Jaak.2:10 Sillä joka pitää koko lain, mutta rikkoo yhtä kohtaa vastaan, se on syypää kaikissa kohdin.
Matt. 5: 17 Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan; en minä ole tullut kumoamaan, vaan täyttämään.
18 Sillä totisesti minä sanon teille: kunnes taivas ja maa katoavat, ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto, ennenkuin kaikki on tapahtunut.
Jeesus oli ainoa Lain edessä nuhteeton ihminen, hän täytti sen. Uskova pyrkii pyhitykseen eli eroon maailmasta, josta kiusaukset tulevat, koska ilman tätä pyrkimystä ei kukaan ole näkevä Herraa.
Isämeidän rukouksen kohta, ”äläkä saata/salli/johdata meitä kiusaukseen” toteutui Jeesuksen elämässä, kun hän täytti lain. Jumalan läheisyys, Hän uskovassa ja uskova Jumalassa, estää, suojelee kiusauksilta. On silti kysymys synnittömyydestä Jumalan edessä, koska me tunnustamme syntimme Jumalalle, vt. Kol.1:
| 22 Poikansa lihan ruumiissa kuoleman kautta, asettaakseen teidät pyhinä ja nuhteettomina ja moitteettomina eteensä, |
| 23 jos te vain pysytte uskossa, siihen perustuneina ja siinä lujina, horjahtamatta pois sen evankeliumin toivosta, jonka olette kuulleet, jota on julistettu kaikessa luomakunnassa taivaan alla ja jonka palvelijaksi minä, Paavali, olen tullut. |
Tämä joko tahi tila toteutuu ihmisen halusta ja Jumalan voimasta tai ihmisen haluttomuudesta ja Saatanan voimasta. Rikas nuorukainen halusi, muttei alistautunut työkumppanuuteen Jeesuksen kanssa.
Jeesus ei noudattanut pikkutarkasti lain kirjainta vaan sen henkeä: ”Jeesus kulki kerran sapattina viljapellon laitaa, ja hänen opetuslapsensa alkoivat kulkiessaan katkoa tähkäpäitä. Silloin fariseukset sanoivat hänelle: ’Katso nyt! Miksi opetuslapsesi tekevät sellaista, mitä sapattina ei ole lupa tehdä?’ – – – Ja Jeesus sanoi heille: ’Sapatti on ihmistä varten eikä ihminen sapattia varten. Niinpä Ihmisen Poika on myös sapatin herra.’ (Mark. 2:23,24 ja Mark. 2:27,28)”
Martti Pentti mitä Jeesus teki laittomuutta tuossa esille tuomassasi kohdassa?
”Mitä laittomuutta Jeesus teki tuossa esille tuomassasi kohdassa?” Ei mitään. Eivät hänen oppilaansakaan tehneet. He noudattivat lain tarkoitusta, vaikka toimivat sen pikkumaisesti ymmärrettyä kirjainta vastaan.
Martti Pentti eikö laki ollut ”pikkutarkka” sen takia että sitä oli helppo noudattaa kun tiesi mitä saa ja mitä ei saa tehdä? Sen opettaminenkin oli helppoa, eikö vaan?
Pikkutarkaksi pykäläkokoelmaksihan laki kehiteltiin, jotta sen vaikea ydin saatiin piilotetuksi kieltojen kätköön. Jeesus ilmoitti, mistä Jumalan laissa todella on kysymys: ”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Näiden kahden käskyn varassa ovat laki ja profeetat.” Tämän noudattaminen ja opettaminen ei ole helppoa.
Laki oli tarkoitettu näyttämään ettei ihminen omassa ”viisaudessaan, ymmärryksessään, voimassaan” voi täyttä Jumalan tahtoa! Evankeliumi on täysin uusi liitto, siinä Jumala antaa voiman ja rakkauden elää Hänen tahdossaan!
