Kansankirkon rakentajat – yhteyden rakentajat

Mitä kirkolliskokousvaalin tulos kertoo tulevasta nelivuotiskaudesta? Etukäteisen uutisoinnin perusteella haluttiin uskoa, että Tulkaa kaikki –liike valtaa alaa ja on kirkon uudistuksen dynamo. Tämä ennakoisi avioliittokysymyksen nousemista kirkolliskokouskauden tärkeimmäksi asiaksi. Mielestäni vaalin tulos puhuu muusta. Äänestäjät ovat nähneet kirkon haasteet laajemmin. Ennen kaikkea yhteyden rakentaminen ja kirkon hengellisen ytimen tärkeys nousivat keskeisiksi.
_ _ _
Kirkolliskokousvaalin tulosta on uutisoitu Kotimaa24-sivulla – kuten että Tulkaa kaikki –liike sai puolet Helsingin hiippakunnan paikoista ja että myös muualla meni ehdokkaita läpi. Toisen uutisen mukaan Tampereen yhdistynyt seurakuntaväki pärjäsi maallikkovaalissa. Kyse on teologisesti konservatiiveista, mutta rakenneasioissa uudistusmielisistä.
_ _ _
Itse tarkastelen vielä lyhyesti vaalitulosta. Tulkaa kaikki –listoilta meni läpi koko maassa viisi maallikkoa ja kaksi pappia (Helsingistä 4 + 2, Tampereelta 1). Tosin saman henkisiä, mutta eri nimisiä listoja lienee muissakin hiippakunnissa, esimerkiksi Kevään kirkko Espoossa (2 + 2), Tampereen pappien lista Ihmisen ja kirkon puolustajat (2), Kuopiossa Yhteisen tulevaisuuden rakentajat (1 + 3) ja Turussa pappien lista Yhdessä (2).
_ _ _
Ennakkoon uutisoinnissa on jäänyt pimentoon kirkon keskikenttää edustava, kansankirkollisuutta ja yhteistä hengellistä ydintä korostava suunta, jonka listoja on eri hiippakunnissa. Kansankirkon rakentajat –pappislistalta valittiin kirkolliskokoukseen Oulusta, Mikkelistä ja Kuopiosta kustakin yksi sekä Tampereelta kaksi, lisäksi Oulusta yksi maallikko, yhteensä siis 1 + 5. Espoon Yhteinen kansankirkko –listalta valittiin 5 + 1, Porvoon maallikkolistalta För folkkyrkan 2, Kuopion maallikkolistalta Yhteisellä matkalla 3, ja Arkkihiippakunnasta Sillanrakentajat –listalta 1 + 2.

Kysymykset samaa sukupuolta olevien avioliitosta tai naispappeudesta eivät ole näiden maltillisesti konservatiivien valitsijayhdistysten ykkösasioita. Silti ne voivat olla kirkon rakenneuudistusten kärjessä. Kansankirkkoajatuksella on edelleen painoarvoa. Kirkolla, sen uskolla ja toiminnalla on suuri merkitys toivon lähteenä koko suomalaiselle yhteiskunnalle. Monet painivat viime vuosina nousseiden kysymysten ja pelkojen parissa: mitä massatyöttömyys, valtion syvenevä velka, ilmaston muutos, lisääntyvä maahanmuutto ja maiden väliset levottomuudet tuovat tulleessaan? Onko kirkolla toivon sanomaa näiden asioiden kanssa painiville?
_ _ _
Olin itse neljä vuotta sitten Tampereen hiippakunnassa kokoamassa Kansankirkon rakentajat –pappislistan ohjelmaa ja tulin silloin myös valituksi pappisedustajaksi. Myös muutamiin muihin hiippakuntiin haluttiin sama ohjelma, joko otsikkoa myöten samana tai hieman eri variaatioin.

Tuolloin neljä vuotta sitten näytti siltä, että kirkkoa uhkaa kahtiajako sosiaalista oikeudenmukaisuutta korostavaan vapaamieliseen suuntaan sekä konservatiiviseen herätysliikesuuntaan – Sama polarisaatiokehitys näyttää nyt vielä ilmeisemmältä kuin neljä vuotta sitten, eikä vain kirkossa.

Edelleen on selvästi tilausta ohjelmalle, jossa pääpaino on kirkon yhteisessä hengellisessä ytimessä. Silloin rakenteita koskevat kysymykset palvelevat tätä pääasiaa. Sen sijaan eettiset kysymykset ovat kehällisiä. Kirkon uudistumiseen ei mielestäni tarvita niinkään yhden asian liikkeitä, kuin kirkon sanomaa, sen olemusta ja tehtävää tässä ajassa kokonaisvaltaisesti katsovia aatteita.

