Suomen kesään mahtuu monenlaisia hengellisiä kesäjuhlia. Kirkon herätysliikkeet, vapaat suunnat ja muut nauttivat suvesta raamatullisten teemojen alla.
Itse olen parhaillaan Oulussa valmistelemassa paikallisen Ouluhallin juhannustilaisuutta, johon odotetaan saapuvan nelisen tuhatta sanankuulijaa. Ensi perjantaina pidettävät aluekonventit, kaksi muuta Helsingissä ja Tampereella, kokoavat juhannusviikonloppuna yli 15000:een nousevan yleisömäärän. Ja kun kaikki viisi tilaisuutta Suomessa on pidetty, saman ohjelman on kuullut ja nähnyt arviolta pelkästään meidän maassamme 25000 Raamatusta kiinnostunutta.
Kuten numeroista voi päätellä, monet ulkopuoliset ovat olleet mukana Jehovan todistajien suurkokoontumisissa, suuriin halleihin kun on helppo tulla ja mennä. Koska valtamedia ei kummoisesti Jehovan todistajien tilaisuuksista raportoi, yritän tässä plogissani hiukan valottaa niiden kokoontumisten luonnetta, joissa opetetaan eniten Raamattua. Oletko sinä ollut suurkokoontumisessa, jossa lähes jokaisella on Raamattu auki samasta kohdasta? (Nykyisin kyllä paljon käytetään myös mobiililaitteita)
Tämän vuoden kokoontumisen teema on lyhyt ja paljon kertova ”Jäljittele Jeesusta”. Jeesus käytti maailmankuulussa opetuksessaan hyvin konkreettisia kielikuvia, ja ne ovat erinomaisia vielä tänäänkin. ”Tarkkaile taivaan lintuja ja kedon liljoja” ja ”Rakenna talosi kalliolle” ovat kehotuksia, joita konventtiohjelma konkretisoi esimerkiksi nykyaikaisia videoklippejä käyttäen.
Jehovan todistajien kokoontumisten ohjelma maailmanlaajuisesti yhteneväinen, ohjelmajäsennykset tulevat yli 200 maahan samanlaisina raamatunjakeineen ja otsikoineen. Kukin ohjelmanpitäjä sitten voi antaa harkintansa mukaan paikallisväriä annettuihin raameihin. Eikö raamatullisen tiedon pitäisikin olla globaalia, samanlaisiahan me ihmiset tällä planeetalla loppujen lopuksi olemme perusolemukseltamme?
Oletko sinä käynyt joskus Jehovan todistajien tilaisuudessa? Minkä koit hengellisesti vahvistavana ja mikä oli sinun mielestäsi kielteistä? Miten sinä näet kansainvälisen ja yhdenmukaisen opetuksen ilman kansallisia virityksiä?
Murhan kohteiksi joutununeet olivat molemmat Kansanlähetyksen palveluksessa. Samalla kun on järkytytty itse teosta, on heidän työnsä merkitystä alueen ihmisille korostettu.
Kas näin kirjoitti Sari Roman-Lagerspetz HS:ssa 17.2.2013: ”Kansanlähetys on myös kirkon virallinen lähetysjärjestö, joka toimii kirkon nimissä ja siunauksella Suomessa ja ulkomailla esimerkiksi Afrikassa ja Aasiassa. Kirkko ja sen seurakunnat tukevat Kansanlähetyksen lähetystyötä vuosittain miljoonilla euroilla.”
Tämä on tietysti aivan totta, vaikka Sari Roman-Lagerspetz ja Tulkaa kaikki -liike on parhaansa mukaan yrittänyt vähentää järjestön määrärahoja. Jos heidän tahtonsa saisi toteutua, mitään tällaista toimintaa ei olisi olemassakaan.
Ja edelleen: ” Kirkon suvaitsevaista kantaa edustavat tahot eivät kuitenkaan kulje vanhoillisten lähetysjärjestöjensä mukana myös maailmalla korjaamassa niiden opetuksia eettisesti kestävämpään suuntaan.”
Hänen mielestään Kansanlähetyksen opetus ei ole eettisesti kestävää. Miten ihmisten terveyttä edistävä opetus ja käytäntö edes teoriassa voi olla epäeeettistä?
Taidan mennä oksentamaan
Kirkolliskokousedustaja Johanna Korhonen kysyi 2013 kirkolliskokouksen kyselytunnilla, ”Miksi kirkkohallitus ei ennen sopimuksen allekirjoitusta tutkinut järjestöjen kelpoisuutta vaan otti mukaan kaikki siihen asti mukana olleet – jolloin mukana oli viisi järjestöä, jotka pahimmillaan jopa kehottivat kirkkoa harjoittamaan työsyrjintärikollisuutta rekrytoinnissa.”
Yksi näistä järjestöistä oli Kansanlähetys. Tässä kysymyksessä näkyy Korhosen asenne järjestön työhön. Se ei ole hänelle kelpoinen. Jokainen voi halutessaan verrata Kansanlähetyksen toimintaa ihmisten hyväksui Korhosen myyräntyöhön kirkkoa ja lähetystyötä vastaan.
Taidanpa oksentaa uudestaan.
Rohkeita naisia olivat Herran työssä. Halusivat auttaa mielenterveystyössä ja parantaa mm. naisten asemaa Afganistanissa.
Olen lukenut kirjan ”Kabulin kirjakauppias” ja sen perusteella arvelen, että naisten aseman parantamiseen pyrkiminen saattoi hyvinkin olla todennäköinen syy surmatyöhön. – Afganistanissa nimittäin vaalitaan tiukkaa islamilaista miesten hallitsemaa kulttuuria, ja jos joku poikkeaa totutusta kaavasta; niin se on yleensä lähes ”katastrofi”.
Olen lukenut myös kirjan ”Vuorilla kruunatut”, joka kertoo edellisestä Kansanlähetyksen lähetteihin kohdistuneesta surmatyöstä Afganistanissa. Emme aina ymmärrä Herran teitä ja tarkoituksia, mutta Jeesukseen uskovien marttyyrien veri voi olla siemen, joka voi tuottaa suuren sadon Herran valtakuntaan. Näin on käynyt kaiketi ainakin Iranissa. Ehkä myös Afganistanissa?
Rukoillaan, että surmaajat tulisivat synnintuntoon ja löytäisivät armon ja anteeksiantamuksen Jeesuksessa.
Näinhän on tehnyt uskollisesti Turkissa edelleenkin asuva uskova saksalaisnainen ja perheen äiti, jonka pastorimies surmattiin raa `asti joitakin vuosia sitten.
Ja se on puhutellut kovasti paikallisia ihmisiä siellä. Anteeksiantamuksessa Jeesuksessa on Jumalan voima!
Tuosta edellämainitusta saksalaisperheen tapauksesta on myös kirjoitettu kirja ”En halua kostoa”.
Elokuva ”Keihään kärki” kertoo puolestaan koskettavan tositarinan Ecuadorin viidakon väkivaltaisesta luonnonkansasta, jonka kaksi heimoa olivat tappaneet toisiaan vuodesta toiseen. Viisi rohkeaa lähetystyöntekijämiestä sai sydämelleen tavoittaa heidät evankeliumilla. Luonnonkansan jäsenet surmasivat kuitenkin miehet raa`asti. Kuitenkin miesten vaimot palasivat siitäkin huolimatta alueelle myöhemmin jatkamaan rohkeasti miestensä aloittamaa pioneerityötä samaisen luonnonkansan parissa. Jumala aukaisi naisille Jumalan antaman anteeksiantavan rakkauden ja evankeliumin kautta ihmeellisesti tien tuon luonnonkansan sydämiin. Sen seurauksena myös heimojen väliset väkivaltaisuudet loppuivat. Jumalan rakkaus Jeesuksessa vapauttaa vihasta ja kostosta!
