Kelpaat juuri sellaisena kuin olet? – todellako?

Aina kun kuulen tämänkaltaista puhetta hartauksissa, alkaa niskassa kihelmöidä. Miten näin löysää puhetta aina vaan pidetään yllä ajattelematta ollenkaan sen vaikutusta ihmisiin?  Jumalalle saatamme kelvata, ja ken ei kelpaa, sitä me ihmiset emme voi tietää. Jumalan yksin on tuomiovalta. Mutta me täällä maailmassa elämme ihmisten kesken ja heidän kanssaan pitäisi tulla toimeen. Eikö olisi parempi rohkaista ihmisiä muuttamaan edes vähän suhtautumistaan kanssaihmisiin? Siitä koituisi heille hyötyä monissa ihmissuhteissa, ennen muuta yksinäisyysongelmassa. Sanotaan, että ihminen ei pysty muuttamaan mitään muuta maailmassa kuin omaa itseään, ja itsessämmekin etupäässä vain sitä, miten kohtelemme toisia ihmisiä.

Itselläni on 20 vuoden kokemus yhteisössä elämisestä. Ensin on jonkin aikaa aivan ihanaa ja toisista on juttuseuraa ja iloa. Mutta sitten alkaa arki ja jotkut piirteet toisissa alkavat sanomattomasti ärsyttää eikä tee enää mieli olla hänen kanssaan tekemisissä. Pitäisikö silloin sanoa molemmille: Kelpaat toki sellaisena kuin olet?! Eikö pikemminkin pitäisi etsiä syitä siihen, miksi ei mene hyvin, ja sitten pyrkiä poistamaan itsestä tuo todellinen tai kuviteltu vastanmielisyys. Useimmiten siinä onnistutaan keskustelun avulla, mutta joskus ei sitten millään. Silloin ei yhteisö ole paras paikka tällaisen henkilön kohdalla. Mutta minun kokemusteni mukaan 95 % ihmisistä on aivan kelvollista yhteisöasumiseen ja he saavat iloa ja hyötyä tästä asumismuodosta.

Minun yhteisöni on Heinolan Juliana-yhteisö (naisyhteisosaatio.wixsite.com/juliana). Pari tyhjää  asuntoa siellä nyt on halukkaille kokeilla yhteisöasumista. Monet sanovat, että jos yhteisömme olisi Helsingissä, sinne olisi jonoa, mutta kun Heinolan idyllinen pikkukaupunki on kaukana kaikesta, se ei vedä puoleensa. No, 20 vuotta olemme kuitenkin olleet olemassa, ja aiomme olla vielä ainakin toiset 20 vuotta. Sillä yksinäisyys ei poistu lähiaikoina Suomesta…

Edellinen artikkeli
Seuraava artikkeli
  1. Jeesus sanoo:”Missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni, siellä minä olen heidän keskellään”. Miksi? Miksi Jeesus ei mene sinne, missä ihminen yksin rukoilee tai lukee Raamattua?

    Koska Jumalan valtakunta voi toteutua vain ihmisten välillä. Siinä, että ihmiset kohtaavat kelpaamattomuutensa ja rikkinäisyytensä kohdatessaan toisia ihmisiä. Vain silloin herää ajatus syntisyydestä ja armon tarpeesta. Ja uudestisyntymiskorttiin vastaan jo ennakoiden:Jeesus kuoli kaikkien puolesta muttei elänyt kenenkään puolesta.

  2. Elias Tanni kopioin tähän alle Ismo Malisen copy pastaaman Raamatun kohdan, onko Pietari yhtämieltä kanssasi?

    “Simeon Pietari, Jeesuksen Kristuksen palvelija ja apostoli, niille, jotka ovat saaneet yhtä kalliin uskon kuin mekin meidän Jumalamme ja Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen vanhurskaudessa. Armo ja rauha lisääntyköön teille Jumalan ja meidän Herramme Jeesuksen tuntemisen kautta. Koska hänen jumalallinen voimansa on lahjoittanut meille kaiken, mikä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan, hänen tuntemisensa kautta, joka on kutsunut meidät kirkkaudellaan ja täydellisyydellään,joiden kautta hän on lahjoittanut meille kalliit ja mitä suurimmat lupaukset, että te niiden kautta tulisitte jumalallisesta luonnosta osallisiksi ja pelastuisitte siitä turmeluksesta, joka maailmassa himojen tähden vallitsee, niin pyrkikää juuri sentähden kaikella ahkeruudella osoittamaan uskossanne avuja, avuissa ymmärtäväisyyttä, ymmärtäväisyydessä itsenne hillitsemistä, itsenne hillitsemisessä kärsivällisyyttä, kärsivällisyydessä jumalisuutta, jumalisuudessa veljellistä rakkautta, veljellisessä rakkaudessa yhteistä rakkautta.

