Kenen näköistä kirkkoa olemme rakentamassa?
Luterilaisen lähetyksen historiassa vallitseva tuulensuunta oli pitkään melko vakiintunut. Lännestä ja pohjoisesta lähetettiin ja lähdettiin itään ja etelään. Viestejä on kulkeutunut toki myös pohjoiseen, mutta pääosin olemme vieneet meidän näköistämme kirkkoa globaaliin etelään. Suunta on ollut historiallisesti ymmärrettävä ja varmasti monessa mielessä Jumalan johdattama. Lahjaksi olemme saaneet myös oman kirkkomme, ja siitä meillä on ollut annettavaa.
Mutta olemmeko muistaneet aina sen, mistä Jumalan missio nousee eli kolminaisuuden, Jumalan persoonien tasavertaisesta yhteydestä ja vuorovaikutuksesta?
Tehtäväni Suomen Lähetysseurassa on katsoa yhteistyökirkkojen kanssa tehtävän yhteistyömme suuntaa ja sen hedelmiä. Myös oppiminen on keskiössä: mitä voimme oppia globaalin etelän kirkkojen elämästä ja yhteistyöstämme eri kirkkojen kanssa.
Kun katson meidän länsimaista lähetyksen historiaa, mieleeni nousee hiukan provosoiva kysymys: olemmeko olleet liian yksipuolisia ja seuranneet liiaksi omaa ääntämme ja omaa tapaamme olla kirkko. Onko yhteisessä tavassamme toimia ollut piilossa olevia valtarakenteita ja ajattelumalleja, jotka eivät todellisuudessa ole ajaneet globaalin etelän etua?
Avoin ja rehellinen dialogi
Kansainvälisissä lähetys- ja kehitysjärjestöissä on viime vuosina virinnyt keskustelu dekolonisaatiosta. Suomen Lähetysseurassa laajempi keskustelu on tänä vuonna aloitettu, ja ensi tammikuussa missiologinen symposiumi pureutuu tämän aiheen käsittelyyn. Dekolonisaatiokeskustelun ytimessä on tarkastella ja purkaa globaalia epätasa-arvoa ylläpitäviä toimintatapoja, ajattelumalleja ja toimintakulttuuria, jotka nousevat kolonialismin kyseenalaisesta perinteestä. Kansainvälisen yhteistyön rakenteissa on tunnistettu eri ulottuvuuksia, jotka vaativat avointa ja itsekriittistä tarkastelua.
Kyse on ennen kaikkea taloudellisen vallan mukaan tuomasta asetelmasta, mutta piiloon ei saisi jäädä myöskään osaamiseen ja hierarkioihin liittyvät valta-asetelmat. Ajattelunmuutosta tarvitaan sekä meissä että globaalin etelän toimijoissa. Ajattelumme rakenteissa saattaa olla puolin ja toisin vinoutumia, jotka ruokkivat edelleen epätasa-arvoa. Esimerkkinä niin sanottu sisäistetty kolonialismi, joka voi kätkeä sisäänsä alemmuudentuntoa ja vääränlaista suhtautumista lähetyksen ”äitikirkkoihin”. Vaikka rahalla emme enää saisi tilaa tai ääntämme kuuluviin, valkoihoisten etuoikeudet istuvat valitettavan tiukassa yhä tämän päivän maailmassa.
Keskiössä on oltava avoin ja rehellinen dialogi toisen osapuolen kanssa. Näissä keskusteluissa heidän äänensä on oltava vahvempi, meidän hiljaisempi. Meidän länsimaisten rooli on tänään ennen kaikkea kuuntelijan rooli. Ajattelen näin siitäkin syystä, sillä Jumala puhuu heikoissa ja hiljaisissa, ei vahvoissa ja itsetietoisissa.
Vain yksi Kristuksen kirkko
Kuunteleminen ei jätä meitä kuitenkaan passiiviseksi. On aktiivisen kuuntelu aika, joka edellyttää toisen ajatusten ja toiminnan kunnioitusta, paikallisen toimijuuden tunnustamista ja yhdessä oppimista. Tässä yksi keskeinen foorumi on nyt syyskuussa pidettävä Luterilaisen maailmanliiton 13. yleiskokous Puolan Krakovassa, joka kokoaa yhteen globaalin luterilaisen kommuuniomme.
Mikä on tulevaisuudessa suomalaisten rooli Jumalan globaalissa missiossa, mitä annettavaa meillä on ja mihin meitä tarvitaan? Kuuntelu, kohtaaminen ja vuorovaikutus avaavat meille myös oman tehtävämme Jumalan missiossa. Sen voimme löytää vain katsomalla kokonaisuutta, johon itsekin kuulumme, ja käydessämme avointa ja kunnioittavaa keskustelua toisten tasa-arvoisten jäsenten väillä. Yksikään jäsen ei ole toista suurempi tai tärkeämpi, sillä Jumala ei tee eroa pohjoisen ja etelän, idän ja lännen kirkkojen välillä. On vain yksi Kristuksen kirkko.