Minun mielestäni on väärin, että aletaan arvioimaa, että missä luetaan Raamattua parhaiten. Jokainen kristytty lukee Raamattua, kun ehtii. Hyvä tapa olisi, että lukisi Raamattua päivittäin, kun aikaa riittää päivän askareistaan. Ei voi arvioida missä herätysliikkeissä luetaan Raamattua parhaiten.
Kiitos kommentistasi Timo Rantanen. Kiinnitin huomiota vain Raamatun määrälliseen käyttöön, koska se on varsin todennettava seikka jt-tilaisuuksissa, aluekonventeissa tietysti tuhatmääräyleisöt tekevät siitä todella vaikuttavan myös ulkopuoliselle tarkkailijalle.
Olisi mielenkiintoista tietää, miten paljon Raamattu on laukuissa mukana muilla hengellisillä kesäjuhlilla.
Olen kanssasi täysin samaa mieltä siitä, ettei Raamatun lukeminen saa pysähtyä kristityllä vain juhlatilaisuuksiin, sitä tulee tehdä ajatuksella paljon useammin. Jehovan todistajilla on päämääränä, ihan kaikilla, lukea Raamattua joka päivä. Muut kiireet yritetään sitten hoitaa, kun niihin aikaa riittää. Toki on tilanteita, jolloin tavoitteeseen ei päästä.
Raamatun lukeminen ”parhaiten” on sitten mielenkiintoinen ajatus. Olitko kanssani samaa mieltä siitä, että se liittyy Raamatun tekstin ymmärtämiseen?
Eräs ensimmäisen vuosisadan mies tuskaili juuri ymmärtämättömytensä kanssa Raamattua lukiessaan. ”Kuinka minä voisin ymmärtää, ellei kukaan minua opasta?”(Apt8:31) Niinpä Jeesuksen seuraaja Filippus ohjattiin kaverin luo, ja Filippus opetti riittävästi Jeesuksen askeleita, jotta etiopialainen voitiin kastaa.
Eikö totta, Raamatun sanan äärelle kokoontuneilla kesäjuhlalaisilla on yhtenä kokoontumisen syynä ymmärtää Raamattua paremmin. Ainakin minä olisin vain omin päin Raamattua lukien ollut ihan samassa tilanteessa kuin tuo ensimmäisen vuoden Raamattu-opiskelija.
Paljonko sinun Raamatun ymmärryksesi on karttunut niillä kesäjuhlilla, joihin olet osallistunut? Olisi mielenkiintoista kuulla.
Timo Rantanen :”Minun mielestäni on väärin, että aletaan arvioimaa, että missä luetaan Raamattua parhaiten.”
Eikö kysymys ollutkin siitä, missä luetaan Raamattua eniten?
Kiitos Tuula täsmennyksestäsi, juuri tuota tarkoitin.
En ole kovinkaan innokas hengellisten juhlien kuluttaja. Pari kertaa olen Herättäjäjuhlilla ollut. Veikkaisin kuitenkin, että Raamatun käyttöä tärkeämpää ryhmään kuulumista on monissa kesäjuhlissa oikean laulukirjan käyttö. Mistä Jehovan todistajien konventeissa lauletaan? Joskus olen kuullut jt-perheiden lapsien laulavan joululaulujen sävelmiin (mm.Petteri Punakuono) uudelleen sanoitettuja lauluja, mutta en tiedä miten yleisessä käytössä ne ovat. Vai lauletaanko noissa tapahtumissa lainkaan?
Olen Elias sitten suurin piirtein yhtä ”sivistynyt” noiden muiden kesäjuhlien suhteen. Herättäjäjuhlilla olen äitini mukana koulupoikana vieraillut, ja laulut kyllä jäivät mieleen.
Jehovan todistajien kokoontumiseen kuuluu musiikki, olihan se sekä Israelin kansan että Jeesuksen opetuksen osana(Mar14:32). Aluekonventtien musiikki koostuu Getsemanen tapaan yhteislauluista, joita säestää kajareista kaikuva sinfoniorkesterimusiikki. Työkaverini ovat luokitelleet soittamani kappaleet tyyliltään elokuvamusiikiksi, mutta voi itse kategorisoida niitä esimerkiksi osoitteessa http://www.jw.org/fi/julkaisut/musiikki-laulut/
Kieltä vaihtamalla saat kuuluviin melkoisen jt-musiikkia eksoottisillakin kielillä.
Vaikka tilaisuuksissamme esitettävä musiikki on tarkasti rajattua tyyliltään ja ennen kaikkea sanoituksiltaan, yleisesti olemme melkoisen kaikkiruokaisia. Toki nykymusiikista osa on selkeästi sellaista, jonka kertosäkeisiin kristitty ei voi yhtyä.
Jehovalaisuuden ja katolisuuden suhtautuminen Raamattuun on samankaltaista. Kumpikin näennäisesti kehottaa sitä lukemaan, jopa tutkimaan.
Tämä epäystävällinen ”näennäisesti” väitteeni perustuu seikkaan, että kumpaisessakin on tärkeää, että filippukset selittävät sitä. Siksi kumpainenkin on kehittänyt selitysopin lisäksi tulkintaopin ja sen opetuksen.
Kandaken hoviherra luki Vanhaa Testamenttia, joka oli todellisen, tulevaisen varjo. Uusi Testamentti oli Itse Asia, kaikkien ymmärtää niinkuin kirjoitettu on. UT ei sisällä enää profetioita Messiaasta, joka vuodatti verensä, joka uhri oli kertakaikkinen pääsy Kaikkein Pyhimpään, eli yhteys Armonistuimelle avattiin.
Kun Jerusalemissa kuultiin ensimmäisen kerran Evankeliumia, sitten Uuden Liiton alettua, ”.. saivat he piston sydämeensä..”. Tuo kaikki tapahtui, koska he olivat saanneet voima, koska Pyhä Henki oli tullut heidän päällensä, niiden päälle voimaksi, joissa jo oli Pyhän Hengen sinetti, vt. Joh. 20:22.
Niin jehovalaisuus kuin katoliset painottavat valvonnan alla ja valvonnan ohjauksessa Raamatun lukemista. Näin lopputulos on se minkä ihmistulkkaus sanelee.
Seurakunnassani Sveitsissä ja Italian helluntaiseurakunnissa oli jokaisessa viimeisten kymmenen vuoden aikana tullut ihmsiä uskoon vain Raamattua lukemalla. Useimpien kiinnostus oli syttynyt katolisen kirkon ehdottomasta kiellosta lukea Raamattua ja sitten ohjeesta olla lukematta sitä yksin.
Kun aletaan painottamaan, että Sanaa voi tulkita väärin, niin kysymyksessä on pelko, että Raamattua lukemalla Isän vedossa oleva ihminen voi löytää pelastuksen. Seurakunnassani oli juuri näin käynnyt ja ko. pariskunta meni ”pappilaan” ja kyseenalaisti pyhimykset ja lapsikasteen. Heitä ei katolinen selitys tyydyttänyt ja he ottivat yhteyden seurakuntaamme ja matka Taivaan Tiellä sai alkunsa.
Kiitos ajatuksia herättävästä kommentistasi Reijo Mänttäri. Pointtisi oli ymmärtääkseni se, voiko uskoon tulla pelkästään Raamattua lukemalla.
