Katteettoman maailmankuvan sato
Tarja-Liisa Luukkanen on aiheellisesti tuonut esille marxilaisen ajatusmaailman vääristymiä, jotka ovat saanet ilmauksensa kommunististen järjestelmien toimintatavoissa. Vasemmistoliitto on kyseisen ajatusmaailman suomalainen perillinen, joskin se puolueohjelmassaan ja myös käytännön politiikassaan korostaa ihan uskottavasti demokraattisia menettelytapoja.
”Kommunismin musta kirja” –niminen teosjärkäle ilmestyi parikymmentä vuotta sitten. Ilmestyessään kirja herätti julkista keskustelua, joskin – ainakin Suomessa – debatti pysytteli ihmeteltävän vaimeana.
Poliittisten liikkeitten historiasta on kirjoitettu maailmansivu kirjoja. Paitsi historioitsijat myös politiikan kommentaattorit ja pakinoitsijat ovat teroitelleet kyniään ruotiessaan poliittisten toimijoiden edesottamuksia.
Kun Kremlin arkistot ainakin hetkeksi avautuivat, monet piilossa pidetyt tiedot pääsivät julkisuuteen. Tämä tuli mahdolliseksi vasta sitten, kun Neuvostoliitto romahti.
Ranskalainen vasemmistolainen tutkija ja toimittaja Stéphane Courtois ja hänen työryhmänsä on koonnut teoksen, jonka paljastukset ovat painajaisuni niille, jotka ovat uskoneet ja kenties yhä uskovat kommunismin unelmaan. Järjestelmähän tuotti muutamassa vuosikymmenessä yli 100 miljoonaa tapettua ihmistä. Punaisen vallankumouksen väkivaltainen puoli näyttäytyykin teoksessa kaikessa voimassaan ja alastomuudessaan.
Teoksen olennainen sanoma pelkistyy kommunismin käytännön luonteen osoittamiseen. Kirjaa lukiessani alkoi vaikuttaa siltä, kuin kommunistisen järjestelmän rikokset olisivat ihan arkipäiväisiä, tavanomaisia menettelytapoja.
Terrori on ollut kommunistisissa maissa eräänlainen muuttumaton ainesosa, joka sai perusmallinsa Leninin ja Stalin Neuvostoliitosta. Kaikkialla maailmassa, missä kommunistit ovat saaneet vallan, seurauksena on ollut silmitön väkivalta.
Mutta miksi? Miksi kaikenlaiset totalitaariset liikkeet, kuten fasismi, kansallissosialismi ja kommunismi, ovat perusrakenteeltaan ja toimintatavoiltaan brutaalin väkivaltaisia järjestelmiä?
Esitän kaksi syytä. Totalitarismi rakentuu yksinkertaiselle maailmankuvalle. Kaikki ilmiöt, koko inhimillinen elämä, puristetaan yksinkertaisuuden kaapuun. Anti-intellektualismi toimii järjestelmän perusvirityksenä. Jos olet järjestelmän kanssa eri mieltä, sinut suljetaan pakkoleirille tai surmataan.
Toinen syy on harhainen ihmiskäsitys. Esimerkiksi neuvostojärjestelmässä korostettiin senkaltaista utopistista uskoa "uuteen ihmiseen", jolle ei löytynyt katetta reaalimaailmasta. Kommunismin romahtamisen perimmäinen syy ei ollut talous, vaan väärä kuvitelma ihmisestä, joka rakentaisi uudenlaisen maailman. Mutta juuri tässä kommunismin rakentajat löytvät kirveensä kiveen.
Suuri kysymys suhteessa kommunismiin ja kaikkeen totalitarismiin on: kuka määrää ja millä oikeudella. Tämä koskee järjestelmästä riippumatta kaikkea vallankäyttöä.
