Kannattaako kohta kenenkään kirkossa käydä kuvettansa kaivamaan?

kolehti

Tuli kirkkoon mies ja lapsi. He eteeni istuivat. Kovin kauan saarna kesti. Saarnan jälkeen isä päättikin, että nyt olisi sopiva hetki lähteä kotiin. Johon pieni tyttö: ”Isä, ei mennä vielä pois. Ootetaan, että se rahastaja tulee!”

* * * * * * * *

Suuri purjealus oli karilleajon seurauksena ruvennut uppoamaan. Onneksi paikalla oli paljon kirkollista väkeä, jotta voitaisiin pitää jumalanpalvelus. Läsnä olevaa piispaa pyydettiin toimittamaan, mutta tämä oli niin kauhuissaan, ettei kyennyt saamaan sanaa suustaan. Samoin kävi tuomiorovastille ja parillekin kirkkoherralle. Laivan päällystö alkoi muistella jumalanpalveluksen osia, mutta mitään ei tullut mieleen. Lopulta muuan nuori puosu muisti sentään yhden kirkonmenojen kohdan ja huudahti: ”Kerätään kolehti!”

* * * * * * * *

Kuten yllä olevat esimerkit varmaan kertovatkin, kolehdin keruu livenä suoraan seurakuntalaisten kukkarosta on varsin perusteltu, keskeinen, perinteinen ja kaunis toimenpide. Siksi muutamat sisaret ja veljet keskuudestamme ovat saaneet aikaan hämmennystä Suomen Siionissa väittämällä, että pitkällisestä uhrilahjakäytännöstä tulisi messuissa kokonaan luopua. On kuulemma niin hävettävän pienikin se saalis, joka saadaan haaveilla pyydystetyksi kirkkoväeltä.  Vaivaiset kahdeksan miljoonaa euroa, sehän on alle 50 miljoonaa mummon markkaa!

Enemmästä kolehtirahasta ei tarvitse vain haaveilla, jos ryhdytään keräämään kolehti kaksi kertaa kirkonmenojen aikana: Heti saarnan jälkeen ja toisen kerran ehtoollisen jälkeen. Näin saataisiin selville sekin seikka, kumpaako  ohjelmanumeroa seurakuntalaiset pitävät tärkeämpänä. Tässä kisassa saatttaisi saarnojen taso nousta…

* * * * * * * *

Samoilla kriteereillä, joilla kolehdin lopettamista perustellaan, voisi lakkauttaa myös messut: Aikansa elänyt kokoontumismuoto sunnuntaiaamuisin klo 10. Kokouksiin tulee aivan liian vähän kokousedustajia, liian paljon henkilökuntaa. Ei kannata.

* * * * * * * *

Kerran eräs mies jakoi viisi leipää ja kaksi kalaa 5000 miehelle. Ja se riitti! Samaa tyyppiä me sunnuntaista toiseen pyydämme siunaamaan keräämämme kolehdin, sen viisi kolikkoa ja kaksi paperirahaa.

 

En tiedä, miksi kolehti YLEä kiinnostaa, mutta ohessa linkki juttuun, joka toimi tämän blogin inspiraation lähteenä:

http://yle.fi/uutiset/pappi_kolehtikeraykset_voisi_lopettaa_kokonaan/8179814

 

32 kommenttia

  • Hannu Kiuru sanoo:

    Kotimaa24 tavoitti Kallion seurakunnan kirkkoherran Teemu Laajasalon lomalta. Kappalaisensa kanssa kolehtiasioista eri mieltä oleva kirkkis loihe lausumahan näin:

    – Kalliossa oli aiemmin vuosikymmeniä toisenlainen kolehdinkeräämistapa, jossa kolehti kerättiin lippaisiin vasta ulko-ovella messun jälkeen. Pidin sitä teologisesti omituisena ja jumalanpalvelusohjeen vastaisena. Minun kirkkoherra-aikanani kolehti on palautettu kerättäväksi normaalissa kohdassa uhrivirren aikana.

    Laajasalon mielestä kolehtia ja sen merkitystä ei ole syytä vähätellä. Tähän on kolme syytä.

    – Ensinnäkin kolehti on luovuttamattomasti messun osa. Se on yhteydessä nimenomaisesti ehtoolliseen, Kristus-uhri annetaan seurakunnalle ja sitä valmisteltaessa eli uhrivirren aikana seurakunta kerää oman uhrilahjansa lähimmäiselle. Kolehdin merkitys ei ole sen tuotossa vaan seurakuntalaisen halussa laittaa Jumalalta saadut hyvät lahjat kiertoon.

    – Toiseksi kolehtia ei pidä vähätellä, koska meidän tehtävämme ei ole ylenkatsoa ihmisten lahjoja. Lesken ropo muistuttaa, että me emme tiedä kuka antaa liiastaan ja kuka vähästään.

    Kolmanneksi Laajasalo muistuttaa, että kolehtien määrä on erittäin suuri.

