Katteettoman maailmankuvan sato

Tarja-Liisa Luukkanen on aiheellisesti tuonut esille marxilaisen ajatusmaailman vääristymiä, jotka ovat saanet ilmauksensa kommunististen järjestelmien toimintatavoissa. Vasemmistoliitto on kyseisen ajatusmaailman suomalainen perillinen, joskin se puolueohjelmassaan ja myös käytännön politiikassaan korostaa ihan uskottavasti demokraattisia menettelytapoja.

”Kommunismin musta kirja” –niminen teosjärkäle ilmestyi parikymmentä vuotta sitten. Ilmestyessään kirja herätti julkista keskustelua, joskin – ainakin Suomessa – debatti pysytteli ihmeteltävän vaimeana.

Poliittisten liikkeitten historiasta on kirjoitettu maailmansivu kirjoja. Paitsi historioitsijat myös politiikan kommentaattorit ja pakinoitsijat ovat teroitelleet kyniään ruotiessaan poliittisten toimijoiden edesottamuksia.

Kun Kremlin arkistot ainakin hetkeksi avautuivat, monet piilossa pidetyt tiedot pääsivät julkisuuteen. Tämä tuli mahdolliseksi vasta sitten, kun Neuvostoliitto romahti.

Ranskalainen vasemmistolainen tutkija ja toimittaja Stéphane Courtois ja hänen työryhmänsä on koonnut teoksen, jonka paljastukset ovat painajaisuni niille, jotka ovat uskoneet ja kenties yhä uskovat kommunismin unelmaan. Järjestelmähän tuotti muutamassa vuosikymmenessä yli 100 miljoonaa tapettua ihmistä. Punaisen vallankumouksen väkivaltainen puoli näyttäytyykin teoksessa kaikessa voimassaan ja alastomuudessaan.

Teoksen olennainen sanoma pelkistyy kommunismin käytännön luonteen osoittamiseen. Kirjaa lukiessani alkoi vaikuttaa siltä, kuin kommunistisen järjestelmän rikokset olisivat ihan arkipäiväisiä, tavanomaisia menettelytapoja.

Terrori on ollut kommunistisissa maissa eräänlainen muuttumaton ainesosa, joka sai perusmallinsa Leninin ja Stalin Neuvostoliitosta. Kaikkialla maailmassa, missä kommunistit ovat saaneet vallan, seurauksena on ollut silmitön väkivalta.

Mutta miksi? Miksi kaikenlaiset totalitaariset liikkeet, kuten fasismi, kansallissosialismi ja kommunismi, ovat perusrakenteeltaan ja toimintatavoiltaan brutaalin väkivaltaisia järjestelmiä?

Esitän kaksi syytä. Totalitarismi rakentuu yksinkertaiselle maailmankuvalle. Kaikki ilmiöt, koko inhimillinen elämä, puristetaan yksinkertaisuuden kaapuun. Anti-intellektualismi toimii järjestelmän perusvirityksenä. Jos olet järjestelmän kanssa eri mieltä, sinut suljetaan pakkoleirille tai surmataan.

Toinen syy on harhainen ihmiskäsitys. Esimerkiksi neuvostojärjestelmässä korostettiin senkaltaista utopistista uskoa "uuteen ihmiseen", jolle ei löytynyt katetta reaalimaailmasta. Kommunismin romahtamisen perimmäinen syy ei ollut talous, vaan väärä kuvitelma ihmisestä, joka rakentaisi uudenlaisen maailman. Mutta juuri tässä kommunismin rakentajat löytvät kirveensä kiveen.

Suuri kysymys suhteessa kommunismiin ja kaikkeen totalitarismiin on: kuka määrää ja millä oikeudella. Tämä koskee järjestelmästä riippumatta kaikkea vallankäyttöä.

14 kommenttia

  • Mikko Nieminen sanoo:

    > Totalitarismi rakentuu yksinkertaiselle maailmankuvalle. Kaikki ilmiöt, koko inhimillinen elämä, puristetaan yksinkertaisuuden kaapuun.

