Herramme Jeesus Kristus sanoo: ”Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää (Matt. 28:19-20); joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen” (Mark. 16:16)
Pyhä tohtori Martti Luther kirjoittaa katekismuksessa kasteessa: ”Kasteen voima, vaikutus, hyöty, hedelmä ja päämäärä on siinä, että se pelastaa. Kaste ei ole mitään muuta kuin vapautumista synnin, kuoleman ja Perkeleen vallasta, pääsy Kristuksen valtakuntaan ja iankaikkinen elämä hänen kanssaan. Yksin usko tekee ihmisen kelvolliseksi ottamaan vastaan tämän pelastavan, jumalallisen veden niin, että siitä on hyötyä.”
http://www.evl.fi/tunnustuskirjat/ik/4osa.html
Miksi kaste on (tai ei ole) välttämätön pelastukseen?
Mitä pyhässä kasteessa lahjoitetaan?
Kuka on ainoa oikea suorittamaan pyhän kasteen?
Miten kaste ja usko liittyvät yhteen?
Mitä tarkoittaa Kristuksen päälle pukeminen?
Miten luopumus ja eksyminen vaikuttaa kasteen armoon?
Jumalaluusopin kunnioitettu tohtori Martti Luther sanoi: ”Olen kastettu, olen pelastuva”; miksi tämä on totta, myös meidän kohdalla?
Kaikki julkaistut blogini:
Eipä ennen ole väitettykäään, että teologiani olisi katolilaista tai ortodoksista!
Suomalainen sana ”parannus” on huono kuvaamaan sitä, mistä parannuksessa on kysymys. Kreikan kielisessä alkutekstissä käytetään sanaa ”metanoein.” Tällä sanalla on yksi merkitys, ja se on ”muuttaa mieltään.” Parannuksen tekeminen on siis mielensä muuttamista. Todellinen parannus on vakaata sisäistä muutosta. UT:ssa sillä ei tarkoiteta tunnetta, itsensä parantelemista tai tunnonvaivoja. Kysymyksessä on päätös, jonka viime kädessä Jumala vaikuttaa, mutta joka ihmisen itsensä on tehtävä. Ei Jumala sitä hänen puolestaa tee.
Muuten olen sitä mieltä kaikella kunnioituksella: tästäkin asiasta luterilaiset veljeni ja siskoni ovat tehneet aivan älyttömän vaikeata, oikein hiustenhalkomisen temppuradan. Tuntuu, että usein juuri luterilaisuudessa koko käsite ”parannus” mitätöidään sillä, että katsotaan, että kysymyksessä on Jumalan työ, joka ei meitä kosketa. Eihän se niin ole. Raamatussa on useita käskyjä, joissa hyvin selkeästi sanotaan: ”Tehkää parannus”, ”kääntykää” jne. Silloin on vain parempi tehdä parannus ja kääntyä, ja jättää saivartelut vähemmälle.
Miten siinä on temppurata? Ihmettelen tuota Jaria.
Miten sinun vaikea uskoa, että ”ei kukaan tule minun luokseni, ellei Isäni…. vedä häntä”.
Tuhlaajapoika halusi syödä sikojen ruokaa, mutta sitä ei annettu. Eikö se ollut Jumalan armoa, ettei annettu?
Rupesi kaipaamaan leipää, ja sitten malttoi mielensä ja lähti….
Eikö Jumala ihmisessä vaikuta vanhurskauden nälän ja janon..?
Et kai sinäkään ajattele, että ihminen itse sen saa aikaan?
Hyvä kommentti Jari. Hebreasta tuo sana alkujaan on ja kääntymys on siinä ytimessä. Olen ymmärtänyt sen merkitsevän Hebreasta käännettynä:
”Jumalasta poispäin kulkevan suunnan havaitsemista” eli ”mielenmuutos” on hyvä tulkinta.
Synergiasta olen vähän eri mieltä ja saivarteluksihan tämä menee, mutta ajattelen, että Pyhä Henki on toimijana tuossa kääntymyksessä.
Ihmisen päätöksenä kääntyminen on vähän kuin sanoisi: ”Jos käännyt niin pelastut, mutta jos et käänny, niin et pelastu.” Uskon osuus on tässäkin taas se merkittävä asia.