    – Jos kokonaissumma on noin kahdeksan miljoonaa niin silloin kolehdit vastaavat kolmea nälkäpäiväkeräystä tai kahta yhteisvastuukeräystä. Kyllä sillä aika paljon kärsimystä lievennetään. Monen lahjan saajan ja kanavana toimivan järjestön kannalta kolehdit ovat kirjaimellisesti elintärkeitä. Kun ajatellaan, että tämä on niiden kaikkein uskollisimpien kirkossakävijöiden lahja, niin merkitys ylevöityy entisestään.

    Laajasalon mielestä kolehdin kannalta olennaista on ymmärtää, että se liittyy ehtoollisyhteyteen.

    – Kolehtien ilmoittamiseen olisi syytä kenties kiinnittää enemmän huomiota. Kolehtikohteet ovat pääosin hyviä.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Hannu Kiuru sanoo:

      Kallion kappalainen yritti selitellä Kotimaa24:n uutisille YLElle antamaansa lausuntoa. Mutta niin kuin usein käy, selittelyksi tämäkin meni. Mutta lukekaahan, mitä Kirkon ulkomaanavun seurakuntayhteyksien koordinaattori Nina Silander kertoo:

      Kolehti on edelleen tärkeä osa jumalanpalvelusta.

      – Kolehti on uskon ja rakkauden lahja, jolla on merkitystä sekä antajalle että kohteelle. Seurakuntalaisille kolehti on yksi tapa toteuttaa lähimmäisenrakkautta. Rukouksen ja kolehdin siunaamisen kautta maailman hätä on läsnä jumalanpalveluksessa.

      Kirkon Ulkomaanapu saa seurakunnilta tukea yhteensä noin 8 miljoonaa euroa. Viime vuonna kolehtituloista kertyi tuottoa noin miljoona euroa. Kolehti käytetään kaikkein köyhimpien auttamiseen.

      – Suomessa kolehtiin annettava summa on merkittävä raha kohdemaassa, Silander muistuttaa.

      Wow!

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Siihen aikaan kun työskentelin lähettinä Kamerunissa yhden uuden seurakunnan perustamiseen tarvittavat kulut olivat yhteensä noin tuhat euroa (1.000 €). Siihen sisältyivät avustukset saarnaajan eli katekeetan palkkaukseen viideksi vuodeksi, riittävä vuokra-apu kokoontumistiloja varten sekä vähän vielä muuhunkin pieneen mutta tarpeelliseen kuluun.

      Tämän mahdollisti valuuttakurssien epäsuhtainen todellisuus. FCFA eli Keski-Afrikan frangi oli sidoksissa Ranskan frangiin ja sitä kautta euroon. Käytännössä Kamerunin alhaisesta hintatasosta johtuen lopputulos oli se että suomalaisittain pienellä rahalla saatiin suuria aikaan.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Matias Roto sanoo:

    Pieni raamatullinen näkökulma selityksineen.

    Maailmassa on köyhiä ja rikkaita. Elämisen olosuhteet ovat hyvin erilaisia. Kerran Jeesus oli Jerusalemin temppelissä. Hän näki köyhän antavan pienen avustuksen.

    Joku asioita pelkillä numeroilla mittaava olisi sanonut että tuo lahja oli aivan tarpeeton. Mutta Jeesus näki syvemmälle. Hän katsoi antajan elämäntilanteeseen. Antaja antoi kaiken mitä hänellä oli. Jeesuksen sanan takia muistamme juuri tuon köyhän lesken.

    Jeesus toimi temppelissä opettajana. Tuohon aikaan temppeli oli juutalaisten korkeakoulu, tuonaikainen ”yliopisto”. Siellä Vapahtajamme opetti osan elämäänsä.

    Virka-aikanaan hän lienee nähnyt lukemattomia lahjoitusten antajia. Toisia jotka tekivät suuria lahjoituksia, niin suuria, että niistä puhuttiin ympäriinsä, ja sitten iso joukko ihan tavallisia lahjoituksia, joita temppelin hyväksi annettiin säännöllisesti pitkin aikaa.

    Temppelin toiminnan kannalta kaikki nuo avustukset yhteensä olivat merkittäviä. Niillä ylläpidettiin mitä erilaisimpia temppelin toimintoja.

    Nyt parisen vuosituhatta myöhemmin osat ovat vaihtuneet. Vain tuo kaikkein vähäisimpiin lahjoittajiin kuulunut tunnetaan nykyaikana. Muut ovat jääneet historian pölyttyneitten arkistojen kätköön.

    * * *

    Jos Jumala suo niin saarnaan tuosta tapauksesta Jerusalemin temppelissä elokuun viimeisenä sunnuntaina Raision kirkossa klo 17 pidettävässä messussa.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Ruttopuiston rovasti Hannu Kiuru

    Nimeni on Hannu Kiuru, arvoni Ruttopuiston rovasti emeritus (66 v., 113 cm, 179 kg). Kirjoitan painavaa tekstiä elämän ja kuoleman asioista pääkaupunkiseudun näkökulmasta käyttäen tajunnanvirtatekniikkaa. Blogiarkistossa meikäläinen heiluu Liberona kirkon liukkaalla kentällä: http://blogiarkisto.kotimaa.fi/blogit/vanhat/blog/?bid=121