    Tämä on tyypillistä myös fundamentalistiselle uskonnollisuudelle. Afganistanin viimeaikojen tapahtumat ovat tästä malliesimerkki.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      Juuri noin, myös kirkko oli totalitaristinen aina 1700-luvun lopulle saakka, jolloin ateistis-deistinen valistusfilosofia sai sen veriset kasvot pestyä. Mustavalkoinen yksinkertaistettu on-off ajattelu tehoaa alemmuuskompleksisisiin yksinkertaisiin, ja tätä käyttävät raa’asti hyväkseen hieman vähemmän yksinkertaiset demagogit, joita mm. fundamentalistiset uskonlahkot paljolti eetterikerjäten elättävät.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Kosti Vasumäki sanoo:

      Entäpä gnostilaiset?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      Niin, kirkko tapatti heitäkin paljolti Rooman armeijan avulla. Myöhemmin gnostilaislähtöisten kataarien joukkoteurastus ns. Pärttylin veriyönä oli kaamea.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Kosti Vasumäki sanoo:

      Pärttylin veriyön uhrit olivat kylläkin calvinilaisia protestantteja ns. hugenotteja. Yllyttäjänä pidetään Caterina Maria Romola di Lorenzo de’ Mediciä ja hänen toisen poikansa hallituskaudella järjestettiin Pärttylinyön verilöyly vuonna 1572.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      Tarkoitukseni oli kuvata gnostispohjaisten kataarien mm. albigenssiristiretkeläisten toimesta kokemaa karmea vainoa. Wanhan muisti pompautti anakronistisesti mukaan toisen kaameuden eli Pärttylin, mistä Kosti aivan oikein huomautti. siispä tarkennus : Kataarilaisuus Kataarilaisuus eli katarismi on gnostilaisuuden ja manikealaisuuden pohjalta Balkanilla 900-luvulla syntynyt uskonto, joka levisi toisen vuosituhannen alussa länteen aina Atlantille saakka. Kataarit olivat säilyttäneet alkukristilliset jäseneksioton rituaalit, jotka katolisesta kirkosta olivat aikoja sitten kadonneet. Alkukirkon tapaan he ottivat seurakuntaan pyrkijän ensin katekumeeniksi eli opetettavaksi, kunnes hän oli valmis vastaanotettavaksi seurakunnan yhteyteen kasteen liiton kautta. Tällöin pyrkijä lupasi luopua Perkeleestä ja kaikesta pahasta. Hänestä tuli silloin ”uskollinen” (kr. pistos), josta saattoi kehittyä ”täydellinen” (kr. teleios). Kataarit esittivät jyrkät moraalia ja elintapoja koskevat vaatimuksensa täydellisille, mutta tämän vastakohtana osoittivat suurta suvaitsevuutta ja vapaamielisyyttä muita ihmisiä kohtaan. Katarismi opetti, että ihminen koostuu ruumiista, sielusta ja hengestä. Tämä oppi oli keskeisenä osana alkukristillisten vuosisatojen gnostilaisuudessa ja manikealaisuudessa, vaikka Konstantinopolin kirkolliskokous 869-870 oli julistanut uskon yksilöllisen sielun olemassaoloon harhaoppisuudeksi.

      Katolinen kirkko piti Etelä-Ranskan kataareja eli albigensseja harhaoppisina ja koki näiden vaikutusvallan uhaksi omalle toiminnalleen ja niin kataarit julistettiin kirkonkiroukseen vuonna 1148. Vuonna 1163 Toursin kirkolliskokous sääti, että kataarit tuli vangita ja heidän omaisuutensa takavarikoida. Lopulta vuonna 1179 kirkko kehotti alueen ylhäisöä käyttämään voimakeinoja kataareja vastaan, mutta kehotusta ei noudatettu, sillä useat ylhäiset olivat itsekin kataarien edustaman gnostilaisuuden kannattajia. Kun kataareja ei kyetty eliminoimaan maallisten ruhtinaitten avulla, paavi Innocentius III määräsi kirkon siirtymään voimakeinoihin ja kataarien surmaaminen jatkui vuosikymmeniä. Jälkimaailma on luonnehtinut kataarien järjestelmällistä tuhoamista yhdeksi kristikunnan historian murheellisimmista ja kuvottavimmista rikoksista. Nämä veriorgiat olivat karmaiseva osoitus siitä, kuinka sydämettömästi kirkko suhtautui gnostilaisiin, jotka itse eivät halunneet pahaa kenellekään.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Heikki Palmu sanoo:

