Kaste ja parannus
Kamerunissa liikuimme maan eteläisissä maakunnissa. Tein papin töitä. Kasteita oli valtava määrä. Tuohon aikaan syntyvyys oli maailman korkeimpia. Noin 60 % maan väestöstä oli alaikäisiä.
Evankelioinnin takia liikuin paljon. Alue oli laaja ja työtä oli paljon. Opetus oli osa työtäni. Matkoilla hoidimme kasteita, konfirmaatioita, ehtoollisen viettoja, sairaiden puolesta rukoilemisia, kirkkoneuvostojen virkaan asettamisia, yhteyden pitoa paikallisiin viranomaisiin jne, miten kulloinkin tarvittiin.
Ihmisiä liittyi seurakuntiimme. Uusia seurakuntia syntyi monin paikoin. Kolmenkymmenen vuoden sisällä eteläisessä Kamerunissa kirkkomme kasvoi ensin yhdestä seurakunnasta rovastikunnaksi. Sitten rovastikunnasta tuli hiippakunta. Tuossa vaiheessa saavuin maahan. Aluksi kävimme ympäri hiippakuntaa. Tutustuimme kaikkiin seurakuntiin. Seurasi uusi kausi. Työmme painopisteeksi tuli uusien seurakuntien tukeminen. Seuraavana oli työntekijöitten kouluttaminen. Sekä seurakuntasaarnaajia että pappeja koulutettiin. Myös jatkokoulutusta annoimme. Opiskelun tukeminen tuli painopisteeksi.
Työn edistyminen toi tyydytystä ja riemua. Noita muistellessani voin elää todeksi 3. sunnuntain pääsiäisestä nimen latinaksi Jubilate, suomeksi riemuitkaatte.
Sunnuntain psalmin sanoin tuota ahertamisen ja työntäyteisen ajan oloja voi kuvata näin:
Jotka kyynelin kylvävät,
ne riemuiten korjaavat.
Jotka itkien menevät kylvämään vakkaansa kantaen,
ne riemuiten palaavat kotiin lyhteet sylissään.
Muista uskonnoista kristinuskoon siirtyminen kulminoituu kasteeseen. Kaste on kristinuskon yhteyteen otto. Sunnuntain epistolassa 1. Piet. 1:3–9 puhutaan kasteen antamasta uudesta elämästä Kristuksen ylösnousemuksen yhteydessä. Kaiken perustana on Vapahtajamme voitto kuolemasta. Ylösnousemus, pääsiäisen riemusanoma, on täydellinen voitto kuoleman vallasta. Se tuo esiin elämän ja toivon. Toivo on meille ojennettu kasteessa. Siinä meidät on liitetty Vapahtajamme ylösnousemuksen todellisuuteen.
Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä! Suuressa laupeudessaan hän on synnyttänyt meidät uuteen elämään ja antanut meille elävän toivon herättämällä Jeesuksen Kristuksen kuolleista. Häneltä me saamme perinnön, joka ei turmellu, ei tahraannu eikä kuihdu. Se on varattuna teille taivaissa, ja voimallaan Jumala varjelee teidät uskossa, niin että te saavutatte pelastuksen, joka on valmiina saatettavaksi ilmi lopunaikana.
Kasteen antama osallisuus ylösnousemuksesta ei ole vain yhden hetken tai toimituksen ajan kestävä juttu, vaan se vaikuttaa koko elämään. Koko elämämme on ylösnousemuksen voimasta elämistä. Jeesuksen ylösnousemus nostaa katseemme eteenpäin. Ylösnousemus kohtaa myös meidät. Meidätkin herätetään kuolleista ja saamme siirtyä iankaikkiseen elämään, kun Jeesuksen antama uusi elämä tulee esiin kaikessa voimassaan.
Vielä emme ole päässeet perille. Vielä elämämme tässä maailmassa. Vielä eidän on jatkettava matkaamme tässä maailmassa, aina siihen aikaan, jolloin Jumala kutsuu meidät ajasta ikuisuuteen. Tämän maailman murheiden ja vaivojen keskeltä uuteen todellisuuteen, uuteen elämään, taivaan ikiriemuun.
