Kerro, millaista taivaassa on
Joulun alla kolme vuotta siten sydämeni oli vähällä pysähtyä. En ole eläissäni nähnyt niin nopeaa toimintaa kuin oli elvytykseni. Sairaalan ovelta minut istutettiin kiireen vilkkaa pyörätuoliin ja sitten mentiin äkkipikakiireellä polin osastolle. Tuossa tuokiossa vuoteeni ympärillä hääräili alun toistakymmentä ihmistä.
Pidin silmiäni kiinni siihen asti kunnes tunsin irtautuvani ruumiistani. Silloin avasin uteliaisuuttani silmäni. Katselin outoa näytelmää parin metrin korkeudelta. Ihmettelin, mahdoinko minä olla tuo lihaklöntti, joka tuossa sängyssä sähköiskujen voimasta retkahtelee.
Tilanne oli peräti hämmentävä, kun en tiennyt, mihin seuraavaksi menisin. Erkanenko kokonaan ruumiistani ja lähdenkö tässä ja nyt jonkinlaiselle taivasmatkalle. Vai onnistuvatko nuo ihmiset palauttamaan minut takaisin maalliseen tomumajaani.
Kun siellä yläilmoissa suljin silmäni, avasin ne seuraavan kerran taas sairaalasängyssäni. Auttajani kaikkosivat ympäriltäni melkein yhtä nopeasti kuin olivat luokseni tulleetkin. Osaston omat hoitajat jäivät tarkkailemaan tilannettani.
Tämä episodi tuli mieleeni, kun luin lehdestä, että tutkijat ovat löytäneet todisteita ”kuolemanjälkeisestä elämästä”. Monikansallisessa suurtutkimuksessa todettiin usean sydämenpysähdyksestä elvytetyn tehneen todenmukaisia havaintoja ympäristöstään myös silloin, kun aivojen olisi jo pitänyt lakata toimimasta.
Tutkimuksessa todettiin, että sydämenpysähdyksen kokeneista ja onnistuneesti elvytetyistä potilaista jopa 40 prosenttia kuvaili kokeneensa jonkinlaista tietoisuutta aikana, jolloin he olivat kliinisesti kuolleita. Kliininen kuolema on tila, jossa verenkierto on lakannut sydämen pysähtymisen seurauksena ja hengitys loppunut.
Tutkijoiden mukaan potilaiden kokemukset eivät vaikuta olleen hallusinaatioita, sillä heidän kertomuksiensa perusteella potilaat kykenivät tekemään todenmukaisia havaintoja ympäristöstään myös kuolleena ollessaan.
En minä riemusta hypi tällaisten ”todistusten” takia. Kuoleman jälkeinen elämä on aivan yhtä vaikea todistaa kuin Jumalan olemassaolo. Järki ei ole näissä asioissa alkuunkaan oikea työkalu. Kuolemanjälkeistä elämää ei voi todistelemalla saada ratkaistuksi niin kuin jotakin matemaatista lauseketta.
Todistaminen tässä ei-matemaattisesssa tarkoituksessa merkitsee sitä, että kerron, mitä Jumala on elämässäni tehnyt ja miten toiminut. Minä itse tulkitsin tuon vuosien takaisen Come backin niin, että vielä ei ollut minun aikani lähteä. Minulla on täällä vielä jotakin tehtävää. Jumalalla on vielä minua varten jonkinlainen suunnitelma, tulevaisuuden tae. Tulkintani on siis ihan ikiomani, toisin sanoen mitä henkilökohtaisin juttu. Kaikki eivät suinkaan ajattele asiasta samoin.
En siis pysty vastaamaan kysymykseen, millaista taivaassa on. Voin kyllä yrittää tarjota jonkinlaista osviittaa itseäni kovasti viehättävän vanhan tarinan muodossa: Kaksi munkkia sopi keskenään, että se, kumpi heistä kuolee ensimmäisenä, palaa unessa kertomaan taivaasta toiselle. He olivat yhteisen kilvoittelunsa aikana usein pohtineet keskenään taivaan olemusta. Toinen pääsisi kokemaan ennen toista, se toinen taas saisi hyvän kuvauksen edessä olevasta.
Kun toinen munkki sitten kuoli, toinen jäi odottamaan vastausta. Aika kului, mutta sitten eräänä yönä kumppani ilmestyi nukkuvalle munkille unessa. ”No, kerro nyt ihmeessä, millaista taivaassa on…!”, tahtoi nukkuja tietää. Univieras katsoi ystäväänsä levollisesti ja onnellisesti hymyillen. Pitkän esitelmän sijaan hän kuiskasi vain lyhyesti: ”Aivan toisenlaista!”