14 kommenttia
MATTI, Kirjoitat T-L Luukkasen tuoneen aiheellisesti esille marxilaisen ajattelun vääristymiä. Niitä riittää kyllä, mutta kuten blogin kommenteissa osoitetaan, on Luukkanen tavattoman yksipuolinen, minusta propagandistinen.Sinä lisäät kommunismin synteihin uskon uuteen ihmiseen. Entäs me kristityt? Uskommeko me ihmisen pahuuteen ja mahdottomuuteen, eli onko uusi ihminen meille naiivi mahdottomuus? Ja vielä: olisiko kirkko ollut jotenkin mukana viimeisen 2000 vuoden sodissa?
Voisiko olla niin, että mikään ”järjestelmä” tai ideologia tai uskonto ei sinällään tuota pahuutta ja tappamista vaan ne diktaattorit, jotka ovat vallassa milloin missäkin ”järjestelmässä? Ihminen siellä kaiken takana aina on lopulta, vallanhimoinen ihminen.
Heikki hei! Ei ”uusi ihminen” ole synti, vaan toteutumaton ihanne. Kommunismissahan on puhuttu uudesta ihmisestä, mutta miksi tuo uusi ihminen ei ole sietänyt toisinajattelijoita, vaan on sulkenut heidät pois tai tuhonnut. Tämä optimistinen ihmistyyppi tietenkin palautuu valistuksen aikaan, joka korosti järjen ja tiedon merkitystä. Mutta se piti sisällään myös uskomuksen, että juuri järjen ja tiedon varassa voi ihminen rakentaa onnellisen maailman. Hieno ajatus, joka kuitenkin on kokenut monet haverit. Tästä huolimatta pidän järkeä ja tietoa, siis tiedettä, ihmiskunnan suurena lahjana.
Kun siis kommunismin eetoksena on ollut laadullisesti uusi ja parempi ihminen, niin teoista päätellen tuo kokeilu on epäonnistiunut. Eli toisin kuin marxilaisuudessa, kristillinen ihmiskäsitys on mielestäni varsin realistinen: yhtäaikaa syntinen ja vanhurskas! En suinkaan kiistä sitä, etteikö kirkko olisi ollut usein mukana sellaisessa, mikä on sen omien eettisten ihanteiden vastaista. Sitä paitsi käsite ”syntinen” on luvattoman usein toiminut vallankäytön välineenä, kun on syyllistetty usein puolustuskyvyttömiä ihmisiä. Toisaalta sana ”syntinen” ilmaisee mielestäni realistisen ihmiskäsityksen.
Eino Leino runoili ennen ensimmäistä maailmansotaa, ettei ”paha ole kenkään ihminen, vaan toinen on heikompi toista”. Olisikohan hän ollut maailmansotien jälkeen samaa mieltä, kun ajattelemme noita historian suurimpia sotia, holokaustia ja vankileirien saaristoja?
Kysyt Heikki, onko uusi ihminen meille kristityille mahdottomuus. Ehkä olen lapsekas, mutta minua viehättää ajatus armahdetusta ihmisestä. Sitä uudemmiksi emme taida tulla.
” kuka määrää ja millä oikeudella. Tämä koskee järjestelmästä riippumatta kaikkea vallankäyttöä.”
Tämä koski vielä pari sataa vuotta sitten myös kristillistä kirkkoa suloisessa Suomessammekin, jonka papisto kuvitteli olevansa jonkin sorttisia kunkkuja suhteessa rahvaaseen ja hallitsevansa sitä kuvitellun diktaattori Jumalan ja tiukan kirkkokurin avulla.
Onneksi eivät kuvittele enää – eivät ainakaan kaikki.
> Totalitarismi rakentuu yksinkertaiselle maailmankuvalle. Kaikki ilmiöt, koko inhimillinen elämä, puristetaan yksinkertaisuuden kaapuun.
Tämä on tyypillistä myös fundamentalistiselle uskonnollisuudelle. Afganistanin viimeaikojen tapahtumat ovat tästä malliesimerkki.
Ilmoita asiaton kommentti