Keskustelu avioliittolaista

Kirkolliskokous Turussa keskustelee parhaillaan uuden avioliittolain seurauksista kirkossa. Kaavailujen mukaan 17 kk päästä tulisi voimaan eduskunnan säätämä laki samaa sukupuolta olevien avioliitosta.

Aloitteessa esitetään, että kirkolliskokous käynnistää prosessin mm. sen arvioimiseksi, mitä seurauksia avioliittolaista on kirkolle.

Jeesus neuvoo vertauksessaan laskemaan kustannuksia ennen tornin rakentamista, tai kuningasta arvioimaan joukkojensa vahvuutta ennen kuin käy päin vastustajan sotaväkeä.

Miltä siis tilanne näyttää muiden maiden kokemusten valossa?

A) Ruotsissa ja Tanskassa kirkot ovat päättäneet vihkiä samaa sukupuolta olevia pareja. Tanskassa on valtiokirkko ja Ruotsissa se on tuoreessa muistissa. Valtiokirkon on ollut luonnollista seurata valtiota.

B) Norjassa kirkko on päättänyt pitää kiinni kirkon perinteisestä avioliittokäsityksestä, mutta kirkolla on oma siunaustoimitus samaa sukupuolta olevien parisuhteen siunaamista varten.

C) Englannin kirkko on pitänyt kiinni perinteisestä kannastaan ja käytännöstä. Varoittavina esimerkkeinä sille ovat olleet ne anglikaanikirkot, jotka ovat ryhtyneet vihkimään samaa sukupuolta olevia pareja – ja hajonneet sisäisiin ristiriitoihin.

D) Pohjois-Amerikan luterilainen kirkko on jättänyt asian paikallisseurakuntien päätettäväksi – mikä korostaa amerikkalaisten seurakuntien itsenäisyyttä. Aiemmin keskustelu homoseksuaalisuudesta on johtanut useiden seurakuntien eroon ELCAsta ja uuden kirkon perustamiseen.

E) Useissa maissa, mm Saksassa, valtio ei ole hyväksynyt lakia samaa sukupuolta olevien avioliitosta, eikä kirkoissakaan ole edetty asiassa pidemmälle.

Turussa käydyn keskustelun perusteella homoseksuaalien ihmisarvon kunnioittaminen merkitsee päätöstä vihkiä kirkollisesti samaa sukupuolta olevia. Toisen kannan mukaan tulee pitäytyä kirkon käsitykseen yhden miehen ja yhden naisen avioliitosta. Keskustelusta tulee pitkä ja toivon mukaan osapuolten näkemyksiä kunnioittava.

Papit eivät voi toimittaa samaa sukupuolta olevien avioliittoon vihkimisiä vastoin kirkon yhteisiä päätöksiä. Päätösten muuttaminen vaatii 3/4 enemmistön. Ruotsin kokemusten valossa vuodessa noin 70 samaa sukupuolta olevaa paria pyytää kirkollista vihkimistä. Tuleeko tornista valmista? Kannattaako sotaan lähteä?
Minkä tien Suomen kirkko valitsee?

Edellinen artikkeli
Seuraava artikkeli
  1. Salme, lienet oikeassa, että mikä tahansa kirkon ratkaisu näyttäytyy jollekin taholle huonona. Mikä olisi kirkon ykseydelle ja hengelliselle elämälle tässä kysymyksessä paras ratkaisu? Itse pitäisin kiinni kirkon nykyisestä avioliittokäsityksestä. Ehkä Englannin tai Norjan kirkon malli olisi hyvä myös Suomen kirkolle. Ruotsin kirkon tie johtaisi hajaannukseen.

    • Salme hyvä – raja ja sanamuoto on KK:ssa tarkoin mietitty. Se, että Norja kirkko siunaa samaa sukupuolta olevien parisuhteen, on kirkon tehtävän näkökulmasta maailmassa aivan samaa rataa edustava kuin miten Ruotsin kirkko on asiassa päättänyt toimia – virallistaa ja siunaa kaikki parisuhteet.
      Mitä muuta kirkko voi toimituksessaan muuta pyytää kuin siunausta, olipa sitten kysymys millaisesta toimituksesta tahansa – ei mitään muuta välimuotoa tai kirkollista sisältöä ole nykykaavoihin sisällytetty – ne aina ovat siunauksen pyytämistä ja rukousta. Kirkolle vielä toistaiseksi uskottu parisuhteen virallistajan rooli – yleisen lain edessä – on kylmää viranomaisroolia ja statusta, josta voi hyvin luopua!

    • Näinhän se on. Maallikolle ”kaava” ja ”ohje” taitaa merkitä suunnilleen samaa. Mutta kaava taitaa olla tarkemmin säädellympi kuin ohje.

  2. Eikö kirkko lainkaan liputa uuden kansalaisaloitteen puolesta? Saksan ja Itävallan mallista ei puhuta riittävästi Suomessa. Aito avioliittoaloite jo ikään kuin ennakolta kumotaan tai jätetään huomiotta kirkon edustajankin puheissa ja teksteissä? Kummallista asennetta kirkossa edustetaan kirkon opin suhteen, kun näin toimitaan? Taistelua totuuden puolesta ei rohjeta edes käydä, vaan pohditaan toiseksi tai kolmanneksi parasta vaihtoehtoa?!!! Murheelliseksi ainakin minä tulen tästä ihmisten tahdon perässä kulkemisesta.

    • Tuota noin, lakiesitys on jo hyväksytty ja laki tulee voimaan 1.3.17. Nyt siis käsitellän lakiin liityviä muita lainmuutoksia. Ellei niitä tehdä, oikeustila muodostuu erittäin sekavaksi.