Miksikäs ei. Ainakin lapsikasteen ja pyhimysten asema Raamatussa on äkkiä pelkällä sisälukutaidolla selvitetty, kuten sinun esimerkkisikin kertoo.
Mutta herää välittömästi monia kysymyksiä: Millaiseen uskoon ominpäin Raamattua lukemalla päädytään? Miksi samaa Raamattua lukemalla toinen vetää ihan eri johtopäätöksiä kuin toinen?
Oleellsista on kuitenkin se, sanoiko Vapahtajamme, että ”laittakaa Raamattu ihmisten eteen, kyllä ne sieltä minun jalanjälkeni kaivavat ihan itse”?
Muistathan toki, että Jeesus nimenomaisesti painotti henkilökohtaisen opetuksen tarvetta: ”Menkää ja opettakaa”, kastamisen ohella. Ja lyhyt katsaus alkuseurakuntaan osoittaa, että opetusta ja neuvontaa käytettiin ja tarvittiin.
Etiopialainen oli yksittäistapaus, mutta vääjäämättä siitä saa sellaisen kuvan, ettei Raamatun itseopiskelu ollut Luojamme tahto hviherran suhteen. Vilkaisu pariin muuhun esimerkkiin ehkä saa alkanutta keskusteluamme etenemään.
Apostolien teoissa kerrotaan Apollos-nimisestä miehestä, joka ” pyhää intoa hehkuen hän julisti sanaa ja opetti tarkoin Jeesuksesta, mutta hän tunsi vain Johanneksen kasteen.”(Apt18:25) Riittikö asioiden itsenäinen pohdinta edistymään?
Ei riittänyt. Raamattu kertoo opetuksen tarpeesta: ”Kuultuaan hänen julistustaan Priscilla ja Aquila ottivat hänet huostaansa ja perehdyttivät hänet tarkemmin Jumalan tiehen.”
Jatko ilmentääkin, että Apolloksessa opetus ei mennyt hukkaan: ”Kaikkien kuullen hän vakuuttavasti kumosi juutalaisten väitteet ja osoitti kirjoituksiin vedoten, että Jeesus on Messias.” Jos Kaikivaltias olisi halunnut, kyllähän Apollokselle oikea tie olisi näytetty ilman opetusta, mutta niin ei näytä käyneen meille annetussa mallissa.
Toinen esimerkki olkoon berealaiset, jotka myös saivat neuvontaa ja opetusta ”kirjoitusten” ymmärtämisessä. Kerrotaan, että ”he ottivat sanan vastaan hyvin halukkaasti ja tutkivat joka päivä kirjoituksia, oliko asia niin.” Usko rakennettiin siis opetukselle,jonka sopusoinnun he sitten henkilökohtaisesti varmistivat tuon aikaisten Raamatun osien perusteella. Niinpä: ”Monet heistä tulivatkin uskoon”(Apt18:12)
Tuota opetus-varmennus.mallia meidänkin aluekonventtimme käyttävät. Ilmankos niin monia Raamattuja tilaisuudessa selaillaan.
Kirjotit myös, että” Kun aletaan painottamaan, että Sanaa voi tulkita väärin, niin kysymyksessä on pelko, että Raamattua lukemalla Isän vedossa oleva ihminen voi löytää pelastuksen.”
Raamattua kannattaa lukea ihan itse pelkoa tuntematta, niin ainakin minä teen. Jos sieltä pelastuksen itse esin kaivaa, sehän on vain loistavaa. Mutta ainakin itseäni pelottaa (missä tahansa ”minäitse” – toiminnassa) se varteenotettava mahdollisuus, että ymmärtääkin Raamatun sana väärin.
Minä olen joskus ymmärtänyt Raamattua väärin, oletko sinä sellaista koskaan kokenut?
Ihan pakko on Reijo kysyä sinulta erästä asiaa, jonka olen voinut ymmärtää väärin.
Ensimmäisessä lauseessasi kerrot katolisuudesta, että ”se näennäisesti kehottaa sitä lukemaan, jopa tutkimaan” (Raamattua).
Loppuosassa sanot, että ”Useimpien kiinnostus oli syttynyt katolisen kirkon ehdottomasta kiellosta lukea Raamattua (ja sitten ohjeesta olla lukematta sitä yksin).
Ymmärränkö oikein, että katolinen kirkko kokemuksesi mukaan kieltää nimenomaan Raamatun itsenäisen lukemisen?
Kyllähän meilläkin ymmärretään se tosiasia, että yksin Raamattua lukiessaan voi ymmärtää luetun kohdan virheellisesti, mutta ei suinkaan kielletä itsenäistä Ison Kirjan systemaattista lukemista. Sellaiseen kannustetaan ihan varmasti taas täällä aluekonventissammekin.
Raulin kommenttiin siitä että lapsikaste on Raamattulla äkkiä selvitetty niin onhan se:- puhutaanhan esim. apostolien teoissa perhekuntien kastamisesta, johon kuului myös lapset!
Juuri näin Sakari. Nopeasti selvitetty, mutta kokonaisuuden huomioiminen voi muutamalla raamatunjakeella uskoon tulevalla jäädä heiveröiseksi.
Älkäämme kuitenkaan käykö nyt tässä keskustelemaan uskovien kaste/ aikuiskaste/lapsikaste linjalla. Jehovan todistajat kastavat maailmassa tällä hetkellä sellaiset 250000 ymmärrysikäistä, Suomen aluekonventeissa kenties sata tai pari.
Kevyesti vakavaa asiaa huitaisten voin todeta itse tässä olevani aika varmalla pohjalla, koska minut on kastettu sekä vauvana että aikuisena.
Haluan sen vielä sanoa että kaste on mielestäni aina pätevä, jos se vain toimitetaan Kristuksen asetuksen mukaisesti. Riippumatta siitä että mitä me ko. toimituksesta ajattelemme.
Keskustelisin asiasta mielelläni lisääkin, joten ehdotankin että kertoisit blogissasi jossain vaiheessa Jehovan todistajien kastekäsityksestä. Keskustelu voisi olla molemmin puolin antoisaa.
Erinomainen ehdotus,kiitos siitä, Sakari.
Toteutan ”kastekeskustelun” mahdollisimman pian, koska näyttää siltä, että on eväitä kohtalaisen kiihottomaan ajatusten vaihtoon tällä foorumilla.
