Nopeasti etenevä maallistuminen, mediapainotteinen kulttuuri ja epävarmuuden aika haastavat Helsingin hiippakunnan seurakunnat. Vuosia jatkunut negatiivinen jäsenkehitys ja taloudelliset menetykset ovat pakottaneet seurakuntia tiukkenevaan talouteen. Samanaikaisesti moniäänisyys ja näkemysten erilaisuus ovat vahvistuneet. Uusi piispa tulee kohtaamaan kaikki edellä mainitut ja monet muut haasteet.
Piispan keskeisiä tehtäviä ovat ykseyden edistäminen ja seurakuntatyön tukeminen. Ykseyden edistäminen on taitolaji, joka edellyttää piispalta syvää opillista tietämystä, kuuntelevia korvia, eriävien opillisten tulkintojen kärsivällistä kohtaamista ja selkeää oman näkemyksen ilmaisua. Juuri tämän takia Teemu Laajasalo olisi paras valinta Helsingin piispaksi.
Nuorissa ja nuorissa aikuisissa on kirkon tulevaisuus. Teemu Laajasalolla on vahva näkemys kirkon kasvatustoiminnan uudistamisesta ja sen välttämättömyydestä. Nuorten aikuisten sitoutuminen kirkon jäsenyyteen edellyttää seurakuntien toiminnalta yleensä ja hiippakunnan piispalta erityisesti nuorten huomioon ottamista uudistuspyrkimyksissä – unohtamatta kuitenkaan muitakaan ikäryhmiä.
Kirkon tiukkeneva talous haastaa Helsingin uuden piispan pohtimaan kirkon rakenteiden uudistamista ja tukemaan seurakuntia, kun ne sopeuttavat henkilöstöpolitiikkaansa uuteen tilanteeseen. Näiden kipeiden asioiden kohtaamiseen Teemu Laajasalon kokemus Helsingin seurakuntayhtymän johtajana ja tuomiokapitulin asessorina antaa hyviä valmiuksia.
Epävarmuuden aika saa ihmiset odottamaan kirkolta rohkaisua, toivon ja rakkauden sanomaa sekä arvojohtajuutta. Teemu Laajasalon kyky sanoittaa viestinsä tähän aikaan on omiaan lisäämään ihmisten luottamusta kirkon opetusta ja julistusta kohtaan. Hänen sanojensa mukaan kirkon tulee pysyä Sanassa, ajassa ja kasassa.
Timo Sahi
Pirjo Ala-Kapee-Hakulinen
Paula Lehmuskallio
Sami Ojala
Veikko Pöyhönen
Laura Rissanen
Kaija Salmela
Jaakko Simojoki
Matti Sollamo
Raija Sollamo
Viivi Ali-Löytty
Maaria Apajalahti
Irja Eskola
Seikko Eskola
Veli-Matti Hynninen
Ville Jalovaara
Elina Koivisto
Lauri Kopponen
Maritta Laiho
Johanna Laisaari
Antti Lanamäki
Helena Lauriala
Liisa Mustajärvi
Mikko Myllys
Mikko Mäkelä
Jaakko Ojala
Arja Paavola
Niina Pihlajamaa
Nina Pitkänen
Tuula Pontela
Pekka Salomaa
Tuulikki Vuorinen
Luonto ei kannata tasa-arvoa.
Siitä että kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia keskenään, ei seuraa että kaikki seksuaaliset taipumukset ovat yhtä arvokkaita. Etenkin jos tätä arvokkuutta ajatellaan elämän jatkuvuuden kannalta, ja tai perheen onnellisuuden kannalta (vrt. lapsettomuus).
1) Luonto itse ei kannata tasa-arvoista avioliittoa, koska se toiselle parille antaa mahdollisuuden omien jälkeläisten tekoon ja toiselle ei.
2) Luonnolta on myös tosi “epäreilua” laittaa homot tarkoituksella määrälliseen paitsioon, koska he edustavat vain pientä marginaaliryhmää ( n. 2-10 %) . Luonto siis syrjii homoja määrällisesti.
3) Ikävä tosiasia homojen kannalta on sekin, että noin puolet Suomen kansasta kannattaa ja puolet vastustaa homoliittoja, mutta heteroliittoja ei vastusta kukaan. Mitä tasa-arvoa tämä on. Tästä seuraa myös se että vaikka homoliitot hyväksyttäisiin lailla normaaliksi avioliitoksi, niin puolet kansasta ei edelleenkään pidä homoliittoja normaalina avioliittona, vaikka se laissa niin tulkittaisiin. Ts. hyväksyntää, josta tässä perimmiltään on kyse, ei voida saada lain voimalla, vaan hyväksynnän tulee perustua aina vapaaehtoisuuteen.
