Parannuksen saarna – Evankeliumin saarna.
”Tehkää parannus” saarnasivat Johannes Kastaja, Jeesus ja Pietari.
Muunmuassa näissä henkilö-yhteyksissä on parannuksen saarnaamisesta kirjoitettu Raamatussa ja ”takaa” parannus-saarnan ja sen merkityksen raamatullisuuden kaikissa yhteyksissä.
On kysymys uudestisyntymisestä, uskoontulosta, mikä on täysin Jumalan työ. Uskoontulo ei ole kaste, vaan kaste on näkyvä, ulkoinen merkki mitä sisäisesti on tapahtunut. Jeesuksen Veren Voima on Pyhän Hengen kautta puhdistanut parannukseen suostuvan.
Parannusta voi tehdä vain hylkämällä yhteys “alamaailmaan”, minkä edustajia ovat kaikki ajallinen hyvä ja paha, mitkä korvaavat tai parantelevat taivaalliset, näkymättömän, ikuisen todellisuuden.
Kasteesta ei voi luopua, tai siitä langeta. Ei, jos opinmuotomme on vain Raamatusta.
Uskosta voi luopua juuri silloin kun haluaa. Tämä on periaate, tämä on Jumalan ja ihmisen vapaa tahto. Jumalan antama täysi vapaus koskee kaikkea elollista. Kuitenkin Jumala on kattavasti ilmoittanut, kuinka edullista, hyödyllistä kaikilla alueilla, on Jeesuksen seuraaminen joka päivä. Eli Hän ei todellakaan hylkää meitä kiusauksista nauttimaan.
Ettemme lankeaisi, ajautuisi pois Armon alta, on painotus Hebrealaiskirjeessä, 3:
12 Katsokaa, (kr. blepo) veljet, ettei vain kenelläkään teistä ole paha, epäuskoinen sydän, niin että hän luopuu elävästä Jumalasta,
13 vaan kehoittakaa (kr. parakaleo) toisianne joka päivä, niin kauan kuin sanotaan: ”tänä päivänä”, ettei teistä kukaan synnin pettämänä paatuisi;
Nuo kaksi kreikan sanaa edustaa Jumalan ohjausta sielunhoitoon, itsestämme ja toinen toisistamme huolenpitoon. Tämä ei ole kehoitus kouluttaa, edes kurssittaa psykologian kautta ketään hoitamaan tai hoidattamaan hengellisesti. On tarkoitus herättää huolta ja hätää toisistamme sen Rakkauden voimalla, mikä meihin on uskon kautta vuodatettu, vt. “Katsokaan, minkäkaltaisen rakkauden Isä on meille antanut (meihin laittanut, vuodattanut) …”. (1.Joh.3:1)
Koko hengellisen sielunhoidon laajuus on tiivistettynä Jaak. 5:13-16, 19, jakeissa.
Rajat maailmaan, vaikka elämme maailmassa, on kehoitettu pitämään selvänä. Se on uskovan sisäinen tila, ei fyysinen-psyykkinen status.
Ville Hassinen””Sanonpa suoraan, että otaksun käytännön kehittyneen 1500-luvulla. Tein kieltämättä aika suoran oikaisun tarkistamatta lähdettä. Tarkoitukseni on herättää asia esille… Tunnustan tekoni, tahallisen. Mutta uskoisin, että juuret ovat 1500-luvun anabaptisteissa.””
Oma todistukseni on että täysin luterilaisessa ympäristössä Pyhä Henki avasi Pietarin helluntai saarnan sanat ja menin kasteelle, ei siinä mitään 1500-luvun oppia ollu vaan ainoastaan Pyhä Henki johdatti kun en muualta mitään opetusta saanut.
Pietari sanoo selkeästi:
38 Niin Pietari sanoi heille: ”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.
39 Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu.”(Ap.t.2)
Siis kyllä minulle tuo on selkeää, siis tulee tehdä parannus ja sen jälkeen ottaa kaste, en ymmärrä miten tuon voi käsittä toisin?
Kun vielä tuossa tulee kyse ”lupauksesta” niin kenelle se on, ketä ikinä Jumala kutsuu, siis niin kuulijoille kuin myös heidän lapsilleen ja ketä ikinä Jumala kutsuu.