Rlämän aikana meidän on kerta toisensa jälkeen tarkistettava elämämme kulkua. On tehtävä parannusta siellä, missä tarvitaan. On myönnettävä tapahtuneet erheet ja kompuroinnit. On työstettävä kaikki vaikeudet ja kamppailtava eteenpäin.
Pyhän kansan kohdalla tämä tuli vastaan hyvinkin rajuna, kun Jerusalem vallattiin ja temppeli hävitettiin vuonna 587 eKr. Tuon ajan tuskaa ja ahdistusta kuvataan myös apokryfitekstissämme. Avoimesti ja rehellisesti tunnustetaan tapahtunut moka:
Me olemme tehneet syntiä Herraa vastaan ja jättäneet hänen käskynsä noudattamatta.
Siinä tunnustetaan, mistä moinen virhe on peräisin. Se ei tullut yllätyksenä. Taustalla oli luopumus Jumalan sanasta. Kansa ei ollut kuunnellut Jumalan ääntä. Punaisen meren ihmekään ei ollut riitävä. Vaikka kansa oli kokenut ainutlaatuisen suuren Jumalan armoteon. Kansa oli pelastunut ihmeen kautta. Silti Jumala oli unohtunut mielestä.
Emme ole kuunnelleet Herran, meidän Jumalamme, ääntä emmekä ole vaeltaneet niiden säännösten mukaan, jotka hän antoi meidän seurattavaksemme.
Siitä päivästä lähtien, kun Herra toi isämme Egyptistä, olemme tähän päivään asti olleet tottelemattomia Herraa, meidän Jumalaamme, kohtaan emmekä ole välittäneet kuunnella häntä.
Kun tunnustamme syyllisyytemme Jumalan edessä, niin saamme myös vastaanottaa hänen armonsa. Ripissä on kaksi osaa: synnintunnustus ja synninpäästö. Rippi voi olla yksityinen tai yhteinen.
Yksityisessä tunnustamme syyllisyytemme ja saamme vastaanottaa synninpäästön rippi-isän edessä. Papeilla on tällaista toimitusta varten vaitiolovelvollisuus.
Yhteistä synnintunnustusta ja synninpäästöä käytämme jumalanpalveluksessa. Siinä luemme yhteen ääneen käsikirjan mukaisen synnintunnustuksen. Sanat löytyvät myös virsikirjoistamme. Sen jälkeen pappi julistaa synninpäästön sanan. Koko seurakunta yhtenä Jumalan kansana saa vastaanottaa todellisen synninpäästön. Kyseessä ei ole vain hyvän olon toivotus, vaan Jumalan nimissä annettu todellinen synninpäästö.
Yksi vaihtoehto käsikirjan synninpäästöistä on sunnuntain Vanhan testamentin tekstistä Jes. 54:7–10, sen lopusta.
Vaikka vuoret järkkyisivät
ja kukkulat horjuisivat,
minun rakkauteni sinuun ei järky
eikä minun rauhanliittoni horju,
sanoo Herra, sinun armahtajasi.
Jumala todellakin on meidän armahtajamme. Jeesuksen täytetyn sovintotyön ansiosta meidänkin syntimme on anteeksi annettu. Synninpäästö koskee koko Jumalan kansaa. Kaikkia yhteiseen jumalanpalvelukseen osallistujia.
SUNNUNTAI 30.4.2023
3. sunnuntai pääsiäisestä (Jubilate)
Jumalan kansan koti-ikävä
Päivän apokryfiteksti on Barukin kirjassa
Bar. 1:15–22; 2:6–13
Sanokaa silloin näin:
"Herra, meidän Jumalamme, on oikeamielinen, mutta meidän kasvojamme varjostaa häpeä tänäkin päivänä. Kaikki me kannamme tätä häpeää: koko Juudan heimo ja Jerusalemin väki, kaikki kansamme kuninkaat ja ruhtinaat, papit, profeetat ja esi-isämme. Me olemme tehneet syntiä Herraa vastaan ja jättäneet hänen käskynsä noudattamatta. Emme ole kuunnelleet Herran, meidän Jumalamme, ääntä emmekä ole vaeltaneet niiden säännösten mukaan, jotka hän antoi meidän seurattavaksemme.