4) Lisää epätasa-arvoa: kaikista ihmisistä runsaasti yli 90 % on heteroja ja vain siksi että homous tuntuu heistä luonnottomalta ja useimmiten myös vastenmieliseltä. Ei tunnu reilun tasa-arvoiselta tämänkään asetelma. Miksi luonto ei ole tehnyt kaikista bi-seksuaaleja. Ehkä siihen on sittenkin hyvä syy. Jätän sen nyt käsittelemättä.
Jätetään luonto ja siirrytään henkisyyteen ja hengellisyyteen.
Raamattu, Jumalan sana, on kirkon ylin auktoriteetti, ja voidaan yleistäen sanoa että Raamattu ei anna pienintäkään tukea homoseksuaalisuudelle, vaan pitää sitä luonnonvastaisena. Monet loukkaantuvat tästä Raamatun näkemyksestä, vaikka runsaasti yli 90 prosenttia ihmisistä pitää homoutta itselleen luonnonvastaisena. Kummallista, eikö? Vaikka siis Raamattu tukee ainoastaan sitä mitä ihmiset yleensä luonnostaan tuntevat! Tämä ei tarkoita sitä homot ihmisinä eivät olisi saman arvoisia kuin muutkin, vaan kyse on taipumuksesta, jota voidaan monestakin syystä pitää epäreiluna homoille itselleenkin.
Käsittelemättä jää moni asia kuten, lasten oikeudet isään ja äitiin. Ja sekin että homoudesta voidaan usein myös päästä eroon. Teoriassa se on mahdotonta, mutta käytännössä hyvinkin yleistä. Jopa Jumalan avulla: http://www.menaiset.fi/artikkeli/ajankohtaista/ihmiset/usko_teki_homosta_heteron Entä onko mahdollinen uusi avioliittolaki tasa-arvoinen kaikille. Ei suinkaan, esim moniavioisuutta vaativille. Näitä ääniähän on jo Ruotsissa keskustapuoleelta kuulunut ja meillä vaatimuksia ovat esittäneen vihreät nuoret. Pelolla jään miettimään, mitähän sen jälkeen vaadittaisiin tasa-arvoisuuden ja ihmisoikeuksien nimissä.
Todettakoon kuitenkin lopuksi että myös heterot elävät usein kuin pellossa ilman mitään moraalia. Jumala edessä olemmekin kaikki samalla viivalla: syntisinä ja armoa ja parannuksen tekoa tarvitsevina.
Viime aikoin sana ”syrjintä” on otettu uuteen käyttöön. Syrjintä-sana otetaan käyttöön/syytetään syrjinnästä heti kun joku/jotkut eivät koe voivansa totuttaa omia halujaan, kun asiat eivät mene heidän toiveidensa mukaan.
Syyttämällä syrjinnästä yritetään saada oma tahto toteutumaan.
”Syrjintä-sana otetaan käyttöön/syytetään syrjinnästä heti kun joku/jotkut eivät koe voivansa totuttaa omia halujaan,…”
Tämä siis pätee myös sinnun? Sinähän huudat aina kuinka kristittyparkoja syjiotään koska he eivät voi vapaasti sortaa ihmisiä jotka eivät usko kuin Salme Kaikusalo?
¨
Silma ja malka jne.
@Jari Koskisuu,
jätän letkautuksesi omaan arvoonsa. Toistuvat syytöksesi, että minä sorran ihmisiä, ovat täysin sinun keksimiäsi. En tunne sinua, en ole koskaan tavannut sinua. Kuitenkin sinä olet täällä useammassa ketjussa hyökännyt minua vastaan tavalla, mikä ei ole nettikäyttäytymisessä sallittua.
Toivotan sinulle Jumalan rauhaa.
Arkkipiispa Kari Mäkisen suurin huoli onkin kirkon yksiksimieliisyyden puute tässä homoavioliitosta. Hän tekee kaikkensa sen edistämiseksi. Hänen kirkkain tavoite on: homoavioliitot sallitaan kirkoissamme.
Kari Mäkinen ei ole teollain, toiminallaan ja tavoitteillaan enään Suomen evl-kirkkoa ykseyttävä piispa, vaan sen hajoittaja.
Presidentti Niinistön tulisikin harkita olisiko aihetta piispalle myönnetty, neljänneksi arvokkain, mitali syytä perua itsenäisyyspäivänä?