Sitten mikä on lupaus, Jumalan kutsuessa kun tekee parannuksen ja ottaa kasteen niin saa synnit anteeksi ja Pyhän Hengen lahjan, selkeää eikö totta.
Kastamattoman tulee uskoa evankeliumi, tehdä parannus ja ottaa kaste. Kastetun tulee tehdä jokapäiväistä parannusta, eikä ottaa uutta kastetta. Pyhä Henki kehottaa tekemään parannusta ja tunnustamaan synnit Herralle Jeesukselle, joka antaa synnit anteeksi anteeksi pyytävälle.
Kari Paukkunen voitko sanoa voiko tuota Pietarin helluntai saarnaa käyttää lapsikasteen perusteluun?
Ari, ei tietenkään voi, mutta silloin saarnattiin kastamattomille.
Korjaan, löytyy myös perusteet lapsikasteelle: ” lupaus teidän lapsillenne” Tämä on selkeää, eikö totta?
Kari Paukkunen sanoppa nyt miten tuon ”lupauksen” voit sitten toteuttaa vauvalle eli kuinka vauva tekee parannuksen ja ottaa kasteen?
Perus kysymys onkin voiko toinen ihminen päättää kasteesta toisen puolesta?
Kristuksen käsky velvoittaa:
28:18 Ja Jeesus tuli heidän tykönsä ja puhui heille ja sanoi: ”Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä.
28:19 Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen
28:20 ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.”
Jeesus sanoo: ”sallikaa lasten tulla minun luokseni”
Älä Ari asetu Herran käskyä vastaan!
Ari. Maailma ei pelastu sillä, että Herran kastekäskyä ei noudateta. Helluntailaiset haluavat, että lapsia ei kasteta.
Kari Paukkunen et vastannut Pietarin sanoihin, totesit että kyllä voi, niin selitä kuinka?
Kastekäsky velvoittaa myös lasten vanhempia tekemään parannuksen ja sen johdosta tietysti haluavat, että lapsi kastetaan Herran käskyn mukaisesti. Uskosta osattomat vanhemmat tietämättään noudattavat Herran käskyä viedessään lapsensa kasteelle. Uskosta osattomien vanhempien lapset voivat kuitenkin Jumalan johdatuksen ja siunauksen johdosta kasvaa uskossaan. Olen tavannut heitä, jotka kertovat taustansa olevan ei-hengellisissä kodeissa, mutta itse ovat aina uskoneet Raamatun lupaukset omalle kohdalleen.
Lahjan halveksuminen ja torjuminen ei poista lahjan arvoa.
Kaste ei pelasta ilman uskoa.
Ville Hassinen.
” jumala lähetti Jeesuksen pelastajaksi ”
Ennen Jeesusta elii tiedemiesten mukaan noin 80 miljardia ihmistä. Siis jumala ei pelastanut heitä esim. kasteella. Minun käsitykseni Korkeimmasta, että hän on meille antamasta lähimmäisen rakkaudesta syntymästämme alkaen ollut keskuudessamme. Jeesus oli ihminen hänen sanansaattajansa.
Reijo Mänttäri. On vain yksi kaste. Kristillinen vesikaste on aina myös Pyhän Hengen kaste. Kokemukset ovat asia erikseen.
Marko,
Kun Raamattu opettaa Jeesuksen lähetyskäskyn toteuttamista, Mark. 16:
15 Ja hän sanoi heille: ”Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille.
16 Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.
niin se toteutetaan saarnaamalla evankeliumia kaikkialla, että kuultaisiin pelastuksesta, Jeesuksessa.
Kuulijoissa on osa, jotka tuntevat Isän vedon, piston sydämessään ja heissä Jumala Pyhän Hengen kautta vaikuttaa pelastavan uskon, josta uskomattomille, varsinkin, ilmoitetaan mitä tapahtui. Ulkoinen kuuliaisuuden merkki, mitä sisällä tapahtui.
Jeesus kastaa Pyhällä Hengellä ja tulella. Kaste on aina ilmaisu johonkin jonkin uppoutumisesta, kuten Gal.3:
26 Sillä te olette kaikki uskon kautta Jumalan lapsia Kristuksessa Jeesuksessa.
27 Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet.,
ja
Room.6:
2 Pois se! Me, jotka olemme kuolleet pois synnistä, kuinka me vielä eläisimme siinä?
3 Vai ettekö tiedä, että me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme hänen kuolemaansa kastetut?
4 Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niinkuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman.