Olen Arin kanssa samaa mieltä lain tehtävästä ja tätä voisi vielä miettiä tämän äärellä :
Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” (Matteus 22:37–39)
Että rakastetaankö me Jumalan lakia joka on 10 käskyssä kuvattu ? Onko laki meille ihana asia ja rakastamme Jumalaa koko sydämestämme ja hänen lakia ? Tässä me joudumme tunnustamaan että me emme lihamme puolesta todellakaan rakasta Jumalan lakia vaan se tulee meidän elämän nautintojen ja oman elämän herrauden tielle ja tuomitsemaan meidän omassa tunnossa että olemme rikkoneet Jumalan käskyjä . Lain tehtävä on kääntää katseet Kristuksen ja ainut tie on syntien tunmustaminen ja evankeliumin tarkoitus on vapauttaa meidät ja johdattaa meidät pyhityksen tielle kilvoittelemaan uskossa , mutta joudumme jatkuvasti tunnustamaan että emme pysty täyttämään Jumalan lakia ja juuri siksi Kristus tuli että hän täytti lain . Mutta laki on hyvä ja kasvattaja Kristukseen . Luterilaisuudessa lailla on 3 käyttöä ja tämä on yksi . Kristikunta myös tekee Jumalan laiksi sellaisia asioita mitkä eivät ole Jumalan lakia . Joita on paljonkin tehty kristikunnan historiassa . On tupakan polttoa , alkoholin käyttöä kohtuudella , tanssia ja kaikenlaista lihankuritusta joita Paavali kutsuu itsevalituksi Jumalanpalveluksi . Synti on paljon vakavampaa ja syvempi asia meissä , kun se asuu meissä ja on vihollisuutta Jumalaa ja hänen tahtonsa vastaan .
Martti,
Lakiin on tehty alusta alkaen ”parannuksia” jotka nimenomaan ovat vastoin, ettei pieninkään piirto, kirjain ole poistuva.
Myös monella tapaa tuodaan esille jo Vanhan Testamentin aikana, että esimerkiksi eläinuhreja ja muuta materiaa ei Jumala halunnut, vaan ihmisen sydämen kuuliaisuutta Jumalan antamalle laille. Kuuliaisuus on Jeesuskin opetuksessa keskeinen, jota osoitetaan ulkoisillakin teoilla, eikä päinvastoin.
Yksi merkittävimpiä osoituksia viisaudestaan on ollut paavi Francescon liittyminen muutokseen koskien Isämeidän rukouksen ”.. äläkä saata/salli meidän joutua kiusaukseen”.
Olen lukenut ja katsoin alkuperäisen tv2000-kanavan haastattelun, jossa toteutui Roomalaisille-kirjeen profeetallinen varoitus, Room. 1:22 Kehuessaan viisaita olevansa he ovat tyhmiksi tulleet.
Vanha suomennos käyttää sanontaa ’älä johdata meitä kiusaukseen’. Sitäkin muotoa käytetään, että ’älä anna meidän joutua kiusaukseen’. Siitä tässä kohdin näköjään pohditaan, ovatko kiusaukset Jumalan vai saatanan työtä, ovatko ne meille asetettuja koetehtäviä vai kompastuskiviä.
Martti,
Kirjoitin blogin 28/2/24, ”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. Joh. 3:16”
Sen kohdistus on kreikan kieliopin subjunktiivi-moodi. Kukaan kreikankielen taitoinen ei osallistunut keskuseluun. Ismo Malinen yritti parhaansa.
Siis ylläolevassa kohdassa Raamatusta sanat ”hukkuisi, olisi” on kreikaksi ilmaistu tällä subjunktiivi- moodilla.
Silloin, lähes kaksi vuotta sitten ei kukaan koskenut pitkällä kepilläkään tähän ihmisen potentiaalia kuvaavaan kielioppimuotoon. Se on ratkaiseva muoto monessa ikuisuus-asia-yhteydessä, mutta smalla kirkon tuho.
