Pienelle huomiolle on jäänyt kirkon virkamiesoikeudellinen lainsäädäntöuudistus, joka tulee voimaan 1.6.2013.
Asia odotutti vuosia valtion puolella.
Lehdistö on repäissyt pientä riemua siitä, että papin voi nyt irtisanoa. Ehkä se joissakin yksittäistapauksissa voi olla tarpeellinen asia, mutta paljon muutakin olisi voinut huomata.
Vaikkapa sen, että melkein kaikki kanttoreita koskevat asiat on nyt uskottu seurakuntiin. Virantäytöt todennäköisesti nopeutuvat, mutta esim. kelpoisuuden tutkimisessa riittänee päänvaivaa.
Kirkon virkasuhteisen työntekijän tulee vastedes olla konfirmoitu. Pelkkä jäsenyys ei siis riitä. Sama vaatimus koskee työsuhteisia, joiden tehtävät liittyvät jumalanpalveluselämään, diakoniaan, kasvatukseen, opetukseen tai sielunhoitoon.
Kurinpitomenettely poistuu. Tästä moni henkäisee helpotuksesta. Järjestelmä on ollut raskas ja työllistävä. Menettelyn alaiset ovat kokeneet pitkät tutkinta- ja odotusajat rangaistuksena jo ennen kuin asiassa on tehty päätöstä. Vastedes mahdolliset hölmöilyt tutkitaan yleisen lain mukaan.
Uutta on myös kielto kilpailevasta toiminnasta. Pappi ei esim. saa vapaa-ajallaan alkaa antaa maksullista sielunhoitopalvelua. Monet konsultit ja terapeutit joutunevat miettimään, mitä kenenkin laskuun voi tehdä.
Muutama seurakunta on vielä velvoittanut asumaan virka-asunnossa. Nyt tuokin rasite poistuu.
Nämä ja monet muut muutokset tuovat kirkon ja seurakuntien käytännöt lähemmäksi ns. tavallista elämää. Säätyajattelun aika on ohi.
Tarkoittaako tuo erottamispykälä sitä, että nyt myös kelvottomat kappalaiset ja kamalat kirkkoherrat voivat jatkossa lennellä niin kuin muutkin leppäkeihäät?
Jos sen haluat noin ilmaista…
Mutta kyllä siinä asialliset perusteet tarvitaan.
kiitos Marja-Sisko tästä valistamisesta
Kiitos selkeästä yhteenvedosta.
Hei,
Kiitos kirjoituksesta. Ensi viikon Kotimaassa on mainio liki parin sivun kattaus näiden lainsäädäntömuutosten keskeisistä vaikutuksista. Olen jo lukenut erikoistoimittajamme tekemän jutun ja useiden tehtyjen haastattelujen pohjalta siitä saa erinomaisesti kuvan, mistä on kyse ja mikä muuttuu.
Ystävällisesti,
Johannes Ijäs, Kotimaa, K24
Kiitokset notaarille selkeästä tekstistä. Tämä kyllä avasi, mitä uudet virkamiessäädökset lyhyesti tarkoittavat.
Minunkin mielestä notaarin teksti on oikein hyvä.
Mieleeni tuli vuodelta 1973, kun olin puolustuslaitoksen palveluksessa ja halusin vapaa-aikanani hankkia lisätuloja, niin siihen piti anoa lupa.
Perusteet olivat tietysti vähän eri, mutta kuitenkin haluttiin varmistaa, että päätyö tulee oikein hoidetuksi.
Toinen kysymys on sitten se, että eikö sielunhoito kuulu papiston virkatehtäviin? Onko omasta virkavelvollisuudestaan ylipäänsä mahdollista tehdä bisnestä?
Asiallisessa tekstissä puutun lakooniseen kommenttiin.
Odotukselle on selityksensä, joka tietääkseni on tämä. Eduskunta hyväksyy kirkkolain muutokset. Tämä esitys syntyi kirkolliskokouksessa sellaisessa vaiheessa, ettei nykyistä edellinen eduskunta olisi varmuudella saanut käsiteltyä sitä ennen vaaleja. Lakiesitykset eivät siirry eduskunnalta seuraavalle vaan kesken jääneet esitykset raukeavat. Tässä tapauksessa se olisi tarkoittanut, että koko paketti olisi palannut kirkolliskokoukseen ja sen käsittely olisi pitänyt aloittaa alusta.
Asiassa vetkuttelu todellisuudessa tapahtui kirkolliskokouksessa, jossa muutosesitys ensimmäisellä kerralla ei mennyt läpi. Enää ei haluttu ottaa näin tärkeässä asiassa sitä riskiä, että hanke olisikin palannut kirkolliskokoukseen, jossa sen hyväksymisestä ei taaskaan olisi voinut olla varmuutta. Siksi esitys seisoi ministeriössä yli vaalien ja kohta laki on voimassa. Ylipäätään kirkkolain muutokset eivät ole eduskunnassa kiireisimpiä asioita vaan ne käsitellään ynnä muut lakiesitykset joukossa.
Jos jollakin on parempaa tietoa, oikaistaa.