Ihminen raamatun mukaan ja ymmärtääkseni vastustaa synnin tähden tuota Valoon tulemista ja elää loukossaan kuin mato ja piileksii kaikin keinoin, ettei paljastuisi, kun sitten lopulta joutuu valoon, niin tuosta tapahtumasta puhutaan kuin uudelleen syntymästä. Nikodeemuskin ihmetteli, mistä on oikein kysymys, vaikka oli itse juutalaisten opettaja.
Ymmärrän, raamatun valossa, että kun ihminen syntyy, niin tuossa asiassa ei ole ihmisellä mitään osaa. Siemen on kylvetty ja kun syntymän hetki tulee, niin ihminen tulee valoon, kuin lapsi kohdusta.
Kaikki muut tekevät jotain paitsi tuo ihminen, joka syntyy, joka ei siis vaikuta asiaan mitenkään.
Elämä on Lahja, niin käsitän myös tuon kääntymyksen tapahtuvaksi. Raamattu kuvaa tätä tapahtumaa lukemattomin sanakääntein ja mutta sitä ei vain nähdä, ennen kuin tuo syntymä on tapahtunut. Siihen asti Jumalaa pelkäävä ihminen yrittää itse syntyä ja sitä sanotaan omaksi vanhurskaudeksi. Syntinsä tuntevat taas piileskelevät jumalattomien joukossa, koska heidän joukossaan, Jumalan Sana ei kuulu korviinsa.
Lahjavanhurskaus on se mistä Luther puhui ja puhui juuri kuten Paavali, ja kuten koko raamattu suorastaan huutaa, mutta Jeesus sanoo kaiken suoraan, ilman peitettä. Tosiasia on, että peite on meissä, kunnes se otetaan pois ja sitä ei ihminen voi mitenkään edes auttaa. Syntymän aika tulee, kunhan vain ymmärrämme mitä Jumalan pitkämielisyys tarkoittaa.
Armo on tosiaan kokonaan toinen Tie.
>>>>Luther jätti kuitenkin uskonpuhdistuksen pahasti kesken. Seuraava looginen askel häneltä olisi ollut se, että hän olisi palauttanut uskovien seurakunnan >>>> Jari Raappana
Minun täytyy ihmetellä, kuinka Jari ajattelee, että ihminen palauttaa uskovien seurakunnan?
Eikö se ylimalkaan ole Pyhän Hengen työ, eikä ihmisen.
Sitten vielä, missä sellainen on ollut noin vuoden 55 jälkeen?
Eikö se riitä, että vilja ja rikkavilja kasvavat rinnakkain elonaikaan asti.
Tämä Jarin ohjelma on kaiken kaikkiaan hyvin ihmislähtöinen ja vapaille tyypillinen.
Niin kuin oli alussa, on myös lopussa. Ensimmäiset lapsikasteet, poikkeukset pääsääntöön eli uskovien kasteeseen, tapahtuivat toisella kristillisellä vuosisadalla. Uskovien seurakunnat olivat pitkään olemassa. Ei Jari ajattelekaan, että ihminen palauttaa uskovien seurakunnan. Se palauttaminen on jo nimittäin pitkälle tehty: maailman suuret kirkkokunnat, katolilaisuutta lukuun ottamatta, ovat uskovien yhteisöjä, ja kasvavat valtavaa vauhtia. Sen sijaan traditionaaliset kirkkokunnat ovat kaikkialla helisemässä. Poikkeuksia toki onneksi on.
Kun ihminen kuuntelee sanaa, ja kun hän yhtäkkiä huomaa olevansa syntinen, onko hän nyt sitten Jarin mielestä siinä tehnyt itsensä syntiseksi?
Kun hän ahdistuneena kuuntelee saarnaa ja uskoo kauniit lupaukset taivaasta ja Jeesuksesta,
tekikö hän siinä penkissä itsensä joksikin?
Minä en näe tässä mitään omaa tekemistä, vaan ajautumista virran viemänä, ja sitten puu kolahtaa rantapenkkaan. Siinäkö se puu sitten teki itsellensä jarrut ja päätti pysähtyä?
Jorma. Tuo tekeminen on ihan omaa keksintöäsi. En siksi pysty vastaamaan kysymyksiisi.
