Katoava kristillinen maailmankuva?
Törmäsin pari vuotta sitten siihen, että Suomessa yhä vähemmän puhutaan kristillisestä maailmankuvasta. Sana on kuitenkin yleisessä käytössä katolisessa ja ortodoksisessa kirkossa sekä USA:n evankelikaalissa kirkoissa. Miksi näin?
Jokaisella ihmisellä on maailmankuva. Se on uskomuksiemme summa todellisuudesta. Maailmankuva kertoo mm. sen, mistä tulemme, minne menemme, mikä on ihminen ja mikä on meille elämässä tavoiteltavaa ja arvokasta.
Kristillinen maailmankuva sisältää mm. opetuksen luomisesta, lankeemuksesta, lunastuksesta, ja uudesta elämästä Kristuksessa. Myös opetuksen kerran tulevasta Kristuksen valtakunnasta, joka on ikuinen valtakunta. Miksi siksi uskomme määrittelyä kristillisen maailmankuvan kautta vältellään?
Tutkimukset viittaavat siihen. että vain noin 5% kirkkojen jäsenistä Suomessa näkevät Kristuksen ja Raamatun ainutlaatuisuuden, ts. heillä on perinteinen kristillinen maailmankuva. Kasvava määrä kirkon jäseniä ja työntekijöitä edustaakin siksi mielestäni sekulaaria kristillisyyttä, jossa ne kohdat, jotka tuntuvat Raamatussa olevan ristiriidassa vallitsevan humanistisen ihmiskuvan kanssa, voidaan ohittaa. Käytän “sekulaari kristitty” -ilmaisua siinä mielessä, että yksilö näkee olevansa kristitty, mutta pitää itseään samalla riittävänä auktoriteettina päättämään, mitkä Raamatun kohdat ovat vanhentuneita ja mitkä todesta otettavia. Siksi heille ei myöskään perinteinen kristillinen maailmankuva ole se, johon he haluavat identifioitua.
Tässä mielessä arkkipiispa Luomakin, kertoessaan viime kuussa avautuneensa avioliiton laveammalle määrittelylle, näyttäytyy minulle sekulaarina kristittynä, jolle hänen oma ymmärryksensä rakkaudesta on riittävä Raamatun tulkintaprinsiippi.
Ilmaisu sekulaari juutalainen kuvaa juutalaista, joka on sitä kulttuurisesti, mutta ei harjoita uskontoa. Sekulaari muslimi taas on luopunut Islamin alkuperäisestä poliittisesta ulottuvuudesta. Siksi sekulaari kristillisyys olisi minusta selkeyttävä ilmaisu niille, joille kristinusko on tarvittaessa, yhteiskunnan mukana muuttuva uskomusjärjestelmä, mutta jotka esim. hylkäävät ajatuksen kaikkien ihmisten syntisyydestä ja Kristuksen sovitustyön välttämättömyydestä. Itse taas liittyisin perinteiseen kristinuskoon, joka ei muutu.
Tämä kirjoitukseni raapaisi vain hieman pintaa. Näyttää siltä, että Suomen kirkon johdossa ei ole ketään, joka haluaisi ääneen puhua tästä kirkon sisällä olevasta hengellisestä jännitteestä. Jännittestä, joka jakaa piispakunnan, papiston ja työntekijät. Ja jonka laajuutta tavallinen seurakuntalainen ei edes ymmärrä. Moni minulle sekulaariksi kristityksi näyttäytyvä teologi identifioi itsensä käytännössä “progressiivisen kristillisyyden edustajaksi”, joka yhdistää liberaaliteologian ja new-age ajattelun vaikutteita. USA:ssa on julkaistu tutkimus (One Faith no Longer, Yancey & Quosigk, ), joka pohtii ns.progressiivisen ja perinteisen kristillisyyden suhdetta ja toteaa, että on perusteita pitää niitä jopa eri uskontoina.
Samalla kun teologien parissa on kasvava haluttomuus identifioitua perinteisen kristillisen maailmankuvan edustajaksi, on minusta juuri ruohonjuuritasolla monilla kristityillä kaipaus olla osa joukkoa, jolla on selkeä raamatullinen maailmankuva. Mitä tehdä? Vai onko edes aihetta toimia? Entä miten sinä näet todellisuuden?
48 kommenttia
Parempi on puhua kulttuurikristillisyydestä. Kulttuurin tähden aikuiset kirkkoon kuuluu ja nuoret rippikoulun käy. Sen tähden käydään joulukirkossa ja kastetaan lapset. Kaikki tämä ja paljon muuta tehdään vain siksi, että näin on yleisenä tapana toimia. Mitään Jeesuksen sisäistä tuntemusta, eli uskoa ei tähän tarvita, eikä edes osata kaivata. Heiltä puuttuu tärkein, mutta he eivät ole siitä ollenkaan tietoisia. Eikä se heitä millään tavalla huolestuta. Jopa ovat valmiita vastustamaan jyrkästi sellaista puhetta, että pelkkä kristilliseen kuttuuriin hartaasti osallistuminen ei riitä mihinkään ja on vain ihmisten luontaista uskonnollisuutta.