5 Sillä jos me olemme hänen kanssaan yhteenkasvaneita yhtäläisessä kuolemassa, niin olemme samoin myös yhtäläisessä ylösnousemuksessa,
6 kun tiedämme sen, että meidän vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu, että synnin ruumis kukistettaisiin, niin ettemme enää syntiä palvelisi;
7 sillä joka on kuollut, se on vanhurskautunut pois synnistä.
8 Mutta jos olemme kuolleet Kristuksen kanssa, niin me uskomme saavamme myös elää hänen kanssaan,
Näissä jakeissa, muunmuassa, on kysymys kasteesta Kristukseen, Hänen seurakuntaruumiiseensa. Mikään näistä kohdista, ja muissakin, ei mainitse vettä, koska ovat aivan liian suuria asioita kastevedessa tapahtuviksi.
Kaste tarkoittaa vettä aivan samoin kuin palaminen tulta tai hengittäminen ilmaa. Ei itsestäänselvyyksiä tarvitse kirjata.
Martti,
Kaste tarkoittaa vedessä kastamista, kun se kehotetaan tekemään vedessä tai esimerkki-ohjeessa on vettä.
Johanneksen kaste oli parannuksen kaste. Sen olemuksesta Johannes itse kertoo:
” niin Johannes vastasi kaikille sanoen: ”MINÄ KASTAN TEIDÄT VEDELLÄ, mutta on tuleva minua väkevämpi, jonka kengänpaulaakaan minä en ole kelvollinen päästämään; HÄN KASTAA TEIDÄT PYHÄLLÄ HENGELLÄ JA TULELLA.” Lk. 3:16, vrt. Matt.3:11, Mark. 1:8 ja Joh. 3:23-36.
Lue näitä kohtia ja niiden viittauksia, niin pitäisi tulla esille, että vesi ei ole ”itsestäänselvyys”. Tarkoitus, eli syy tulee ensin esille lukemalla ennen ja jälkeen kohdistuksen ja sitten hengessä tutkiskeltava, miten se harmonisoituu, on linjassa koko Raamatun kanssa.
Pelkät sutkaukset, eli kapulat, eli viisastelut eivät enää tässä ketjussa menesty. Martti, et tunnu ole moksiskaan, kun toivomuksia sinulle esitän. Siispä sinulle ja muille samoilla taipumuksilla varusettuille ehdotan, ettette viisastelisi viisauksilla.
Kristillinen kaste on siis Johanneksenkin mukaan Pyhän Hengen kaste. Sehän Jeesuksen nimeen suoritettuna on Hänen tekonsa. Mitä tulee sinulle heittämiini kapuloihin liittyvään toivomukseesi, pidän sitä osoituksena siitä, että ne ovat osuneet arkaan paikkaan. Samalla kun pyydän anteeksi, kehotan miettimään, miksi paikka on arka.
Martti ,
mietin tovin verran ja tulin siihen tulokseen, että nyt tämä sinun kommenttisi on asiallinen, kapulointivapaa. Mutta moitetta en ota takaisin, koska kohta kuitenkin sinussa taas on syytä.
Sitten huumorivapaasti:
Väität seuraavaa ja ihmettelen tällaisen uuden kastekäsitysaallon nousua. Siis, että kaikki kasteet on sama juttu, eli ovat Pyhän Hengen kasteita:
”Kristillinen kaste on siis Johanneksenkin mukaan Pyhän Hengen kaste. Sehän Jeesuksen nimeen suoritettuna on Hänen tekonsa.”
Että sitten kun Jeesus ei enää kasta Pyhällä Hengellä, niin Johannes jatkaa ja kirkollinen jatkumo jatkaa ja vaikka mitä. En usko, koska sen minkä Jeesus sanoo tai tekee niin se todella on sitä juuri. Itsestäänselvyyttä, mielestäni.
Koska Jeesuksen käskyjä ja opetusta ei seurata, niin tulee tällaistakin tulkintaa.
