Keskustelua Turun piispasta
Keskustelu Turun piispasta on vahvasti käynnistynyt Turussa, nimittäin Turun Sanomissa. Se oli lehdessä etusivun juttuna 17.4. ja pääkirjoituksena tänään sunnuntaina. Pääkirjoitus lainaa piispan parin päivän takaista haastattelua:
Taitavana sanankäyttäjänä tunnetun Turun piispan lehtihaastattelu antaa enemmän kryptisiä kuin valaisevia vastauksia: ”Kun katsoo minun ikääni, voi tehdä yhteenlaskuja. Piispan vaali on lisäksi suhteellisen pitkänsitkeä järjestää. Koska kysymysmerkkejä on paljon, asiaa on turha ruveta spekuloimaan.”
TS kritisoi kolumnistinsa Kaarlo Kallialan seuraajan virantäyttöä salamyhkäiseksi. Että hän täyttää 68 marraskuussa, se toki tiedetään ja tähän piispa itse viittsi noin vuosi sitten Sen jälkeen asiasta keskusteltiin ainakin kotimaa24:n palstoilla. Virallista ilmoitusta eläkkeelle jäämisestä ei ole kuitenkaan tullut, vaikka vaalin toimittamiseen ei normaalioloissakaan riitä puoli vuotta.
Niinkuin Helsingin Sanomat, ovat myös maakuntien ykköslehdet todellisia vallankäyttäjiä. Ja samoin tietysti pienemmät paikallislehdet omilla paikkakunnillaan. Vaikka sähköinen viestintä on tullut voimalla, ei tämä perustava asia ole ainakaan vielä miksikään muuttunut. Todennäköisesti jo huomenna alkaa tapahtua.
Turun piispojen ja Suomen arkkipiispojen ketju on pitkä ja komea. Henrikin historiallisuudesta ei ole varmaa tietoa, mutta ketju alkaa viimeistään 1200-luvulta, paljon ennen Gutenbergiä. Kun katsotaan arkkihiippakunnan piispojen loppupäätä, on valtalehden strategia kokolailla vaihdellut.
Itse sain ensimmäisen kerran äänestää Turun vaalissa 1998. Turun Sanomat asettui selvästi ja voimakkaasti turkulaisen Jukka Paarman taakse, Jaakko Eleniusta ja Wille Riekkistä vastaan. Paarma kuului silloin lehden hallintoelimiin, mutta omien puolesta ja vieraita vastaan on kyllä ylipäätään Turussa tavallinen asetelma.
Vanhan sanonnan mukaan ”papinvaalissa piru on ahkera”. Ja pappihan piispakin on. Kirkko ei ole mikään erillinen tai omalakinen alue. Sen toiminta on inhimillistä ja siten myös raadollista. Keskustelu alkaa ja tuloksen tiedämme aikanaan. Oma mielipiteeni on ollut, että Turussa olisi nyt naisen vuoro.
53 kommenttia
MARTTI,
nämä kuumat ja kylmät on tietenkin aika vertauskuvallista puhetta ja niiden tuominen Laodikeasta tähän päivään haastavaa. Mutta tämä UT:n vertauskuva on inspiroiva ja inspiroi minua sitä enemmän, kun monta vuotta sitten sain Olympiamatkojen matkalla olla samalla alueella ja uidakin niissä kuumien ja kylmien vesien lähteissä. Kannattaa miettiä, olemmeko me kuumia vai kylmiä, vai haaleita? Johtopäätös jonka minä tästä teen on ainakin se, ettei kirkko voi vain miettiä strategioitaan, taktikoida, miten se toimii miellyttääkseen mahdollisimman monia. Kirkko joka aina vain reagoi, on vaarassa sotkeutua omaan näppäryyteensä.
Uskollisuus Jeesukselle, Jeesuksen sanoille evankeliumien mukaan on tärkeämpää ja ensisijaisempaa. Paavali tulee vasta sen jälkeen, koska Paavalin kirjoitukset on suurelta osalta reagoimista. Yksille yhtä, toisille toista.
WERNER,
kerrot kirkkomme tehneen uudistuksia, joihin Raamattu ei sano aamentaan. Se on mahdollista. Mutta totta on sekin, että Paavali teki paljon uudistuksia, joihin Raamattu ei sanonut aamentaan.
Kirjoittaja
Heikki Palmu
Uusi, neljästoista kirjani "Jeesus vai Paavali? Pohdintoja uskonasioista. (Väyläkirjat 2022) on poleeminen, se haastaa keskustelemaan Raamatusta, uskosta ja kirkosta. Koska sitä ei ole kaikissa hyvinvarustetuissakaan kirjakaupoissa, kannattaa se tilata verkkokaupasta osoitteella vaylakirjat.fi. (23 e) Sillä hinnalla se tulee postin kautta - mukaan tarvitaan postiosoite ja puhelinnumero. Älä anna kristillisen kirjan kuihtua! Tue sitä aktiivisesti! Pysy mukana!
Ville Auvisen kannattajalta voisi kysyä, että kun piispa on pappien paimen, niin mitä voi ajatella piispasta, joka kieltää joka toisen alaisensa pappeuden? Sekö nyt rakentaisi kirkkoamme? Se on mustaa huumoria, mutta ei se ole ainoa eriskummallisuus arkkihiippakunnassa.
Ilmoita asiaton kommentti