Se kreikan kielen verbi, jota käytettiin Juudaksen teon yhteydessä, ei tarkoita “kavaltaa“, kuten W.Klassen huomioi oikein kirjassaan Judas (Minneapolis 1996), ss. 47-57. Juudas “luovutti“ Jeesuksen. Katso myös 1. Kor. 11:23b. Saamme myös tietää juutalaisilta Viisailta: “Jos on olemassa ryhmä ihmisiä ja pakanat sanoisivat heille: Luovuttakaa yksi teistä meille ja me tulemme lyömään hänet kuoliaaksi; jos te ette luovuta, me tulemme lyömään teidät kaikki kuoliaaksi; (sääntönä on) antakaa lyödä kaikki kuoliaaksi älkääkä luovuttako heille yhtä ainutta sielua Israelissa; mutta jos he erottavat hänet joukosta…antakaa heidän luovuttaa hänet heille, ettei teitä kaikkia lyödä kuoliaaksi.“ (32. Tos.Terumot 7:20 ja J.Terumot VIII 46b, Safrain lainaamana, “Teaching of the Pietists“, s. 25 ja viite 52 siellä. Katso myös viitettä 30.) Kun Juudas Gethsemanessa lähestyi suutelemaan Jeesusta, Jeesus puhutteli häntä traagisella kauhulla: “Juudas. aiotko luovuttaa ihmisen (kirj. ihmisen pojan) suudelmalla?“
On melkein mahdotonta uskoa, että saddukeukset eivät olisi olleet tietoisia siitä yleisestä, ymmärrettävästä vastarinnasta luovuttaa toverijuutalainen vihamieliselle vieraalle mahdille. Se vaara, että roomalaiset teloittaisivat sellaisen juutalaisen, ei ollut pelkästään hypoteettinen – oletettu – kuten on osoitettu Jeesuksen tapauksessa. Caiafas ja hänen klaaninsa eivät varmasti olleet murheellisia seuranneesta väkivaltaisesta ratkaisusta. Kuitenkin näyttää siltä, että Caiafaksen ehdotus Joh. 11:47-52 oli todellisuudessa eräänlainen hämärä anteeksipyyntö, kun hän sanoi: “Teille on tarkoituksenmukaista, että yksi mies kuolisi kansan edestä, niin ettei koko kansa tuhoutuisi.“ Jeesuksen tapaus ei sovi ollenkaan poikkeukseksi, joka sallii määrätyn juutalaisen luovuttamisen roomalaisille. Joka tapauksessa Caiafas ilmeisesti yunsi olevansa pakotettu oikeuttamaan hänen päätöksensä
Jos oikein ymmärrän, haluat Seppo hiukan tehdä Iskariotin mainetta paremmaksi kuin mitä se perinteisen näkemyksen mukaan on. Ja teet sen tavoillesi uskollisena perusteellisesti.
Juudas Iskariotista Raamattu käyttää Lu6:16 kreikkalaista substantiivia prodotēs, joka esiintyy Raamatussa tasan kolme kertaa, sanoo Strongin sanakirja.(Apt7:52;2.Tim3:4)
Tuo arvostettu teos antaa sanalle vain kaksi käännösvaihtoehtoa: ”a betrayer, traitor ”. Suomeksi petturi, luopio, kavaltaja jne . UM-käännös käyttää vaihtoehdoista sanaa ”petturi”, kirkolliset puhuvat ”kavaltajasta”. Negatiivisia ilmauksia, joita rehellinen kääntäjä ei voi muuksi muuttaa.
Olet kuitenkin jälleen tapojesi mukaisesti oikeassa tuossa verbin tarkastelussasi. Tai siis asiantuntemusta on puolellasi.
Verbi paradidōmi , joka kääntyy kavaltamiseksi kaikissa suomalaiskäännöksissä, omaa käyttämäni sanakirjan mukaan myös esille ottamasi merkityksen. Miksi kääntäjät ovat valinneet esimerkiksi Matteuksen 10:4 laidasta laitaan tuon negatiivisemman käännösvaihtoehdon, siihen ei minun vaatimaton tietämykseni riitä. Mutta tiedätkö yhdenkin englanninkielisen käännöksen, joka puhuisi vain ”Jeesuksen luovuttamisesta”?
Ovatko kaikki kääntäjät olleet samanlaisia tomppeleita tämän verbin merkitystä selvitellessään?
Tuskin kääntäjät tomppeleita ovat,muta uskonnollisissa viitekehyksissä tapahtuvat käännökset ohittavat totaalisesti hellenistinyeiden heprealaisten kabbalistis/gnostilaisten viisaiden omat tutkinnat ja antavat teologisen opillisen johdonmukaisuuden vaateen ohjata kääntävää kättään.
Seuraava on järisyttään pitä,muta ava kokonaan uuden esoteerisen näkökulman Juudas naraatioon:
Ut:vahvistaa näet Juudaksen evankleiumin käsityksen siitä, että Jeesusta ei suinkaan kavallettu, sillä käytetty verbi paradidomi ei merkitse siis kavaltaa vaan ’antaa tuolle puolen, luovuttaa, jopa ’siirtää perimätietoa’.
JE:n ydin ei kuitenkaan ole siinä tekikö Jeesus kaksoisveljenäänkin pidetyn Juudaksen kanssa diilin vai ei, vaan sen ydin ja koko allegorian selittävä osio on
’Adamas ja taivaan valot’:
’Itse seitsemänkymmentäkaksi taivaan valoa valmisti kolmesataakuusikymmentä taivaan valoa ilmestymään turmeltumattomassa kierroksessa. Hengen tahdon mukaan, jotta heidän lukumääränsä olisi viisi kutakin varten.
Kaksitoista aionia kahdestatoista taivaan valosta asetti heidän isänsä, kuusi taivasta kullekin aionille, sellaiseksi, että seitsemänkymmentäkaksi taivasta on seitsemääkymmentäkahta taivaan valoa varten.
Ja kutakin niitä varten viisi taivaankantta, koko kolmeasataakuuttakymmentä taivaankantta varten…. Heille oli annettu valta ja suuri lukematon enkelten
sotajoukko kunniaksi ja palvonnaksi,’
Edellisessä esiintyvien astronomistenlukujen 5,6,12,72,360 valossa nimi Adamas ei siis viittaa ihmiseen vaan aurinkokuntamme ja sen planeettoihin sekä Zodiackiin, jossa Jeesus edustaa Oinasta ja Härkää (karitsaa ja alephia) ja Juudas Vaakaa ja Skorpionia (oikeutta ja kuolemaa). Sillä kyseiset tähtikuviot ovat JE:n ZOE:ssa vastakkain eli Jesus ja Judas muodostavat vastaparin J..uS kontra Ju..S. Kun kirjain U vastaa hepreassa kirjainta waw, jota käytetään konjunktiona JA, niin tässä nähdään J JA S eli Jumala JA Saatana. Molemmat alkukirjaimet ovat myös siis nimessä JeesuS Huomaa asettelussa JeSus
JuDas tulevat S ja D päällekkäin ja muodostavat sanan SOD, joka merkitse SALAISUUS.
Kun itäisestä horisontista nousee Vaaka niin vastapäinen Oinas luovutetan oikeuden vaakakuppiin, ja sitten nousee Skorpioni, joka pistää Härän hengiltä . Eli kun JudaS-Skorpioni eli ’tikari’ nousee 30 astetta (3o hopearahaa) horisontin yläpuolelle, niin Härkä eli Alpha (Minä olen alpha…) vaipuu kuolleena horisontin alapuolelle ’tuonelaan’. Kun sfääri taas kääntyy toisen 30 astetta, nousee oikeuden Vaaka ja Karitsa kuolee ja vaipuu syvyyteen ja oikeus toteutuu. (kaksi merkkiä, kaksi Jeesusta, kaksi syntiuhrikaurista…) Mutta kun sfääri edelleen kääntyy, 30 hoprearahaa viskataan pois eli myös skorpioni eli Juudas puolestaan heittäytyy alas ja kuolee. Samalla siis 180 asteen (6 kuukauden, kuuden Gilgulin eli Gogolthan ’tunnin’),jälkeen ylösnousevat merkit horisontista jaa Oinas ja Härkä elävät jälleen.
Juudaksen evankeliumissa Oinaan merkki on Nebro, josta trooppinen eläinrata alkaa ja Juudas skorpionina kuvataan näin:
’Jo sinun sarvesi on noussut ylös,
sinun vihasi on leppynyt,
sinun tähtesi on osoittanut kirkkauden,
ja sinun sydämesi on […’
Eli Skorpionin pyrstö on noussut näkyviin. Skorpioni myös pistää kuten Juudas Ish-scariot eli ’tikarimies’ tekee vertautuen näin Kajniin, joka surmasi keihään miehenä Abelin, joka oli Jeesus-malli. Juudas ’tuhosi’ Jeesuksen eli Oinaan.