Ensin on usko Jumalaan, joka antaa motivaation rakastaa lähimmäistä. Pelkkä sosiaalisiin ja eettisiin kysymyksiin keskittyvä kirkko on vaarassa hukata tärkeimmän sisältönsä – uskon Kolmiyhteiseen Jumalaan – ja samalla sen ytimen, joka antaa elämälle turvallisen pohjan, merkityksen ja voimaa palvella lähimmäisiä.

Tämän hengellisen ytimen ja jumalanpalveluselämän ympärille voi rakentua kirkon eri suuntia kokoava yhteys, jos se on rakentuakseen. Niinhän havaittiin aikanaan myös ekumeenisessa liikkeessä: Yhteinen rukous ja jumalanpalvelus yhdistävät.

  1. Kiitos Pekalle Tulkaa kaikki -liikettä koskevista kommenteista ja keskustelijoille mielenkiinnosta liikettä kohtaan. Olen viime aikoina miettinyt kirkollisen keskustelun vaikeuksia ja tullut siihen tulokseen, että yksi kirkollisessa keskustelussa huomionarvoinen asia on keskustelun sävy. Tähän Salmekin viittasi: ”Ennen kaikkea tärkeässä asemassa on ulostuotettujen kirjoitusten tyyli…”. Asia-argumentitkaan eivät mene läpi, ellei kommenttia pidetä – kuten ennen sanottiin – sävyisänä. Aika mukava sana tuo ”sävyisä” muuten.

    Alla katsaus Tulkaa kaikki -liikkeen tavoitteisiin (ote kirjoituksesta, joka julkaistu Kirkonkellarissa 1.1.15 (http://kirkonkellari.fi/uusi-avoimuus/)

    ”…Tulkaa kaikki -liike on alusta asti sanonut selkeästi julki tavoitteensa. Tavoitteemme on tehdä tietä Kristukselle poistamalla evankeliumin esteitä. Evankeliumin esteiden poistamiseksi olemme esittäneet kirkolle eettisen uudistusohjelman (http://tulkaakaikki.net/ohjelma/).

    Onko Tulkaa kaikki -liike siis niin sanotusti liberaaliteologinen, perinteisen dogman hylkäävä hanke? Ei ole. Tarkoituksemme ei ole sanoa, että kristityn ja kirkon elämä rajoittuisi eettisiin tavoitteisiin tai että etiikka olisi uskon keskus. Uskon keskus on Kristus, ja liikkeen kutsumus on tehdä tietä Kristukselle poistamalla evankeliumin esteitä, kuten erilaista syrjintää. Liikkeessä on toki tilaa kaikille ohjelmamme tukijoille, emmekä kysy, millainen dogmatiikka ketäkin ajaa tukemaan tavoitteitamme. Itse olen vahvasti klassisen jumalakäsityksen mutta progressiivisen etiikan kannattaja. Miksei liike sitten järjestä hengellisiä tilaisuuksia? Esimerkiksi liikkeen toimintaryhmän kokoukset alkavat aina hartaudella, mutta liike ei järjestä varsinaista hengellistä toimintaa siitä syystä, että emme kilpaile kirkon kanssa, vaan pyrimme rohkaisemaan ihmisiä takaisin kirkkoon.

    Oman identiteetin ja omien tavoitteiden avoin ilmoittaminen lisää luottamusta. Luottamus eri ryhmittymien välillä synnyttää aitoa kohtaamista ja vuoropuhelua. Kyetään tunnistamaan yhdistävät asiat ja myös erottavat asettuvat omalle paikalleen. Suhteellisuudentaju säilyy. Ekumeniasta tuttu ja kirkon uudessa tulevaisuuspaperissakin esitetty sovitettu erilaisuus mahdollistuu.”

    Vesa Hirvonen

    • Kiitos Vesa hyvästä kommentista, joka ilahdutti, mutta sinut tuntien ei yllättänyt, kun kerroit, että TK -liikkeen ajattelun keskuksena on Kristus ja tavoitteena poistaa esteitä evankeliumilta. Siten liikkeen klassinen jumalakäsitys eroaa liberaaliteologisesta, perinteisen dogman hylkäävästä näkemyksestä. Tässä on aivan ilmeisesti mahdollisuus kirkollisen yhteyden vahvistamiseen, kun keskusteluissa tulevat esille yhdistävät pääasiat. Kysymys on osittain viestinnällinen. TK-liike ei ole varmaankaan julkisuudessa tuonut näkyväsyi – ainakaan minun nähden – esille näkemystään klassisesta teologiasta. Etsin linkin Kirkon kellarin artikkeliin TK-liikkeen ohjelmasta, mutta en ollut maksanut 26€ tilausmaksua, joten näin vain ohjelman alun. Toinen syy TK-liikkeen julkiseen profiiliin voivat olla jäsenten ja kannattajien toisistaan poikkeavat näkemykset kirkon yhteiseen uskoon. TK-liikettä yhdistävä agenda näyttääkin julkisuudessa olevan seksuaali -ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksien edistäminen. Ehkä tämä myös vaikeuttaa teologisen profiilin sisään- ja ulospäin avaamista. Se olisi kuitenkin hyvin tarpeen kirkollisen yhteyden rakentamiseksi ”sovitetussa erilaisuudessa”.

