Kirkko on ollut alusta asti erimielinen
Helsingin Sanomien eilinen, 11.08.20 pääkirjoitus on viisas ja varteenotettava. Vain yksi pieni lainaus,lukekaa itse:
”Selvän vastauksen sijasta piispat saivat (kahdessa vuodessa) kasaan kymmenen sivua pitkän tekstin, jossa on kuusi erilaista toimintamallia. Kompromissiksi tarjotaan mallia, jossa pappi voi itse päättää, vihkiäkö vai ei.”
Ratkaisun vaikeutta ei ole vaikea ymmärtää. Ja samalla: Että joku kirkossa tarjoaa ”sielunhoitona” kaikkien ja kaiken ymmärtämistä, on sielunhoidon ja samalla koko kirkon alennustilaa.
Kirkko on siunannut aseita ja tavarataloja, kaikkea mahdollista maan ja taivaan välillä. Kirkolliskokouksessa helsinkiläinen pappi on (tosin epäselvästi) sanonut, että väärän siunaaminen muuttuu kiroukseksi! Tarkoittaako tämä siis, että Jumalan siunausta voi välittää kaikille ja kaikelle muulle, mutta ei sille, että kaksi ihmistä rakastaa toisiaan ja solmii toivon mukaan elämänikäisen liiton? Että se muuttuisi kiroukseksi - Herra varjele!
Varoittava ennakkotapaus löytyy ei niin kaukaa Suomen evankelisluterilaisen kirkon historiasta. Kirkolliskokous Turussa päätti, ettei se vihi jo kerran avioliitossa olleita, siis eronneita. Kirkkolaki olisi tullut voimaan, ellei presidentti J.K.Paasikivi olisi sitä estänyt. Sen jälkeen asia oli ”omantunnon kysymys”, eli vihkivä pappi sai päättää, eikä koko asiasta ole sittemmin, kymmeniin vuosiin enää edes puhuttu. Ei, vaikka evankeliumien Jeesus selkeästi kieltää avioeron.
Jos ja kun piispat ovat käytännöstä eri mieltä, miksi ei hyväksyttäisi kompromissia, tai n.s. kompromissia, että asianosaiset voisivat toimia järkensä ja omantuntonsa pohjalta? Hesarin kaipaamaa yksimielistä kirkkoa ei ole koskaan ollut olemassa. Kirkko on ollut alusta asti erimielinen, se kuuluu kirkon luonteeseen. Kaikille oppimestareille ja dogmatiikan tohtoreille olisi erinomaiseksi hyödyksi tutustua Veikko Litzenin tutkimukseen ”Tiellä Nikeaan”.
Roomalaiskatolinen kirkko yrittää olla yksimielinen, opissa ja elämässä. Se kannattaa toistaiseksi selibaattia, vaikka Raamattu tai sen Uusi Testamentti ei papin tunne. Myös koko pappeus on luterilaisen käsityksen mukaan kastettujen virka. Meitä Suomen luterilaisessa kirkossa ei enää ympärileikata, vaikka Paavalin aikalaiset vanhauskoiset pitivät sitä luovuttamattomana käytäntönä. Kristinuskon ydin on jotakin muuta. Suomen vanhauskoiset muodostivat ennen lahkoaan ”Lähetyshiippakuntaa” ”Paavalin synodin”. Tarkoitettu Paavali kirjoitti kirjeessään Uudessa testamentissa:
”Ei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista (nationalismi), ei ole orjaa eikä vapaata (yhteiskunnallinen asema), ei ole miestä eikä naista (sukupuoli); sillä kaikki te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa.”
Nyt vain odotamme, että kirkolliskokous Turussa ottaisi tosissaan nämä Uuden testamentin sanat.
Odotammeko Tapio Luoman muuttumista paaviksi, annammeko hänelle ne valtuudet? Vai hyväksymmekö, HS ja me sen lukijat protestanttisen kirkon olemukseen kuuluvan moniäänisyyden, yhteisen, toista kunnioittavan etsinnän?
46 kommenttia
”Odotammeko Tapio Luoman muuttumista paaviksi, annammeko hänelle ne valtuudet?
Piispat ovat yksimielisiä miehen ja naisen välisestä liitosta. Se riittää. Demokraattinen yhteiskunta hoitaa muut liitot. Näin toimitaan Katolisessa ja Ortodoksisessa kirkossa. Tämä sama malli tottakai toimii luterilaisessa kirkossa. Ongelmaa ei ole, ellei ongelmaa synnytetä. Kansa on aina vaatinut mitä sattuu, kohinaa piisaa. Ei kirkon tarvitse kaikkea kohinaa kuunnella, vaan pysyä kirkkona. Kirkolla on autonomia tässä asiassa, helppo juttu, säilytetään vain se autonomia.
KARI, ei se taida ihan niin helppo juttu olla.
Mikä on sinun perustelusi, jos haluat kieltää Jumalan siunauksen osoittamisen kahdelta aikuiselta ihmiseltä, jotka rakastavat toisiaan ja haluavat solmia elämänmittaisen liiton? Onko sinullakin Jumalalta valtuudet kiroamiseen, kuten joillakin tuntuu olevan?
Onko se Adam ja Eeva? KIrkonkirjamerkintöjä heistä eri enää läydy, mutta entä sitrten heidän lapsensa? Solmivatko sisarukset liittoja keskenään? ’ Kun ihmiset ihan vakavissaan perustelevat kristillisen avioliiton sillä, että Aatami ja Eevakin miehenä ja naisena solmivat liittonsa, onko perustelu sinusta pitävä?