Jeesus puhuu Juudaksesta myös 13. henkenä, mikä viitannee horoskoopista puuttuvaan käärmeenkantaja-tähdistöön. Käärmeenkantaja on Skorpionin ja Jousimiehen välissä.
Antiikin mytologiassa Käärmeenkantajaa kutsutaan myös Aeskulapiukseksi, Apollon pojaksi, joka oli parantaja. Kun Jeesus on myös Apollo eli aurinkosymboli ja suuri parantaja, voidaan Juudasta kutsua myös Jeesuksen pojaksi.
JE:n sisältyy auringon vuosikierron lisäksi myös ns. Suuri vuosi eli platoninen precessiovuosi kestoltaan 25920 vuotta, sillä adamksen valoissa vierekkäiset luvut 72 ja 360 antavat ristin (X) kautta tulon 25920
Siis 72 x 360 = 25920 on suuri prekessiovuosi.
Paitsi juutalaiset myös KELTIT olivat monessa suhteessa kehittäneet yhteiskuntajärjestelmänsä ja tieteensä korkealle tasolle. Kelttiläinen ns. Colignyn kalenteri synkronoi kuunkierron ja aurinkokalenterin viiden vuoden aikana, käsittäen yhteensä 62 kuukautta, jotka kestivät kukin 29 tai 30 yötä. Nyt tulee muistaa, että Juudas ’petti’ Jeesuksen juuri 30 hopearahaa vastaan. Antiikin hopeakolikoissa olikin hyvin paljon astronomisia aiheita. Nyt heprean yksi kuuta tarkoittavista sanoista lebana tarkoittaa kirjaimellisesti kalkkikivestä poltetun tiilen väriä, samaa väriä kuin ’hopeinen kuu’: 30 hopearahaa tarkoittivatkin paitsi 30 astetta/Zoen merkki, myös 30 kuuvuorokautta, jotka toimivat interkalaationa ko. kelttiläisessä kalenterissa, joka edistää 5 vrk:ta. Kelttiastronomit ratkaisivat tämän ’uhraamalla’ joka kuudennesta 5-vuotisjaksosta yhden ylimääräisen kuukauden pois, koska 5- päiväsistä kertyi kuudessa jaksossa juuri tuo lisäkuukauden päiväluku 30 päivää. Joten joka 30:s vuosi käsitti aina 12 kuukautta. Plutarkos manitsee kelttien 30-vuotisjuhlan, jolloin Saturnus saapuu Härän merkkiin edeltäen ‘uuden 30 vuotis-ajan’ alkamista . (”hopea rahaa”, hopeisen kuun 30 uhrattavaa päivää)
Kelttiläinen kalenteri oli siis varsin kehittynyt. Ja sitä käytettiin 1.vuosisadalla eKr.
samaan aikaan kun Meton keksi 19 vuotisjaksonsa, jonka jälkeen vuodenajat ja aurinkovuosi täsmäävät. Tämän Metonin 19 vuotisjakso oli myös juutalaisille tärkeä, sillä vain 6 m. 25 s /vuosi heittävä juutalainen kuukalenteri täsmäsi aurinkokalenteriin kun väliin jätettiin eli uhrattiin 224 (BRM!) vuoden kuluttua yksi vrk:n eli 24 tuntia (Iesous 8+8+8 = 24!)
Keltit ja juutalaiset saavuttivat siis hyvin likeisen suhteen synodisten kuukausien ja trooppisten vuosien välille sillä 99 synodista kuukautta on vain 2 päivää pitempi, kuin 8 trooppista vuotta. Mutta vielä tarkemman vastaavuuden antaa 136 synodista kuukautta, sykli päättyy nimittäin vain 1 vrk ennen 11 trooppista vuotta. Ja jos lisäämme 99 synodista kuukautta 136:n synodiseen kuukauteen saamme 235 kk ja tällöin tulemme Metoniseen sykliin, jonka 19 trooppista vuotta vastaa 235 synodista kuukautta tai 254
trooppista kuukautta.
Kelttiläinen kalenteri heitti siis 5 vrk/5 v, 2 vrk /99 v ja 1 vrk /136 vuotta. Huomaa, että 99+136=235 eli verrattavissa Meton jakson kuukausiin, siis 235:n. Edelleen huomattakoon,että Gematriassa luku 136 on YsWs Jeesus -nimen lukuarvo translitteroituna heprean kieleen ja Juudan valtakunta säilyi juuri 136 vuotta kauemmin kuin Israelin valtakunta.
Juutalaisessa kuukalenterissa Jeesus eli 24 eli 1 vrk sovitti siis kalenterin
224 vuoden kuluttua, vastaavassa kelttiläisessä sovittavaan vuorokauteen tarvitaan 136 vuotta, joka sekin liittyy siis ’sovittavaan’ eli kalenteria päivittävään nimeen Jeesus.
Minulla on eräs kokemus nuoruuteni ajoilta. Olin töissä sairaalassa ja yksi sairaanhoitajatyötovereistani oli jehovantodistaja. Hän oli oikein fiksu ja mukava nainen. Hän ei koskaan työajalla ottanut esille uskontokuntaansa. Mutta jossain vapaa-ajalla hän antoi minulle raamatun, mikä oli muistaakseni ”uudenmaailman käännös”.
Koska krisrilliset asiat olivat minulle tuttuja jo lapsuudestani lähtien, aloin tutkia kirjaa. Pian huomasin, että jotkin kohdat olivat eri lailla kuin omassa rippiraamatussani. Niinpä lopetin tuon uuden raamatun tutkimisen. Kirjan hylkääminen ei vaikuttanut ystävyyteemme mitenkään.
Kiitos kommentistasi, joka kertoo jälleen sen tosiasian, ettei ystävyys ole kiinni siitä, mitä raamatunkäännöstä käyttää. Olen kokenut tuon saman, eikä se ole hullumpi osa ihmiseloamme.
Kokemuksesi on kenties ajalta, jolloin Suomessa oli käytössä vain yksi ”oikea” Raamattu, KR38. Toki jotkin herätysliikkeet ovat nähneet vielä vanhemman käännöksen ”ainoana oikeana”. Onneksi meillä on nuo asiantuntijat, jotka ammatikseen tutkivat Raamatun filologiaa ja kulttuurihistoriaa. Niistä me maallikotkin sitten saamme omat tietomme.
Satutko muistamaan, mikä erilaisuus käännöksissä sinua eniten häiritsi? Kysyisin siksi, koska KR92 on joissakin kohden UM-käännöksen kanssa samoilla linjoilla ja poikkeaa myös minun rippiraamattuni(KR38)tekstistä.
Olen sitä mieltä, ettei Raamatun perussanoma ole kiinni käännöskikkailusta Sanomahan on selvä: Jeesus lunasti uhriverellään meidät siitä kuoleman orjuudesta, johon Aadam meidät myi. Ja Jumalan valtakunta on se väline, jonka avulla kaikki saatetaan kuntoon.
Nyt kun meillä Jehovan todistajilla on konventtimme teemana ”Seuraa Jeesusta”, voit olla varma, että Raamatun perussanomaa kaiutetaan ensi viikonloppuna niin täällä Oulussa kuin myös Tampereella ja Helsingissä..Tervetuloa mukaan.