    Sillä jos teillä on nämä ja ne yhä enenevät, niin ne eivät salli teidän olla toimettomia eikä hedelmättömiä meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tuntemisessa. Jolla sitävastoin ei niitä ole, se on sokea, likinäköinen, on unhottanut puhdistuneensa entisistä synneistänsä.

    Pyrkikää sentähden, veljet, sitä enemmän tekemään kutsumisenne ja valitsemisenne lujaksi; sillä jos sen teette, ETTE KOSKAAN LANKEA; sillä näin teille runsain määrin tarjotaan pääsy meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen iankaikkiseen valtakuntaan. 2.Piet.1:1-11

    • Kiinnitin taas huomioni sanonnan yhteisöllisyyteen. Pietari ei puhuttele yksittäisiä uskovia, vaan kaikkia yhdessä. Hän ei myöskään julista kertakaikkista parannusta, vaan pyrkimistä sitä kohti.

  3. Martti Pentti otat taasen yhden kohdan sanatarkasti eli nyt yhteisöllisyyden, no sovitappa samaa siihen mitä Pietari sanoo edellisessä kirjeessä:

    13 Vyöttäkää sentähden mielenne kupeet ja olkaa raittiit; ja pankaa täysi toivonne siihen armoon, joka teille tarjotaan Jeesuksen Kristuksen ilmestymisessä.
    14 Niinkuin kuuliaisten lasten tulee, älkää mukautuko niiden himojen mukaan, joissa te ennen, tietämättömyytenne aikana, elitte,
    15 vaan sen Pyhän mukaan, joka on teidät kutsunut, tulkaa tekin kaikessa vaelluksessanne pyhiksi.
    16 Sillä kirjoitettu on: ”Olkaa pyhät, sillä minä olen pyhä”.
    17 Ja jos te Isänänne huudatte avuksi häntä, joka henkilöön katsomatta tuomitsee kunkin hänen tekojensa mukaan, niin vaeltakaa pelossa tämä muukalaisuutenne aika,(1.Pit.1)

    Milloin oli sinun ”tietämättömyytesi” aika jolloin elit himojesi mukaan?

    • Keille Pietari kirjoittaa? Olipa kysymys juutalaisista tai pakanoista, hän puhuttelee ensimmäisen polven kristittyjä, alkuseurakuntaa. Tietämättömyyden aika vallitsi ennen Jeesuksen ja apostolien aikaa. Kasteopetusta pienestä pitäen saaneella ei tällaista ole. ”Pankaa täysi toivonne siihen armoon, joka teille tarjotaan Jeesuksen Kristuksen ilmestymisessä.” Tämä on Pietarin sanoma. Jumala tuomitsee kunkin tekojensa mukaan, mutta armahtaa tuomion alta ne, jotka huutavat häntä avuksi omana Isänään.

  4. ”Pyrkikää sentähden, veljet, sitä enemmän tekemään kutsumisenne ja valitsemisenne lujaksi; sillä jos sen teette, ETTE KOSKAAN LANKEA; sillä näin teille runsain määrin tarjotaan pääsy meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen iankaikkiseen valtakuntaan.”

    Ari, tuossa Pietarin kirjeessä puhutaan niille, jotka ovat saaneet yhtä kalliin uskon, kuin Pietarikin. Tuossa puhutaan meille myös Jumalan lahjoittamasta elämästä Kristuksessa ja lupauksista, jotta me niiden kautta tulisimme Jumallisesta luonnosta osallisiksi ja näin pelastuisimme tämän maailman turmeluksesta.

    Sitten todetaan: Sillä, jos teillä on nämä, (siis usko ja lupaukset ja niiden kautta ymmärtäväisyyttä, itsensä hillintää ja rakkautta), niin, ne eivät anna meidän olla toimettomina. Näin me siis tulemme vaikutetuiksi niin, että voimme osoittaa rakkautta lähimmäisiämme kohtaan. ei pakosta, vaan kiitollisuudesta ja vapaudesta käsin.