Mutta, Jari!
Eihän se tekeminen minun keksintöä ole!
Otan kasteen
Teen parannuksen
Olen avuksi huutanut Herran nimeä
Olen tunnustanut uskoni
(olen kuuliainen)
näistä ainakin Risto puhui hyvin painokkaasti
Parannuksen tekeminen, kasteen ottaminen, Herran avuksi huutaminen, uskon tunnustaminen ovat kaikki asioita, jotka tulevat UT:n sivuilta vastaan ja joita kristityt ovat tehneet 2000 vuoden ajan apostoleista alkaen. On suuri ilo ja etuoikeus vaeltaa niissä. Jos luterilaiset on niistä vapautettu, niin en käy väittämään vastaan. Minä aion kuitenkin pysyä mieluummin UT:n uskossa kuin Lutheruksen uskossa.
Sitä paitsi: se, että vanhemmat vievät lapsen kasteelle eikä ihminen kävele kastealtaalle itse ei tee lapsikasteesta yhtään vähempää ihmistekoista kuin uskovien kasteesta. Ette ole yhtään pidemmällä armon tai minkään muunkaan ymmärtämisessä kuin muutkaan kristityt, vaikka itse niin mielellänne itsestänne niin ajattelettekin.
Aikaisemmin kommenttiketjussa esittelit aivan oikein Apostolien tekoihin perustuen armojärjestystä. Tummensit sieltä avainsanoja kuten USKON. Miksi et tummentanut sanaa KASTE, joka tuli parannuksen ja uskon jälkeen? Siksikö, että se tuli luterilaiseen teologiaan nähden väärässä kohdassa?
Se täytyy tuohon edelliseen kommenttiini lisätä, että toki traditionaalisten kirkkokuntienkin sisällä on elinvoimaisia ryhmiä. Mainitsin edellä jo Mekane Yesus-kirkon. Muitakin on. Suomessa myös luterilaisen kirkon pinnan väreilee. Tunnen useitakin luterilaisia karismaattisia henkilöitä, jotka ovat valmiina panemaan kaikkensa peliin, kun heidän aikansa koittaa. Minulla on sellainen jytinä, ollut jo pitkään, ettei luterilaisenkaan kirkon tila ole niin surkea, kuin ensi katsomalta voisi luulla. Pian asioihin voi olla tulossa muutos.
Nyt on viimeinen aika ja kello on jo pitkälle käynyt. Internet on levittänyt ympärilleen informaatioita kuin viimeistä päivää, niin hyvää, kuin pahaakin, mutta kaikkinensa Suomenkin hengellinen kenttä on kovien muutosten kourissa ja synnytys kivut ovat alkaneet. Pysykää Lujina Kristuksessa, kaikki jotka Herran nimeä julistavat.
Viikunapuu on muuten Israelin vertauskuva, joko kukkii kohta?
Jari kiltti, ei viitsitä mennä noihin lukumääriin.
Antikristillisyys alkaa Jumalan huoneesta, ja Herramme saapuessa tuskin löytyy uskoa maan päältä.
Olen aina ollut kiinnostunut opillisista asioista, mutta elämän kokemukset avaavat meille opin sisältöä.
Sanaan usko pohjautuu, ja sana sen todistaa, mutta itsevanhurskaus on kerta kaikkiaan koettava,
ja uskon sen opettavan paljon, mikä merkitys Kristuksella todellisuudessa on.
Me alamme jo toistaa itseämme.
Arvostan Lutherin erittäin korkealle, mutta en tee hänestä Jumalaa.
Luther taisteli tekojen hurskautta ja hurmahenkisyyttä vastaan.
Hänen aikansa oli toinen.
Siihen aikaan ihmiset kunnioittivat Jumalaa, ja heillä oli luonnollinen käsitys siitä, että Jumala on suurempi.
Se oli koko ajan ihmisten mielessä, että elämä on lyhyt ja iankaikkisuus pitkä.
Siksi Luther ei joutunut niin paljon paneutumaan siihen, miten kastetut luopuneet saadaan takaisin
eli tuntemaan kadotettu tilansa.
