Kaste kantaa –kasvatus kannattaa!
Synnyin perunannoston aikaan syksyllä 1964, ja muutamaa viikkoa myöhemmin Jaakko Kurkela niminen pappi kastoi minut vanhempieni viisilapsisen perheen nuorimman. Sain toisen nimeni Jaakon kastepappini mukaan.
Vaikka en osannut mitään vanhemmiltani erikseen pyytää, saatoin itkullani ja hymylläni kuitenkin kertoa heille, että tarvitsin turvallisuutta, rakkautta ja ravintoa. Olen paljosta vanhemmilleni kiitollisuudenvelassa. Erityisen kiitollinen olen elämäni ja iankaikkisuuteni kannalta suurimmasta lahjasta: kasteesta. Vanhempieni pyytämänä ja kirkon valtuuttamana pappi kävi Raamatun kehotuksen mukaisesti ( Matt. 28: 18-20 ) kodissamme kastamassa minut. Minut liitettiin Kristuksen ja hänen kirkkonsa yhteyteen. Olin kummin sylissä, mutta samalla pääsin erityisellä tavalla Taivaan Isän, maailmankaikkeuden turvallisimpaan syliin.
Vanhempani opettivat minulle Jumalan tuntemista, samoin he opettivat minulle äidinkieltään kysymättä minulta suostumusta. Pienellä pakolla minulle yritettiin myös opettaa hyviä tapoja, työntekoa ja jopa kirjaviisautta. Tässä vanhempani noudattivat Raamatun kehotusta, kuten kasteenikin osalta, sillä Raamattu korostaa vanhempien kasvatustehtävää. Äitiäni ja isääni en enää voi kiittää, sillä he ovat jo tallella siellä. Vaikka minut siis kasvatettiin kysymättä minulta suostumusta, olen aikuisena saanut valita, käynyt kaukanakin, mutta riemuiten voinut palata vanhempieni uskoon.
Kaste on Jumalan teko, joka ei häviä tai turmellu. Minun omat tekoni ovat heikkoja ja uskonikin on ajoittain melko vajavainen. Kasteen liittoon saan kuitenkin joka päivä palata. Jumala uudestisynnyttää kasteessa ja tähän Hengen "luomukseen" voi aina palata parannuksen kautta.
Pohjimmiltaan Jumalan voima, joka näkyi Jeesuksen ylösnousemuksessa, uudistaa meidät parannukseen ja pelastaa (1. Piet. 3:21).
Kirkon varhainen opettaja kirkkoisä Tertullianus muistuttaa, että Jeesus Kristus on iso kala ja kaikki me kristityt olemme pieniä kaloja, joiden täytyy joka päivä uida kastevedessä, että pysymme hengissä. Joka aamu on armo uusi. Saamme elää kasteen armollisessa vaikutuspiirissä koko elämämme.
Kaste on Raamatun mukaan tehtävä vain kerran, mutta rippi ja kirkkomme toinen sakramentti eli ehtoollinen ovat tarjolla ja käytettävissä jatkuvasti. Koko uskonelämämme on Pyhän Hengen hoidossa Sanan ja sakramenttien välityksellä.
Pentti Tepsa
84 kommenttia
Hyvä blogi! Kiitos!
Uskoin pitkään, että Reijon kanssasi voisin jopa ystävystyä. Harmi, etten näe enää siheen mahdollisuuksia. Tyydyn siihen, ettei se ole mahdollista. Toisaalta helpottaa, kun voi lakata yrittämästä. Sinulla Reijo on tietty asenne , joka jatkuvasti muokkaa käsityksiäsi ja tulkintojasi siitä mitä kirjoitan. Sen näen vastauksistasi.
Reijo Mänttäri. Meille muille uskoontulo ei siis ole ”se juttu”? Kyllä me luemme ihan samasta Raamatusta kuin Sinä, että ”ilman uskoa on mahdotonta olla otollinen Jumalalle”. Siksihän me saarnaamme, kastamme, opetamme, vietämme ehtoollista, kokoonnumme seuroihin ja messuun jne, että meissä Jumalan Pyhän Hengen työnä syntyisi ja pysyisi yllä pelastava usko Kristukseen. Ja niin me teimme jo 1900 vuotta ennen helluntailiikkeen syntyä. Jos olisin ilkeällä päällä, viittaisin Lutherin teokseen Kirkolliskokouksista ja kirkosta. Siinä L luettelee kirkon seitsemän tuntomerkkiä, joista yksi on pyhä risti: uskon tunnustamisen tähden tuleva pilkka, vaino ja iva. Hyökkäät nimittäin meidän käsitystemme kimppuun sellaisella innolla, että me nöyrät luterilaisetkin tunnemme olevamme altavastaaja uskomme ja käsitystemme vuoksi.
Yrittäisit nyt edes yrittää ymmärtää.
Nämä kastetta koskevien näkemysten vaihdot ovat jollakin tasolla äärimmäisen turhauttavia, koska peruslinjoistakin vallitsee täydellinen erimielisyys. Ja kun joku sitten yrittää Matias Roton tavoin palauttaa keskustelun järkeville urille, pari jo nyt suhteellisen tunnettua henkilöä toistaa toistamasta päästyään omia käsityksiään Sinä Ainoana Oikeana Raamatullisena Näkemyksenä Kasteesta. Ja aina saa huomata vastaavansa väärin vain siitä syystä, että sattuu edustamaan luterilaista (ja vanhakirkollista) kastekäsitystä. Ja on teologi. Ja on eri mieltä näiden Totuuden Torvien kanssa. Totta kai me tiedämme, että reformoidut, vapaakirkolliset, baptistit, helluntailaiset jne ymmärtävät tietyt Raamatun tekstit eri tavoin. Mutta uskooko joku ihan tosissaan, että meidän päämissiomme on vain puolustaa kirkkoa ja vääntää Raamattu mieleiseksemme?