En enää usko, että Suomestakaan löytyisi teologia, joka tietäisi miksi ehdollinen potentiaali-muoto on UT:n keskeisimmissä uskoontulo-opetuksissa.
Subjunktiivi tai sille läheinen konjunktiivi suomennetaan yleensä konditionaalilla, kuten tässäkin: ’ei hukkuisi, olisi’. Toinen vaihtoehto olisi imperatiivi: ’älköön hukkuko, olkoon’. Potentiaali kuuluisi suomeksi ’ei hukkune, lienee’.
Martti,
Olet ensimmäinen, joka edes otti tähän kieliopilliseen sanomaan kantaa, vaikka patistelunkin tuloksena. Sen kautta tuo ehdollinen mahdollisuus kirkastuu kun lukee kreikan subjunktuaalisia ilmaisuja. Suomen ehhtomuodossa, niinkuin englanninkaan ei korostu ehdollis-mahdollisuudessa oleva voima.
Tähän itse asiaan, eli ihminen hukkuu omasta tahdostaan, mikä tahto ei kumoudu Jumalan hyvyys-rakkaus-armollakaan.
Eli ihmisestä tulee Jumalan työtoveri aina taivaaseen asti ellei ala haluta irtisanoa yhteistyötä. Tästä yhteistyöstä ei Jumala irtisanoudu, muttei pakotakaan siihen. Ihminen on ikuisuusolento taivaassa tai helvetissä.
”Olet ensimmäinen, joka edes otti tähän kieliopilliseen sanomaan kantaa.” Eihän tuo mikään kannanotto ollut. Selitin vain mahdollisille ihmettelijöille, mikä subjunktiivi oikein on. Termihän viittaa jonkin alaisuuteen liittämiseen (sub-iungere). Tätä modusta käytetäänkin pääasiassa alisteisissa sivulauseissa. Esimerkissä päälause on: ’niin on Jumala maailmaa rakastanut´. Tuosta ’ehdollis-mahdollisuudessa olevasta voimasta’ en sano mitään, se on sen verran omituinen ilmaus.
Martti,
”se on sen verran omituinen ilmaus”
Selitin omituisuuden taustan. Kaiken kohdistuksen tiivistys on, että Jumala kaipaa, halajaa kateuteen asti saada puhaltamansa Henki eloon, elämään yhteydessään. Sen selittäminen voi olla omituista sakramentalismille, jossa asiat tapahtuu ihmisen ulkopuolella tai muljahtavat ihmiseen ilman ihmisen omaa ratkaisua, eli haluamista eli tahtoa, jotka on Jumalan ihmiseen(kin) laittama ominaisuus.
”Selitin omituisuuden taustan.” Sitä en ymmärrä edelleenkään, miten tuo liittyy kreikan kielen subjunktiiviin. Kielitajuni mukaan ’ehdollis-mahdollisuus’ merkitsee lähinnä jossittelua.
Martti,
Sakramentalinen pelastusoppi ei elä siitä potentiaalista, mikä on Jumalasta, mitä Jumala ei tunge keneenkään väkisin eikä sattumalta. Olet ”ymmärtänyt” jo enemmän kuin kukaan, joille tämän alkuperäisen termin osoitin.
Tämä olen pitänyt esillä muutenkin kuin vain mainitsemassani blogissani, johon viittasin.
”Sakramentaalinen pelastusoppi ei elä siitä potentiaalista, joka on Jumalasta.” Kielioppitermein sanottuna sakramenttien voima onkin ’aoristissa’. Wikipedia lausuu tästä kielestämme puuttuvasta verbimuodosta: ”Aoristi ei varsinaisesti ilmaise tapahtuma-aikaa, mutta viittaa siihen, että kyseessä on hetkellinen tai ainutkertainen tapahtuma.” Potentiaali tarkoittaa toteutumatonta mahdollisuutta, aoristi loppuun saatettua.