  2. Vesa Hirvonen sanoo kommentissaan:

    ”Onko Tulkaa kaikki -liike siis niin sanotusti liberaaliteologinen, perinteisen dogman hylkäävä hanke? Ei ole. Tarkoituksemme ei ole sanoa, että kristityn ja kirkon elämä rajoittuisi eettisiin tavoitteisiin tai että etiikka olisi uskon keskus. Uskon keskus on Kristus, ja liikkeen kutsumus on tehdä tietä Kristukselle poistamalla evankeliumin esteitä, kuten erilaista syrjintää.”

    Olen tästä samaa mieltä. Syrjintä on monissa tapauksissa uskon este, ja seurakuntayhteyden este.

    Olen myös keskinäisen kunnioituksen ja toisia arvostavan kommunikaation kannattaja. Itse en ole varmastikaan aina kyennyt olemaan puheenvuoroissani kunnioittava, mutta ponnistelen sitä kohti. (en itse hyväksy sellaista puolustautumista ja oman ei-kunnioittavan puheenparren oikeuttamista vedoten siihen, että: ”no eivät muutkaan ole aina kunnioittavia minua kohtaan”, tai että ”no, olemme kaikki epätäydellisiä, minä mukaanlukien”).

    Kannatan myös kirkollista yhteyttä ja ykseyttä.

    Syrjinnän vastustukseni nouseekin osittain juuri edellä mainittujen seikkojen pohjalta.

    Haluan kysyä, että miten myös HBLTI-ihmiset voisivat olla osa sitä kristillistä yhteisöä, jossa ihmiset kunnioittavat ja arvostavat vastavuoroisesti toisiaan? Ja sitä kirkkoa, jossa voidaan olla eri mieltä asioista, loukkaamatta toisiamme sellaisten ominaisuuksien takia, kuten ihonväri, sukupuoli, seksuaalinen suuntautuminen jne.?

    Yksi syrjinnän seurauksista on nimittäin se, että ihmiset eivät voi olla osa sitä yhteisöä, jossa ihmiset kunnioittavat vastavuoroisesti toisiaan, ja jossa he voivat olla eri mieltä asioista toistensa kanssa.

    ”Vastavuoroista kunnioitusta” ja ”rakentavaa vuoropuhelua” käytettään varsin usein myös oikeuttamaan syrjintää. Näihin sinänsä erittäin tärkeisiin asioihin vedoten pyritään toisinaan hiljentämään yhteisön sisäisten eettisten epäkohtien esiin nostamista. Ne kun edellyttävät tietynlaista totuttujen asiantilojen kyseenalaistamista, kriittistä arviointia ja ”riitauttamista”, josta monet loukkaantuvat ja jota ei koeta kunnioittavaksi.

    Edellä mainitut ongelmat liittyvät etenkin sellaisiin yhteisöihin, joissa korostetaan voimakkaasti konsensusta, harmoniaa ja riitelemättömyyttä. Kirkot ovat tyypillisesti tällaisia yhteisöjä.

    • Kiitos Sari kommentista ja halustasi yhteyden rakentamiseen. Kysyt, miten HBLTI -ihmiset voisivat olla osa kristillistä yhteisöä, jossa ihmiset kunnioittavat ja arvostavat vastavuoroisesti toisiaan. Ongelmana on varmaankin, mitä seksuaalisen tasa-arvon tunnustaminen näille ryhmille käytännössä tarkoittaa, ja onko se välttämätön edellytys vastavuoroiseen arvostamiseen. Viittaat kirjainjonoon, jossa H-kirjaimen tarkoittamien homojen oikeus avioliittoon on työn alla. Voin vain arvailla, mitä seksuaalinen tasa-arvo seuraavien kirjainten tarkoittamien ihmisten kohdalla mahtaa tarkoittaa. Merkitseekö Bi -seksuaaleille tasa-arvo oikeutta solmia avioliitto useamman kuin kahden ihmisen kanssa? Entä merkitseekö tasa-arvo trans-ihmisille esimerkiksi oikeutta pukeutua toisen sukupuolen asuun, vaikkapa virkapukuun valtion palveluksessa? I-kirjaimesta en edes tiedä, mistä ihmisryhmästä on kyse. Pelkään, että tasa-arvon vaatiminen tämän kaltaisilla edellytyksillä vaikuttaa yksipuoliselta ja kohtuuttomalta, varsinkin, jos kirjaimia tulee listaan lisää. Onko muuta mahdollisuutta päästä vastavuoroiseen kunnioittamiseen?

    • Luin Sarin antaman linkin nopeasti läpi.

