”Olen rasisti, mutta….”
Olen itse joutunut rasismin kohteeksi. Itäafrikkalainen ympäristö, jossa perheemme asui kymmenen vuotta 90-luvulla, oli hyvin suvaitsevainen. Kuitenkin kohtasimme säännöllisesti arkirasismia. Kun ostimme ruokaa tai palveluita, hintalappu oli paljon korkeampi meille kuin paikallisille työtovereille. Ja joskus meitä valkoisia syytettiin suoraan myös maan köyhyyden aiheuttamisesta ja HIVin ja aidsin levittämisestä.
Paikallisten lasten puheessa meistä käytettiin muuta kuin inhimillistä ”terminologiaa”. Muistan vieläkin loukkaantumisen ja kivun tunteet, kun kohtasin tämän arkirasismin. Rehellisyyden nimessä täytyy sanoa että saimme myös erityiskohtelua. Saimme mennä jonon etupäähän tai meitä kohdeltiin paremmin kuin muita ihonvärimme vuoksi.
Samalla opin, että en itsekään ole vapaa rasistisista ajatuksista tai asenteista. Olen usein ajatellut ja sanonut: ”Kaikki afrikkalaiset ovat sellaisia…”, tai ”tämä johtuu siitä, että hän on afrikkalainen….”. Olen huomannut, että minullakin on ennakkoluuloja. Esitän yleistyksiä. Monesti ajattelen, että toisen ihovärin omaava ihminen ei kärsi yhtä paljon köyhyydestä tai reagoi yhtä voimakkaasti kaltoin kohteluun.
En itse voi sanoa niin kuin monet suomalaiset nyt tekevät: ”En ole rasisti, mutta…” Jotkut minun ajatuksistani tai mielipiteistäni rakentuvat nimenomaan siihen, että sijoitan valtavan määrän ihmisiä yhteen yleiseen ryhmään. Oman järjestöni historiassa vakavimmat virheet ovat tapahtuneet silloin, kun olemme ajatelleet olevamme vapaita rasismista tai ihmisten eriarvoisesta kohtelemisesta. Sokeus omille ennakkoluuloille johtaa siihen, että alamme valkopestä omia epäeettisiä tekojamme erilaisilla argumenteilla.
Tarvitsemme standardeja, joiden avulla voimme arvioida omaa eettisyyttämme. Kansainvälisesti näitä ovat mm. ihmisoikeusjulistukset ja niiden perustalle rakentuvat humanitaariset periaatteet. Ihmisoikeusperustaisuus lähtee siitä, että jokaisella ihmisellä on samat perusoikeudet riippumatta siitä, mikä on minun subjektiivinen näkemykseni hänen tarpeistaan.
Jos rajoitan näitä oikeuksia, esimerkiksi oikeuden puolueettomaan ja rehelliseen oikeudenkäyntiin etnisen taustan tai jonkun muun seikan perusteella tai jos vaadin että oikeuskäytänteet olisivat kovempia tai lievempiä maahanmuuttajille, olen ihmisoikeusjulistusten mukaan rasisti.
Oikeusvaltioperiaate, johon kuuluu ihmisoikeuksien kunnioittaminen ja kaikkien tasavertainen kohtelu, on yhteiskuntamme kantava perusta myös valtionjohdon vahvistamien käsitysten mukaisesti. Erityisesti vaikeassa tilanteessa tarvitaan itsepäistä pitäytymistä tähän periaatteeseen. Vaihtoehtona on, että murennamme arvopohjamme. Jos sen teemme lopputuloksena on, etteivät kenenkään oikeudet enää toteudu.
Itselleni vahvin standardi on sanoitettu Raamatussa. Joudun joka päivä tekemään työtä kultaisen säännön ja rakkauden kaksoiskäskyn kanssa. Kun luen vertauksen syrjimättömästä samarialaisesta, oma sisäinen rasistini joutuu jatkuvasti haastetuksi.
En ole vapaa rasismista. Tarvitsen jatkuvasti mittapuuta, jonka avulla pystyn tiedostamaan, miten omat ennakkoluuloni vaikuttavat arjen elämään. Vain sitä kautta voin astua ulos omalta mukavuusalueeltani, muuttua ja todella toimia oikeudenmukaisuuden puolesta.
Rolf Steffansson
varatoiminnanjohtaja
Suomen Lähetysseura
17 kommenttia
Mielenkintoinen pointti on tuo:
” Rehellisyyden nimessä täytyy sanoa että saimme myös erityiskohtelua. Saimme mennä jonon etupäähän tai meitä kohdeltiin paremmin kuin muita ihonvärimme vuoksi.”
Kuinkahan nuo joiden ohi ”kristityt” meni ajattelivat?
Entä mitä ajattelee ”kristitty” joka itse meni ohi jonon?