Tuomas Meurman, Kirkko ja teologia ohjelma-asiantuntija
19 kommenttia
Tuomas
Kiitos blogistasi.
On mielenkiintoista kuulla näköaloistasi Luterilaisen Maailmanliiton 13. yleiskokouksen alkaessa.
Aikoinaan Kamerunissa käsittelimme paljonkin Luterilaisen Maailmanliiton asiakirjoja, joissa puhuttiin meidän luterilaisten yhteistä lähetysnäkyämme.
Erityisesti mielessäni on Yaoundessa pidetty kokoontumisemme vuonna 2006. Silloin ihailimme Etiopian kirkon taitoa yhdistää sekä evankeliumin syvyyden että laajuuden luovaksi toiminnaksi. Tuo Etiopian luterilaisen kirkon kasvu on jatkunut suuremmoisena. Kirkkohan on maailman suurin luterilainen kirkko.
Meidän Kamerunin kirkossamme oli noihin aikoihin voimakkaan eteenpäin menon aikaa. Vuonna 2004 pääsimme sadan papin rajan yli, vuonna 2006 pääsimme 156 pappiin ja lähtiessämme maasta kirkossamme oli 177 pappia. Tuona vuotena SLEY lähti Kamerunista ja näin lähetystyön voimia voitiin siirtää uusiin kohdemaihin, sellaisiin maihin, joissa kristittyjä on suhteessa väestöön vähemmän.
Kun SLEY aloitti työn vuonna 1990, niin Kamerunin luterilaisessa kirkossa oli alla satatuhatta jäsentä, nykyisin jäsenmäärä on yli kolmesataa tuhatta.
Krakovan yleiskokouksessa on myös miellyttävää nähdä sen ote erilaisiin näkökulmiin jo ennen varsinaista yleisistuntoa. On mielenkiintoista myös nähdä että ohjelmaan on otettu myös otettu naisten, nuorten ja miesten etkoja.
Halukkaille lisää tietoja Krakovan kokouksesta osoitteessa
Jeesus tuli julistamaan p i a n (takhy !!!) koittavaa Jumalan kuningaskuntaa, mutta syntyikin kirkko!!!
Koska edellinen sananvaihto oSepon kanssa on venynyt niin pitkäksi, niin vastaan tässä uudessa alussa kohtaan 12.09.2023 16:20.
1) Apokryfikirjat ovat osa meidän luterilaisten RAAMATTUA. Niiden pois jättäminen on reformoitujen ja heitä seuraavien oppia. Ruotsissa 1917 käännöksessä Apokryrien käännös oli myöhässä ja siksi ne vahvistettiin vasta 1921. Suomessa muu osa Vanhaa testamenttia hyväksyttiin 1933 ja Apokryfikirjat sekä Uusi testamentti 1938.
Uusiin Raamattuihin ne ovat liittyneet luonnollisina osina.
Jos olet seurannut blogejani, niin olet huomannut, että koko tämän kirkkovuoden olen kirjoittanu Apokryfitekstien pohjalta laadittuja tekstejä.
2) Teologisessa tutkimuksessa Uuden testamentin eksegetiikkaa ei voi irrottaa mitenkään Apokryfien huomioon ottamisesta. Onhan Uuden testamentin teksteissä KOKO Vanha testamentti hyvinkin voimakkaasti esillä. Paljon enemmän kuin vähemmän asioihin paneutunut voisi edes aavistellakaan.
Esimerkiksi Blogeissani olen sivuuttanut suurimman osan viittauksista niihin Uuden testamentin kohtiin, jotka jatkavat Apokryfitekstien käsittelyä seuraavien vuosikymmenien jälkeen. Vain siellä täällä olen niitä tuonut esiin, kun ne sopivasti vievät eteenpäin sitä näkökohtaa, jota haluan tuoda esille. Yleensähän sanottavaa olisi monin verroin enemmän kuin on soveliasta ahtaa yhteen tekstiin.
Seppo
3) Kirjoitat pitkän historiikin. Paljon olet saanut siihen asiaa. Jos lähtisin täsmentämään tai monipuolisemmin selostamaan muutamia kohtia, niin tämä Tuomaan blogi ryöstäytyisi sivuraiteille.
Onhan tämän blogin varsinainen tähtäyspiste Krakovan kokouksen esittely.
Joten lopetan tämän poikkeaman keskustelun päälinjasta tähän.
Joten Seppo: Keep on reading! Never give up!
Kristuksen lähellä kulkeminen antaa oikean kirkolle mallin. Siinä näkee omat puutteet ja parannuksen tarpeet kirkkaasti, kun Kristus omaa sydäntä valaisee. Sama läksy pätee kaikilla ilmansuunnilla.
Ilmoita asiaton kommentti