Monet Luther-fanit unohtavat tämän: Lutherin opetukset sopivat joka aikaan, mutta hän ei
taistellut sellaisia ongelmia vastaan, mitä meidän aikamme julistajat joutuvat taistelemaan.
Siksi on ymmärrettävä, että tällä ajalla lain saarnalla ja parannussaarnalla on hiukan eri asema
kuin Lutherin aikana.
Toistan 1500-luvulla luonnollinen Jumalan kunnioitus ja käskyjen merkityksen tunnustaminen oli
eri tasolla kuin nyt. Nythän opettajiemme kouluttajat voivat sanoa, että Raamattu ei ole Jumalan sanaa.
Toivon tulleeni ymmärretyksi, ettei minua nyt moitita Lutherin halveksimisesta. Sitähän en ole.
Edelleenkin kysyn onko usko (Jumalan synnyttämä) vain sitä että uskotaan seuraavaSta pelastus ja jätetään muut kohdat pois tai selitetään ne jollain lailla????
””Kasteen voima, vaikutus, hyöty, hedelmä ja päämäärä on siinä, että se pelastaa. Kaste ei ole mitään muuta kuin vapautumista synnin, kuoleman ja Perkeleen vallasta, pääsy Kristuksen valtakuntaan ja iankaikkinen elämä hänen kanssaan. Yksin usko tekee ihmisen kelvolliseksi ottamaan vastaan tämän pelastavan, jumalallisen veden niin, että siitä on hyötyä.””
SIIS MIKSI USKOVA TEKEE SYNTIÄ KUN KERRAN KASTE EROTTAA SYNNIN JA PERKELEEN VALLASTA?
Me olemme samanaikaisesti vanhurskautettuja pyhiä ja syntisiä, koska elämme vielä tässä ruumiissamme. Meidän asemamme on vanhurskautettu Jeesuksessa eli olemme turvassa, mutta niin kauan kuin elämme täällä maapallolla me teemme syntiä, mutta saamme tehdä päivittäin myös parannusta, anoa anteeksiantoa ja uskoa sytimme pois pestyiksi Jeesuksen veren turvin.
Henki himoitsee lihaa (luonnolista ihmistä) vastaan ja liha Henkeä vastaan.
”Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme kautta! Niin minä siis tämmöisenä palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia.”
Jeesus on voittanut ristillä ja auttaa meitä Pyhän Henkensä kautta vaeltamaan päivittäin Hengessä.
Salme Kaikusalo,siis kenen tekoja ovat ”uskiovien” (kastettujen) tekemät raiskaukset, aviorikokset, pedofilia…?
Siis kun kaste lupaa vapautumisen synnin ja perkeleen vallasta??
Ei siis olla enää synnin orjia eli onko uskova vapaa tekemään mitä TAHTOO? Vai mikä sitoo eli onko sittenkin kasteen lupaukset tyhjiä vai onko Jumala voimaton vai kuinka???
Ari, ihmisen täytyy syntyä uudestisyntyä.
Minä en nyt pääse jyvälle Arin logiikasta. Ei kukaan ihminen tule maan päällä eläessään synnittömäksi. Juuri siksi hän tarvitsee jatkuvasti pitää lyhyet tilivälit Jumalan kanssa ja katua ja pyytää anteeksi tekemiään syntejä, ettei ohjaudu ojaan. Jeesuksen veri puhdistaa kaikesta synnistä, siinä on turvamme.
Anteeksi, mutta emme voi sanoa, että kaikki ovat vanhurskaita pyhiä ja syntisiä, mitä asiaa Kaikusalo aivan aiheellisesti tuossa tähdentää. Määritelmä koskee vain niitä, jotka seuraavat Jeesusta (Rm 8:1)
Ari, lainaan aikaisemmasta kommentistani seuraavaa:
”Jos katsomme kautta raamatun, kuinka isät vaelsivat ja ymmärrämme esim. Ympärileikkauksen merkityksen, niin eivät kaikki, jotka lihan mukaan ympärileikattiin vaeltaneet uskon mukaan, vaikka ovat Israeliin perillisiä, joille lupaus oli annettu.