    MATTI, Kirjoitat T-L Luukkasen tuoneen aiheellisesti esille marxilaisen ajattelun vääristymiä. Niitä riittää kyllä, mutta kuten blogin kommenteissa osoitetaan, on Luukkanen tavattoman yksipuolinen, minusta propagandistinen.Sinä lisäät kommunismin synteihin uskon uuteen ihmiseen. Entäs me kristityt? Uskommeko me ihmisen pahuuteen ja mahdottomuuteen, eli onko uusi ihminen meille naiivi mahdottomuus? Ja vielä: olisiko kirkko ollut jotenkin mukana viimeisen 2000 vuoden sodissa?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kari Roos sanoo:

    Voisiko olla niin, että mikään ”järjestelmä” tai ideologia tai uskonto ei sinällään tuota pahuutta ja tappamista vaan ne diktaattorit, jotka ovat vallassa milloin missäkin ”järjestelmässä? Ihminen siellä kaiken takana aina on lopulta, vallanhimoinen ihminen.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Matti Wirilander sanoo:

    Heikki hei! Ei ”uusi ihminen” ole synti, vaan toteutumaton ihanne. Kommunismissahan on puhuttu uudesta ihmisestä, mutta miksi tuo uusi ihminen ei ole sietänyt toisinajattelijoita, vaan on sulkenut heidät pois tai tuhonnut. Tämä optimistinen ihmistyyppi tietenkin palautuu valistuksen aikaan, joka korosti järjen ja tiedon merkitystä. Mutta se piti sisällään myös uskomuksen, että juuri järjen ja tiedon varassa voi ihminen rakentaa onnellisen maailman. Hieno ajatus, joka kuitenkin on kokenut monet haverit. Tästä huolimatta pidän järkeä ja tietoa, siis tiedettä, ihmiskunnan suurena lahjana.

    Kun siis kommunismin eetoksena on ollut laadullisesti uusi ja parempi ihminen, niin teoista päätellen tuo kokeilu on epäonnistiunut. Eli toisin kuin marxilaisuudessa, kristillinen ihmiskäsitys on mielestäni varsin realistinen: yhtäaikaa syntinen ja vanhurskas! En suinkaan kiistä sitä, etteikö kirkko olisi ollut usein mukana sellaisessa, mikä on sen omien eettisten ihanteiden vastaista. Sitä paitsi käsite ”syntinen” on luvattoman usein toiminut vallankäytön välineenä, kun on syyllistetty usein puolustuskyvyttömiä ihmisiä. Toisaalta sana ”syntinen” ilmaisee mielestäni realistisen ihmiskäsityksen.

    Eino Leino runoili ennen ensimmäistä maailmansotaa, ettei ”paha ole kenkään ihminen, vaan toinen on heikompi toista”. Olisikohan hän ollut maailmansotien jälkeen samaa mieltä, kun ajattelemme noita historian suurimpia sotia, holokaustia ja vankileirien saaristoja?

    Kysyt Heikki, onko uusi ihminen meille kristityille mahdottomuus. Ehkä olen lapsekas, mutta minua viehättää ajatus armahdetusta ihmisestä. Sitä uudemmiksi emme taida tulla.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • kimmo wallentin sanoo:

    ” kuka määrää ja millä oikeudella. Tämä koskee järjestelmästä riippumatta kaikkea vallankäyttöä.”