* * * * * * * *
Mitä mahtaa kerran takaisin maan päälle tuleva Jeesus löytää keskuudestamme? Etsiikö hänkin todisteita jostakin?
Kyllä vain!
"… kun Ihmisen Poika tulee, löytäneekö hän uskoa maan päältä?" (Luuk. 18:8).
Kuvateksti: Kun tilanne on päällä, auttajien tukka menee putkelle!
45 kommenttia
Kiitosta vaan minultakin Hannulle aihevalinnasta! Taitaa olla nelisen vuotta siitä, kun plogimetsän aikaan edellisen kerran aihetta sivuttiin.
Täällä moni pohdiskelee onko tietoisuutta ruumiin kuoleman jälkeen? Mitä seuraava tapahtuma lyhyesti kerrottuna asiasta todistaa: Kolmisen vuotta sitten hyvä ystäväni Timo sairastui vakavasti ja kun puoli vuotta oli kulunut, laskettiin jo päiviä, mitä ehkä on jäljellä täällä. Siinä vaiheessa muistan keskustelleeni Timon kanssa mm. siitä, uskooko hän tietoisuuden säilyvän kuoleman jälkeen? Hän vastasi ettei tiedä, ”mutta sittenhän sen näkee”.
Muutama päivä kuoleman jälkeen tapahtui jotain merkillistä. Olimme emännän kanssa syöneet juuri päivallisen ja hän luki ääneen kiikkustuolissa tanskalaisen papin kirjoittamaa kirjaa juuri näistä rajatilakokemuksista, kun jostain takahuoneista kuului kolahdus, jonka molemmat kuulimme. Menimme katsomaan, mikä kaatui tai putosi. Ensi vilkaisulla ei mitään havaittu, mutta illemmalla huomattiin, että eräältä seinältä, jolla on yhteensä 24 ikonia, oli tipahtanut pienikokoinen Konevitsalaista jumalanäitiä esittävä ikoni alla olevan kaapin päälle valokuvien sekaan. Tarkastuksessa todettiin, että kaikki kiinnikkeet olivat ehjiä, kuinka ihmeessä ikoni oli päässyt putoamaan? Varsinainen ihme ja informaatio tulee kuitenkin Timon erään harrastuksen kautta. Hän tapasi pitää esitelmiä terveelliseen ruokavalioon sekä elämään ja olemassa oloon liittyvistä aiheista. Jostain syystä hän monet kerrat soitti alkajaisiksi tunnettua Konevitsan kirkonkelot kappaletta… Meille viesti oli selvä: Timo halusi ilmoittaa, että hän elää! Tuli merkillisen hyvä olo.
PS. Tulkoon vielä mainituksi, että ko. ikoni on ainoa Konevitsaan liityvä ikoni niiden 24:n joukossa.
Kiitos Rauli Toivoselle kannanotosta käsitykseen tietoisuuden säilymisestä kuolemassa. Jos ymmärsin oikein, yrität kovasti Raamatulla todistaa, että ihmisen tietoisuus sammuu ruumiin kuollessa. Ilmeisesti uskot, että Raamattu on Jumalan sanaa. Miten sitten on mahdollista, että ihminen Luther menee Jumalan sanan ylitse Samuelin henki tapauksessa? Raamatun mukaan kun kyseessä oli nimenomaan Samuel, joka puhui Saulille. Näin on aina opetettu. Se seikka, että VT varoittaa monessakin kohdassa ottamasta yhteytta vainajahenkiin, nimenomaan todistaa, että kyllä siellä rajan takana on tietoisuutta! Saul rikkoi tätä lakia ja sai rangaistuksen.
Jeesuksen kertomus rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta tuonelassa onkin sitten jo selvää puhetta tietoisuudesta, joka ei enää ole ruumiin vanki. Kysymyksessä kun ei ole vertaus, vaan suora kuvaus tuonpuoleisesta.
