Katosiko ammattitaito, vai mistä kenkä puristaa?
Jouduin tuota kyselemään kun sain puhelinsoiton Mikkelistä.Sain kuulla, että mikkeliläiset ovat edellä aikaansa. Tiesittekö sen?
Siellä nimittäin huomattiin , että seurakuntalaiset kykenevät omatoimisesti toteuttamaan messun. Ilman että yhtään kirkon työntekijää on paikalla. Omasta takaa, kun löytyy ihan riittävästi eläkkeelle siirtyneitä pappeja.
Olisi kuitenkin ollut aivan liikaa vaadittu seurakunnalta, että ihan jopa omatoimisesti, ilman yhtään viranhalijaa olisi voitu toimia.Eihän se nyt vielä sovi. Joskus aikojen päästä ehkä.
Valitettavasti asiaa lähdettiin toteuttamaan liian aikaisin. Oli pitänyt odotaa ensin parikymmentä vuotta. Silloin vasta olisi Mikkelin seurakunta voinut hyväksyä moisen omatoimisen järjestelyn. Nyt tarvittiin vielä päätös, jonka mukaan messuissa tulee olla mukana myös seurakunnan oma pappi. Kerrankin seurakunnan papeilla olisi ollu mahdollisuus osallistua messuihin ilman pienintäkään omaa vastuuta toteutuksesta. Ihan tavallisina seurakuntalaisina, joita he oikeasti ovatkin.
Tulevaisuus tuo eteemme ehkä piankin tilanteen, jossa palkkapaimenten määrä vähenee dramaattisesti ja moni messu jäisi pitämättä, jollei seurakuntalaisita löytyisi päeteviä messujen toteuttajia. Joten tuo Mikkelin seurakuntalaisten keksimä idea on juuri se minkä varassa tulevaisuuden messut ja muukin toiminta voidaan toteteuttaa.
Silloin verotulojen väheneminen ja siitä johtuva työntekijäpula ei tule esteeksi seurakunnan toimintojen sujuvalle jatkolle.
Onneksi sain kuulla tästä ideasta. Olin jo menettämässä toivoani koko kirkon suhteen. Olen miettinyt tulevaa verotulojen romahdusta aivan liin kapealta sektorilta. Olin unohtanut kokonaan eläköityneet papit ja muutkin seurakuntatyössä olleet. Jollainen itsekkin olen. Aivan hyvin kykenemmme jatkamaan toimintaa senkin jälkeen, kun ei kirkolla ole enää varoja työntekijöiden palkkaamiseen. Koetetaan jaksaa odottaa siihen asti.
Ihmetyttää vain tuo miksi eläkkeelle siirtymisen jälkeen ei enää voisi toimia omaehtoisesti. Tekemässä niitä samoja tehtäviä, kuin ennenkin. Jollei joku viran puolesta ole ohjaamassa?
28 kommenttia
Et kai Mikko, eläkepappeja kutsu nyt maallikoiksi? Mistä Mika sellaisen käsityksen olet saanut? Papithan siellä messun toimittivat. Ei tässä mistää kirkkokapinasta ole kyse. Ovatko papit mielestäsi, Mikko seurakunnan jäseniä? Minusta ovat ihan yhä lailla kuin muutkin. Papeilla on silti ihan omat tehtävänsä, joita muiden ei ole mitään tarvetta ryhtyä hamuamaan itselleen.
Yhä vielä vedotaan pappien korkeampaan sivistystasoon, vaikka se asiantila kuuluu kaukaiseen menneisyyteen. Siitä puhutaan aivan kuin ei kenelläkään muulla ei olisi mahdollisuutta hankkia vastaavaa tietoa ja käsitystä teologian kysymyksistä yms. Miksiköhän pappien korkeampaan sivistystasoon vedotaan yhä, vaikka kyse on tilanteesta, joka ei ole enää tätä päivää?
Tarvitsevatko papit tälläistä keinotekoista hengen nostatusta, joka samalla merkitsee kaikkien muiden tietotason mitätöimistä? Kai se tasa-arvo tulisi olla tälläkin tasolla?
Juuri tuo maalikoista puhuminen on ihan samaa mitätöintiä. Hienoa Reijo, että toit tämän esiin, niin päästään oikein asiaan.
Pekka Veli Pesonen: ”Näkökulmamme on Leo nyt hiukan erilaiset.”