Ja vielä Paavalin kanta niille, jotka eivät hänen tekstejään ymmärrä:
1. Kor. 1:13 Sillä eihän siinä, mitä teille kirjoitamme, ole muuta, kuin mikä siinä on luettavana ja minkä te myös ymmärrätte (po tiedätte); ja minä toivon teidän loppuun asti ymmärtävän (po. tietävän)
Eli kaikki on käsittämätöntä sille, jolle Raamattua lukee ilman Jumalan Pojan häneen vuodattamaa uskoa. Vaikka tuskin ymmärrät, että on kysymys tietämisestä, ei ”itseymmärryksistä”, sellaisesta mikä on kirkollisen tradition perus.
Lisäys jälkeenpäin:
Jos kirjoitat vähän useammalla sanalla, niin ”kapulat” hupenevat selittävämpää tekstiin, niinkuin on tässä viimeisessä kommentissasi.Eli: kapuloista eli viisaselustasi,et tunnu pääsevän eroon.
Mielestäni on kovin korskeaa ajatella, että vain se, mikä itselle ja samalla tavalla uskon koskeville on Raamatusta kirkastunut, on Jumalan ilmoitusta. Näin ajattelevien seurakunta keskittyy helposti vaalimaan oikeaa ja puhdasta oppiaan. Pidän sitä ’lampun kätkemisestä vakan alle’. Jumalan lasten on tarkoitus tulla tunnetuiksi keskinäisestä rakkaudestaan eikä keskinäisistä kiistoistaan.
Ville,
Olen joutunut kirjoittelemaan pienissä pätkissä. Halusin kattaa mahd paljon kohdistuksiasi. Tuli pitkänlainen.
Tämä siis on kommentti sinun kommenttiisi 21.07.2020 22:10 :
Kasteen historialla ei ole mitään vaikutusta miksi on Jeesuksen asettama vesikaste. Tarkoitan, ettei ole mieltä lähteä historiasta hamuamaan autuuttavuutta.
Oikean löytyminen ei ole kiinne kirkkohistoriasta ja kirkkoisien lausunnoista, ei vesikasteessa eikä missään muussakaan uskon perustuksen määrittelyssä.
Perustus on vain Jumalan Sana. Kun Jeesus puhui Nikodeemukselle, hän ei puhunut vesikasteesta, jonka hän asetti ja antoi selkeyttävän lausunnon vähän ennen taivaaseen nousemistaan, vt.Mark. 16:
15 Ja hän sanoi heille: ”Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille.
16 Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.
17 Ja nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat: minun nimessäni he ajavat ulos riivaajia, puhuvat uusilla kielillä,
Tässä on pelastus, pelastautumisoppi, niin sen saarnaajille kuin niille jotka sen kuultuaan ottavat sen vastaan kuten Apt. 2:38 se alkoi toimia:
“Niin Pietari sanoi heille: ”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.”
Ensin on Jeesuksen asetus, käsky. Se kuuluu uskoontulleille, Seurakunnalle. Ensimmäinen Seurakunta, Ek-klesia, syntyi heti, kun Jeesuksen käskyä alettiin noudattaa. Ek-klesia määrittelyllä sitä kutsuttiin UT:ssa he ti kun se perustautui, vt. Apt. 2:47, “ prostithēmi ekklēsia kata / lisäsi, liitti Seurakuntaan päivittäin ..”
Kuten jo olen usein sanonut, niin Apostolien tekojen toinen luku sisältää kaikki ohjeet. Sen jälkeinen on samalla perustalla toimimisen yksityiskohtia ja vain vahvistaa asian. Raamatun tärkein asia on tiiviisti yhdessä Jeesuksen, Raamatun kaikkeen sanomaan, Kirjoituksiin, alkaen Vanhasta Testamentista. Sisimmän, sydämen muutoksesta on kysymys, minkä vain itse Jeesus tekee, vaikuttaa Henkensä kautta.
Muutos havaitaan ulkopuolistenkin taholla ja se tunnustetaan suullisesti, tekemisillä, minkä usko vaikuttaa ja tekemättä, sanomatta jättämisillä, kuten on usein on tapahtunut (siivottomat ilmaisuta) ennen uskoontuloa.
Eli ensin vaikuttaa sydämen usko ja se vaikuttaa aistein havaittavan todistuksen.