      Sari, voitko toistaa sanasta sanaan ne kohdat, joiden perusteella katsot ko. tekstin olevan vastoin Raamatun opetusta ja kirkon näkemystä?

    • Ps.
      Piti vielä kysyä Sarilta, että mitkä kohdat linkkisi tekstissä ovat niin raskauttavia, että niiden perusteella olet valmis ottamaan SLEYltä rahat pois?

    • Salme,

      miten arvioisit SLEY:n seksuaalieettistä linjausta tämän kirkkomme linjauksen kanssa:

      ”Osa homoseksuaaleista pitää omantuntonsa pohjalta oikeana elää sitoutumiseen perustuvassa ja yhteiskunnan vahvistamassa parisuhteessa. Osa pitää oikeana elää pidättyvyydessä. Jotkut tahtovat pyrkiä vapaaehtoisen terapian ja sitoutuneen vertaistuen avulla sisäiseen muutosprosessiin. Tärkeää on, että ketään ei leimata eikä eristetä, vaan jokaisen oikeutta toimia omantuntonsa pohjalta kunnioitetaan.”

      Lähde: http://evl.fi/EVLUutiset.nsf/Documents/93BA4E45060D1205C22576C60046E993?OpenDocument&lang=FI

    • Sari,

      Sinun mielestäsi Sley toimii kirkossa epäeettisestin perustein, joten
      kertoisitko ihan itse, mitkä kohdat Sleyn tekstissä ovat niin jyrkässä ristiriidassa kirjoittamasi kirkon tekstin kanssa, että sillä perusteella katsot oikeutetuksi vaatia Sleyn rahojen boikottia?

    • Sarin linkittämät tekstit ottavat kantaa eri asioihin. Sleyn linkki on ”Sleyn lausunto perhe- ja avioliittoetiikkaa koskien” helmikuulta 2015, sen jälkeen kun eduskunta hyväksyi spn-avioliittolain. Toinen linkki kirkon sivuilta on ”Piispainkokous hyväksyi selvityksen parisuhdelain seurauksista kirkossa” helmikuulta 2010.

      Piispainkokous otti kantaa parisuhdelain mahdollisiin seurauksiin kirkossa. Sley ottaa lausunnossaan kantaa avioliittolain muutokseen.

  3. Sari R-L: ”Syrjintä on monissa tapauksissa uskon este, ja seurakuntayhteyden este.”

    Totta. Onneksi mm. kirkon avioliitto-opetus ei ole ketään syrjivä, vaan kaikki voivat ihonväriin, yhteiskunnalliseen asemaan tai sukupuoliseen suuntautumiseen katsomatta solmia avioliiton.

    Siksi kaikki ovat tervetulleita uskomaan Kristukseen ja osallistumaan seurakunnan toimintaan.

    • Niin, Jouni, sekä heteroseksuaalit että homoseksuaalit voivat solmia miehen ja naisen välisen avioliiton.

      Ennen vanhaan ei vasenkätisiäkään syrjitty. Sekä vasenkätiset että oikeakätiset saivat käyttää oikeakätisten saksia.

    • ”Niin, Jouni, sekä heteroseksuaalit että homoseksuaalit voivat solmia miehen ja naisen välisen avioliiton.” Sari

      Näinhän asia on Suomen maassa vielä noin vuoden verran. Ja kirkko ei vihi senkään jälkeen kuin mies-naispareja, koska kirkolliskokous ei ehdi käsitellä asiaa vielä pitkään aikaan.

    • Ei ole kauaakaan siitä kun ei ollut vasenkätisten saksia, ja vasenkätisiä lapsia (mm. päiväkodissa ja koulussa) myös vaadittiin toimimaan oikeakätisten tavoin, kirjoittamaan ja piirtämään oikealla kädellä jne.

      Jotkut vasenkätiset kokivat tämän syrjiväksi.

    • Kun niin kovasti pidät noista rinnastuksista, niin tuo saksivertaus on oikeastaan aika osuva. Ennen ei ollut oikea- ja vasenkätisten saksia. Nyt on saksia oikeakätisille ja vasenkätisille.
      Ja on avioliitto ja rekisteröity parisuhde.

      Mutta se ei riitä, vaan avioliitto täytyy muuttaa sukupuolineutraaliksi. Eli saksivertauksessa vaadittaisiin kaikkia saksia muutettavaksi sekä oikeaan että vasempaan käteen sopiviksi.

      Tällaisia saksiahan on olemassa, mutta ne ovat yleensä pienempiä. Isot sakset, jotka sopivat käteen, täytyy poistaa kokonaan, koska niiden olemassaolo ja niiden käyttötarkoitus loukkaa vähemmistöä. Kaikista saksista täytyy tehdä ”neutraaleja”, jotta ei voi erottaa, että jotkut on tarkoitettu oikea- ja jotkut vasenkätisille. Eli poistaa saksista ominaisuus, joka tekee ne oikeaan tai vasempaan käteen sopiviksi, ja näin paremmin ja tehokkaammin edesauttaa niiden tarkoituksenmukaista käyttöä.