Olen kanssasi samaa mieltä. Minä en kykene katsomaan kirkon tulevaisuutta muusta kuin tapakristillisen seurakuntalaisen näkökulmasta. Siihen ei kuulu huoli tulevaisuudesta. Jos kirkko käy ihmisille tarpeettomaksi, niin kai se sitten on tarpeeton. En usko siihen, että mitkään tulevaisuuden strategiat voiva kirkkoa (evlut) pelastaa, elleivät ihmiset koe sitä tarvitsevansa. Olen kuitenkin sitä mieltä, että niin kauan kuin toimitaan, niin toimitaan yhtä laadukkaasti kuten tähänkin asti on toimittu. Ei aleta ajamaan kirkkolaitosta vielä alas.
Miten voisikaan kokea huolta kirkosta, jos käy vain jumalanpalveluksissa. Pappien pitämät messut jatkuvat varmasti senkin jälkeen, kun kaikki muu toiminta on ajettu alas. Joten tavallinen tapakristitty ei välttämättä huomaa mitään erityistä tapahtuneen.
Näkökulmani on kovin erilainen kirkkomme tähän päivään ja tulevaisuuteen. Peilaan sitä oman seurakuntani kautta. Suren sitä päätöstä jossa nuorisopappimme virka lakkautettiin, jotta diakoniaan pystymme keskittämään paremmin voimavaroja. Se on siinä mielessä ymmärrettävää, että meillä on suuri vanhusväestö. Tuon papin pois lähtö merkitsi myöhemmin myös sitä, että nuorisotyöntekijä lähti myös. Jolloin nuortentoiminta ikäänkuin nollautui. Uuden saaminen voi olla vaikeaa, sillä heistä on pulaa kirkossa.
Kirkon nuorisotyön yksi suuri ongelma on siinä, että uudelta nuorisonohjaajalta menee kaksi tai jopa kolmekin vuotta , ennenkuin hän on lyönyt itsensä läpi paikkakunnan nuorten maailmaan. Jos työntekijät vaihtuu nopeampaa tahtia , niin mitään pysyvämpää nuorten toimintaa ei pääse syntymään.
Se mitä tapahtuu meillä, tapahtuu pienellä viiveellä myös isommissa seurakunnissa. Toimintaa joudutaan vähän kerrallaan nollaamaan ja se voidaan tehdä niin, ettei tavallinen tapakristitty huomaa mitään.
Hieno juttu, että vapaaehtoiset ovat omatoimisesti alkaneet tehdä sitä, mikä on seurakunnan päätehtävä. Työntekijät ovat helposti niin kiireisiä kaiken muun vuoksi, että sille tärkeimmälle ei enää jää aikaa. Tämä on yksi kirkkomme tragedioista.
Ensi viikolla 3.11. järjestetään muuten sattumoisin Mikkelissä kirkkokäsitystä ruotiva seminaari. On varmaan hyvä nostaa tämäkin keissi siellä esille. Positiivisena merkkinä!
Kirjoittaja
Pekka Veli Pesonen
En osaa olla huolissani kirkon kriisistä. Sisältyyhän jokaiseen kriisiin aina myöskin mahdollisuuksia. Yllättäviä käänteitä kirkkohistoriamme on täynnä. Odotan jotain hyvää tästäkin vielä tulevan. Luovana ja jääräpäisenä tyyppinä koluan kaikki vaikeimmat tiet. Helpommalla pääsisi, kun osaisi olla hiljaa, mutta kun en osaa. Kova pää on jo saanut monta kovaa kolhua. Luulisi niiden jo riittävän. Verovirkailijan ura on takana ja siitäkin uskaltaa jo mainita. Eläkeläisenä ei näköjään saa sitäkään aikaan, mitä työelämässä sai, kun oven illalla sulki. Mitä kaikkea sitä on silloin ehtikään: puheenjohtamisia, , nuorisotyötä, lähetyssihteeri, raamattupiirejä, saarnoja ja Avioparitoimintaa. Siinä ehkä rakkaimmat vapaaehtoistehtävät. Kaikkea tuota ja paljon muuta on takana. Nyt kuluu aika näissä pohdiskeluissa. Eikä tiedä voiko edes itseään ottaa kovin vakavasti.
Pekka Veli, et kai ajattele, että messussa ehtoollisen voisivat kokonaan toimittaa maallikot? Kristillisessä kirkossa on aina katsottu sakramenttien jakamisen kuuluvan ennen kaikkea papeille.
Ilmoita asiaton kommentti