Kaste, raja maailman ja Seurakunnan välillä?
Parannuksen saarna - Evankeliumin saarna.
"Tehkää parannus" saarnasivat Johannes Kastaja, Jeesus ja Pietari.
Muunmuassa näissä henkilö-yhteyksissä on parannuksen saarnaamisesta kirjoitettu Raamatussa ja "takaa" parannus-saarnan ja sen merkityksen raamatullisuuden kaikissa yhteyksissä.
On kysymys uudestisyntymisestä, uskoontulosta, mikä on täysin Jumalan työ. Uskoontulo ei ole kaste, vaan kaste on näkyvä, ulkoinen merkki mitä sisäisesti on tapahtunut. Jeesuksen Veren Voima on Pyhän Hengen kautta puhdistanut parannukseen suostuvan.
Parannusta voi tehdä vain hylkämällä yhteys “alamaailmaan”, minkä edustajia ovat kaikki ajallinen hyvä ja paha, mitkä korvaavat tai parantelevat taivaalliset, näkymättömän, ikuisen todellisuuden.
Kasteesta ei voi luopua, tai siitä langeta. Ei, jos opinmuotomme on vain Raamatusta.
Uskosta voi luopua juuri silloin kun haluaa. Tämä on periaate, tämä on Jumalan ja ihmisen vapaa tahto. Jumalan antama täysi vapaus koskee kaikkea elollista. Kuitenkin Jumala on kattavasti ilmoittanut, kuinka edullista, hyödyllistä kaikilla alueilla, on Jeesuksen seuraaminen joka päivä. Eli Hän ei todellakaan hylkää meitä kiusauksista nauttimaan.
Ettemme lankeaisi, ajautuisi pois Armon alta, on painotus Hebrealaiskirjeessä, 3:
12 Katsokaa, (kr. blepo) veljet, ettei vain kenelläkään teistä ole paha, epäuskoinen sydän, niin että hän luopuu elävästä Jumalasta,
13 vaan kehoittakaa (kr. parakaleo) toisianne joka päivä, niin kauan kuin sanotaan: "tänä päivänä", ettei teistä kukaan synnin pettämänä paatuisi;
Nuo kaksi kreikan sanaa edustaa Jumalan ohjausta sielunhoitoon, itsestämme ja toinen toisistamme huolenpitoon. Tämä ei ole kehoitus kouluttaa, edes kurssittaa psykologian kautta ketään hoitamaan tai hoidattamaan hengellisesti. On tarkoitus herättää huolta ja hätää toisistamme sen Rakkauden voimalla, mikä meihin on uskon kautta vuodatettu, vt. “Katsokaan, minkäkaltaisen rakkauden Isä on meille antanut (meihin laittanut, vuodattanut) …”. (1.Joh.3:1)
Koko hengellisen sielunhoidon laajuus on tiivistettynä Jaak. 5:13-16, 19, jakeissa.
Rajat maailmaan, vaikka elämme maailmassa, on kehoitettu pitämään selvänä. Se on uskovan sisäinen tila, ei fyysinen-psyykkinen status.
72 kommenttia
Marko Sjöblom, Martti Pentti ja Kari Paukkunen,
Olen palannut vapaa-ajanviettopaikastani ja vastaisin teille. Mutta koska tämä blogini on mennyt kovin kauas, niin voisitteko vahvistaa, että seuraatte tätä vielä? Ellette seuraa, voin avata uuden blogin ja jatketaan siellä.
Kirjoittaja
Reijo Mänttäri
Jo lapsena, aito usko ja sen ilmiöt, saivat minut viihtymään helluntalaisten kokouksissa. Otollisesta tilasta, omakohtaisen uskonlahjan sain vastaanottaa jo 10-vuotiaana. 4 vuotta myöhemmin halusin, että minut kastetaan vedessä, koska Jeesuksellekin se oli vanhurskautuksen täydellistyminen. Nyt lähes "koko maailman" kiertäneinä paluumuuttajina vaimoni kanssa, voimme todeta, että helluntalaisuudessa halutaan noudattaa Alkuperäisiä Ohjeita, vaikka yhtä puutteellisina kuin Alkuseurakunnassa.
On myös niin, että emme ole oikein osanneet muutamaan vuosikymmeneen pitää esillä sitä, että kasteen YKSI merkitys on siirtyminen pimeydestä valkeuteen eli se, että kastettujen ja uskovien elämän(tavan) tulisi sen seuraksensa erota ei-kastettujen sekä epäuskoisten elämästä. Enkä nyt tarkoita iänikuisia väittelyjä korvakorujen ja minihameiden tai meikkauksen sopivuudesta uskovaisille vaan Uuden testamentin elämäntapaopetusta. En ole huomannut esimerkiksi kirkollista kampanjaa avioliiton puolesta avosuhteita vastaan, lepopäivän pyhittämisestä vastakohtana shoppailulle tai omakohtaiseen kristilliseen uskoon ankkuroitua kehotusta lähetystyön tukemiseen (vaikka Kirkon ulkomaanapu tekeekin hyvää työtä).
Ilmoita asiaton kommentti