      Juuri näin avioliitolle on tapahtumassa. Sen perustarkoitus, sitoutumisen velvoite ja vastuu liitosta syntyvistä yhteisistä lapsista, täytyy ottaa pois. Avioliitosta tehdään pelkästään ”oikeus”, jonka voi käyttää tai olla käyttämättä. Eli jonkinlainen vapaaehtoinen lisäpalvelu rakastuneille pareille, jonka valitseminen on täysin parin oma asia eikä siihen liity mitään yhteiskunnallisia ihanteita.

    • ”Eli poistaa saksista ominaisuus, joka tekee ne oikeaan tai vasempaan käteen sopiviksi, ja näin paremmin ja tehokkaammin edesauttaa niiden tarkoituksenmukaista käyttöä.”

      Tarkennus: ominaisuus, joka tekee sakset oikeaan tai vasempaan käteen sopiviksi on se, joka paremmin ja tehokkaammin edesauttaa niiden tarkoituksenmukaista käyttöä.

      ”Kätisyysneutraalit” sakset ovat kömpelömpiä, varsinkin jos ne olisivat isoja saksia.

    • Kristillisestä avioliittokäsityksestä taas täytyy poistaa kaikki mikä viittaa mieheyteen ja naiseuteen, ja mieheyden ja naiseuden merkitykseen avioliitossa. Siihen, että Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi tiettyä tarkoitusta varten.

      Mistään sellaisesta ei saa enää puhua. Tärkeintä on ”tasaveroisuus”. Se, että kaikki saavat samanlaista ”palvelua” kirkolta ja samanlaisen siunauksen liitolleen. Tarkoitus, avioliittoon kuuluva tehtävä, jota varten siunaus on, jotta saataisiin voimaa ja viisautta tehtävän toteuttamiseen miehenä ja naisena, ei merkitse enää mitään. Vain oikeudet merkitsevät.

      Vastuu ja velvoitteetkin pitää muuttaa sellaisiksi, että niitä voidaan toteuttaa sekä homo- että heterosuhteissa. Jotta ensinmainitut eivät kokisi olevansa ”syrjittyjä”.

  4. Tässähän se pointti on. Jotkut kokivat syrjinnäksi. Ei mistään keskustelusta tule mitään jos jokainen määrittelee omat käsitteensä. En nyt halua sanoa että syrjinnällä yleiskielessä pitäisi tarkoittaa samaa kuin alkukielestä mutta ei se voi myöskään mitä tahansa tarkoittaa.

    En tiedä onko ollut kauan mutta olen tottunut toimimaan oikeakätisten maailmassa. . En ole koskaan ajatellut että enemmistön pitäisi tehdä kaikki minun ehdoillani. Koulussa sain kirjoittaa ja piirtää vasemmalla mutta esimerkiksi virkkaamisesta ei tullut mitään ja höyläåminenkin oli hankalaa.

    Nyt vasta jälkikäteen olen älynnyt että minun olisi pitänyt vaatia oikeutta kirjoittaa oikealta vasemmalle koska se olisi ollut luonnollisempaa.

    • Tämä menee nyt ohi blogin aiheen, mutta kirjoitan vielä (vain) yhden kommentin liittyen homoseksuaalisuuden ja vasenkätisyyden rinnastukseen.

      Mielestäni oikea-vasenkätisyys-rinnastuksen voi tehdä, ja se kertoo jotain, vaikka seksuaalisuus onkin eri asia kuin ”kätisyys”. Molemmissa on kyse synnynnäisestä variaatiosta (kätisyyden ja seksuaalisuuden variaatio), joista toista on pidetty vääränä/huonona. Ilmeisesti vasenkätisiä ei ole kuitenkaan syrjitty yhtä pahoin kuin homoja. Mutta vammaiseksi, luonnonoikuksi jne. nimittäminen – ja oikeakätiseksi pakottaminen – ei varmaankaan ole tuntunut hyvältä.

      Vaikka voihan syrjintäkokemuksia tietysti vähätellä sillä, että kyseessä oli ”vain subjektiivinen kokemus syrjinnästä”.

      Vasenkätisten syrjintää perusteltiin myös kristinuskolla. Vasen käsi oli ”väärä käsi”.