Rauli Toivonen :”Onneksi meillä on nuo asiantuntijat, jotka ammatikseen tutkivat Raamatun filologiaa ja kulttuurihistoriaa. Niistä me maallikotkin sitten saamme omat tietomme.”
Raamatun käännöksissä on erilaisia tulkintoja, joista ”itseohjautuvana” on kykyjensä sallimissa rajoissa tehnyt omat johtopäätöksensä. Kertoisitko tälle ”pienelle kysyjälle, tuulisella pellolla”, kuinka alla mainitut jakeet pitäisi mielestäsi tulkita?
Johanneksen evankeliumi 1: 4-5
KR38: ”Hänessa oli elämä. ja elämä oli ihmisten valkeus. Ja valkeus loistaa pimeydessä, ja pimeys ei sitä käsittänyt.”
KR92 :”Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valo. Valo loistaa pimeydessä, pimeys ei ole saanut sitä valtaansa.”
Matteuksen evankeliumi 26: 49-50
KR38 :”Ja kohta hän meni Jeesuksen luo ja sanoi: ”Terve rabbi!” ja antoi hänelle suuta. Niin Jeesus sanoi hänelle:”Ystäväni, mitä varten sinä tänne tulit?” Silloin he tulivat Jeesuksen luo, kävivät häneen käsiksi ja ottivat hänet kiinni.”
KR92 :”Hän meni suoraa päätä Jeesuksen luo, sanoi ”Terve rabbi”, ja suuteli häntä. Jeesus sanoi hänelle :”Ystävä, tätä varten sinä olet tullut.” Silloin miehet astuivat lähemmäs, kävivät käsiksi Jeesukseen ja vangitsivat hänet.”
Henk.koht. olen hyväksynyt Johanneksen evankeliumin KR38 käännöksen, koska ”pimeys” tarkoittaa mielestäni vain aistihavaintoja totuutena pitävää materialismia, joka mielestäni vieläkään ”ei käsitä”.
Matteuksen evankeliumissa ”suosin” KR92 käännöstä, joka mielestäni antaa ymmärtää, että Juudakselle oli annettu opetuslapsista raskain tehtävä ja kun suudelma antiikissa merkitsi sitä, että ”olemme samaa henkeä”, Jeesus tiesi tehtävän, jonka hänen ”ystävänsä” piti tehdä ja siksi uskon, että Juudas(kin) meni rabbinsa mukana taivasten valtakuntaan.
Kiitos kysymyksistäsi. ”Pieni kyselijä tuulisella pellolla” tässä ollaan itse kukin, mutta asiantuntemusta, sitä on kyllä käytössä. Niinpä siis kantaa ottamaan kohtiin, joissa ei nyt taida kuitenkaan käännöksissä ratkaisevia eroja olla.
JOH1:4,5
Johanneksen 1. luvun jakeet meidän UM-käännöksemme ilmaisee seuraavasti ”Se, mikä on tullut olemassaoloon hänen välityksellään, oli elämä, ja elämä oli ihmisten valo. Ja valo loistaa pimeydessä, mutta pimeys ei ole saanut sitä valtaansa.”
Kreikankielinen prepositio ἐν käännetään siis ”hänen välityksellään” eikä inessiivi-sijamuotoa käyttäen. Kuningas Jaakon käännös kääntää tällä tavoin preposition(”by”) 169 kertaa, joten kyseessä on vain ja ainoastaan toinen käännösvaihtoehto. Eihän Jeesuksen sisässä mitään ole varmaankaan olemassaoloon tullut, hänen välityksellään kylläkin.
Selityksenä siteeraan erästä julkaisuamme, joka mielestäni sanoo jakeiden sisällöstä olennaisen:
”Sanan välityksellä luotiin siis kaikki muut elämän muodot; Poikansa välityksellä Jumala mahdollistaa myös sen, että syntinen, kuoleva ihmiskunta voi saada ikuisen elämän. Jeesus on selvästi se mahtava persoona, jonka Jesajan 9:1:ssä sanotaan olevan ”suuri valkeus”. Johanneksen 1:5:ssä sanotaan: ”Valo loistaa pimeydessä, mutta pimeys ei ole saanut sitä valtaansa.” Valo edustaa totuutta ja vanhurskautta, ja sen vastakohtana on pimeys, joka edustaa erhettä ja epävanhurskautta. Näin ollen Johannes osoittaa, ettei pimeys voita valoa.”
Materialismi on ajatussuunta, joka varmasti edustaa pimeyttä, siitä voi olla kanssasi samaa mieltä.
MAT26:49,50
Ja nämä jakeet UM-käännös kirjoittaa näin: ” Ja hän meni suoraan Jeesuksen luo ja sanoi: ”Terve, rabbi!” ja suuteli häntä hyvin hellästi. Mutta Jeesus sanoi hänelle: ”Ystävä, mitä varten olet täällä?” Sitten he astuivat esiin, kävivät käsiksi Jeesukseen ja pidättivät hänet.”
Iskariotin tapauksessa suuteleminen näyttää olevan samankaltaista petollisuutta kuin mitä Raamatussa muutaman kerran aiemminkin. Absalom suuteli vallanhimoaan silotellakseen ja Joab suuteli suuteli Amasan kohti kuolemaa(2Sa 15:5, 6; 2Sa 20:9, 10)
Raamattu osoittaa, että ”Juudas Iskariotista… tuli kavaltaja”(Lu6:16) Tässä käytetty kreikankielinen substantiivi pro·doʹtēs ei anna minkään käännöksen mukaan Juudas Iskariotille mahdollisuuksia mennä ”asiakkaansa” kaveriksi taivaalliselle hallitusjakkaralle(Ilm20:6) Varsinkin, kun muu Raamatun teksti otetaan huomioon. Toinen kysymys on sitten: mihin Iskariot meni/menee.
Olen aina tuntenut suurta sympatiaa Juudas Iskariotia kohtaan. Eihän hänellä ollut mitään mahdollisuutta olla kavaltamatta Jeesusta. Jeesus oli kertonut jo etukäteen, että joku opetuslapsista Hänet kavaltaa. Jeesus myös hyvin tiesi, että se olisi Juudas.
Miksi Jumala valitsi tehtävään juuri Juudaksen???
Minun mielestäni Jeesuksen kohtalo ei ollut yhtään niin säälittävä kuin Juudaksen. Vaikka Jeesus oli syytön, oli Hänen kärsimyksensä kuitenkin lyhytaikainen Juudaksen kärsimykseen ja piinaan verrattuna. Ja Jeesus tiesi pääsevänsä kolmen päivän kuluttua suoraan oikotietä taivaan iloon tuomitsemaan eläviä ja kuolleita.
Juudaksen osaksi tuli puolestaan suuri häpeä ja kuollessaankin hän uskoi joutuvansa takuuvarmasti ikuisiksi ajoiksi kitumaan helvetin tuliseen järveen. Dantekin sijoittaa hänet helvetin alimpaan osaan Jumalaisessa näytelmässään.
Minun mielestäni Juudas joutui kokemaan suurta vääryyttä. Hänelle oli ennalta määrätty Jumalan toimesta kertomuksen pahiksen osa, eikä hänelle annettu mitään mahdollisuutta kieltäytyä siitä. Hän katui nopeasti tekoaan, palautti kavalluksestaan saamansa palkkion, ajautui suureen ahdistukseen ja yritti lopulta sovittaa tekonsa tappamalla itsensä.
