Tieteen avulla olemme ratkaisseet ihmiskunnan ongelmia mutta myös synnyttäneet niitä.

Arvostan Kari Enqvistiä tutkijana, luonnontieteellisen tutkimustiedon välittäjänä sekä näppäränä sanankäyttäjänä. Uskontoa käsittelevissä kirjoituksissaan hän kuitenkin sortuu noloihin yksinkertaisuuksiin.

Tästä on esimerkkinä hänen Ylen kolumninsa Huuhaa-väki on siirtynyt vähin äänin hopeavedestä käsidesiin, jossa hän parantelee virttä Jumala ompi linnamme. Jumala-sanan hän korvaa sanalla tiede. Vain tiede (luonnontiede) voittaa kavalan ja kiukkuisen vainoojan.

Olisipa niin, mutta kun ei. Kari Enqvist voisi hänkin luopua hopeavedestään. Mistä löytyy tiede, joka saa ihmiset pesemään kätensä, pysymään karanteenissa, luopumaan tupakoinnista, hoitamaan terveyttään, lopettamaan sodat ja politikoinnin, synnyttämään rauhan ja hylkäämään ahneuden?

Pelkkä lääketiede, fysiikka ja kosmologia ei riitä.

Ilman nykytiedettäkin maailma on voittanut epidemioita. Ne ovat levinneet, tappaneet tuhansia ihmisiä ja sitten kuivuneet. Esitieteellisellä ajalla epidemioiden jälki on ollut rumaa. Mutta rumaa se on nytkin, tieteen aikakaudella.

Kotimaan kirjoituksessaan (17.4.20) emerituspiispa Jorma Laulaja huomauttaa, että talvisodan henki ei syntynyt tieteen tuloksena. Totta. Sota voitettiin, koska ihmiset halusivat puolustaa isänmaataan ja panivat kaiken likoon. Hengenluojina ja tukihenkilöinä Kannaksen korsuissa liikkui enemmän pappeja kuin tiedemiehiä. Eikä Mannerheimkaan ollut hääppöinen tieteilijä.

Yhtenä toisen maailmansodan tuhon instrumenttina oli tiede, teknologia, kiihkeä tutkimustyö, jossa revanssinhaluiset saksalaiset olivat maailman kärkeä. Tieteen yhtenä saavutuksena oli Hiroshima.

Tiede on mahdollistanut väestönkasvun, eliniän pitenemisen, ihmisten liikkumisen ja globaalin maailman järjestelmät. Ennen nykytiedettä tällainen pandemia tuskin olisi ollut edes mahdollinen.

Kieli poskessa voisi väittää, että koronapandemian aikana tiede pyrkii ratkaisemaan ongelmaa, jonka se on itse aiheuttanut.

Ylistän tieteen tuomaa kehitystä. Samalla tulee jatkuvasti miettiä: mitä teemme tieteen mahtavilla saavutuksilla? Minkä hyväksi käytämme niitä? Vastauksissa tulemme arvokysymyksiin ja valintoihin, joissa luonnontiede on erinomainen instrumentti, ei varsinainen ratkaisija.

Uskonto on aiheuttanut tuhoa, mutta se on myös inspiroinut tekemään hyvää. Montako suurta sävelteosta tai maailmankirjallisuuden helmeä on luotu tieteen ansiosta? Taannoisessa Neuvostoliitossa sitä yritettiin, mutta sen ajan parhaat saavutuksen kumpusivat muusta kuin tieteellisestä maailmankuvasta. Myönnän, että tämä oli halpa heitto.

En delegoisi millekään jumalalle, en tieteelle enkä uskonnoille, yksinoikeutta ratkaista maailman ongelmia. Kaiken tiedon, kaikkien aatteiden ja uskomusten lisäksi tarvitsemme päättäväisyyttä, humaaneja arvoja sekä globaalia etiikka. Kaikki tämä syntyy tieteen avulla, tieteestä riippumatta ja joskus jopa tieteestä huolimatta.

Tapio Aaltonen

Teologi, tietokirjalilija