      Alla linkki tietokirjaan, jossa tarkastellaan vasenkätisyyden historiaa ja myös sitä, miten vasenkätisiä syrjittiin kristinuskon nimissä. Ensin lyhyt pätkä tietokirjan esittelutekstistä, liittyen vasenkätisten kohteluun Suomessa:

      ”Lukemattomat vasenkätiset pakotettiin viimeistään kansakoulussa oikeakätisiksi, jos heitä ei kotona ollut vielä siihen ohjattu. Seurauksena oli usein kömpelyyttä ja oppimisvaikeuksia sekä yleistä huonommuuden tunnetta, koska harva vasenkätinen oppi täydellisen oikeakätiseksi….1960-luvun liberaalit kasvatusopit auttoivat vasenkätistenkin asiaa eri maissa, eikä lapsia enää tuon ajan jälkeen ole järjestelmällisesti pakotettu oikeakätisiksi. Toki vielä ainakin 1980-luvun Suomessa käsityönopettaja saattoi kutsua vasenkätisesti neulovaa tyttöä vammaiseksi, eli ihmisten omat käsitykset elivät pitkään yleisen asennemuutoksen jälkeenkin.”

      http://www.ennenjanyt.net/2008/03/vaaran-kaden-maailma/

    • Sari R-L: ”Tämä menee nyt ohi blogin aiheen, mutta kirjoitan vielä (vain) yhden kommentin liittyen homoseksuaalisuuden ja vasenkätisyyden rinnastukseen.”

      No niin meni ohi aiheen. Koska se ei sinänsä tässä ollut pointtina, myöskään tuossa vasenkätisyys-/saksi-vertauksessa miten vasenkätisiin tai homoseksuaaleihin on joskus kirkossa tai yhteiskunnassa suhtauduttu ja miten nimitelty.

      Jos sanotaan, että puolustetaan seksuaalivähemmistöjen asemaa ja oikeuksia kirkossa nykypäivänä, niin se täytyy konkretisoida jotenkin. Samoin kuin se, että heitä tänä päivänä ”syrjittäisiin” tai ”vainottaisiin.”

      Onko siis kyse siitä, että kirkko täytyy saada tunnustamaan samaa sukupuolta olevien avioliitot täysin samanveroisiksi miehen ja naisen välisen avioliiton kanssa?
      Siinäkö on se ”syrjintä”, johon vertaat sitä miten vasenkätisiä on nimitelty ja pidetty ”epänormaaleina” ja kutsuttu ”vammaisiksi”?

      Onko näillä, avioliittokäsityksellä ja vasenkätisten/homojen vieroksunnalla ihmisinä, mielestäsi jokin yhteys?

    • ”Jos sanotaan, että puolustetaan seksuaalivähemmistöjen asemaa ja oikeuksia kirkossa nykypäivänä, niin se täytyy konkretisoida jotenkin. Samoin kuin se, että heitä tänä päivänä ’syrjittäisiin’ tai ’vainottaisiin.’” Kysymys liittyy lähetysjärjestoille myönnettyihin varoihin. Sitä kautta löytyy myös konkreettisia esimerkkejä seksuaalivähemmistöjen syrjimisestä ja vainosta. Joissakin afrikkalaisissa maissa voi noista surullisista sanoista jättää lainausmerkit ilman muuta pois. Kirkkomme toimii myös Suomen rajojen ulkopuolella. Sekin tulee muistaa.

    • Martti, sanot ”Kysymys liittyy lähetysjärjestoille myönnettyihin varoihin. Sitä kautta löytyy myös konkreettisia esimerkkejä seksuaalivähemmistöjen syrjimisestä ja vainosta.”

      Voisitko kertoa mustaa valkoisella mikä lähetysjärjestö, milloin ja missä maassa on toiminut todistettavasti syrjivästi?

      Kun väität tällaista niin olet myös velvollinen todistamaan väitteesi .

    • Joskus nousee mieleen kysymys, kuinka kauan Suomen kaltaisessa oikeusvaltiossa voi/saa joitain järjestöjä kohtaan esittää olettamuksia ja syytteitä, joita ei ole toteen näytetty? Eikö tällainen jatkuva toteen näyttämättömien syytösten esittäminen lähentele jo jonkinasteista vainoa?

    • Miksi pitäisi toimia vasta sitten, kun jotain pahaa on jo todistettavasti tapahtunut? Jos seurakunta voi valita järjestöjen välillä sen mukaan, miten ne ohjelmissaan ilmoittavat suhtautuvansa vähemmistöjen oikeuksiin, on seurakunnalla oikeus antaa tukensa sellaiselle järjestölle, jonka se katsoo olevan vastuullisempi.

    • Martti,

      nyt yrität siirtää huomion sivuun itse asiasta. Miksi jatkuvasti esitetään syytöksiä siitä, että lähetyskentillä on toimittu syrjivästi kun kukaan ei kuitenkaan koskaan esitä selviä faktoja, että näin olisi tapahtunut? Ja tällaisten oletusten ja syytösten kautta perustellaan, että on oikeutettua boikotoida lähetysjärjestöille myönnettäviä määrärahoja.

      Ainakaan minun oikeustajuni ei ymmärrä tällaista mustamaalaamista ja takaa-ajoa. Ja vielä kirkon sisällä toimivan liikkeen avulla.