Lienee selvää, että Raamatun alkulukujen tekstejä luetaan ”myyttisenä historiankerrontana” hyväksyttynä tulkintamallina. En ota siihen sinänsä kantaa muutenkuin siten, että Mooses nyt jostain syystä käyttää luomisen yhteydessä sanoja ehtoo, aamu ja päivä. Miksi Jumala haluaa käyttää näitä mittoja luomistyössään pysyköön hänen asianaan. Puhuuko Jumala sitten tässä sanojen varsinaisessa merkityksessä, vai kuvaannollisesti. Raamatun mukaan maapallolla on kuitenkin alkunsa ja sitä ennen valitsee pimeys, ennenkuin Jumala sanoi: ”Tulkoon valkeus.” Jos tätä olisi joku voinut katsoa pimeydestä käsin avaruuden tyhjyydessä, olisi hän nähnyt valon leimahtavan ja maapallon muuttuvan näkymättömästä näkyväksi, sillä valo on ollut todellinen ja aineellinen ja siten myös historiallinen ajan alkaessa. Miten valkeus/valo sitten sai alkunsa. Raamatun mukaan, kun sana oli lausuttu sai valkeus syntynsä pimeydestä. Mitä Isä Jumala sisällään lausui tapahtui se heti ulkona, joka näkyi avaruudessa maan saadessa alkunsa.
Tässä tulee jälleen näkyviin ongelma, joka on syntynyt vasta kirjapainotaidon myötä: vastakkain on kaksi ääripäätä. Yhdet puolustavat näennäisesti pilkuntarkkaa tulkintaa ja toiset naureskelevat sille, koska Raamattu ei vastaakaan modernin tieteen maailmankuvaa.
Minusta Hannun ehdotus sekulaareista kristityistä on hyvä. Muun muassa siksi, että nyky-Suomessa ei oikein voida puhua kulttuurikristityistä. Käsitteillä on myös eroa.
Monet tekevät päivittäin ristisanatehtäviä. Niissä kun on samalle asialle ainakin kaksi eri sanaa. Toisille paljon useampia. Sitten kun luetaan Raamattua ja siellä voi olla samme sanalle vaikka kahdeksan eri merkitystä. Ne vain sattuvan kuvaamaan tuon saman asian eri puolia. Joten näin asiasta syntyy monipuolisempi kuva, jossa kaikki kahdeksan vaihtoehtoa ovat oikeita. Kääntäjä on joutunut valitsemaan niistä vain yhden.
Kosti: ”Jumalan kutsuessa taivasta vahvuudeksi ymmärrän sen tarkoittavan sitä, että avaruuden ääretön/äärellinen rakenne on tuo vahvuus, joka pitää kaiken kasassa ja kaikki joka näkyy on tehty pimeydestä. ”
Minua on aina kiehtonut tuo ”pimeä aine”. Katsoin jotain ohjelmaa, jossa tuon pimeän aineen sanottiin olevan kuin verkko näkyvien osien siis taivaankappaleiden välillä. Tuo verkko, pimeä aines (tai aine) pitää siis koossa koko maailmankaikkeutta. Mielestäni tuon pimeän aineen on siis oltava energiaa, voimaa, ylläpitävää voimaa.
Ja tämä blogikirjoitus on tosi hyvä! Kiitos!
Antero hyvä, kysehän ”kristillisessä maailmankuvassa” ei ole siitä, mitkä Raamatun ”nippeliasiat” tulkitaan milläkin tavalla. Meillä kaikilla on niihin varmasti hiukan poikkeavia ajatuksia ja suhtautumistapoja. EIkä kyse ole siitä, onko esim. luominen tapahtunut 6 x 24h kuluessa +/-0,000001 % toleranssilla suhteessa nykyiseen atomikellopohjaiseen ajanhallintaamme.
Jos nyt alkajaisiksi ajattelisimme vaikka ”virallisten” uskontunnustusten mukaista käsitystä – jossa noita tunnustuksia ei ajatella vain (muinaisena tai postmodernina) runoutena. Kuka on ”oikea” kristitty, on sinänsä kysymys, joka on ihmisen ja Jumalan välinen asia (vaikka siihen toki yhteisöllisyyttä kuuluu ja liittyy).
Moni ns. kristityksi itsensä nimittämä voi olla vakaumukseltaan ateisti, joten jos asiasta aletaan debatoimaan, on termit ensin määriteltävä, muuten joudumme klassiseen ”hyvää päivää – kirvesvartta tai aita/aidanseiväs -problematiikkaan sekoamaan.
Joskus tulee ssellainenkin olo, että ajatus ”kristillisestä maailmankuvasta” halutaan vesittää juuri sillä, että aletaan ”saivartelemaan” nippeleistä, kun asia voitaisiin jollakin tarkkuudella käsitellä suuremmilla linjoilla. Niinhä tieteessäkin tehdää: määrittellään käsitteet ja sen pohjalta argumentoidaan. Sitten voidaan erikseen tutkailla ns. rajatapauksia. Ajatus on, että ns. klassinen kristinusko on sitä, joka on kuvattu uskontunnustuksissa. Toki ajatus klassisesta kristinuskostakin usein halutaan torpata väittämällä, että ”alussa oli moninaisuus”. Mutta olkoon moninaisuus tai ei, olkoon klassisen kristinuskon olemus se, joka määretellään uskontunnukstuksilla. Jostain kiinnitetystä on lähdettävä (joka tietysti postmodernismissa on mitä on). Jos ihan kaikki on vaion tulkintaa, joudumme tulkitsermaan myös toistemme sanomisia, ja jokainen ne tuilkitsee omalla erilaisella tavallaan. Otapa siitä sitten selvää…..
Ilmoita asiaton kommentti