Mielenkiintoisia ovat Raamatussa kerrotut ruumiista poistumiset. Kun Hannu Kiuru pyytää kertomaan millaista taivaassa on, niin kehoitan kaikkia lukemaan Paavalin kokemuksesta 2.kor. 12. Paavali saattoi ehkä useinkin olla ”poissa majastaan”, siihen mm. viittaa kol. 2:5! VT:sta löytyy hyvin kiintoisa profeetta Elisan tapaus, kuinka hän paljastaa palvelijansa Geehasin vilpillisyyden. 2.kun.5, erit. jae 26! Vastaavasta kerrotaan paljon esim. suomalais-ugrilaisessa kansanperinteessä shamanismin yhteydessä. (Atso Eerikäinen muistaakseni kirjoitteli näistä takavuosina) Lopuksi huomauttaisin Rauli T:lle, että ”ikoni mysteeriossani” ei ollut kyse vainajahengen kutsumisesta tai häirinnästä, koska ilmiö oli sponttaani lähestyminen sieltäpäin. Näin olen itse kokenut.
Rauli, rönsyilemättä sanon: Jos Samuelinkirjan kirjoittaja olisi uskonut, että Een Doorin henki oli joku muu kuin Samuel, ei hän olisi kirjoittanut ”Samuel sanoi”, vaan: henki jota Saul LUULI Samueliksi, sanoi… Mitä taas tulee hengen ennustuksen toteutumiseen, niin asiallisesti ottaen osuvuus oli 100%: Saul joukkoineen kärsi tappion ja hän itse taistelussa mukana olleine poikineen sai surmansa ja siten oli Samuelin luona siellä jossain.
Mutta miten olisi jos keskustelua käännettäisiin ”Een Doorista” tietoisuuden pohdintaan? Onko kyseessä sama substanssi sielu/henki käsitteen kanssa ja saadaanko henki-ilmiöiden kautta asiaan valaistusta? Ruttopuiston rovastilta toivoisin vastausta miksi kirkossa vaietaan (näin olen kokenut) esim. mainitsemastani Paavalin taivasmatkasta ja muista hänen nykyihmisille mystisistä lausumistaan?
Tuire: ”On syytä huomata, että yhteyden hakeminen kuolleiden kanssa on eri asia kuin se, että kuolleet ottavat meihin tavalla tai toisella yhteyttä.2
Juuri näin!
Unto Räsänen :”Ruttopuiston rovastilta toivoisin vastausta miksi kirkossa vaietaan (näin olen kokenut) esim. mainitsemastani Paavalin taivasmatkasta ja muista hänen nykyihmisille mystisistä lausumistaan?”
Henk.koht. toivoisin vastausta mieltäni askarruttamaan jääneeseen kysymykseen ”Tämäkö teki syntiä vai hänen vanhemansa, että hänen piti sokeana syntymän?”. Kuinka kukaan voi tehdä syntiä siten, että syntyy sokeana?
Rauli Toivonen :”Menisikö vastaus siis tähän tapaan: “ei mitenkään”?”
Kiitos mielestäni hyvästä vastauksesta! 🙂
Ruttopuiston rovastin paljon asiallista keskustelua generoinut alustus oli otsikoitu ”Kerro, millaista taivaassa on”. Omakohtaisia matkakertomuksia lienee keneltäkään turha kysellä, Raamatun varassa tässä taas mennään.
Unto Räsänen kehotti kaikkia lukemaan Paavalin kokemuksen 2.Korinttolaiskirjeen12. luvusta. Siellä todellakin puhutaan ”eräästä Kristuksen omasta, joka neljätoista vuotta sitten temmattiin kolmanteen taivaaseen.” (jae 2) Mitä ilmeisimmin kokemus oli Paavalin oma.
Paavalin taivasvierailuksi tästä tapauksesta nyt ei kuitenkaan ole. Tekstiyhteys nimittäin osoittaa ihan muuhun suuntaan kuin taivaaseen: Edellisen jakeen mukaan Paavali siirtyi ”näkyihin ja Herran ilmestyksiin”.
Paavali oli siis kokenut näyn, joka oli niin vaikuttava, ettei apostolimme tiennyt ”Oliko hän ruumiissaan vai poissa siitä”.(jae4) Poissa tolaltaan hän ilmeisesti oli voimakkaan kokemuksen jälkeen.
Raamatunlukija voi havaita näkyjen olevan usein varsin realistisia. Esimerkiksi Kirkastusvuoren näyssä Pietari ehdotti majojen tekemistä edesmenneille Moosekselle ja Elialle.(Mat17:4,9) Ilmestyskirjan näkyjen mukaan Johannes bongasi lohikäärmeitä ja Daniel omaa nimeään kantavassa kirjassan kohtasi pantterin, jolla oli linnunsiipi selässään.