Martti,
Sakramentteja ei ole missään Kirjoituksissa, ei kreikaksi eikä millään kielellä.
Kehällisen ”tieteen” tiedekunnassa sitä kyllä käsitellään.
”Sakramentteja ei ole missään Kirjoituksissa, ei kreikaksi eikä millään kielellä.” Oletko siis repinyt Raamatustasi Roomalaiskirjeen kuudennen luvun ja 1. Korinttolaiskirjeen yhdennentoista luvun.
Martti,
Ymmärrän yskimisesi, eli puhut symbolien voimavaikutuksesta. Room. 6:1-10 kertoo vedettömästä kasteesta, ”.. vai ettekö tiedä, että me kaikki (uskoontulleet), jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, …” Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut hänen kuolemaansa …”. Tässä kaste-sana symbolisoi johonkin upottautumista, eli Kristukseen. Sitten sen merkiksi otetaan kaste vedessä merkiksi, todistukseksi muille jo tapahtuneesta.
Paavali kirjoittaa Korintolaiskirjeessä asetussanat tälle muistelu, muistoaterialle. Augustinus on jotenkin ottanut pois toiminnasta sen ihmiset eläimestä erottavan kyvyn, että ymmärretään vertaukset.
Kyllä, nämä on kreikaksi, mutteivät ole autuuttavia sakramentteja. Jos ihminen on tullut uskoon hän tietää että katoava materia voi toimia vain vertauksena.
”Jos ihminen on tullut uskoon, hän tietää että katoava materia voi toimia vain vertauksena.” Kun ihminen uskoo Kristukseen, hän tietää, että Jumalan Pojan tuleminen katoavaan materiaan ja suostuvan kärsimään ja kuolemaan sen tavoin on voittanut synnin ja kuoleman ja avannut tien iäiseen elämään.
Martti,
Jeesus syntyi ihmiseksi. Tämä on todettu hyvin yksityiskohtaisesti ristiinrastiin, että miten ja miksi tämä historian halkaiseva asia tapahtui, Hebrealaisillekirjeen 1 ja 2. luku.
Martti, kaikki hyvin, mutta kirkon vuoksi on vältettävä tulla-uskoon pistettä eli hetkeä, tilannetta jolloin suunta muuttuu taivaaseen, eli tullaan uskoon, aletaan omakohtainen uskonelämä.
Jumala teki Jeesuksen vähäksi aikaa enkeleitä alemmaksi, eli ihmiseksi johon Hän oli laittanut oman Henkensä, vt. 1Moos.2:9. Eli Jeesuksessa ei ollut enemmän Jumalaa, kuin jokaisessa syntyvässä ihmisessä, koska hän oli kaikessa veljiensä kaltainen. Jumala sovitti maailman itsensä kanssa alentumalla ihmiseksi Pojassaan, vt. Hebr. 2: 11 Sillä sekä hän, joka pyhittää, että ne, jotka pyhitetään, ovat kaikki alkuisin yhdestä. Sentähden hän ei häpeä kutsua heitä veljiksi,
Jumala ei ole kumonnut kuvantekokieltoa kun loi ihmisen omaksi kuvakseen ja tulemalla itse ihmiseksi, Pojassaan.
Väistit itse asian, Reijo Mänttäri. Onko Jeesuksen kärsimys ja kuolema ristillä sinulle ’vain vertaus’?
Martti,
Vaikka itse sen sanonkin, niin ”vàistàminen” ei kuulu minun arsenaaliin. Sinä olet kyllä vàhentànyt vàistelyà ja olet ikäänkuin suostunut kertomaan syyt, jämpytyksen sijasta, – siitä kiitos!
Mitä Jeesuksen syyhyn syntyä ihmiseksi tulee, niin se on erittäin selkeästi kerrottu näissä Hbrealaisille-kirjeen kahdessa luvussa. Tätä sitten koko Raamattu tukee.