    Tämä koski vielä pari sataa vuotta sitten myös kristillistä kirkkoa suloisessa Suomessammekin, jonka papisto kuvitteli olevansa jonkin sorttisia kunkkuja suhteessa rahvaaseen ja hallitsevansa sitä kuvitellun diktaattori Jumalan ja tiukan kirkkokurin avulla.

    Onneksi eivät kuvittele enää – eivät ainakaan kaikki.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Marko Sjöblom sanoo:

      Kimmo Wallentin. Ruotsalainen Göran Hägg kuvasi 1600-luvun Ruotsia fundamentalistiseksi uskontovaltioksi ja mielestäni hyvin perustein. Noista ajoista on siis kulunut 400 vuotta. Muistetaan nyt kuitenkin, että tuona aikana kirkkoherra oli samaan aikaan kunnanjohtaja, väestökirjanpitäjä, sosiaalijohtaja, maanviljelijä ja apteekkari sekä tiedotusvastaava ja kansakoulunopettaja (lukkarin avustamana). Hengellisen virkansa ohessa. Useimmiten vielä kuninkaan nimittämä. Ja kuitenkin tuo aika loi pohjan nykyiselle pohjoismaiselle hyvinvointivaltiolle.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • kimmo wallentin sanoo:

      Eipä siitä taida olla kuin pari sataa vuotta, jos sitäkään, kun kaikkien oli vielä pakko kuulua kirkkoon ja käydä siellä.

      Pakko oli uskoa, ainakin uskotella uskovansa tai istuit jalkapuussa häpeämässä ja ”pru peri”. Ellei tuo ollut vallankäyttöä johonkin epämääräiseen henkiolentoon vetoamalla, niin mikä sitten on?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      Hengellisen virkansa ohessa. Useimmiten vielä kuninkaan nimittämä. Ja kuitenkin tuo aika loi pohjan nykyiselle pohjoismaiselle hyvinvointivaltiolle.

      No ei luonut, se h i d a s t i hyvinvointivaltion kehitystä, joka sai vauhtia vasta valistuksen johdosta. Kertaan, että esim.tieteemme on länsimaista ja kulttuurimme kehittynyttä yksinkertaisesti johtuen Sumerin, Egyptin ja Kreikan maantieteellisestä sijainnista ja niistä esoteerisista traditioista, joka näiden maiden tiedettä oli taltioinut ja ylläpitänyt ammoisista ajoista ja etenkin läpi kirkon pimeimmän ajan. Sinun logiikkasi mukaan tieteen olisi pitänyt myös kehittyä erityisesti Venäjällä, mikäli kriteerinä on kristinuskon valta ja vaikutus ihmiseen, jota ortodoksinen kirkko oli pääsyt vapaasti muokkaamaan. Ja pitäisi myös kysyä, miksi tiede on kehittynyt v a i n niissä kristillisissä maissa, joissa humanismi, renessanssi ja Valistus pääsivät vaikuttamaan. Ei muissa! Länsimainen filsofia ja tiede oli väliaikaisesti kuollut about Marcus Aureliuksen mukana ja syntyi jälleen 1100-1500-luvun ennakoivan ’raskausajan’ jälkeen 1600 -1700-luvuilla: Jotta tieteen renessanssin ymmärtäisi sen tämän 1000-vuotisen Ruususen unen jälkeen lienee syytä vilkaista hieman myös juutalaisten kabbalistien vaikutukseen todeten ensin, että kaiken pohjana oli juutalaisten varhaiset yhteydet sumerilaisten, egyptiläisten, arabialaisten ja intialaisten kulttuuriin ja tietotaitoon, joka ilmeni etenkin juutalaisessa esoteerisessa perimätiedossa eli siis kabbalassa. Kabbalan omaksuivat sittemmin monet myös länsimaiset filosofit, matemaatikot, astronomit ja muut tiedemiehet, jotka hakivat sen viitteistä tietoa universumin (OVLAM) olemuksesta.. Kabbalistiset tieteilijät loivat innovaatioillaan pohjan tieteen kehittymiselle: Abraham bar Hijja kehitti jo 1200-luvulla tieteellistä metodologiaa ja edisti maantiedettä, aritmetiikkaa ja astronomiaa. Bonfils kehitti desimalisysteemin 150 vuotta ennen muita Euroopassa, trigonomiaa kehitti Levi Ben Gerson, häneltä tuli mm. kuluisa Jaakobin sauva, jota navigoinnisa hyödynsivät Magellan, Kolumbus ja Vasco da Gama. Abraham Latif havaitsi varhain kabbalan tieteelliset mahdollisuudet. Hänen järjestelmänsä käänsi sittemmin luettaviksi Raymond Lully. Mainittujen kabbalististen ajan tiedemiesten vaikutukset myös tieteellisen välineistön kehittymiseksi oli ratkaiseva. Kohta syntyivät tekeskoopit, mikroskoopit, termometrit ja tarkkuuskellot. Tieteen valtava nousu nähtiin juuri. maissa, missä juutalaiset oli hovikelpoistettu ja missä länsimainen kirjallinen kabbala kukoisti: Bacon, Descartes, Locke, Leibnitz, Copernicus, Kepler, Galilei, Boyle ja muut olivat kaikki tutustuneet länsimaiseen kabbalaan ja he olivat useimmat myös jonkin esoteerisen salaseuran jäseniä. Näissä seuroissa saattoi keskustella tieteestäkin vapaasti ilman inkvisition pelkoa. Maxwell Faraday kuului sähkön salaisuuksia tuntevaan Rose-Croixiin. Jopa nykytieteen lähes pyhimys Newton tunnusti ettei ole keksinyt mitään uutta, vaan että oli saanut pohjaideansa prisca sapitentiasta, millä viittasi tähän juutalaisen perimätietoon. Ja kun Isaac Lurian kabbalassa jo 1500-luvulla todettiin, että valo kaareutuu avaruudessa, ei ole epäilystäkään, etteikö myös juutalaiselle Einsteinille kabbala ollut intuition lähde.