    Siten tulee tärkein: Pyrkikää sen tähden (siis Jumalan lupausten tähden) tekemään kutsumisenne ja valitsemisemme lujaksi; sillä jos sen teette, ETTE KOKAAN LANKEA.

    Siis lankea mistä? USKOSTA! Pietari korottaa ja tähdentää tässä Jumalalta lahjaksi saadun uskon kaiken yläpuolelle, sillä sen säilyttämisestä on tässä kirjeessä kaiken aikaa kysymys.

    Raamattua kannattaa lukea kokonaisvaltaisesti ja tarkasti jotta ymmärtää mistä siinä puhutaan. Jumala on antanut meille mitä kalleimmat lupaukset, mutta ne menevät täysin hukkaan, jos me luemme kirjoituksia lain peittämin silmin.
    Armo ja lupaukset jäävät silloin meidän osaltamme turhiksi. Juuri tämän tähden Pietari muistuttaa, kuten Paavalikin kaiken aikaa pysymistä lujasti Jumalan Pojan Uskon perustalla.

    Jeesus sanoi opetuslapsille:
    ”Te olette jo puhtaat sen sanan tähden, jonka minä olen teille puhunut.
    Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Niinkuin oksa ei voi kantaa hedelmää itsestään, ellei se pysy viinipuussa, niin ette tekään, ellette pysy minussa.” Joh.15:3-4

    Jumalan Sana saa siis meissä aikaan kaiken sen, mistä Pietari puhuu kirjeessään, mutta jos LANKEAMME pois uskosta, niin lankeamme pois Kristuksesta, jolloin Kristus ei ole meille enää avuksi, ja menetämme kaikki kalliit lupaukset, koska alamme jälleen parantelemaan itse omia syntejämme ja lopulta hukumme niihin.

    Luottamus Jumalaan on että uskomme Hänen Sanansa, kaikki muu annetaan sen kautta. Ihminen ei voi ottaa mitään, jollei Jumala anna. Siksi sanotaan: ”Nöyrtykää Herran edessä, niin hän teidät korottaa” Jaak.4:10

  5. Ismo Malinen otatko itse ”vaarin” neuvosta jota muille tyrkytät:

    ”Raamattua kannattaa lukea kokonaisvaltaisesti ja tarkasti jotta ymmärtää mistä siinä puhutaan. ”

    Esim tuossa edellä kommentti Martti Pentille ja siinä Pietarin sanoja, vastaappa siihen kysymykseen sinä?

    Entä Pietarin sanat:”17 Ja jos te Isänänne huudatte avuksi häntä, joka henkilöön katsomatta tuomitsee kunkin hänen tekojensa mukaan, niin vaeltakaa pelossa tämä muukalaisuutenne aika,(1.Pit.1)”

    Ota nuo ”kokonaisvaltaisesti” ja liitä siihen vielä evankeliumista Jeesuksen Sanat:

    Matt. 16:27
    Sillä Ihmisen Poika on tuleva Isänsä kirkkaudessa enkeliensä kanssa, ja silloin hän maksaa kullekin hänen tekojensa mukaan.

  6. Martti Pentti seuraava on jo huippu sinunkin kommenteissa:”Tietämättömyyden aika vallitsi ennen Jeesuksen ja apostolien aikaa. Kasteopetusta pienestä pitäen saaneella ei tällaista ole. ”

    Siis kaikki hyvin kun on opetettu, elämä saa olla kuinka syntistä tahansa, ei siinä murhat raiskaukset vainot sodat jne… paina mitään kun ei olla ”tietämättömiä” kun on saatu ” kasteopetus”?

    Siis miksi sodat kristittyjen välillä, noiden ”viisaiden kaikkitietävien” välillä?

    • On eri asia saada opetusta ja tietää ja eri asia ottaa opetuksesta vaari ja toimia sen mukaan. Kristittyjen väliset sodat ovatkin juuri siksi väärin, että kristittyjen olisi pitänyt ottaa saamansa opetus todesta ja jättää verityöt tekemättä. Kristillinen opetus ei poista vastuuta vaan lisää sitä.

