Elämme murroskautta, kun monet tutut ja turvalliset rakenteet hajoavat. Tämä tuli esiin monella tavalla Kirkkopäivien ohjelmassa.

Futurologi Ilkka Halavan johtamassa keskustelussa (mukana Sami Inkinen ja Jaakko Tapaninen) todettiin kuvan maailman tilasta olevan hajalla.
Näemme tapahtuvan suuria muutoksia sopimusjärjestelmissä, työmarkkinoilla, turvallisuudessa, sähköntuotannossa, liikenteessä, viestinnässä ym. Kuvat särkyvät, tutut säännöt eivät enää päde.
Eletään yhtäältä pysyvyyden ja muutoksen, toisaalta keskittymisen ja etääntymisen jännitteessä.
Iso kysymys on, mitä tulee tilalle?

Samoin uskonnollisuus ja sen myötä kirkko ovat muutoksen keskellä. Isot jutut odottavat ikään kuin mutkan takana.
Keskustelijat kysyivät, aukeaako kirkolle ja seurakunnille jokin uusi ikkuna, kun kansankirkon rakenteet ovat uhattuna ja uskonnollisuus on prosessissa? Uskonnollinen sanoma ei perinteisessä muodossa enää puhuttele varsinkaan nuoria, vaikka hengellisyys sinänsä ei ole hävinnyt.
Seurakuntarakenteista on viime vuosina paljon puhuttu ja uudistuksia niihin kehitellään. Tarvetta olisi, kun vanhat puitteet eivät tahdo kestää tai riittää.
Säilyykö alueellinen seurakuntarakenne vai hajoaako kirkko pieniin osiin? Vanhasta yritetään pitää kiinni, mikä estää kehityksen ja ympäristön haasteisiin vastaamisen.
Tulisiko kaikkien ajatella samalla tavalla vai voisimmeko paremmin sietää erilaisuutta? Olisiko mahdollista esimerkiksi sallia, että striimatussa messussa nautitaan ehtoollisen kotona?

Kehitys tapahtuu mahdollistamalla. ”Menestyvää yritystä on mahdotonta pelastaa, koska se pitää niin tiukasti vanhasta kiinni.”
Minkälaista hengellinen elämä kirkossa on: ”Odotetaanko kriisitilanteessa kirkon johdon lausuntoa vai mennäänkö rukoilemaan?”
Aikoinaan pietismi korosti ihmisten henkilökohtaista uskon elämää. Kumpi nyt on keskeisempää, kirkkoinstituutio vai ihmisten oma usko?

Milleniaalien eli x ja y -sukupolvien (= nuorten) kirkkosuhdetta käsiteltiin esitellen ensin asenne- ja arvotutkimusten tuloksia.
Ihmisillä, myös nuorilla on erilaisia hengellisen elämän profiileja, jotka eroavat toisistaan tapojen, mieltymysten ja jopa käytetyn suomenkielen perusteella. Tutkimustuloksia ja tilastojen laskevia käyriä on kirkossa esitelty jo usean vuoden ajan. Olemme sirotelleet tuhkaa päällemme.
Ihmettelen, miksi tietoja vain toistellaan, mutta sen perusteella ei juurikaan ole ryhdytty toimenpiteisiin. Laivaa ajetaan edelleen samalla kurssilla, vaikka tiedetään, että toiset reitit veisivät paremmin perille?
Nuoria houkutellaan, mutta ei olla valmiita uudistumaan heidän suuntaansa.

****

Kirkkopäivien ohjelma koostui pääosin keskustelusessioista, joita oli monia päällekkäin ja peräkkäin, oli siis tehtävä valintoja. Se on päivien hankaluus ja samalla vahvuus. Kiitos Kirkkopäivistä.