  3. ”Aiemmin keskustelu homoseksuaalisuudesta on johtanut useiden seurakuntien eroon ELCAsta ja liittymään konservatiivisiin synodeihin.”

    Asia ei ole mennyt aivan näin, vaan kyseiset seurakunnat perustivat aivan uuden synodin North American Lutheran Church
    http://thenalc.org/

    Kirkko noudattaa piispallista järjestelmää, vihkii pappisvirkaan sekä miehiä että naisia, ei hyväksy pappisvirassa olevien parisuhteita samaa sukupuolta olevien kanssa eikä vihi avioliittoon samaa sukupuolta olevia pareja.

    • Kiitos Jukka korjauksesta. Ehkä muistelin jotain aiempaa vaihetta ELCAn keskustelussa suhtautumisesta homoseksuaalisuuteen.

  4. Nämä protestanttisen liikkeen sisäiset riidat ovat loogista seurausta Lutherin ideologiasta. Hänhän taisi korostaa että kuka tahansa voi ihan omalla auktoriteetillaan alkaa tulkita Raamattua. Kun Luther nosti lisäksi tämän rajoitetun osan Traditiota ylivertaiseen asemaan oli tie kaikenlaisille omaperäisille ja -päisille tulkinnoille auki. Ja on niitä kovasti keksittykin. Tämä avioliiton pyhyyttä halventava mekkala viimeisimpänä.

    Suuri virhe on siis ollut nostaa Raamattu jotenkin ylitse muun Tradition. Eihän siinä ole mitään tolkkua, koska sen kirjat on valittu juuri Tradition puitteissa. Miten Raamattu, joka on kirjakokoelma, millään järkevällä tavalla voisi olla opin ylin perusta? Kirkolliskokoukset muotoilivat opin, dogmit jotka kuvaavat uskoa, ja ovat ikään kuin kirjallisia ikoneita uskosta. Koko Traditio siis kantaa Kirkon elävää uskoa.

    • Jari, Lutherin korostus ei ollut niinkään, että jokainen voisi ”ihan omalla auktoriteetillaan alkaa tulkita Raamattua” vaan ennemminkin, että jokainen voisi litse lukea Raamattua. Siksi kansankielinen Raamattu, lukutaito ja kirjapainotaito olivat keskeisiä reformaatiossa. Luther varmasti tunnisti kirkon tunnustuksesta irtoavan subjektiivisen raamatuntulkinnan vaaran. Siksi tunnustuksella ja opetusviralla oli tärkeä merkitys. Raamatun tulkintaa ohjaavana yleisenä hermeneuttisena periaatteena oli se, mikä edistää Kristuksen tuntemista. Nykyisenä yksilöä ja vapautta korostavana aikana Raamatun käyttö on ainakin osin irtautunut edellisistä seikoista . Lisäksi monia keskusteluja kirkossa ohjaa ennemmin ajan henki kuin Raamattu.

    • Hyvä Seppo H,

      En rohkene neuvoa Sinua Raamatun tutkiskelussa. Kehotan kääntymään rippipappisi puoleen ja kysymään häneltä opastusta.

  5. Useille ilman Raamattua kantaa ottaville joita olen tavannut homoliiton kutsuminen avioliitoksi on törkeä väärennös. Jos kyseessä on mies ja nainen se liitto on avioliitto, muussa tapauksessa jotain muuta. Sisällöltään erilaisilla asioilla on aina eri nimet ja näin kuuluu olla. Kyseessä on erilaisuus, ei mikään eriarvoisuus.

    Kansan keskuudessa tuo Vihreiden suosima sukupuolineutraali (=spn) avioliittolaki on aika vihattu laki jolla pyritään rajoittamaan myös uskonnon ja mielipiteen vapautta. Siltä osin mietintä on paikallaan.

    Raamattu puolestaan on hyvin selkeä. Avioliitto on miehen ja naisen liitto. Homous on määritelty aivan muuksi Raamatussa.
    Samoin kirkon virallinen kanta on myös selvä, avioliitto on miehen ja naisen liitto. Aitoa avioliittoa pitää julkituoda ja puolustaa selkeästi kirkon virallisen kannan mukaisesti.

    • ”Useille ilman Raamattua kantaa ottaville joita olen tavannut homoliiton kutsuminen avioliitoksi on törkeä väärennös.”

      Näin on. Perinteisestä avioliittomallista kiinnipitäminen ei liity välttämättä ollenkaan uskontoon vaan ihan ihmisen luontaiseen kykyyn erottaa asioiden todellisuus.

  6. Kun spn-avioliitto on liittyviä lakimuutoksia käsiteltiin eduskunnassa, Jani Toivola yritti puheenvuorossaan estää sen että asiasta saisi olla eri mieltä. Hän suoraan sanoi että Mika Niikon esittämän puheenvuoron kaltaisia ei saisi eduskunnassa esittää. On aika ennenkuulumatonta että kansanedustaja yrittää määrätä mitä mieltä toiset edustajat saavat olla.

Pekka Särkiö
Pekka Särkiö
Kenttäpiispa evp. ja Vanhan testamentin eksegetiikan dosentti. Keski-Lahden seurakunnan vs. kirkkoherra 4.3.2024-30.8.2024. Harrastan mehiläistarhausta ja maatiaiskanojen kasvatusta, esteratsastusta ja nykyaikaista viisiottelua. Minulle tärkeitä asioita ovat luonto ja sen elinvoiman turvaaminen, ekologinen elämäntapa, historian tuntemus sekä kestävän yhteiskunnan puolustaminen.