Ketkä elävät näin?

Mattiesko Hytönen on oma lukunsa kolumnistina, viimeaikoina Iltalehdessä. Toivon, että lehdistökriitikkoni blogikommenteissaan (Ari Lahtinen) huomaa nyt, että asiaa löytyy puitavaksi muualtakin kuin Helsingin Sanomista. Pääkaupunkiseudun iltapäivälehti tosin lienee hänelle yhtä kummajainen kuin Suomen suurin päivälehti.

Koska en lue kuin aniharvoin Iltalehteä, pysähdyn nopeasti joihinkin silmiinpistäviin asioihin, tälläkertaa tiettyä elämäntapaa esittelevään M.e. Hytösen kolumniin "Varakkaat elävät näin" (IL  Viihde s. 21 tänään 6.9.2014). Tietäen kirjoittajan aiemman hurjan sarkasmin, poskettoman kriittisyyden ja monet seikat, joista olen ennen nauttinut, nyt en osaa ilahtua. Miksi hän kirjoittaa sen, mitä todellakin on kirjoittanut? Huumori ei pure. Koko jutussa haiskahtaa enemmänkin kerska kuin sen kumoaminen käänteisellä vaatimattomuudella.

Tunnen sattumalta henkilöitä, joita Hytönen on aiemminkin lanseerannaut rakkaina ystävinään, mm. muotilegenda Kaarina Kivilahden. Olen ollut yhteisissä juhlissa, jossa ko. muotikuningatar on halannut minua, tuntematonta "suuruutta", rakkaana hengensiskonaan. En tosin tajunnut syyksi muuta kuin nautitun alkoholin. Kenties silloisen ulkonäköni. Valokuvat kertovat jotain kauniista menneestäni.

Samassa juhlassa yksi miesvieraista kietoutui kaulaani ja uskoutui seksuaalisen poikkeavauutensa tunnossa kysymyksellä: "Tiedätkö missä täällä on se kamala naisapulaisprofessori, joka on saanut iltamme emännän kääntymään uskoon, jonkinlaiseksi hihhuliksi?" Vastasin: "Ehkä tarkoitat minua" (vaikken olekaan käännyttänyt ketään. Illan emäntähän itse hakeutui aikoinaan seuraani. Hän kaipasi uskoa, ja olemme sitä jakaneetkin rukouksin, Raamattua lukien ja käyden kirkossa. Ei hihhulointia missään muodossa). Suluissa merkittyä tekstiä en sanonut Pekalle ääneen.

Luettuani Mattieskon "leuhkin eväin" tehdyn kolumnin, voin pahoin - ehkä aiempien  kokemusteni valossa! Onko meillä varaa tällaiseen elämäntapamainontaan? Vaikka for kicks! Sehän on täyttä totta, ei parodiaa monille keskiluokkaa ylemmäksi kurkottaville. Niin lamaa kuin elämme, kuka rahaa hiukkasen enemmänkin tavoittava haluaa muistutusta siitä, mitä olisi olla köyhempi. Jos sen haluaa, haluaa muistaa olevansa rikkaampi kuin nykyinen varaton, velkainen, saati työtön, toimeentulotukea nauttiva, kelalainen. Haluaa rapujuhlia snapseineen, juomalauluineen, vaikka ne olisivat uusinta uutta häne  tuttavapiireissään. Haluaa omistaa Suomen "kauneimman kodin" vaikka täysvalkoisena, kun tavallinen ihminen velkoineen miettii lähinnä lastensa väritysinnon mahtumista seinilleen ja lattiiaan. (Ei takuulla valkoista vaan punaista, keltaista ja sinistä sekoituksineen!)

Jeesus sanoi, että köyhät ovat aina keskellämme! He ovat nyt lukumääräisesti enemmän kuin pari vuotta sitten Suomessa. Saati maailmalla, jossa kyse on jo nälänhädistä ja energian puutteesta. Mehän olemme uskoneet paranevaan,vaurastuvaan ja tasa-arvoisempaan maailmankehitykseen. Se ei ole toteutunut! Ukrainan kriisi ravistelee tajuntaamme. Ravistaako mikään meidän hyvinvointi-ihmisten myötätuntoa, lähimmäisenrakkauden hiljaista ääntä?