Siitä päivästä lähtien, kun Herra toi isämme Egyptistä, olemme tähän päivään asti olleet tottelemattomia Herraa, meidän Jumalaamme, kohtaan emmekä ole välittäneet kuunnella häntä. Siksi yllämme on kirous ja elämme onnettomissa oloissa. Sinä päivänä, jona Herra toi isämme Egyptistä antaakseen heille maan, joka tulvii maitoa ja hunajaa, hän käski palvelijansa Mooseksen uhata heitä tällä kirouksella. Emme kuitenkaan ole kuunnelleet Herran, meidän Jumalamme, ääntä, kun hän on lähettänyt profeettoja varoittamaan meitä. Kaikki me olemme seuranneet pahaa sydäntämme, palvelleet vieraita jumalia ja tehneet sitä, mikä on Herran silmissä väärää.
Herra, meidän Jumalamme, on oikeamielinen, mutta me ja meidän isämme kannamme häpeää tänäkin päivänä. Kaikki ne onnettomuudet, joilla Herra meitä uhkasi, ovat tulleet meidän osaksemme. Me emme ole rukoilleet, että Herra johdattaisi meidät kaikki pois pahan sydämemme aikeista. Siksi Herra piti onnettomuuksia valmiina ja antoi niiden kohdata meitä, ja minkä osan hän meille määräsi, sen hän määräsi oikeudenmukaisesti. Mehän emme kuunnelleet häntä emmekä eläneet niiden säännösten mukaan, jotka hän antoi meidän seurattavaksemme.
Herra, Israelin Jumala! Väkevällä kädelläsi, ihmeillä ja tunnusmerkeillä, suurilla teoillasi ja kohotetun kätesi voimalla sinä toit kansasi Egyptistä ja loit nimellesi maineen, joka on kestänyt tähän päivään asti. Herra, meidän Jumalamme! Me olemme tehneet syntiä, olemme eläneet jumalattomasti, olemme rikkoneet kaikkia sinun oikeamielisiä säännöksiäsi. Käännä suuttumuksesi meistä pois. Meitä on vain harvoja jäljellä niissä maissa, joiden kansojen keskelle sinä meidät hajotit."
84 kommenttia
Matias,
Sotkin blogit. Pahoittelen ja perun seuraavan:
”P.S.3 Koen, että osuutesi ottaa vallan niin tilana kuin mielipiteinä tässä Anteron blogissa.”
Eli tämä on sinun aloituksesi, joten anna palaa!
Onko raamattu teidän mielestänne kirja, jonka tehtävä on opettaa palvomaan kuolevaista ihmistä, ja opettelemaan ulkoa liturgioita hänen korottamisekseen, ja todistamisekseen ja uskon vanhvistamiseksi, koska muuten se katoaa.
Minun näkemykseni mukaan kuolleiden palvominen ja esiin manaaminen oli juuri kiellettyjä asioita. Todistelusta Jeesus sanoo, ettei hän huoli ihmisten todistuksia koska isä todistaa hänestä ja hän itse. Mielenkiinoinen on myös lause, jonka hän sanoo: ” Eikö teidän laissanne sanota, että kahden ihmisen todistus on pätevä. ” Jonka perään toki heitän huomioni, että Ahaa, Isä on sittenkin Ihminen.
