Toimi aina niin, että toimintasi voidaan tehdä yleiseksi laiksi. Tähän tapaan filosofi Immanuel Kant muotoili tapaa, jolla ihmisen pitäisi tässä maailmassa elää ja toimia.
Ajatuksena oli, että jos teet niin ja näin, sinun täytyy pitää tätä omaa toimintaasi toivottavana ja esimerkillisenä, jopa niin, että haluaisit, että kaikki muutkin ihmiset toimisivat tai että heidän pitäisi toimia samalla tavalla.
Maallistunut kaksoiskäsky
Kyseessähän oli myöhempi 1700-luvun muotoilu Jeesuksen toteamuksesta, että ihmisen pitäisi rakastaa lähimmäistä kuten itseään.
Tästähän on seurannut monia väärinymmärryksiä.
Kertoipa eräs Helsingin teologisen tiedekunnan luennoitsija aikoinaan, kuinka tyhmä moraalinen ohje tämä oli. Hänen ajatuksensa oli, että jos ihminen on vaikkapa sado-masokisti, niin mitäpä tästä sitten seuraa – ihminen haluaa, että hakkaamisesta ja kivusta nauttiminen olisi yleinen normi.
No, luennoitsija ei selvästikään tuntenut esimerkiksi Antti Härjänsilmän (Anders Björkqvist, 1741-1809) 1800-luvun menestysteoksessaan ”Uskon harjoitus autuuteen” tähän ongelmaan tarjoamaa ratkaisua.
Rakkauden kaksoiskäskyn ensimmäinen osa käskee rakastamaaan Jumalaa yli kaiken. Jos näin on tapahtunut, ihmisen tahto on muuttunut haluamaan hyvää kaikille ihmisille, ei ainoastaan sitä ”hyvää” mitä kukin itsekkäästi itse pitää hyvänä itselleen.
No, vaikka unohtaisimme rakkauden kaksoiskäskyn ensimmäisen osan, sen Jumalan rakastamisen, ymmärrämme helposti seuraavan. Kukaan varas, valehtelija, huijari, murhaaja ja niin edelleen ei toivo oman toimintansa tulevan yleiseksi laiksi, kaikkien ihmisten toimintatavaksi.
Jos näin tapahtuisi, yhteiskunta, jossa varkaat ja valehtelijat, monenlaiset väkivallantekijät, huumekauppiaat ja toisten riistäjät toimivat, hajoaisi. Väärintekijät voivat toimia ja hyötyä toimistaan vain kunnollisten ihmisten yhteiskunnassa.
Jos kaikki jekuttaisivat työnantajaansa, valehtelivat, varastaisivat tai tappaisivat, väärintekijöiden markkinat katoaisivat, kun kaikki olisivat sodassa toisiaanea kaikkia vastaan. Näin ollen väärintekijä ei voi toivoa oman toimintansa tulevan yleiseksi laiksi, koska hän hyötyy toiminnastaan vain, jos muut ovat ns. kunnollisia.
Valtiontalouden tarkastusviraston esimerkki
Olen itsekin ihmetellyt, miksi olen seurannut Valtiontalouden tarkastusviraston pääjohtaja Tytti Yli-Viikarin työuraan liittyviä paljastuksia niin tarkkaan. Ehkä viihdemielessäkin – tiedothan ovat ihan tyrmistyttäviä.
Korkeapalkkainen naisjohtaja on maksattanut veronmaksajilla paitsi kauneudenhoitonsa ja kampaajansa, myös Hesarin tilauksensa, Helsingin seutuliikenteen liput (vaikka on virka-auto) ja pyöränhuoltonsa. On ollut suklaarasiaa ja lahjaostoja veronmaksajan piikkiin, runsaita keskeytyksiä, kaalliita konsultteja ja hintavia koulutuksia, naurujoogaa henkilöstölle ja henkistä kasvua Intiassa sekä asiantuntijuuden ristipölytystä Bhutanissa.
Yli-Viikari on matkustellut kaikilla mantereilla, joilla on pysyvää asutusta, mutta johtamansa viraston varsinaisen työn, valtiontilintarkastuksen, hän on ajanut alas.
Kaikkihan on maksettava eikös juu?
Ehkä järkyttävintä tapaus Yli-Viikarissa on kuitenkin riittävän tiedon puute. Emme voi oleellisen tiedon puuttuessa tietää miten ja miksi hän on edennyt urallaan.
Media on kiitettävästi selvittänyt asian yksityiskohtia ja Yli-Viikarin rahankäyttöä. Mutta tärkein kysymys on jäänyt toistaiseksi vaille vastausta.
Miksi tämä taiteen maisteri (Opetushallituksen tulkinnan mukaan maisteri) alunperin nostettiin oikeusministeriön lainsäädäntöasiantuntijaksi ja sittemmin nostettiin rakettimaiselle uratielle Valtiontalouden tarkastusvirastoon.
Uradaddyt ja feminismi
Naisasiaihmiset hokekevat nykyään intersektionaalista feminismiä ja muita taikasanojaan. Tässä unohtuu, että niin nyt kuin ennen muinoin on naisia, jotka ovat sortaneet ja sortavat sekä naisia että miehiä, hyväksikäyttävät höynäytettäviä miehiä tai suostuvat ikävien miesten peleihin edistäessään omaa etuaan.