    • ”Tällaisten oletusten ja syytösten kautta perustellaan, että on oikeutettua boikotoida lähetysjärjestöille myönnettäviä määrärahoja. ” Seurakuntien luottamuselimille on annettu oikeus päättää, mille kirkon virallisista lähetysjärjestöistä avustusta myönnetään. Voidaan jättää kokonaankin myöntämättä, jos hyväksi nähdään. Varat eivät siis lankea itsestään kuin Manulle illallinen. Mistään boikotista ei siis ole kysymys, jos avustuksista päätetään eri tavalla kuin edellisenä vuonna. On kohtuullista edellyttää, että päätöksiä tekevät ottavat selvää avustettavien toimintatavoista ja periaatteista. Silloin voidaan perustella ratkaisut muuten kuin ’syytöksillä ja oletuksilla’.

  5. Mielipiteiden esittäminen on tärkeää. Propaganda ja lobbaaminen ovat eri asia kuin kertoa mielipiteensä.

    Paavo Haavikko on sanonut, että” kun esittää julkisesti jonkun väitteen, niin kolmannella kerralla kuulija pitää sitä jo totena. Me ihmiset olemme niin vietävissä, että aisteissamme jokin on hyväksymässä asian, kun se toistetaan, vaikka se olisi mikä valhe.”

    TK-liikettä pidetään yhden asian liikkeenä julkisuuteen tulleiden kannanottojen perusteella. Tätä yhtä asiaa jotkut heidän edustajansa ovat toistaneet toistamasta päästyään. Mutta vieläkään lobbaus ei ehkä ole tuottanut heidän mielestään toivottua tulosta, koska se jatkuu edelleen. Olisiko niin, että kirkkokansan aistit ovat tarpeeksi hereillä huomatakseen esim. että ev-lut.kirkossa ei syrjitä seksuaalivähemmistöihin kuuluvia.

    • Salme,

      Paavo Haavikko on tosiaan oikeassa. Jonkun asian toistaminen monta kertaa voi hyvinkin johtaa siihen, että sitä pidetään ainoana oikeana totuutena.

      Käsittääkseni kristilliset kirkot ovat toistaneet parituhatta vuotta sitä, että homous on epänormaalia ja synnillistä. Ja mitkä ovatkaan olleet seuraukset? Vasta viime aikoina on alkanut kuulua myös muita ääniä, jotka kyseenalaistavat tämän pitkään toistetun – ja totuudeksi – muodostuneen asian.

      Pitkään toistettiin myös sitä, että orjien pitää totella isäntiään. Tätä asiaa perusteltiin, kuten homouden tuomitsemistakin sillä, että ”näin sanotaan Raamatussa”. Jatkuvan toistamisen seurauksena myös esimerkiksi Martti Luther piti orjuutta itsestään selvyytenä. Onneksi tämä asia ”riitautettiin” , vaikka tästä seurasikin paljon keskinäsitä riitelyä kristittyjen kesken. Jotkut kristityt nimittäin puolustivat orjuutta (esim. kristityt orjaisännät), kun taas toiset pitivät kristittyjä orjaisäntiä syrjijöinä.

      Orjuus, rotuerottelu tai naisten, vasenkätisten, homojen ja muiden ”epänormaaleiksi” tai ”luonnostaan alamaisiksi” luokiteltujen ihmisten oikeuksien ajaminen eivät ole pelastuskysymyksiä eivätkä kristinuskon ydinkysymyksiä siinä mielessä, että näitä asioita koskevat mielipiteet määräisivät sen kuka pelastuu ja kuka ei. Ihminen pelastuu uskosta. Myös kristitty orjaisäntä voi pelastua jos hän uskoo. Silti olen iloinen että em. ihmisryhmiin liittyviä eettisiä epäkohtia on ”riitautettu” myös kristittyjen kesken.

      Usko voi antaa voiman lähimmäisenrakkauteen ja lähimmäisen puolustamiseen syrjinnältä. Syrjintä on myös evankeliumin este, sillä syrjityt ihmiset lähtevät useinkin pois sieltä, missä heitä syrjitään, jos tämän ryhmän sisältä (esim. kristittyjen keskuudesta) ei kukaan nouse heitä puolustamaan, osoittamaan solidaarisuutta, ja tulkitsemaan pitkään toistettuja totuuksia uusilla tavoilla. Ihmisoikeus-ja tasa-arvokamppailut ovat tässä mielessä ”uskon asioita”, eivät ristiriidassa uskon kanssa.

    • Sari,

      lankesit taas siihen, että jatkat toistamisen toistamista, aloitat aikojen alusta ja nostat esiin kaikki samat ryhmät, orjat, naiset, homot, vasenkätiset jne. jne. kuin aiemminkin.