Kaste vedessä, Jeesuksen oman esimerkin ja sanojen mukaisesti, ”kruunaa” vanhurskautuksen, mutta näkyy ja ärsyttää ulkopuolisia. Se todellinen tapahtuma, eli uskoontulo näyttäytyy todistuksena, julkisen vesikasteenkin kautta, vt. Apt. ja 8:26-39 ( 37 Mutta Filippos sanoi: ”Jos sinä uskot kaikesta sydämestäsi, se tapahtukoon. Hän vastasi ja sanoi: ”Uskon, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika.”)
Tämä 37 jae on välttämätön osa tämän ulko-juutalais-israelilaisen uskoontulokertomusta. Sen on poissa KK38 ja UT2020 ja KK92 huomautuksella, ettei tämä 37 kuulu tekstiin. Kertoo kyllä, että Suomen evlut kirkko esiintyy ”rohkeimpana” sakramentalisuuden vaalijana.
Olet ikäänkuin kielitieteellisestä riippuvainen. Tämä ominaisuus on käytössäsi lähes pelkästään sakramentalisen opin puolustuksessa.
”Vaikka itse sen sanonkin, niin väistäminen ei kuulu minun arsenaaliin.” Älä siis nytkään väistä. Onko Jeesuksen kärsimys ja kuolema ristillä sinulle ’vain vertaus’? On vai ei ole?
Martti,
Tämä on puoleltasi täydellinen väistöliike, tai teit sen epähuomiossa, eli se mitä Jeesus on käskenyt viettämään muistoksi, eli Hänen uhrikuolemansa liittyy toisiinsa, toinen itse tekona, jota on käsketty muistelemaan kun uskovat kokoontuvat. Tässä välineet ovat sitä miksi Jeesuskin ne sanoo, mutta vetosin ihmiseen laitettuun kykyyn käsittämään vertaukset. Vertaukset yleensä esitetään symbolien muodossa.
Miksi kysyt, ”onko Jeesuksen kuolema ristillä ”vain vertaus” vaikka juurta jaksain selitän sinulle mitä se on. Leipä ja viini ovat vertauskuvia, joiden kautta Jeesus kaikki asiat esitti. Tästä jo profeetat ennustivat.
En nyt viittaa siihen, mitä luet vaikkapa Heprealaiskirjeestä. Tarkoitan sitä, minkä itse kirjoitit: ”Katoava materia voi toimia vain vertauksena.” Jeesuksen ruumis oli mukaasi vain katoavaa materiaa. Ristinpuu totta totisesti oli sitä, samoin roomalaisten ruoskat ja keihäät. Kysyn siis edelleen, onko Jeesuksen kärsimys ja kuolema ristillä sinulle ’vain vertaus’.
Martti,
Pysytään siinä mistä puhutaan. Jos koko ajan vaihdat viittausta, menee juttu kieroon ja vinksinvonksin. Eli tällä erää ei enempää tästä.
”Jos koko ajan vaihdat viittausta, menee juttu kieroon ja vinksin vonksin.” Sinähän tässä pujottelet, Reijo Mänttäri. Mielestäni kysymykseni koskee kristillisen uskon ydintä. Perustuuko pelastuksemme konkreettiseen tapahtumaan Golgatalla, vai onko ristiinnaulittu Kristus vain vertauskuva jostain tuonpuoleisesta.
Tähän kaikki tai ei mitään-teemaan kuuluu ehdottomasti maininta kymmenestä käskystä, jotka jos mitkä kuuluvat Lakiin, Matt. 5:18, ”Sillä totisesti minä sanon teille: kunnes taivas ja maa katoavat, ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto, …”.
Kymmenen käskysanaa ovat sellaisenaan Uuden Liiton opetusta.