Tie Isän sydämelle on ollut avoin aina Paratiisista lähtien. Jumala itse puhui, ohjeisti ja vaikutti, miten ikuinen yhteys ensin säilyi ja mitkä oli seuraamukset Jumalan neuvon vastaisuudesta.
Ensimmäisessä perheessä Jumala kehotti Kainia, 1. Moos 4:
6 Ja Herra sanoi Kainille: ”Miksi olet vihastunut, ja miksi hahmosi synkistyy?
7 Eikö niin: jos teet hyvin, voit kohottaa katseesi; mutta jos et hyvin tee, niin väijyy synti ovella, ja sen halu on sinuun, mutta hallitse sinä sitä!”
Jumala heti antoi ohjeen, oikeaan ja varotti, että on kysymys synnistä, lankeamisesta pois Jumalan yhteydestä.
Ei ole kysymys “temppelikultista”, on ollut aina kysymys siitä, miten ihminen suhtautuu Jumalan käskyihin, pyyntöihin. Aina on Jumala etukäteen varottanut pahasta, väärästä ja kehottanut tehdä oikein ja kummankin seuraamukset aina ilmoitettu.
Aina, ikävä kyllä, “vain harvat ovat löytäneet, vastaanottaneet pelastuksen”.
Nooa valmisti pelastuksen arkin ja julisti kymmeniä, jos ei sata vuotta että tehkää parannus, ellette, niin hukutte.
Korpivaelluksen aikana Israelin kansa, Jumalan valittu kansa teki pääasiassa vääriä asioita. Mutta, vaikka heitä alkuperäisiä matkalle lähteneitä yli 20-vuotiaita, ei päässyt perille kuin kaksi, niin lopuille Jumala tarjosi mahdollisuutta siihen päämäärään mihin tämän päivän Jeesuksen opetuslapsetkin ovat matkalla. Aina on ollut Evankeliumi, Ilosanoma, Pelastus, eikä kukaan ole siihen päässyt, elleivät he sydämessään tehneet parannusta, langettuaankin, vt. Daavid. Eli mahdollisuus mahdollisuuden perään, mutta aina vain ne, jotka olivat kuuliaisia Jumalan käskyille, saavuttivat luvatun,tässä uskossaan.
Eli pelastusoppi on ollut aina olemassa, mutta mitään erioikeuksia ei kenelläkään, edes hebrealaisilla ollut, vt. “jokaisesta kansassa se joka häntä pelkää ja tekee vanhurskautta, on hänelle otollinen.
Vastasyntynyttä ei tarvi “tehdä” taivaskelpoiseksi, koska hän jo sitä, vt. Jeeesuksen sanat, “sillä sen kaltaisten on taivasten valtakunta”.
Olen elänyt tämän otollisen tilan, kuten myös tyttäreni. Sen jälkeen ymmärrys alkaa erottaa oikean väärästä, jonka tuloksena ei tila Jumalan edessä “napsahtaen” muutu vaan ajaudutaan tilaan, jossa ensin kaipaa siihen aikaisempaan tilaan ja joka sitten on tarjolla, niinkuin minulle hengellisessä kokouksessa, tai tyttärelleni auton takapenkillä istuen, itseksensä.
Reijo Mänttäri. Sinulle ovat tutut Jumalan sanan paikat ”kaikki ovat pois poikenneet ja tyynni kelvottomiksi käyneet, ei ole yhden yhtäkään, joka hyvää tekee” tai 51:7 Katso, minä olen synnissä syntynyt, ja äitini on minut synnissä siittänyt tai Job:14:4 Syntyisikö saastaisesta puhdasta, ei yhden yhtäkään.
Kysyin aiemmin sinulta, et vastannut.: Kaksivuotias voi purra vastasyntynyttä tai kolmivuotias yrittää puhkoa vastasyntyneen silmiä sukkapuikoilla? Tätä ei ole isä eikä äiti opettanut. Kysymys on sisarkateudesta, itsekkyydestä sekä vihasta toista kohtaan, joka vie huomion pois itsestäni. Tästä on kysymys perisynnissä. Edellä olevat Raamatun kohdat ovat samassa linjassa väittämäni kanssa.