Matias, Vulgatassa sana sakramentti esiintyy lukuisia kertoja. Latinan sana ”sacramentum” on samaa kieltä kuin meidän käyttämämme nykylatinatkin, aikoinaan sinun ja minun Lucarnossa puhumamme italia ja minun toinen kotikieleni ranska. Kasteen tulos ei suinkaan ole nolla, vaan sen lahja on jopa suurempi kuin luonnollisen syntymän. Luonnollinen syntymähän antaa vain ajallisen elämän, joka kerran loppuu, mutta kaste antaa iankaikkisen elämän, joka jatkuu taivaassa iankaikkisesti. Ilmestyskirjassahan luvussa 7 kerrotaan kuinka valkopukuiset eli siis kasteen saaneet ovat pesseet vaatteensa ja valkaiseet ne Karitsan veressä eli siis he ovat päässeet perille, koska heidän kasteensa on antanut heille Kristuksen täytetyn sovintotyön täyden lahjan, täydellisen syntien anteeksiannon.
—————————————————————
Kun Kirjoitusten alkuperäisestä muodosta puhutaan, niin ne on käännetty kaikille kielille niin, että alkuperäinen sanoma on tänään ymmärrettävissä, jopa ukrainaksi. – Kuitenkin kaiken voi tarkistaa. Tarkoitan lähinnä hebreaa, kreikkaa, arameaa. Latina oli yhteinen kieli, kunnes sen merkitys alkoi poistua ja tilalle tuli eri kulttuurialueilla kehittyneet kielet. Näille kielille käännettiin taivaasta pudonnut sanoma, ensimmäiset lähinnä hebreasta. Luen päivittäin Raamattua kolmella kielellä, hitaasti. Viimeiset kirkkoraamatut, etenkin KK92 on harhaanjohtavin silloin kun on kysymyksessä Uskon Perusta. UT2020 hämmentää lisää. Vulgata ei toimi viittauksena ilmaisun tarkkuudesta, eikä se olekaan alkuperäinen kieli.
Kunkin käännöksen oikeellisuus kulki testin läpi, testin jonka vain uskoontullut oli kykenevä arvostelemaan. Entinen Lain tuntemus siirtyi lähes merkityksettömäksi ja perustelen tämän siihen mikä on kirjoitettu Hebr. 4:
2 Sillä hyvä sanoma on julistettu meille niinkuin heillekin; mutta heidän kuulemansa sana ei heitä hyödyttänyt, koska se ei uskossa sulautunut niihin, jotka sen kuulivat.
”Suurempi kuin luonnollisen syntymän”. Ihmisen on ensin synnyttävä tähän maailmaan, jolloin hän jo syntyy Taivaan Valtakunnan kansalaiseksi. ”.. sillä senkaltaisten on Jumalan Valtakunta”, Lk.18:15,16. Näissä kahdessa jakeessa kerrotaan Jeesuksen luo tuoduista lapsista, joista osa pystyi fyysisesti tulemaan Jeesuksen tykö.
Joh.3:3-7 kertoo kuinka ensin on synnyttävä tähän maailmaan jonka jälkeisessä tilassa esim 0-12 v. ei autuutukseen millään ihmisen teolla ole merkitystä. Minulle tuttu Valdolainen kirkko on kastanut ja siunannut vastasyntyneitä, jossa yhteydessä aina on julkaistu ikäänkuin klausuuli, että nämä toimet ei autuuta, eli ei pelasta eli ei vanhurskauta. Tämä siksi, että tämä lapsi on ”itse hypättävä synnytyskanavaan”, eli tultava uskoon. Eli evlut kahdella sakramentilla, kaste ja ehtoollinen, ei ole pelastavaa eikä puhdistavaa vaikutusta. Mikään näkyvä ei kestä ikuisuuteen.
Ilmestyskirjan 7 luvun viittauksesi toimii vain sakramentin perustalla, eli ihmisen ymmärryksen pohjalla, mutta ei nyt, tässä sinun kerronnassa ei ole sitäkään. Heidän valkoiset vaatteensa on pesty Karitsan verellä, ei sakramentalisen kasteen vedellä. Jotta voisit käsittää nuo vertauksen, ilmestyksen valkovaatteiset, on syytä lukea ainakin tuo 7. luku ajatuksella, vaikka silti, se ei välttämättä avaa, sulauta asiaa.