Kuten jo mainitsinkin muualla, että harhaopit, Kirjoitusten vääristelyt, niihin lisäykset ja niistä poistot alkoi oitis, kun ensimmäiset paikalliset Seurakunnat perustautuivat. Merkittävimpiin kuuluva väärään vääntäjä on ollut Augustinus, joka poisti toisen käskyn, joka oli ollut merkittävin suojaus ansoista. Tämä on erittäin yksityiskohtaisesti tuotu esiin siitä lähtien kun Mooses ensimmäisen kerran tuli Jumalan kirjoittamien kivitaulujen kanssa alas Siinailta.
Tähän selityksenä on RKK:n Vatikaani 2:n jälkeisessä katolisessa Raamatussa reunahuomautuksena, että toinen käsky ei ole enää tarpeen, koska kuvat ja patsaat ovat oiva apu messuissa ja vastaavissa palvonnoissa.
Ei Augustinus mitään poistanut eli se on täydellisenä siellä ;
Augustinus siis ei poistanut tai hävittänyt mitään osaa Raamatun tekstistä, vaan hän muutti tapaa, jolla kymmenen käskyä luetellaan ja jaetaan eri käskyiksi.Tämä Augustinuksen tekemä uudelleenryhmittely johti siihen, että katolisessa ja myöhemmin myös luterilaisessa katekismuksessa kuvain palvontaa koskeva kielto sulautui osaksi ensimmäistä käskyä. Tämän vuoksi se voi näyttää äkkiseltään katsottuna ”kadonneen” listalta.Tämä muutos tapahtui käytännössä seuraavalla tavalla:Kaksi eri tapaa jakaa käskytAlkuperäisessä Raamatun tekstissä (2. Mooseksen kirja 20 ja 5. Mooseksen kirja 5) käskyjä ei ole numeroitu ykkösestä kymmeneen, vaan puhutaan vain ”kymmenestä sanasta”. Koska tekstissä on enemmän kuin kymmenen imperativeja tai kieltoa, tekstijako voidaan tehdä kahdella eri logiikalla:Juutalainen ja ortodoksinen jako (sekä reformoidut kirkot):1. käsky: Ei muita jumalia.2. käsky: Älä tee epäjumalankuvaa äläkä kumarra niitä.10. käsky: Älä tavoittele lähimmäisesi omaisuutta (vaimoa, taloa jne. yhtenä kokonaisuutena).Augustinuksen jako (katolinen ja luterilainen perinne):Augustinus katsoi, että epäjumalien kielto ja kuvien tekemisen kielto tarkoittavat käytännössä samaa asiaa. Siksi hän yhdisti ne ensimmäiseksi käskyksi.Jotta käskyjä olisi edelleen kymmenen, hän jakoi lähimmäisen himoitsemista koskevan käskyn kahdeksi:9. käsky: Älä tavoittele lähimmäisesi taloa.10. käsky: Älä tavoittele lähimmäisesi vaimoa, työntekijöitä tai omaisuutta.Miksi Augustinus teki näin?Augustinuksen motiivi oli opillinen ja filosofinen, ei tekstin tietoinen sensurointi. Hän argumentoi, että kuvakielto oli vain tarkennus sille, ettei muita jumalia saa palvoa. Toisaalta hän näki eron siinä, himoitseeko ihminen toisen elävää kumppania (vaimoa) vai aineellista omaisuutta (taloa), minkä vuoksi hän jakoi viimeisen käskyn kahtia.Kun katoliset ja luterilaiset katekismukset myöhemmin historian aikana tiivistivät käskyjen tekstityksiä lyhyeen muotoon lapsille ja maallikoille opetettavaksi, kuvakielto jätettiin usein kokonaan pois katekismusteksteistä. Tästä syystä monille nousee käsitys, että käsky on poistettu Raamatusta, vaikka se löytyy edelleen sieltä täydellisenä.