Kulttuuristen yleispiirteiden tiedostaminen ei ole rasismia, ellei siihen liity selvää käsitystä oman ryhmän ylemmyydestä ja toisen ryhmän ala-arvoisuudesta. Vaikka jokainen ihminen on aina yksilö ominen persoonallisuuspirteineen, on kuitenkin väistämätön tosiasia, että itsekukin meistä toteuttaa persoonallisuuttaan siinä kultturikontekstissa, jonka osana hän elää. Rasismilla ymmärtäisin vain vieraan ryhmän vainoamista, syrjimistä tai halveksimista, en erilaisuuden tiedostamista sinänsä. Ihmiset ovat erilaisia, kulttuurit ovat erilaisia, mutta erilaisuus ei itsessään merkitse eriarvoisuutta.
Tosi hyvä blogi. Kaikkien olisi syytä kohdata oma sisäinen rasistinsa. Uskoisin, että se on ainoa tapa pyrkiä eroon sellaisista ennakkoluuloista ja stereotyyppisistä ajattelutavoista joihin olemme itse kukin kasvanneet ja joista emme useinkaan ole tietoisia.
Itselleni yksi silmiä aukaiseva tilanne oli eräs lasten seksuaalista hyväksikäyttöä käsittelevä konferenssi Turkissa jossa olin ainoa kristitty ja länsieurooppalainen. Välillä tuli epätodellinen olo näiden ihmisten keskellä. Olin jotenkin tietämättäni kuvitellut että tarvitaan länsimaalaisia ihmisiä jotta tätä vaikeaa aihetta voidaan tarkastella niin kuin pitää, rationaalisesti ja ilman hyssyttelyä ja kiertoilmauksia. Olin väärässä.
Erilaisuuden historia on pääasiassa ollut sorron ja syrjimisen historiaa. Erilaisuus on merkinnyt alamaisuutta, hierarkkiaa, ja ”herra-palvelija” tai ”herra-orja-suhteita”.
Etenkin kristillisissä yhteyksissä rasismi kätkeytyy usein myös sellaisen ajattelutavan taakse, jossa ajatellaan, että ”kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia, mutta erilaisia”. Tämän käsityksen mukaan ihmiset ovat samanarvoisia Jumalan edessä ja pelastuksen suhteen, mutta täällä maailmassa heidät on tarkoitettu eri tehtäviin, ja hierarkkisiin suhteisiin keskenään. Ihmiset syntyvät näihin hierarkkisiin suhteisiin, eli ne ovat ”luonnollisia”. Ihoväristä, etnisestä taustasta (tai sukupuolesta) näkee, kuka on herra ja isäntä ja kuka on alamainen.
Kun ajattelemme että joku toinen on erilainen ja siis tarkoitettu eri tehtäviin kuin minä, niin voimme ummistaa silmämme hänen kärsimyksiltään. Hänhän ei ”erilaisena” tunne eikä koe samalla tavalla kuin minä.
Myös lapsityövoimaa ja lapsiorjuutta on oikeutettu tällä tavalla. Pitkään ajateltiin että Jumala on luonut erirotuiset ihmiset myös fyysisiltä ja henkisiltä ominaisuuksiltaan sellaisiksi että jotkut rodut kestävät hyvin rankkaa työntekoa, myös lapsina. Kun ajateltiin, että Jumala on tehnyt nämä ”toiset” sellaisiksi, että he soveltuvat rankkaan työntekoon, heidän kärsimyksistään ei tarvinnut välittää – eihän heidän katsottu edes kärsivän.
Tutkimuksen mukaan joka sietsemäs suomalainen on rasisti. Nämä rasistit elävät ilmeisesti jossain ryppäässä, sillä niillä alueilla missä minä asun, en ole törmännyt yhteenkään rasistiin.
Muuten, miksi jatkuvasti uutisoidaan negatiivisesti, että suomalaiset sitä tai tätä negatiivista. Minä en usko, että valistus menee eteenpäin tällä tavalla, ikäänkuin syyttelyllä. Jo lasten kasvatuksesta näkee, että oikean käyttäytymisen kannustamisen ja kehumisen kautta ihminen saadaan oppimaan ja käyttäytymään paremmin.
Monissa maissa myös kristityt joutuvat vainon (yhdenlaisen rasismin ) kohteeksi. Siksi onkin tärkeää, että on heitä, jotka kantavat huolta vainon kohteeksi joutuneiden kristittyjen kohtelusta.
http://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/media-vie-toivoa-vainotuille-kristityille/
Kirjoittaja
Missioblogi
Missioblogi on moniääninen blogi, josta voit lukea kuulumisia kirkosta ja lähetystyöstä eri puolilta maailmaa. Sen kirjoittajat ovat Suomen Lähetysseuran tai sen yhteistyökumppanien työntekijöitä, jotka tuovat terveisiä etelän kasvavista kirkoista, ilonaiheista, ongelmista ja teologisesta keskustelusta sekä uskon, toivon ja rakkauden työstä kehittyvissä maissa. Tuoreimman Missioblogin on kirjoittanut Lähetysseuran missiologian erityisasiantuntija Kati Kemppainen.
Hyvin kirjoitettu… Näin se monesti on.
Ilmoita asiaton kommentti