Hiljaiset äänet ovat kuuluvien peitossa. Kauneuden janoajaksi tunnustautuva Eskomatti katselee vaatekaappinsa uudistunutta väripalettia. Katselen kristittynä (ammattiesteetikkonakin) jotain muuta kuin kaunista kuviota maailman paletissa: kun on punaista kartalla, siellä on yleensä polttava puutteen ja sodan tilanne. Kauhun paikka. Jos niistä saa dokumentteja, näkee oitis silmiä avaavan näyn: KÖYHÄT ELÄVÄT JA KUOLEVAT NÄIN!

En halua mennä penkomaan joitakin merkkivaatteita vaatehuoneeseen, jollaista minulla ei Luojan kiitos olekaan! Ei merkkivaatteitakaan!

 

 

3 kommenttia

  • Ari Lahtinen sanoo:

    Kriitikkosi Moi!

    Pidin tästä kirjoituksestasi! Kiteytit juuri sen saman asian, minkä takia lopetin Mattieskon kolumnin lukemisen jo aikoja sitten. Hänen jauhantansa on pintakuohun turhinta. Hytyösen juttujen konsepti on aina sama: otetaan joku jostakin asiasta tunnettu ihminen tai muu julkkis (he eivät tarvitse sitä asiaakaan), ja mollataan tuota uhriksi valittua jostakin epäoleellisesta, ja useimmiten tyystin aiheeseen kuulumattomasta pinnallisesta pikkuseikasta. Yleensä vielä omahyväisesti samalla muistuttaen kuinka Mattieskolla itsellään on samassa suhteessa aivan eri score. Verratkaapa häneen!

    Alhaisesta rasvaprosentistaan ja treenaamisestaan Mattiesko on jaksanut ylistää itseään jo vuosia. Se näkyy kuulemma jo hänen poskilihaksistaan, mikäli muistan joitakin äijän stooreja. Ihailkaa niitä, siis poskilihaksia. Stooreissa ei juuri ole ihailtavaa. Myönnän, etteivät omat poskilihakseni erotu niin hyvin. En toisaalta välitä näyttää pääkallonmetsästäjien savustamalta irtopäältäkään.

    Mattiesko kutsutaan tietenkin kaikkialle, sillä ellei kutsuta, hän teilaa isännän/emännän. Jos kutsutaan, hän ehkä haukkuu jotakin vierasta enemmän kuin isäntää/emäntää. On se hienoa, että meillä on tuollainen kaikkien alojen asiantuntija ja ylin tuomari, vallankin niissä huipputärkeissä coolius- ja tyyli- ja rasvaprosenttiasioissa.

    Hyvä blogi.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Seppo Heinola sanoo:

    Narsismia on monenlaista, usein se pohjaa pohjimmaiseen raskaaseen alemmuudentuntoon.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Jari Haukka sanoo:

    Miksikähän kateellisena taivastellaan toisten rapujuhlia ja kodin kalustusta?

    Tosiasiaksi kuitenkin jää että Suomessa pienituloisin kymmenes on koko ajan saanut lisää reaalituloja. Heilläkin on siis vuosi vuodelta enemmän varoja käytettävissään. Asian voi tarkistaa Tilastokeskuksen julkistuksesta kuviosta “Reaaliset ekvivalentit käytettävissä olevat rahatulot, keskiarvo henkeä kohti. ” http://tilastokeskus.fi/til/tjkt/2012/02/tjkt_2012_02_2013-12-18_kat_002_fi.html

    Köyhyyttä Suomessa toki on, mutta sitä ei voi mitenkään verrata todella köyhien maiden absoluuttiseen köyhyyteen.

    Rahan puutetta paljon merkittävämpi ongelma on ihmisten, rikkauden ja köyhien, elämän suunnan täydellinen katoaminen.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Päivi Huuhtanen-Somero
    Päivi Huuhtanen-Somero

    Eläköitynyt estetiikan, kirjallisuustieteen ja taidekasvatuksen dosentti. Retriitinohjaaja. Hengellinen ohjaaja. Useita rukoukseen ja hengelliseen harjoitukseen liittyviä kirjoja ja kirjoituksia 1985-. Esseitä kristillisestä taiteesta ja kulttuurista. Runoja, aforismeja.