Adam oli Raamatun mukaan Jumalan kuvan kaltainen. Jumalan kuva särkyi lankeemuksessa. I MS. 5:3 kertoo, että Adamin jälkeläinen Seet oli Adamin kuvan kaltainen, eli ei siis enää Jumalan kuvan kaltainen.
Lankeemuksen jälkeen ei ole syntynyt synnittömiä ihmisiä, vaikka helluntailaiset näin opettavat. Raamattu ei opeta ihmisen synnittömyyttä. Helluntailaisten lisäksi Suomen Rauhanyhdistys ry. opettaa lapsien olevan synnittömiä.
Kyselen, minkä ikäisenä Reijo Mänttäri sinun mielestäsi synti tulee lapseen ? Mistä se tulee?
Jeesuksen piti hedelmöittyä Pyhästä Hengestä, koska ihmissuvussa asuu perisynti. Äidin ja lapsen verenkierrot ovat erilliset. Lapsi saa happea ja ravintoa napanuoran kautta, ei verta. Syntien sovitukseksi tarvittiin puhdas, virheetön Karitsan sovintoveri, jota ei ihmiskunnasta löydy. Kenestäkään muusta äidistä syntyneestä ei ole syntien sovittajaksi kuin Jeesuksesta Kristuksesta; Ei kenestäkään ”lapsesta, jonka kaltainen Jumalan valtakunta on.”
Tätä en ole oppinut kirkkoisiltä, vaan anatomian ja fysiologian oppikirjasta sekä Pyhästä Raamatusta, Jumalan sanasta.
Adamin perintö on veren perintö. Kristukselta pitää saada iankaikkisen elämän perintö. Se on hankittu Golgatalla. Se voidaan vastaanottaa vain Pyhän Hengen voimasta ja voimassa. Sen Jumala haluaa lahjoittaa jo kasteessa.
Reijo Mänttäri. Nämä keskustelut ovat vähän sekavia ja polveilevat eri suuntiin. Pahoitteluni siitä. Pari kommenttia tuohon varhaisempaan kommenttiisi 21.7.klo 20:29. Ensiksi vain se huomio, että esittämistäsi näkemyksistä on kirjoitettu vino pino kirjallisuutta.
Syntymä vedestä ei tarkoita ihmiseksi syntymistä vaan viittaa juurikin kasteeseen. Lähden siitä, että ei ole olemassa mitään vesikastetta jota edeltää tai seuraa erillinen henkikaste. Koska kristillinen kaste toimitetaan aina vedellä Isän, Pojan ja Pyhän Hengen (huom!) nimeen, vesikaste on aina myös Henkikaste. Minä ymmärrän niin yksinkertaisesti, että kaste on pesu ja pesu on kaste. Vähän niin kuin otso, nalle ja mesikämmen ovat saman eläimen eli karhun nimityksiä.
Apostolien tekoja ja niissä kuvattuja tapahtumia ei edelleen voi eikä tule pitää jonkinlaisena käsikirjana ja mallina, jonka varaan oppi rakennetaan. Kasteoppi rakennetaan Paavalin ja muiden apostolien kirjeiden varaan. Kannattaa muistaa myös se, että lähetystilannetta seuraa seurakunnan rakennus ja kristillinen kasvatus eli erilaiset kysymykset.
Meidät kristityt on kutsuttu, kuten olen jo sanonut, elämään maailmassa mutta ei maailmasta. Tästähän tuossa ulos kutsumisessa on kysymys. Yhtäältä se toteutuu jokaisen kristityn elämässä ja erilaisissa valinnoissa, toisaalta kirkon ja/tai seurakunnan elämässä yleensä. Se, että tämä parannuksenteossa elämisen ihanne ei oikein toteudu on sitten toinen, kaikkia kirkkokuntia yhdistävä ongelma. Mutta joka ikistä kastetta toimittaessani minäkin totean käsikirjan sanat: ”… antakoon hän (Kristus) sinulle voimaa kuolla pois synnistä ja elää Kristukselle”. Tämä toteutuu sitä paitsi mitä erilaisimmilla tavoilla.
Lopuksi Kari Paukkuselle kiitokset hyvistä kommenteista. Kaste otetaan aina vastaan uskolla.
Marko S.,
Olemme keskustelemassa tässä ja nyt aiheesta, miten vesikaste olisi raja maailman ja Seurakunnan välillä.