  7. Luther ei ollut toimeen panemassa kenenkään vainoja, se, että monet Lutherin kannattajat ja kuulijat ottivat aiheen Lutherilta repiä kuvat kirkoista, ynm. Johtui paljolti kuulijoiden ymmärtämättömyydestä, teologia ei ollut kansan vahvinta osaamista, koska harva osasi edes lukea ja kirjioittaa. Luther itse pahoitteli omia puheitaan, että puhui kansalle kuin viisaille, sillä näki miten kansa otti vallan omiin käsiinsä. (Kannattaa lukea tuon ajan historiaa)

    Mitä taas tulee siihen, että kaikki saavat tekojensa mukaan, niin näin se tietenkin on, senpä tähden turvaan Jumalaan Kristuksessa, koska olen syntinen ihminen, enkä omin voimin pysty lakia täyttämään loppuun asti ja täydellisesti. Jumala minua Armahtakoon, joka on tahtonsa Hyvä, sillä lähetti Poikansa minua Pelastamaan.

    Lainaan tähän nyt lopuksi Lutheria, jota niin kovasti aina mollaat.

    ”Kääntykää Herran puoleen, huulillanne vilpittömät sanat, sanokaa hänelle: ”Anna kaikki meidän syntimme anteeksi ja ota vastaan paras lahjamme: me tuomme sinulle uhriksi rukouksemme, huultemme hedelmän.” Hoos. 14:3.

    Oikea parannus alkaa synnintunnolla ja vilpittömällä synnin tunnustamisella. Synnintunto tuottaa kuitenkin suurta tuskaa. Sydän näet katsoo Jumalan tahtoa ja sillä on synnin iankaikkinen rangaistus, kuolema, silmiensä edessä. Sen tähden se pelästyy eikä ainoastaan murehdi tehtyjä syntejä, vaan rupeaa myös vihaamaan niitä. Tämä on Pyhän Hengen työtä. Luonto ilman Pyhää Henkeä ei vihaa vaan rakastaa syntiä, ei kärsi vaan iloitsee siitä, eikä voi kyllästyä syntiin. Kun Pyhä Henki parannuksen avulla uudistaa ihmisen, hän luo sydämeen kokonaan toiset taipumukset, niin että ihmiset näkevät synnin häpeän ja ajattelevat Jumalan vihaa ja rangaistusta. Näistä ajatuksista seuraa sitten syntiä kohtaan tunnettu viha ja syvä anteeksisaamisen halu.

    Jos siis tunnemme synnin ja kadumme sitä, on parannus jo aloitettu. Se tulee sitten täydelliseksi, jos tähän katumukseen liittyy usko Jumalan laupeuteen ja profeetan opetuksen mukaan sydän kääntyy Jumalan luo ja haluaa syntien anteeksiantamusta. Tämä uskokaan ei ole meidän, vaan Pyhän Hengen työtä, sillä lihamme — eli ihmissydän semmoisena kuin se itsessään on — pakenee Jumalaa nähdessään, että vaivat tulevat häneltä, eikä liha voi toivoa pelastusta häneltä, jolta näkee vihan tulevan. Tämän meidän lihamme mielen Pyhä Henki sekä parantaa että kokonaan poistaa evankeliumilla ja vuodattaa sydämeen uskalluksen Jumalan laupeuteen opettaen meille, että vaikka Jumala vihaa syntiä, ei hän kuitenkaan tahdo kadottaa syntisiä. Jumalahan on lahjoittanut maailmalle Poikansa ja luvannut hänen kauttaan anteeksiantamuksen ja iankaikkisen elämän. Jos nyt sydän Pyhän Hengen armon avulla katsoo tätä taivaallisen Isän lupausta, se saa tuskassa toivon ja aivan kuin näkee kuoleman pimeydessä elämän valkeuden. Vaikka synti pelottaakin sydäntä, se ei kuitenkaan ole epätoivon vallassa, sillä se näkee syntien edestä maksetun kalliin lunastushinnan, Jumalan Pojan veren. Ja vaikka sydän näkee synneillään ansainneensa kuoleman, se luottaa kuitenkin Jumalan laupeuteen, joka ei tahdo syntisen kuolemaa, vaan että hän kääntyy ja elää. M Luther

Merras Merja
Merras Merja
fil.tri, raamatun ja ortodoksisen kirkon tutkija