Roomalaiskatolinen ja ortodoksinen kirkko tulevat kuvaan vasta satoja vuosia myöhemmin. Alkukirkossa, alkukirkon aikaan ei nykyistä, vihkimiseen perustuvaa ”kristillistä avioliittoa” vielä tunnettu.
SARI, yritän kunnioittaa toista mieltä olevan argumentteja, kuulla mitä sanot. En toden totta odota aiemman keskustelumme toisintoa. Tylsin keskustelu on se, missä osapuolet jankkaavat, toistelevat samoja perusteluja yhä uudestaan, jääräpäisesti. Mutta ei kai Sinun kunnioittamisesi voi tarkoittaa sitä, että minä luovun omasta näkökannastani?’ ’ Mikä nyt on muuttunut, on tämä tilanne NYT. Kirkolliskokous on koolla ja siltä odotetaan ratkaisua. Jotakin on muuttunut, piispojen lähes yhtenäinen kanta on sirpaloitunut kovin moneksi. Tämä on nyt minun pointtini, jota perustelen historialla, suhtautumisella eronneitten vihkimiseen: että kun piispat OVAT eri mieltä, sallittaisiin se sama paimenille, papeille, joita piispatkin ovat.
MARTTI,
olen kanssasi samaa mieltä. Avioliitto on sopimus, yhteiskunnallinen sopimus, jonka kaksi ihmistä ensin tekee ja yhteiskunta sitten hyväksyy ja kirjaa. Toisessa kotimaassani Saksassa on näin. Ensin solmitaa avioliitto, viranomaisen edessä, sitten kirkko kristittyjen kohdalla siunaa sen, pyytää sille Jumalan siunausta. Suomessa kirkko on ollut niin vahva, että se on saanut viranomaisroolin.
Euroopan avioliittohistoriassa toiminut ylläkuvatulla tavalla. Ehkä voisi pohtia myös vihkioikeudesta luopumista. Kirkko siunaisi solmitun avioliiton. Mutta ei syrjivästi, vaan kaikkien solmittujen avioliittojen kohdalla.
Juutalaisessa kontekstissa, johon edellisessä viestissäni viitasin avioliittosopimus sisältää nähdäkseni myös oikeudellisen ulottuvuuden, kuten myös rabbin rukouksen ja Jumalan siunauksen. Jos asiasta ei haluta käyttää sanaa ”avioliittoon vihkiminen, kuten Helsingin juutalainen seurakunta myös asian ilmaisee, niin se tuskin on ongelma. Arkikielessä asia kuitenkin lienee lienee selvä, mistä puhutaan.
Olen myös ymmärtänyt, ettei nykyisessä keskustelussa avioliiton laajentamiseksi juridinen puoli ole niinkään merkittävä, kuin Jumalan siunauksen saaminen.
Kirkolla ei tänä päivänä ole sellaista valtaa, mitä sillä on joskus ollut. Sekä Paavali että Lutherkin ovat vielä voineet kirjoittaa, että ”me uskomme näin, me teemme näin”, siis yhteisönä. Tämän päivän länsimaisissa demokratioissa yksilöllisyys on ehkä tärkeämpää kuin yhteisöllisyys, on se sitten hyvä tai huono asia, mutta niin kuitenkin on.
Kaipaamme usein yhteisiä sääntöjä ja kirkon selkeää ääntä, mutta ne eivät taida tänään toimia kuten joskus ennen. Pitääkö kirkon siis löytää uusia, erilaisia väyliä toimintaansa? Sellaisia ollaan nyt ilmeisesti etsimässäkin. Konservatiivisesti uskovat kaipaavat ehkä enemmän sinne entisaikoihin ja ovat sen aikaisten systeemien kannalla. Liberaalimmat ja radikaalimmat pyrkivät löytämään uusia, nykyaikaan sopivampia väyliä. Kumpi sitten on parempi suunta?
Yhteisiä sääntöjä tarvitaan, mutta jousto taitaa yhteiskunnassa olla nykyisin tärkeää. Voisiko sitä olla enemmän kirkossakin? Ei Jeesus turhaan toteuttanut armoa ja rakkautta meitä kohtaan. Voisimmeko antaa sen kiertää?
SARI, kerrot, etten ole ymmärtänyt vastapuolen perusteluja, enkä edes halunnut ymmärtää. Mistä tiedät? Ja mitä ovat ne perustelut?
Olen käsittänyt vastapuolen perustelevan, että Raamattu kieltää homouden. Ja että Paavali sen tekeekin. Mikä sinusta on ”vastapuolen perustelu”?
SARI, kiitos vaan, mutta en näe tarjoamaasi tehtävää itselleni sopivaksi.
Hyvä kysymys on, mikä riittää avioliiton perusteeksi. Asian kytkeminen luomiskertomukseen ei minulle aukene. Siinä ei ole kysymys avioliitosta, vaan ihmisen luomisesta.
KARI,
pyydän anteeksi, se mitä olet kokenut ei ole se, mitä olen tarkoittanut. Ortodokseista en mielestäni sanonut pahaa sanaa, pidän ortodokseja uskonystävinä. Nyt, kun kello on paljon, en jaksa paneutua kysymyksiisi, mutta huomenna luen puheenvuorosi uudestaan ja katson, osaanko niihin vastata.
Nyt: Hyvää yötä, Jeesus myötä. (Kello käy jo puoltayötä)
Piti olla: Uusi testamentti ei papin selibaattia tunne.
Ilmoita asiaton kommentti