"Keskustelu jatkukoon"
Joku piispa sanoi kerran merkitykselliset sanat: ” keskustelu jatkukoon”. Kehotuksen voi ymmärtää niinkin, että näin molemmat näkökannat tulevat esiin. Kehotuksen voisi ymmärtää niinkin, että keskustelu pehmentää kannanottoja ja lopulta asia saa yleisen hyväksynnän.
Nyt kovin innokas keskustelu on ryöpsähtänyt käyntiin. Harvempi meistä vastustajista tulee ajatelleeksi sitä, että osallistumisellamme keskusteluun ajammekin oikeasti vain vastapuolen asiaa.
Kirkossa on jo vuosia sitten tehty päätökset, jonka mukaan eletään. Niihin päätöksiin keskustelu ei mitenkään vaikuta. Vaikutusta on vain siihen, että vähän kerrassaan yleinen mielipide kääntyy enemmän meitä vastaan.
Siitä minulla ei voi olla tietenkään tietoa mitä tuo piispa on noilla sanoilla ajoi takaa. Huomioin vain sen miten keskustelu on vuosien varrella edennyt yhä suvaitsevaisempaan suuntaan. Kannanotot ovat pehmentyneet ja keskustelu on siirtynyt usein ihan sivuraiteille. Merkillistä on havaita millainen jakolinja kristittyjen välille on syntynyt ja keskustelun myötä ja yhä syvenee. Ei ole edes mitään väliä sillä onko joku kristitty, kunhan vain jakaa samat mielipiteet.
27 kommenttia
Pekka ja Juhakin: Eikö kristinuskosta ja Raamatusta avaudu teille mitään muita näköaloja kuin homojen tuomitseminen?
Minusta Raamattu on täynnä elämän aarteita ja ennenkaikkea Jeesuksen lunastustyön merkityksellisyyttä. Teille se supistuu pelkäksi sukupuoliaktin oikeaoppiseksi toteuttamiseksi. Ja teillä vielä on otsaa syytellä toisia Raamatun halventamisesta. Mitähän Jeesus sanoisi? Arvelisin, että vähän samat sanat kuin fariseuksillekin. Jos omii Raamatusta pelkän lain, niin sitten ei tarvitse armoakaan. En haluaisi olla teidän housuissanne.
Hyvä huomio. Tällä keskustelulla taitaa lopulta olla vain yksi mahdollinen lopputulos. Kaikki muut päätökset ovat vain välivaiheita.
Siksi koitan pysyä erossa tämän aiheen keskusteluista. Ne ovat juuri niitä hyödyttömiä väittelyitä, joista meitä on kehotettu pysymään erossa.
Antti Hämäläinen:””MInulla ei 1980-luvulta asti ole ollut mitään epäselvää siinä, minne ollaan menossa. Kun silloin teimme analyysiä Pohjolan ev.lut. kirkon tilanteesta, johtopäätös oli, että kirkossa pysytään niin kauan kunnes siellä eletaan vihkiä homoja.””
Kuinka on jos joku on Jumalasta ja Pyhä niin kirkastuuko tämä vai ei, entä kun joku ei ole Jumalasta niin saastuuko tämä lisää vai EI?
Voiko orjantappuroista koota viinirypäleitä?
Entä saastaisuudesta iankaikkista elämää?
Ilm. 22:11 Vääryyden tekijä tehköön edelleen vääryyttä, ja joka on saastainen, saastukoon edelleen, ja joka on vanhurskas, tehköön edelleen vanhurskautta, ja joka on pyhä, pyhittyköön edelleen.
Kiitos Pekka blogisi pohdinnasta.
Jotain tarttis kansankirkossa tehrä…
Viimeisen neljän päivän aikana on kirkosta eronnut yli 1300 ihmistä eroa kirkosta sivuston mukaan. Uskon, että tässä joukossa on iso määrä sellaisia kirkon jäseniä joille kirkon virallinen osallistuminen Helsinki-prideen on ollut viimeinen pisara jäsenyydelle kansankirkossa. Rukoukseni on, että nämä ihmiset löytäisivät luterilaisen seurakuntayhteyden.
Seuraava linkittämäni blogi kuvaa niin tuota tässä blogissasi mainitsemaasi ”niivitystaktiikkaa” kuin siitä seuraavia mahdollisia kirkon jäsenten ”jatkotoimenpiteitä”.
http://www.lhpk.fi/suurta-petkutusta/
Herra armahtakoon kansaamme!
Paljon hyviä asioita jää toteutumatta. Sillä kirkon toimintaa joudutaan vähentämään juuri sieltä, missä apua eniten kaivataan. Tilanne on absurdi, koska joitain toimintoja on pakko kirkon hoitaa ja toisia hoidetaan mikäli voidaan.
Kirjoittaja
Pekka V. Pesonen
En osaa olla huolissani kirkon kriisistä. Sisältyyhän jokaiseen kriisiin aina myöskin mahdollisuuksia. Yllättäviä käänteitä kirkkohistoriamme on täynnä. Odotan jotain hyvää tästäkin vielä tulevan. Luovana ja jääräpäisenä tyyppinä koluan kaikki vaikeimmat tiet. Helpommalla pääsisi, kun osaisi olla hiljaa, mutta kun en osaa. Kova pää on jo saanut monta kovaa kolhua. Luulisi niiden jo riittävän. Verovirkailijan ura on takana ja siitäkin uskaltaa jo mainita. Eläkeläisenä ei näköjään saa sitäkään aikaan, mitä työelämässä sai, kun oven illalla sulki. Mitä kaikkea sitä on silloin ehtikään: puheenjohtamisia, , nuorisotyötä, lähetyssihteeri, raamattupiirejä, saarnoja ja Avioparitoimintaa. Siinä ehkä rakkaimmat vapaaehtoistehtävät. Kaikkea tuota ja paljon muuta on takana. Nyt kuluu aika näissä pohdiskeluissa. Eikä tiedä voiko edes itseään ottaa kovin vakavasti.
Nyt taitaa evl-kirkossa myöhäistä pieraista kun paskat on jo hoisuissa. Piispakunta ei ole hoitanut sille uskottua tehtävää hyvin. Lopputulos on selvä, mutta saa nähdä millä tempuin piispat sen tekevät.
Ilmoita asiaton kommentti