Augustinus-Luther opetus seurakunnasta, ”corpus permixtum” perustuu Jeesuksen vertaukseen pellosta, jossa kasvaa vehnä ja valhevehnä. Tämän raamatullinen ”perusta” on Matt. 13:38
” Pelto on maailma; hyvä siemen ovat valtakunnan lapset, mutta lusteet ovat pahan lapset.”
Eli ei ole eroa maailman ja kirkon välillä. Sakramentalinen kaste ei erota vaan yhdistää kirkon ja maailman. Tähän pohjautuu myös ekumenisuus, jonka otsikkonimi on ”Oikumene”. mikä tarkoittaa maailmaa, ei maailmasta erotettua ekklesiaa.
Kirkko, sakramentillinen opetus on Sekalainen Seurakunta, jolla ei ole rajaa maailman välillä.
Kaste Kristukseen on uudestisyntyminen Jumalan Seurakuntaan. Siksi sen yhteydessä ei ole vettä. Ei ole vettä Joh.3:3-8 eikä ole fyysistä vettä Tit. 3:5, .. uudestisyntymisen peson (loutron) ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta.”
Kaikki näkyvä on olemassa veden kautta, ihmiseksi syntyminenkin, ”mikä on lihasta syntynyt on liha”. Ei vettä mailla eikähalmeilla. Voit vapaasti vedota sakramentalistiseen kirkon oppiin, josta yritin osoittaa sinulle vapautuksen, koska kaste ei estä uskoontuloa, koska se ei ole uskoontulo.
Tähän toivoisin vain Markon kommenttia.
Reijo Mänttäri. En tosiaankaan ymmärrä ajatuksenjuoksuasi, koska sotket asioita ja sanojen merkityksiä keskenään. Muutama pointti.
Ekumenia sanan kristillisessä merkityksessä perustuu siihen Herramme rukoukseen, ”että he yhtä olisivat.” Kaikki ekumenian alla (yhreiskristilisyydestä puhumattakaan) tapahtuva toiminta ei tosin ole erityisen hyvin Raamatun sanan kanssa yhteensopivaa.
Sakramentaalisuus tarkoittaa sitä, että Jumala, joka on luonut fyysisen maailman, käyttää myös meidät pelastaessaan materiaa. ”Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme. .” Ja käyttää myös veteen yhdistettyä sanaa. Synnyttäessään ja vahvistaessaan uskoa. Usko tulee kuulemisesta ja kuuleminen Kristuksen sanan kautta. Sille minä en voi mitään, jos kieltäydyt hyväksymästä sitä, että kaste on Jumalan sanaa, Henkeä ja vettä samalla tavoin kuin julistettu sana on fysikaalisessa todellisuudessa liikkuvaa ihmisen tuottamaa ääntä, jota Pyhä Henki käyttää. Asia tässä on tärkeä, ei kiistely sakramentaalinen -sanasta.
Minä lähden siitä, että ainakin kaikki lapsina kastetut ovat todellisesti uudestisyntyneet. Koska kysymyksessä ei ole ihmisen tahdonratkaisu vaan Jumalan ihmeellinen armotyö. Tästä syystä on olemassa suuri ero kastettujen ja kastamattomien välillä. Mutta vielä kerran: tällainen uudestisyntynyt, kastettu ja uskova voi langeta epäuskon tilaan ja tarvitsee parannusta. Uudestisyntymisessä meistä tulee Jumalan lapsia ja tästä seuraa myös seurakunnan jäsenyys.
Uskon ja epäuskon välinen raja on ihmissilmälle lähtökohtaisesti näkymätön. Tästä seuraa meidän kannaltamme, että joka ikinen meistä kristityistä joutuu joka päivä ottamaan etäisyyttä uskovalle sopimattomista asioista. Jonkun kääntyessä toisista uskonnoista tai vaikka väkijuomien liiallisesta käytöstä tähän voi liittyä myös ihan konkreettisia asioita kuten pullojen tyhjennystä viemäriin tai salatieteellisen kirjallisuuden polttamista. Raja maailman ja seurakunnan välillä kulkee siis sekä meidän itsemme sisällä että seurakunnan ja ympäristön välillä. Etkö itse huomaa, että lähetyskäsky koskee kaikkia kansoja? Jos joku kansa sattuu kokonaisuudessaan kääntymään kristityiksi ja on kastettu, silloinhan on todettava, että tuon kansan kohdalla raja ”maailman” ja ”seurakunnan” välillä on kasvanut umpeen. Sihenhän koko lähetystyö tähtää! Ja sitten tulee kuitenkin ilmi että vakaatkin kristityt lankeavat … Kirkon vanha vastaus tähän havaintoon on ollut katumuksen sakramentti tai rippi (tai katumuspenkki tai antautumis- ja pyhityskokoukset…). Käsittääkseni jokainen syntinsä tunnustava ja anteeksi uskova kristitty on matkalla ulos maailmasta.