Tehtäväänsä epäpätevän Yli-Viikarin tapaus on yksi viimeaikaisista yleistä lainkuuliaisuutta syöneistä tapahtumista.
Hänen uransa (ja sen nykyinen median paljastama katastrofaalisuus) ei kuitenkaan olisi ollut mahdollista ilman uradaddyjä, häntä tukeneita ja nykyasemaansa nostaneita ja suositelleita miehiä.
Olenkin keksinyt miksi Yli-Viikarin tapaus on niin kiinnostanut minua. Olen nähnyt samaa aiemminkin, kun esimerkiksi yksi uradaddy nosti yliopistossa assistentiksi – gradujen ja väitöskirjojen ohjaajaksi – henkilön, joka ei ollut opiskellut kyseistä oppiainetta edes sivuaineena. Ja sittemmin matka jatkui kohti akateemisia korkeuksia tämän isän avustamana.
Kyse on paitsi korruptiosta myös rakenteiden mahdollistamista korruptiosta. On käsittämätöntä, että Yli-Viikarin uradaddy on ollut korkeassa yhteiskunnallisessa virassa oleva oikouskansleri Tuomas Pöysti.
Mistä on kysymys? Halutaanko tietoisesti nostaa epäpäteviä naisia korkeisiin tehtäviin vahingoittamaan organisaatioitaan ja hävittämään ihmisten luottamusta suomalaiseen demokratiaan, lainkuuliaisuuteen ja virkamiehiin? Tähän toivoisi vastausta Tuomas Pöystiltä ja Eero Heinöluomalta.
Filosofi voi luoda vaativia muotoiluja periaatteeksi ihmisten elämisen motiiviksi. Käytännössä olemme aika moralistisia. Jopa virkauraa tekevä ja hommansa huonosti hoitava pääjohtaja. Hänen etiikkansa on pyrkimys huipulle ja siellä oleminen on nostanut hänet pikkumaisten lakien ja asetusten yläpuolelle. Nietzschemäistä yli-ihminen logiikkaa ja moraalia, ei lainkaan niin harvinaista kun voisi luulla ja joka oli olemassa paljon ennen hänen sen sanoittamista.
. Tietylle tasolle nousseille koskee toiset säännöt ja se ei ole pila vaan tosiasia, pääjohtaja oli vain kömpelö etuoikeutetun asemansa suhteen ja jäi kiinni. Niin käy jos säätykierto on liian nopeata, ei osata pelisääntöjä. Ruotsissa on hauska vastaava esimerkki Mona Sahlin, josta melkein tuli pääministeri mutta osti suklaata väärällä pankkikortilla pikkuisen liian usein ja jätti veroja maksamatta.
Sitten nämä kuninkaantekijät. Kun on itse huipulla ,niin alkaa etsiä opetuslapsia ja iloitsee niiden menestyksestä ja omasta osastaan siihen. On hyvänlaatuisia mentoreita ja sitten patologisia omasta vaikutusvallastaan nauttivia ovenavaajia. Näitä löytyy kaikista piireistä, kirkosta muiden mukana.
Kant filosofiana ehdotti tuollaista esimerkillistä elämää. Elämässä taas oppii sen että ihmiset elävät noin 95% eettisesti, myötätuntoisesti ja rakastettavasti. Mutta sitten oma moraalisuus on kun kahle josta välillä täytyy ottaa lomaa juhlitaan liikaa , ollaan uskottomia, ollaan varkaissa kun tilaisuus sen sallii ja puhutaan pahaa lähimmäisistä.
En usko että Kantin ankaran moraalinen elämä teki häntä erityisen onnelliseksi. Ranskan vallankumous ei huolinut häntä vallankumouksen ylimmäksi filosofiksi ja tämä harmitti Kanttia kovin. Turhamaisuus se on moralisteillakin.
Saattaahan tietysti olla niinkin, ettei Yliviikari ole tehnyt itse mitään laitonta. Mistä sitä voi tietää.
Voi vain olla että juuri lakitekstissä on isoja porsaanreikiä. Toinen mahdollisuus on se, että alaiset on pelon tähden joutuneet hyväksymään kaiken. Jolloin Yliviikarin puolustus siitä, että alaiset on toimineet väärin, olisikin oikea ja luonnollinen selitys koko jupakalle.
Kamalaa ! Miespääministerit ovat nauttineet ”ilmaisista” aamiaisista, mutta naispääministeri syyllistettiin. Verottajakin heräsi myöhään. Miehet ovat kautta aikain nauttineet eduistaan, sekä sallituista, että salaisista. On ollut maan tapa.
Voi olla Johtaja Yli Viikarin tehneen sitä mitä häneltä odotettiin.
Vielä kun hänellä on mustaa paperilla onkin mielenkiintonen asia. Eikös jo tosiaan Eero Heinäluoma kymmenisen vuotta sitten sanallisesti muotoillut toivomuksia VTV.n suuntaan.
Kun veikata pitäisi jatkaa Johtaja tehtävässään, siirtyy lakkautetuille Johtajavakansseille, saa hyvän eroamisrahan erotessaan tiukalla vaitiololupauksella. Eroraha tulisi olemaan huamattava minkä suuruutta ei kerrota julkisuuteen.
Mutta katsotaan,..miten käy.