Jos kannattaa Raamatun perinteistä avioliittokäsitystä, niin se ei todellakaan perustu miehen ja naisen väliseen rakkauteen. Vaan lähinnä sukujen pyrkimykseen säilyttää asema ja taloudellinen varallisuus. Suku määräsi kenen kanssa avioon pitää mennä. Järjestetyn avioliiton lisäksi perinteisiä Raamatun avioliittomalleja ovat mm. moniavioisuus, orjien hyväksikäyttö, naisen raiskaaminen tai vaimon hankkiminen sotasaaliina.
Lähde: http://www.kirkkojakaupunki.fi/uutiset/muuttuva-avioliitto/20436257.jpg/@@images/fcebf8a6-c819-4e17-9443-7acdf70f6225.jpeg
Ykseys, kun tuloerot kasvavat. Madonluvut länsimaailmalle, jossa populismi innostaa. Nyt on rakennettu niin. Tämän päällä on tukeva tanssia.
Todella! ”Kasassa”! Mutta ei hötkyillä. Otetaan päivä kerrallaan. Rukoillaan ja tehdään työtä, me vanhat. Te nuoret uskotte. Me epäilemme. Olemme kokeneet liikaa. Ei meistä ole. Ikä painaa, kohta vainaa.
Mutta vielä on aikaa. Päivä sarastaa ja aurinko paistaa niin hyville kuin pahoille. Iltaisin mennään pahnoille. Joka aamu on armo uus. Nautimme lapsenlapsistamme – ja lapsistamme. Elämme heidän kauttaan. Tuemme heitä.
Sokraattinen dialogi painottaa kuuntelun ja kysymisen tärkeyttä. Siinä ja ristissä on ainoa toivomme.
Blogikirjoituksen lopussa sanotaan, että Laajasalon sanojen mukaan kirkon tulee pysyä ”Sanassa, ajassa ja kasassa”. Muistaakseni Laajasalo on sanonut, että hän keksi tämän ajatuksen noin 10 vuotta sitten. Ajatus on omastakin mielestäni tärkeä. Mutta mitä Laajasalo sillä tarkoittaa? Ainakin minulle se on jäänyt epäselväksi.
Suurinpiirtein samoihin aikoihin tai vähän myöhemmin (vuonna 2010) kun Laajasalo keksi tämän ajatuksen hän kirjoitti Suomen Kuvalehteen puheenvuoron otsikolla: ”Teemu Laajasalo – ei yksimielisyys, vaan sovitettu erilaisuus”. (linkki alla). Ainakin minulle on jäänyt epäselväksi missä määrin – tai miltä osin – hän edelleen kannattaa tässä puheenvuorossa ilmaisemiaan ajatuksia. En ole lukenut häneltä mitään uutta puheenvuoroa tai kirjoitusta, jossa hän ottaisi kantaa tämän edellä kirjoituksen sisältöihin. Olen kuitenkin saanut sen käsityksen, että hän ei kuitenkaan enää kannata esimerkiksi sitä, että ”Liberaalien pitää saada ilman ehtoja ajaa homoavioliittoa, vihkiä homoja avioliittoon ja siunata avioliiton siunauskaavaa soveltaen parisuhteet jo ennen maallisen avioliittolainsäädännön muutosta”.
”Kirkon tulee pysyä Sanassa, ajassa ja kasassa” on lause joka voi potentiaalisesti merkitä melkein mitä vain. Mielelläni kuulisin mitä Laajasalo sillä tarkoittaa, sisällöllisemmin. Mielelläni myös kuulisin mitä hän nyt ajattelee siitä mitä hän kirjoitti edellä mainitsemassani puheenvuorossaan vuonna 2010.
https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/mielipide-kotimaa/kirkon-tulevaisuus-ei-yksimielisyys-vaan-sovitettu-erilaisuus/
Teemu kait luottaa vanhojen viisauteen, jonka mukaan laiha sopu on parempi kuin lihava riita. Piispan rooli on varmasti aikamoista nuoralla kävelyä. Tuuli puhaltaa molemmista suunnista. On suurta viisautta Teemulta, jos hän on oivaltanut sen ettei yksimielisyys kaikessa ole kirkossa mitenkään mahdollinen. Yksimielisyyden vaatimus merkitsee kompromissien tekoa luovuttamattomissa kysymyksissä. Jolloin joku joutuu räsymatoksi, joka yli toiset kävelee savisin saappain. Piispan tulee olla kaikkien paimen, vaikka itse ei kaikkien mielipiteitä allekirjoita.