Reijo, kyllä minä tuon blogisi joskus luin. Se edustaa hyvin omaperäistä Uuden testamentin ja kirkkohistorian tulkintaa. Pitäydyn omasta puolestani akateemisen (kirkko)historian näkemykseen. Se ei ole kielestä kiinni. Ymmärrän hyvin, että pidät omia tulkintojasi Raamatun mukaisena, mutta olen eri mieltä. Mielestäni perustellusti. Mutta olen huomannut, että et erityisemmin arvosta teologiaa ja teologista tutkimusta, sielunhoidon koulutusta jne. Eivät ne ole mitään välttämättömyyksiä pelastumiseen, mutta hyvin hyödyllisiä.
Raamattu yksin on minulle kristillisen uskon ylin ohje ja normi. Totta kai me ”testaamme” eri käsityksiä Raamatun sanaa ja sanomaa vasten ja voimme myös erehtyä. Mutta ei meidän tarvitse hylätä sellaisia jo aikaisemmin Raamatusta johdettuja oppeja tai käsityksiä, jotka ymmärrämme oikeiksi. Kuten tuo vanhan kirkon yksimielisesti hyväksymä uskontunnustuksen lausuma: ”…me tunnustamme yhden kasteen syntien anteeksiantamiseksi”. Se, joka erottaa syntien anteeksiantamuksen kasteesta, julistaa sen olevan pelkkä uskon tunnustustoimi sekä erottaa vesi- ja henkikasteen toisistaan kiistäen lapsikasteen, ottaa kantaakseen aikamoisen vastuun.
Kysymys kasteesta ja sen merkityksestä pelastukselle jakaa kristikuntaa ja lapsikasteen apostolisesta alkuperästä on keskusteltu kauan. Tutkimustakin on kasapäin ja itse tunnen siitä pienen murto-osan. Mutta jos toinen osapuoli syyttää toista ”tulkinnoista”, ”kirkon kannan toistamisesta” ja katsoo itse edustavansa vain ”raamattua sellaisenaan” eikä edes myönnä itse tulkitsevansa Raamattua, mielekkäälle keskustelulle ei oikein ole edellytyksiä. Matias Roto on täällä selittänyt monia kasteteologiaaan liittyviä keskeisiä asioita paremmin ja asiantuntevammin kuin minä.
Minun kanssani sopii olla eri mieltä. Mutta kyllä minäkin yritän Herraamme palvella ja kaita Hänen laumaansa, vaikka välillä aikamoinen pässinpää olen itsekin.
Matias Roto toteat minulle: ””Ari Miksi yrität mustamaalata Lutheria vainojen lietsojaksi.””
Tietoni pohjautuu Luterilaisen maailman liiton anteeksipyyntöön:
https://freepathways.wordpress.com/2010/09/13/anteeksipyynto-2010/
Tuo on muuten ainoa mikä taitaa helposti löytyä netistä, aikoinaan oli myös ev.lut kirkon oma uutinen asiasta mutta jostain syystä ovat sen piilottaneet?
Olettamuksesi esim minun uskoontulostani ja kasteen ottamisesta ja sen liittäminen jonkun ns ”uudestikastajien” oppeihin on täysin omaa vääristynyttä ajatteluasi, siis kun otin kasteen se tapahtui täysin Raamatun sanan kautta jonka Pyhä Henki minulle kirkasti, siihen ei liittynyt yhtään muuta kirjallisuutta tai ihmis opetusta.
Marko Sjöblomille vielä senverran että oletko lukenut Matias Roton selittelyjä Ap.t,2.38-39?
Selittelyissään hän vääristää selkeää suomen kieltä todella rankasti, siis ei yksikään lapsi joka on oppinut lukemaan voisi yhtyä hänen vääristyneeseen selittelyyn.
Matias Roto sanoppa nyt mikä on Jumalan voima uskovissa?
Siis selkeä asia jota ei ole uskottomilla.
Matias Roto otappa nyt samoin niin kirjaimellisesti tuo ”opettaa pitämään KAIKKI mitä Jeesus on käskenyt pitää, äläkä luista tässä vaan kerro mikä estää jos ei pysty pitämään?
Onko se Jumalan antama voima niin heikko ettei pysty vai miksi?
Kirjoittaja
Pentti Tepsa
Olen taustaltani lappilainen teologi, pappi ja uskonnon opettaja, Vanhan testamentin eksegeetti ja Kemijärven seurakunnan kirkkoherra.
Ari. Kerta kiellon päälle 🙂
Kannattaa pohtia, mitä Jeesus tarkoittaa ”luopumisella” isästä, äidistä ja sisaruksista. Ovatko vain ne oikeita kristittyjä, jotka lähisukulaiset ovat karkottaneet kotoa, koska ovat tulleet uskoon/lähteneet seuraamaan Jeesusta? Tai ovatko vanhemmistaan läheiseisriippuvaiset aikuiset kelvottomia tulemaan uskoon ja kastetuiksi? Ymmärrämme kai, että Jeesus korostaa tuossa kohdassa tärkeysjärjestystä: usko Häneen on elämän tärkein asia. Niin tärkeä asia, että edes vanhempien vastarinta tai hylkäämäksi tuleminen perhekeskeisessä kulttuurissa ei saa estää. Siunausta ja hyvää jatkoa Sinulle.
Ilmoita asiaton kommentti