Eläintarhamme jäävät edelleen paitsi Raamattu-näkyjen eksoottisia olentoja, eikä Paavalikaan siis missään taivaassa vieraillut kesken Telluksella olonsa.
Tuire Kajasvirta :”kuinka paljon haemme Raamatusta tukea omille uskomuksillemme ja omalle uskollemme, jonka voi kai sanoa AINA olevan puutteellista ja vajavaista.”
Suurvallan hyökkäyssotaa Karjalasta paenneen yrittäjäsuvun vasenkätisenä koulukiusatuksi ”opettajan suosiollisella avustuksella” lapsen voimiensa äärirajoille joutuneena jälkeläisenä voi sanoa, että 10-vuotiaasta asti olen ”hakenut Raamatusta tukea” omalle uskomukselleni, jonka mukaan myös itselläni ja perheellani oli oikeus elämään.
Oman arkielämäni yli menevä käytännössä toteutunut ”näky” on ollut sitten se, että olin täysin väärässä. Vallankäyttö yhteiskunnassa ei ole ihmisoikeuksien tai kansainvälisen oikeuden mukaista, vaan Management by Perkele ja Saatana.
Tuula: Kommentoin, vaikka tiedät sen itsekin, että niin sinulla, perheelläsi kuin minullakin on oikeus elämään.
Karjalasta minäkin olen paennut, niinkuin 400 000 muuta evakkoa. Alusta on perheemme aloittanut, jopa kaksi kertaa kummankin sodan jälkeen. Useat meistä lapsena lähteneistä evakoista ovat joutuneet koulukiusatuiksi. Tulimmehan erilaisesta kulttuurista kuin kouluympäristö ja puhuimme kummallista murretta. Ja vanhempien sodan traumat ovat vaikuttaneet meihin niin lapsena kuin aikuisena.
Poikkesin tässä varsinaisesta aiheesta, kuten sinäkin kommentissasi. Halusin vastata kuitenkin sinulle, koska luulen tavoittavani jotain tunteistasi.
Muuten pidin kovasti aikaisemmasta kommentistasi, jossa sanoit: ’Henk.koht. uskoni mukaan “tuonilmainen” on sama asia kuin “tämänilmainenkin”, vaikka fyysiset aistimme eivät havaitse “tuonilmaista”, eikä meillä maallisia olosuhteita varten luotuina uskoakseni ole edes käsitteitä, joilla kuvata “tuonilmaista”.
Suhtaudun näihin kokemuksiin … jonkinlaisella varovaisella huvittuneisuudella. Onhan se melkolailla selvää että nämä kokemukset eivät todista kuolemanjälkeisestä elämästä. Tässä tuoreessakin tapauksessa tuntuu unohtuvan, että iltalehdet vetivät asiaa ”hengelliseen”, kun taas lääketieteessä kysymys on enemmän siitä milloin vielä voidaan elvyttää. Tulos ”aivojen sammumisesta” kun voidaan aivan yhtä hyvin nähdä todisteeksi siitä että ihmiset voivat havainnoida ja osittain myös hallusinoida tilanteessa jossa tätä ei aiemmin ole tiedetty. Aivot ovat siis kestävämpiä kuin tähän asti on luultu. (Tosin on melko varmaa että osa kokemuksista syntyy vasta heräämössä, mieli konfabuloi muistiaukkoja piiloon, aivan tiedetysti ja tavallisesti.)
Itseäni kuolemanrajakokemuksissa ihmetyttää se, että kokemukset ovat kulttuurin mukaisia. Hindut näkevät hindujen juttuja ja kristityt kristittyjen. Lasten – ja joidenkin aikuistenkin – kokemuksissa tuonpuoleisessa on myös eläviä ihmisiä.
Näissä tuonpuoleisuusjutuissa ihmetyttääkin se logiikka jolla ne oikeutetaan. Havainnointia voi vielä todistaa jossain paikoissa siten että testataan mitä leikkaussalissa on ollut. (Kuten tässä tilanteessa tutkija on tehnytkin.) Mutta paha tästä on luoda uskottavuutta niille muille osioille ; Ajatustapa on sama mihin törmäsin uusshamaanien kohdalla. Heilläkin oli omituinen naïvi omiin havaintoihin luottaminen (joka ei ole empirismiä jossa on fallibilistisia sävyjä jne. testailua.) Että kun arkihavainnot on luotettavia niin myös unet ja LSD -hallusinaatiot ovat Totta. Kenties, mutta eivät mitenkään kovin ilmiselvästi. Tai uskottavasti.
Ilmoita asiaton kommentti