      Pohjoismaisen hyvin voinnin loi tieteen kehitys, jonka hedelmien nauttimisoikeuden muillekin kuin rikkaille ja kirkon pöhötautisille mahdollistivat sitten työväenliike ja naisasialiike, joiden oikeutettuja vaatimuksia kirkko ankarasti vastusti.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Seija Rantanen sanoo:

      Seppo: Ei tule heti mieleen yhtäkään länsimaisen demokratian kulmakiveä, jota kirkko ei olisi aikanaan ankarasti vastustanut.

      Ja sama peli jatkuu 2020 -luvulla. Vrt. esim. tasavertainen avioliittolaki. Ero on siinä, että ennen ihmisten oli lähes pakko kuulua kirkkoon saadakseen hyväksytyn aseman yhteiskunnassa. Nyt ei ole enää niin, ja siksipä ihmiset sankoin joukoin jättävät kirkon, joka edustaa pääsääntöisesti jotakin 1800-luvun idealistista yhteiskuntanäkemystä.

      Kaikki tämä utopistinen, menneeseen haikailu toki kiedotaan kauniiseen raamattu-uskollisuus -kääreeseen. Paketin takaa paljastuu viha, viha siksi, että yksi miesten valtasaarekkeista ja -linnoituksista on romahtanut. Tämä viha on toki inhimillinen reaktio: jokainen, joka on joskus ollut kuningas, ei haluaisi muuttua tavalliseksi työmieheksi.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Matti Wirilander

    Olen mikkeliläinen teologian tohtori ja Suomenniemen kirkkoherra emeritus. Harrastan historiaa, paikalliskulttuuria, klassista musiikkia ja metsässä samoamista. Myös ihmisoikeuskysymykset ovat minulle tärkeitä. Jo vuosien ajan olen tukenut Amnesty Internationalen työtä. Syväkirkollinen ajattelu on perimmältään se, johon teologisesti lukeudun.

    Kirjoittajan kommentoiduimmat blogit