Usein kuulee sanottavan, että nykyään täytyy ymmärtää erilaisuutta ja eriäviä mielipiteitä ja ajatusmalleja jne.
Hyppään nyt taaksepäin Jeesuksen aikaan. Raamattu oli aika kova Sana silloin.Raamatun mukaan. Jopa fariseukset ja kirjanoppineet tutkivat kirjoituksia. Tosin he kait aloittivat sen vääristelyn myös. Kun ottaa huomioon, miten he kuulustelivat sekä kyseenalaistivat Jeesusta ja tenttasivat Häntä. Mutta silti elettiin Raamatusta. Sen kirjoituksista. Oltiinko lähempänä Jumalaa ja Hänen Tahtoaan.
Hyppään takaisin loikan tähän päivään. Jeesus siis sanoo Raamatussa ”Älkää mukautuko tämän maailman mukaan”. Mutta se näkyy kaikkialla. Kaikkialla. Elämme mielihaluista, omista toiveista, lihan pyyteistä.Ihan takuulla olemme loitonneet Hyvästä Isästämme.
Onko enää paluuta Paratiisin lähellekään? Aikaan, jossa Adam ja Eva, nuo” kaksi lasta,
ne jotka aikoinaan
puolivahingossa lähti
samaa tietä kulkemaan”(JT).Onko vielä mahdollista tulla niin liki Jeesusta, että voimme heittää maailman houkutukset. Ja palata Raamatun opetusten mukaiseen elämään.
Olen käynyt läpi, mitä on, kun vanhenee, sairastuu ja oma kuolema on lähempänä, kuin nuorena. Kun elämä oli niin tätä päivää, että vanhuutta ei ollut olemassakaan. Tai se oli palvelulaitoksissa piilossa.
Se ei ole helppoa, mutta yhä turhemmaksi käy maailman asiat. Kuin Saarnaajalla. ”Turhuuksien turhuus. Ei mitään uutta maan päällä”.
Ja samaan aikaan Taivas laskeutuu ja Jeesus pitää niin kädestä, että toisinaan sen tuntee melkein. Käsi koskettaa hiuksia ja kyynel tipahtaa.
Siis onko vasta kuollessa, niinkuin Jeesus toivoi meidän elävän. Viekö ihmisen liha ja synti niin kauan, että vasta Kuoleman Porteilla havahtuu, että: ”Tässä oli elämäni, tässä maailmassa”.
Silti minä uskon Sanan voimalla: Galatalaiskirje 2:20 FB38
”Ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni.”
Tartu siis Herran Käteen jo nyt, ei vanhuudessa vasta. Saat jo eläessä nauttia Kristuksen seurassa ja Hän antaa sinulle sen Vapauden, jota turhaan haet maailman riennoista.
<3 Kaisu
1.
Oi Herra, luoksein jää, jo ilta on,
ja kadonnut on valo auringon.
Ken muu mua murheissani lohduttais,
kelt’ turvan hädässänsä sielu sais.
2.
Päiväni rientää kohti loppuaan,
on ilo maallinen kuin varjo vaan.
Ei ole täällä mitään pysyvää,
vain sinä, Herra, sinä luoksein jää.
3.
Sä pahan väijytykset turhiks teet,
sä tuskat liennät, kuivaat kyyneleet.
Miss’ on nyt, kuolema, sun voittosi,
kun Herra Jeesus, olet kilpeni.
4.
Sun, Herra, ristisi mua valaiskoon,
kun tieni painuu kuolon laaksohon.
Sen valon tieltä varjot häviää.
Eläissä, kuollessa sä luoksein jää.
Virsi 555