Raja seurakunnan ja maailman välillä ei saa olla muuri tai kuilu. Sen tulee olla veteen piirretty viiva. Jumalan rakkauden on päästävä virtaamaan sen yli maailmaan ja syntisten on päästävä astumaan sen yli Jumalan kansan jäseniksi.
Martti,
Melkein kaikki pielessä, mutta tänään myöhemmin lisää.
Odottelen edelleen sitä ’lisää’, Reijo Mänttäri.
’Veteen piirretty viiva’ synnytti uuden mielikuvan Jumalan valtakunnan rajasta. Aallot etenevät veden pinnassa laajenevina renkaina. Näin kai valtakunnankin on tarkoitus laajeta ’kaikkeen maailmaan’. Muurit ja kuilut pysäyttävät, vedenpinta on liikkeessä.
Martti Pentti. Kiitos hyvästä täydennyksestä!
En ole pystynyt kirjoittamaan niinkuin olisin halunut ja niinkuin on toivottu. En osaa sanoa saanko Sjöblom/Pentti akselille vastinetta. Yritän mökkeillä ja välineet ovat puutteelliset.
iloitkaa vaikka kommenteistanne siihen asti kun saan vastattua.
Muutama asia nousi mieleen keskusteluja seuratessa ja laiturin nokassa lepäilemään.
1. Kirkko ei koskaan kasta lasta vain vedellä, vaan aina vedellä ja hengellä. Kuten Jeesus opetti: ”Jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan.” Uudelleensyntynmä on siis Kritityn alku. Eli syntymä on aina syntyvän alku ja siten ulkopuolisten aikaansaama. Kirkko synnyttää lapsia Jumalalle, uskonsa mukaan toimien. (Kreikan kielessä käsite vedestä ja Hengestä on yksi ja sama asia, eli se ei ole ehdollinen vedestä tai hengestä, joka Näin ollen kumoaa vesi kasteen ja henki kasteen toisistaan erotettuna. Kristillinen Kaste voi olla vain vedestä ja Hengestä)
2. Kirkko on aina toiminut Pyhän Hengen tulosta maailmaan Helluntaina, tähän päivään asti, kuten Jeesus on antanut neuvoksi. Kastamalla Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.
3. Jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan. Tuo on toteamus ja sellaisena se täytyy myös ymmärtää. On siis mahdollista, etteivät kaikki synny uudelleen ylhäältä.
”Ja niinkuin Mooses ylensi käärmeen erämaassa, niin pitää Ihmisen Poika ylennettämän, että jokaisella, joka häneen uskoo, olisi iankaikkinen elämä.”
Kaikki eivät pelastuneet kyyn puremalta, vaan kuolivat. Kristus on siitä outo Jumalan Pelastus, etteivät kaikki usko Häneen. Hänet nostettiin pääkallo paikalle koko maailman nähtäväksi, mutta se ei tarkoita, että kaikki Häneen katsoisivat.
”Katso, minä panen Siioniin loukkauskiven ja kompastuksen kallion, ja joka häneen uskoo, se ei häpeään joudu”.
Ihminen kompastuu usein siihen, että Jumala tekee mitä tahtoo, eikä kysy meidän tahtoamme.
Kiitos selvästä tekstistä. Kirkon oppi kasteesta ei ole ollut hukassa 1900-luvun alkuun asti, jolloin helluntai-liike alkoi.
Valitettava tosiasia on myös se, että usko ei ole joka miehen (eikä naisen). Kaikki eivät pelastu, vaikka Kristus on koko maailman Vapahtaja.