vain työyhteisön sisäisiin järjestelyihin. Varsinaisesti johtavan papin tehtävä olisi kuitenkin johtaa ihmiset Jumalan ja lähimmäisen luo. Viestinnässä tämä viran ydinolemus pitäisi saada ilmaistua selkeästi.

Mikä olisi hyvä nimike sille?

P.S. Keskustelu ilmaissee osaltaan sitä, miten kirkko-oikeutta ohjaavat periaatteet tunnetaan heikosti. Tällöin rinnastuksia haetaan esim. kunnallishallinnosta hahmottamatta kirkko-oikeuden läpäiseviä kirkon omia teologisia periaatteita.