Matias,
Mitä tulee sanihin ”tupos, antitupos”, ne on vuosien aikana käsitelty puoleltani.
Olisi hyvä, että kommentoisit jokaiseen keskeiseen asiaan, niin, ettet liittäisi siihen muita juttuja. Arkissa pelastus ja pelkkän kasteeseen hukkuminenkin on puoleltani käyty kymmeniä kertoja läpi sinulle suunnatuista kommenteissa ynnä monelle muullekin. Näihin ei olla kommentoitu, eli tarkoitan siihen mitä Kirjoituksissa on luettavissa.
Kieliopin opetuksesi on usein harhautusta, suorastaan puppua. Senkin olen todistanut puoletani, ja olet jatkanut juttua jostain muusta tms. Olisi vähintään ystävällistä, ettet esittäisi väiteitä, jotka vaikuttavat tieteellisiltä, mutteivät ole sitä eikä etenkään raamatullisia.
Siksi pyysin, että otettaisiin esille vain ensimmäisen kommenttisi alkuosa. Näistä, niinkuin Augburgistakin tulen kirjoittamaan, enkä edellä mainituista syistä näe tarvetta että vatkaisit enempää enkä minäkään.
Matias Roto palaan vielä kirjoittamaasi ”kaste antaa parannuksen” väitteeseesi, tuot esille luterilaisia kirjoja, mm jokin augsburgin puolustus, siis Löytyykö siitä tukea väitteellesi?
Kun lukee ko puolustuksen niin ei sieltä löydy väitteellesi tukea, mistä olet keksinyt väitteesi?
Kirjoittaja
Matias Roto
Eläkkeellä oleva rovasti. Entinen Kamerunin lähetti. Sotainvalidien veljespappi Kanta-Hämeessä. Vuoden somerolainen 2012. Kepun Varsinais-Suomen piirin kirkollisasiain toimikunnan puheenjohtaja. Puoliso prinsessa Colette on Someron seurakunnan kirkkovaltuutettu. Fb Tauno Matias Roto Puh 040 - 356 06 25
Kun viittaan taikaan, se on yhtäkuin temppu, jota Jumalan työstä ei voida sanoa. Taikatemppu edustaa ihmisen työtä, jota sakramentaliset, kaste ja leivän murtaminen ovat. Raamatullinen kaste on todistus, vahvistus siitä mitä on jo tapahtunut. Siksi esim. 1.Piet.3: 21, KR38:
21 Tämän vertauskuvan kr. Antitupos, KR38, KR92 : Tuon esikuvan kr. tupos – / mukaan vesi nyt teidätkin pelastaa, kasteena-joka ei ole lihan saastan poistamista, vaan hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta-Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta,
KR2020, ei huomioi antitupos-sanaa, vaan kiertäää sen ”samoin” -sanalla.
Tähän hätään otan vain tämän tulkinnallisen sekavuuden. Alkuperäinen teksti puhuu vertauskuvasta, mikä on KR38:kin käännetty. Sitten KR92 puhuu esikuvasta. Nämä ovat kaksi eri asiaa eikä ole kysymys kielitieteestä vaan teologiasta, mikä on aina kallellaan pois Jeesuksesta, Sanasta.
On riittävän kauan ollut ilmaisut vertauskuva ja esikuva, eivät ne ole sama asia.
Jos sinulla on tähän jotain sanottavaa, niin tiivistä olennaiseen ja sitten menisin esim. sacramentteihin.
P.S.1 Kommentissani Anterolle ajatusvirhe, jonka aiheutta toiseksi viimeisensanan puuttuminen, joka piti olla ”….,yrittää edustaa.”
P.S.2 Matias, teetkö sen tarkoituksella, että jääräpäisesti sotket kaupunkien nimet ja keksit aivan oman nimen, ilmeisesti Locarno-kaupungille. Olen jo maininnut asiasta kolme kertaa aikaisemmin.
P.S.3 Koen, että osuutesi ottaa vallan niin tilana kuin mielipiteinä tässä Anteron blogissa.
Ilmoita asiaton kommentti