Juudaksen traaginen hahmo joutui ainakin minun mielestäni kokemaan kohtuutonta epäoikeudenmukaisuutta. Olen sitä mieltä, että Juudas Iskariot ansaitsee ilman muuta taivasosan, jos sellaisia jossain joskus jaetaan.
Ja minä puolestani tunnen paljon sympatiaa sinua Kimmo kohtaan, koska sinulla on ajatuksissasi selvä linja. Muinaiset uskontunnustukset eivät ole sinua vanginneet. Ah, kuinka otollista maaperää myös aluekonventtituolin kriittisenä ja kuitenkin itsenäisesti ajattelevana kuuntelijana!
Mutta Juudas Iskariot ei saa pätkääkään sympatiaani tai empatiaani, vaikka teologien huimimpien teorioiden joukossa olen kuullut tällaisia ”Iskariot –Jeesuksen työtoveri”- hypoteesejä. No, meidän ei tarvitse välittää niistä, Raamattu riittäköön.
Raamatussa todellakin ennustetaan esimerkiksi, että ”Vieläpä ystäväni, johon luotin ja joka söi minun pöydässäni, kääntyy kopeasti minua vastaan.”Ps41:9). Iskariotin roolimalli oli siis kerrottu Raamattua lukeville jo satoja vuosia aiemmin, mutta kuka Jeesuksen ystävistä näyttämölle astuisi, siitä päätti henkilö itse. Pitkän epärehellisen vaelluksen huippuna oli sitten verirahat ja ”Juudaksen suudelma”.
Missä Raamatun viittauksessa näet Kimmo Jumalan antaman henkilökohtaisen tehtävämääräyksen? Eihän ennustaminen ole sama asia kuin ennaltamäärääminen? Tuskinpa esimerkiksi meteorologeja käy syyttäminen odotettavissa olevasta epävakaasta juhannussäästä (joka meitä hallissa olijoita ei haittaa).
Jeesus todellakin herätettiin kolmantena päivänä, hyvin olet Raamatun tältä osin lukenut. Tosin taivaaseen lähtö oli sitten hiukan myöhemmin. Mutta älä ihmeessä usko näihin Danten kuvauksiin Iskariotin kohtalosta. Raamattu sanoo, että ”synnin palkka on kuolema”, eikä Iskariotin millään tavoin kerrota saaneen jotakin ikävää lisäliksaa. Vaikka riistikin elämänlahjan omatoimisesti.
Raamattu sanoo suoraan, että Iskariotin osa on siinä tulijärvessä, jossa ei kauan polskita. Viimeisessä rukouksessaan Jeesus nimittäin totesi ex-seuraajastaan: ”jonka täytyi joutua kadotukseen”. Siis sama katoaminen olemassa olijoiden luettelosta kuin niillä uskonnollisilla opettajilla, jotka Vapahtajamme maan päällä ollessa eivät alistuneet Jumalan valtakunnan kuninkaan alaisuuteen. Ja tekivät siten tahallisesti ja tarkoituksellisesti.
Rauli Toivonen :”Eihän Jeesuksen sisässä mitään ole varmaankaan olemassaoloon tullut, hänen välityksellään kylläkin.”
Kiitos vastauksista. Tuo selitys tuo mieleen katolisen ja ortodoksikirkon eroon johtaneen suuren skisman 1000-luvun alussa ja koskee Pyhän Hengen alkuperää. Kun katolinen kirkko oli sitä mieltä, että Pyhä Henki lähtee Isästä ja Pojasta [=Filioque], ortodoksikirkko oli sitä mieltä, että Pyhä Henki lähtee Isästä ja on olemassa Pojan kautta tai välityksellä:
Katolinen kirkko :”Et in Spiritum Sanctum, Dominum et vivificantem, qui ex Patre Filioque procedit” (suomeksi: ”… ja Pyhään Henkeen, Herraan ja eläväksi tekijään, joka lähtee Isästä ja Pojasta, …”)
Ortodoksikirkko: “Et in Spiritum Sanctum, Dominum et vivificantem, qui ex Patre procedit” (suomeksi :”… ja Pyhään Henkeen, Herraan ja eläväksi tekijään, joka lähtee Isästä, …”)
Henk.koht. uskon, että Pyhä Henki on lähtenyt Isästä ja tullut olemassaoloon Pojan kautta ja välityksellä.
En tiedä mihin Juudas Iskariot joutui kuolemansa jälkeen. Itse en voi häntä tuomita, mutta Raamatun viesti ihmiskunnalle on Raamatun mukaan selvä. Kaikenlainen vaikka maallisen lain sallivakin laskelmointi, pettäminen ja politikointi oman taloudellisen hyödyn vuoksi on kristinuskon mukaan väärin.
Esimerkiksi Suomen valtion kristillinen perusta näkyi mielestäni vielä Valtion vanhoissa tehtävissä, joihin kuului mm. se, että ” valtio pyrkii tasoittamaan taloudellisia vastakohtia ja hillitsemään etuyhteisöjen taistelua, jakaen näiden kesken oikeutta. (Isänmaan kirja, WSOY Porvoo 1950).
Samoin se näkyy Euroopan neuvoston luottamushenkilöille antamassa tapasäännöstössä ”Tehtäviään hoitaessaan luottamushenkilöiden on toimittava yleisen edun mukaisesti eikä yksinomaan edistettävä suoraan tai välillisesti omaa etuaan tai yksittäisten henkilöiden tai ryhmien etuja tavoitteena suora tai välillinen henkilökohtainen hyöty.”
On valitettavaa, että Suomesta puuttuu sivistysvaltioiden ominaisuuksiin kuuluva poliittisesti sitoutumaton Perustuslakituomioistuin, ja kun puolueet ”saavat itse kysyä ja itse vastata” päättämiinsä asioihin, jälkipuheita ei tule, ja puolustuskyvyttömillä maksatetaan puolueiden tekemät poliittiset virheet kuten 90-luvulla tapahtui.
”Missä Raamatun viittauksessa näet Kimmo Jumalan antaman henkilökohtaisen tehtävämääräyksen?”
Jumalan antamista tehtävänmäärityksistä en tiedä, mutta onhan se nyt muutenkin selvää, että jos se Jumala oli homman niin fundeerannut ja suunnitellut, että Jesse oli ristiinnaulittava, niin jonkunhan se sitten piti kavaltaakin. Jos se ei olisi ollut Juudas, niin näytelmän konnanroolin olisi saanut sitten joku toinen opetuslapsista. Eihän koko ristiinnaulitsemista ja sen tunnetuista seurauksia olisi tullut mitään ilman ilmiantajaa. Joten olihan sen Jumalan joku syntipukki siihen tehtävään saatava, että Jesse voitiin uhrata maailman kaikkien syntisten puolesta. Ja jos se Jumala on kerran kaikkivoipa ja -tietävä, niin kyllä sen suunnitelmissa täytyi olla, että Juudakselle se syntipukin rooli lankeaisi.
Koko homman olisi tosin voinut hoitaa paljon siistimmälläkin tavalla kuin oman pojan tappamisella ja tekemällä Juudaksesta tai jostain toisesta opetuslapsesta syntipukki. Luulisi nyt kaikkivoivan Jumalan keksivän jonkun muunkin konstin ihmiskunnan syntien anteeksiantamiseksi kuin oman pojan ristiinnaulitsemisen.
Perin raakaa meininkiä minun mielestäni ja Juudas uhrattiin siinä missä Jessekin.
Kimmolle vielä tästä Juudas Iskariotista.