Näin on myös kasteen laita, eivät kaikki kastetutkaan ole saava sitä, mikä on luvattu, sillä Uskon mukaan vaeltaminen on se joka ratkaisee, on aivan sama, onko ihminen kastettu vauvana tai aikuisena, sillä vasta uskossa ihminen voi omistaa ne Lupaukset jotka kasteeseen ovat kätkettynä.
Tämän ymmärtäminen ei ole vaikeaa, jos omistamme uskon, joka vanhurskauttaa syntisen Armosta. Lihassa tehty pesu ei hyödytä ketään, jollei sydäntä ole pesty. Tämän Pesun toimittaa Jumala, siinä ei ole yhtään erotusta.
Kautta aikain on ihmiset ovat tehneet vääryyttä, olivat uskossa tai eivät ole.
Kun Kristitty tekee vääryyttä, on kysyttävä mistä on kysymys? Kristitty on vapaa, mutta, kuten sanottua, ei suinkaan lihan mukaan vaeltamaan vaan hengen mukaan. Ei Kristitty tahdo tehdä vääryyttä, mutta koska on liha, niin myös liha vaikuttaa tekemisiimme. Jos joku sanoo olevansa Kristitty ja tekee lähimmäiselle jatkuvasti väärin katumatta tekojaan, niin epäilen että kaikki ei ole kuten kuuluu olla. Se että kristitty on VAPAA laista, on käsite, että emme enää itse pyri teoillamme kelpaamaan Jumalalle, vaan Jumalan Armo kasvattaa ihmistä Armossa ja Laupeudessa, jos näin ei ole, ihminen ei ole Kristitty.
Kristityssä ilmenee Hengen hedelmät ja nuo mitkä mainitsit eivät kyllä vaikuta olevan niitä. On monia ihmisraunioita, jotka kulkevat omien himojensa perässä jatkuvasti kompuroiden, ovat nimi kristittyjä jne. mutta näiden osalta, en sanoisi tuomiota, jos kulkevat kohti Kristuksen ristiä.
Kristityissä asuva Pyhä Henki, ei ohjaa ihmistä vääryyteen vaan siitä pois, tämä on Hengen Pyhitystä niissä, jotka Kristusta julistavat.
Synti Pyhää Henkeä vastaan on, ettei tunnusteta Jumalan Lähettäneen Jeesusta Kristusta maailmaan syntisiä pelastamaan, vaan näin tehden, sanotaan Jumalan Henkeä valehtelijaksi.
Ismo Malinen, vertaat siis ympärileikkausta kasteeseen, onkohan nyt sitten aivan oikein??
Siis kun Jumala teki liiton Aabrahamin kanssa niin se n merkki oli juuri ympärileikkaus, mutta eivät ympärileikatut saaneet Pyhää Henkeä, siis käytännössä luonnollinen ihminen yritti täyttää lakia.
Mietippä esim Salomonia kuinka hänen kävi???
Jeesus Sanoo :
Matt. 11:11
Totisesti minä sanon teille: ei ole vaimoista syntyneitten joukosta noussut suurempaa kuin Johannes Kastaja; mutta vähäisin taivasten valtakunnassa on suurempi kuin hän.
Siis kyllä jokin erottaa uudestisyntyneen ja se on Jumalan henki uskovassa, Pyhä Henki.
Jeesus ei missään Sano että uskova (Hänen seuraajansa) voisi tehdä syntiä eli toisin sanoen Raamatussa sanotaan että Jumala laittaa lakinsa uskovien sydämiin eli tulee sydämen halu tehdä Jumalan tahto Pyhän Hengen voimassa ja Pyhän Hengen kirkastaessa Jeesusta ja Hänen Sanaansa.
Olen seurannut Arin pyörimistä yhden ja saman asian ympärillä pari vuotta.
Vastaukset ovat hyviä, mutta ne eivät jostain syystä mene perille.
Me voimme vain rukoilla Arille siunausta!
Ari Pasanen. En ymmärrä kirjoituksesi viimeistä kappaletta. Ehkä vain epäselvästi muotoiltu. Sanoihan uskova Paavalikin, että se hyvä, mitä hän haluaisi tehdä, sitä hän ei tee mutta se paha, mitä hän ei halua tehdä, sitä hän tekee. Siis jotenkin noin. Sinun juttusi mukaan uskova ei siis tee syntiä? Mistä sellaisen uskovan löytäisi?