      Olen rehellinen, en enää jaksnut lukea kommenttiasi loppuun asti, sillä siinä ei ole mitään uutta vaan sitä samaa jargonia kuin jo monta edellistäkin vuotta.

      Toivotan sinulle valoisaa kevättä kaikesta huolimatta.

  6. Noin se on joskus ollut vasenkätisten ja muidenkin vähemmistöjen kohdalla mutta ei ole enää. Opettajani sanoi että hänet on aikanaan pakotettu oikeakätiseksi eikä hän halua kenellekään samaa. Siitä että vasenkätisiä on pakotettu oikeakätisikisi, ei seuraa että kirkon pitäisi tänään vihkiä homoliittoihin. Nämä vertaukset käyvät yhä hullummiksi. Oikeakätiseksi ”eheyttäminen” tiettävästi useimmiten on onnistunut. Mainitsemani opettajakin osasi kirjoittaa. Tiedossa jo ei ole että joku ei olisi sen takia oppinut ollenkaan kirjoittamaan.

    • Oikeakätisiksi pakotetut ovat tietääkseni usein alkaneet änkyttää. Miten oli opettajasi laita?

  7. Kiitoksia Pekka Särkiölle hyvästä blogikirjoituksesta ja Vesa Hirvoselle rakentavasta vastineesta liittyen Tulkaa kaikki -liikkeeseen. Ilmeisestikään Tulkaa kaikki -liike ei kuitenkaan ole asian suhteen sisäisesti yhtenäinen.
    Kysymys on perimiltään Raamattukysymyksestä ja samalla siitä olemmeko edelleenkin luterilainen kirkko vaiko jotakin muuta.
    Kysymys ei ole yksittäisistä Raamatun jakeista vaan niistä kaikista. Luterilaisen tunnustuksemme mukaan jokainen Raamattuun kirjoitettu jae, on Pyhän Hengen sinne tarkoittama. Siinä miten kutakin jaetta on vuosisatojen varrella tulkittu, on toki mukana inhimillistä traditiota. Yhtään jaetta ei voida kuitenkaan ottaa pois muuttamatta kokonaisuutta joksikin toiseksi, verrattuna luterilaiseen tunnustukseen. Meidän tukee lukea jakeet kirjaimellisesti, koska muuta lukutapaa ei ole ja sitten yrittää tulkita lukemaamme parhaan ymmärryksemme mukaan.

    Sari Roman-Lagerspetz nosti omassa kommentissaan esiin Sleyn kannanoton avioliitto- ja perhe-etiikasta. Kyseinen kirjoitus nojaa kaikessa kirkkomme vahvistettuun oppiin. Painotukset ovat järjestön omia.

    Sari Roman-Lagerspetz on aiemmin nostanut esiin Medialähetys Sanansaattajien silloisen raamattukouluttaja Jukka Norvannon opetuksen roomalaiskirjeen 1. luvusta. Täysin vaille huomiota on kritiikissä jäänyt, ettei Norvanto opeta jotakin erityisesti vain kyseisistä jakeista, vaan käy opetuksessaan läpi koko roomalaiskirjeen jae jakeelta, jättämättä väliin yhtään jaetta. Olisi luterilaisen opin vastaista ”loikata” hankalat paikat yli.

    Voimme toki pohtia, miksi juuri kyseiset jakeet ovat Raamatussa. Samoin voimme pohtia vaikkapa miksi Pyhä Henki ohjasi Paavalia kirjoittamaan Korintin seurakuntalaisille, etteivät miesten kanssa makaavat miehet ole Jumalan valtakunnan perillisiä. Niin ikään voimme pohtia, mitä kyseiset jakeet itseasiassa tarkoittava. Siitä meidän kuitenkin tulee pitää kiinni, että nämä jakeet ovat osa Raamattua ja Pyhän Hengen Raamattuun tarkoittamia.

    • ”Luterilaisen tunnustuksemme mukaan jokainen Raamattuun kirjoitettu jae, on Pyhän Hengen sinne tarkoittama.” Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että jokaisella jakeella olisi sama painoarvo. Luther itse piti joitakin Raamatun kirjoja jokseenkin epäoleellisina, nimitti muistaakseni Jaakobin kirjettä olkikirjeeksikin.

    • Mielestäni jokaisella Raamattuun kirjoitetulla jakeella on yhtä suuri painoarvo siinä kontekstissa, mihin jae liittyy.

Pekka Särkiö
Pekka Särkiö
Kenttäpiispa evp. ja Vanhan testamentin eksegetiikan dosentti. Keski-Lahden seurakunnan vs. kirkkoherra 4.3.2024-30.8.2024. Harrastan mehiläistarhausta ja maatiaiskanojen kasvatusta, esteratsastusta ja nykyaikaista viisiottelua. Minulle tärkeitä asioita ovat luonto ja sen elinvoiman turvaaminen, ekologinen elämäntapa, historian tuntemus sekä kestävän yhteiskunnan puolustaminen.