Raamattu siis kertoo todistettavasti etukäteen, mitä reittiä pitkin Jeesus joutuu tapetuksi. Sellaista infoa, että reitti olisi Kaikkivaltiaan ennakolta fundeeraama tai ohjaama ei Iso Kirja anna. Vai oletko sinä kuullut semmoisista raamatunjakeista?
Olet selvästikin niitä, jotka eivät ehkä ole omaksuneet käsitteitä kaikkivaltius ja kaikkitietävyys ihan perille asti. Rohkea analyysi, joten saanen hiukan perustella.
Me ihmiset olemme hyvin rajallisia tiedoissamme ja tekemisissämme. Mutta se, että meillä on joskus mahdollisuus käyttää valtaamme ja voimaamme ei suinkaan tarkoita sitä, että me sitä aina automaattisesti käyttäisimme. Ei poliisin valtaoikeuksia häpäise se, että konstaapeli joskus päästää liikennerikkojan varoituksella, vaikka sakkolappuakin voisi tarjota. Mekin osaamme käyttää harkintaa resurssiemme käytössä, entä meitä viisaammat sitten?
Jeesus sanoo Matteuksen evankeliumin lopussa, että hänelle on annettu ”kaikki valta taivaassa ja maan päällä”. Toisaalla Raamatussa osoitetaan, ettei hän käytä valtaansa vielä lopullisessa laajuudessaan, ja sellainen jopa perustellaan. Niinpä sotia, nälkää ja maksamattomia valtionvelkoja piisaa, toistaiseksi.
”Jumala on rakkaus” kertoo aika paljon siitä. kuinka Jeesuksen Isä, Jehova, absoluuttista kaikkivaltiuttaan käyttää. Raamatun mukaan voitaisiin sanoa, ettei Luojamme voi koskaan käyttää kaikkitietävyyttään ja kaikkivaltiuttaan perusominaisuutensa rakkauden kanssa ristiriitaisesti. Jos Iskariot olisi ennalta määrätty kavaltajan rooliin, ei sellainen teko olisi ollut tekemisissä minkäänlaisen rakkauden kanssa. Vai miten sinä asian näet?
”Sellaista infoa, että reitti olisi Kaikkivaltiaan ennakolta fundeeraama tai ohjaama ei Iso Kirja anna.”
Se on ihan se ja sama mitä infoa Raamattu asiasta antaa. Pitihän Jeesus joka tapauksessa saada tavalla tai toisella tapettua jotta kristinusko voisi syntyä ja maailman syntiset pelastua? Näin ollen koko homman täytyi tietysti olla jonkun suunnittelema ilmiantajineen kaikkineen – pirun tai Jumalan. Veikkaisin tässä tapauksessa kumminkin Jumalaa. Kuten aikaisemmin totesin Jumala olisi voinut hoitaa koko homman kyllä paljon siistimminkin, vähemmän verisellä ja dramaattisella tavalla.
”Jos Iskariot olisi ennalta määrätty kavaltajan rooliin, ei sellainen teko olisi ollut tekemisissä minkäänlaisen rakkauden kanssa.”
Eipä ollut, ei. Sympatiani on edelleen vahvasti Juudaksen puolella, vaikka ei se oman pojan tapattaminenkaan nyt niin kovin suurta isällistä rakkautta tihkuva teko ollut. Raakaa meininkiä.
kimmo wallentin:
”Koko homman olisi tosin voinut hoitaa paljon siistimmälläkin tavalla kuin oman pojan tappamisella ja tekemällä Juudaksesta tai jostain toisesta opetuslapsesta syntipukki. Luulisi nyt kaikkivoivan Jumalan keksivän jonkun muunkin konstin ihmiskunnan syntien anteeksiantamiseksi kuin oman pojan ristiinnaulitsemisen.
Perin raakaa meininkiä minun mielestäni ja Juudas uhrattiin siinä missä Jessekin.”
Huomattavasti raaempaa meininkiä ovat ihmiskunnan sodat ja väkivalta. Ja toiseksi, olet nyt unohtanut tyystin ensimmäisen liiton. Siinähän juuri oli se muu konsti käytössä syntien anteeksiantamiseksi. Uudessa liitossa sen sijaan ikuisen henkensä voimalla Jeesus on antanut itsensä virheettömänä uhrina Jumalalle, ja hänen verensä puhdistaa meidän omantuntomme kuoleman teoista, niin että voimme palvella elävää Jumalaa. Ja kuten tiedämme, Pyhän Jumalan laki on, että vain veressä oleva elämänvoima tuottaa sovituksen.
Ylipappi Kaifas lausuikin osuvan ennustuksen: ”Ettekö te käsitä, että jos yksi mies kuolee kansan puolesta, se on teille parempi kuin että koko kansa joutuu tuhoon?”
”Ja kuten tiedämme, Pyhän Jumalan laki on, että vain veressä oleva elämänvoima tuottaa sovituksen.”
Jaa, että pari tuhatta vuotta sitten eläneen juutalaisen zombin lihaa syömällä ja verta juomalla paikka taivaallisessa harppuorkesterissa on lunastettu?
Varsin makaaberia meininkiä.
”Varsin makaaberia meininkiä.” Miksi ei olisi? Elämähän on sukupuoliteitse tarttuva kuolemaan johtava oireyhtymä.
”Elämähän on sukupuoliteitse tarttuva kuolemaan johtava oireyhtymä.”
No, mutta eihän kuolemassa sinänsä mitään makaaberia ole, mutta kuolleista nousseen ihmislihan syönti ja -veren juonti ikuisen elämän saavuttamiseksi on mielestäni varsin makaaberia meininkiä.
kimmo wallentin:”Jaa, että pari tuhatta vuotta sitten eläneen juutalaisen zombin lihaa syömällä ja verta juomalla paikka taivaallisessa harppuorkesterissa on lunastettu?
Varsin makaaberia meininkiä.”
Hienoa Kimmo, saat täydet pisteet mielikuvituksellisimmasta ehtoollisen kuvauksesta. Samalla tosin on tuotettava sinulle suuri pettymys, sillä Jumalan valtakunta ei ole syömistä eikä juomista. Ihminen ei itse koskaan saavuta ikuista elämää eikä lunasta taivaallista paikkaa, vaikka hän kuinka söisi zombin lihaa ja joisi verta.
Maksimaalinen ei ole optimaalista. Eniten on usein liikaa. Kohtuullisuus on parasta.
”Maksimaalinen ei ole optimaalista. Eniten on usein liikaa. Kohtuullisuus on parasta.”
Joo, ja kauas on pitkä matka.
kimmo wallentin :”Joo, ja kauas on pitkä matka.”
Jos kysymyksessä on oma tietoisuus, niin lähellekin näyttää valitettavasti olevan hyvin pitkä matka. Henk.koht. olen YK:n lastenjärjestö Unicefissa vapaaehtoistyötä tehneenä saanut esim. Pietarin katulasten keskuudessa todistaa, että ”Elämä on sukupuoliteitse tarttuva kuolemaan johtava oireyhtymä.”, kun vierailimme silloin tukemamme pietarilaisten vapaaehtoisten ylläpitämässä terveysyksikössä, jonka johtava lääkäri kertoi, että heille tulee hoitoon lapsia, jotka suuseksin seurauksena ovat saaneet suuhunsa ja nieluunsa sukupuolitaudin.
Näitä jopa alle 10-vuiotiaita lapsia ovat myyneet mafialle kaduilla prostituoiduiksi jopa lastebn lähiomaiset ja näiden lasten kohdalla on kirjaimellisesti totta se, että ”elämä on vain sukupuoliteitse tarttuva kuolemaan johtava oireyhtymä:”