Kirkkoisillä on selvä logiikka ollut ja pyrkimys esittää asiat paremmin . On ollut tarpeellista sen ajan kontekstissa ja meidän aikana että toinen voi kadehtia ja himoita toisen omaisuutta ja joku himoitsee toisen vaimoa , eikö tämä ole myös suomalaista arkielämää ja paljon yleisempää synninharjoittamista kuin kuvien palvonta joka myös sisältöön käskyihin.
Timo,
Jumala antoi kymmenen käskyä 2. Moos.20:2-17, jotka Hän kirjoitti itse tekemiinsä kahteen kivitauluun. Kun Mooses laskeutui vuorelta, kansa oitis rikkoi toista käskyä.
5.Mooseksen kirja alkaa Moosesksen puheella kansalle ja ennen kymmenen käskyn uudelleen kirjoitusta kivitauluihin, jotka Mooses valmisti.
Sitten 4. luvun 16-18 Mooses Herran sanana muistuttaa toisesta käskystä, jonka kansa rikkoi oitis, kun se oli annettu Siinailla Jumalan sormella kirjoitettuna. Toisen käskyn jatkuva rikkominen on jatkunut tähän päivään asti kummankin katolisuuden jokapäiväisissä messuissa ja liturgioissa. Luterilaisuus on uskollinen Augustinuksen opin muodolle ja selittää toisen käskyn pois sekä vain jättää kymmenen käskyn luetteloinnista, kuten katekismuksissa.
On tärkeä lukea Raamattua kokonaan koko ajan, jotta tietää mitä Kirjoituksissa lukee.
Katolisen kirkon hyväksymissä Raamatuissa ja jo mainitsemassani 2Vatikaanin jäkeisessä 1968 laitoksessa on tekstin marginaalissa muutos, joka pätee enemmän kuin itse teksti. Eli sitä ei poisteta, mutta väännetää kieroon itse tekstissä tai marginaalissa. Tästä Pietari varoitti 2.Piet. 3.16.
Kirkkoisien logiikka ei ole raamatullisuutta, vaan edustaa traditioita, jotka pätevät kun eroavat Kirjoituksista. Tästä on ekumeninen päätös Trentosta, jota noudatetaan tai ei olla huomaavinaankaan, eli ei huomioida onko opinmuoto Raamatussa vai kirkkoisien, kuten Augustinus-Luther kirjoituksista.
Kenelle kymmenen käskyä osoitettiin? Näinhän Mooseksen puhe alkaa: ”Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka johdatin sinut pois Egyptistä, orjuuden maasta. Sinulla ei saa olla muita jumalia.” Mooses puhuttelee kansaansa kuin yhtä ihmistä.
Martti Pentti mitä haet kysymykselläsi?
Onko kymmenen käskyä uskoville, eikö ne ”sisisty” rakkauden kaksoiskäskyyn??
”Mitä haet kysymykselläsi?” Pohdin muun muassa seuraavia asioita: Annettiinko laki vain Israelille? Olemmeko me kristityt Israelille annetun lain alaisia? Eivätkö kymmenen käskyn ihmisten välisiä suhteita koskettavat kohdat ole oikeastaan yleisinhimillisen oikeustajun ilmauksia?
Reijo kaikki lukevat samaa raamattua olipa helluntailaisia , luterilaisia katolilaisia tai ordodokseja . Sinunkin varmaan ensimmäinen raamattusi on Lutherin käännöksen perintöä .
Älä kumarra niitä äläkä palvele niitä.”Kuvakielto annettiin alun perin siksi, ettei näkymätöntä Jumalaa yritettäisi kahlita ihmiskäsin tehtyihin epäjumalankuviin (kuten kultaiseen vasikkaan).Kristuksen ruumiillistuminen muutti tilanteen: Kun Jeesus syntyi ihmiseksi, näkymätön Jumala tuli näkyväksi. Siksi kristillinen taide (maalaukset, alttaritaulut) ei ole epäjumalanpalvelusta, vaan Kristuksen pelastustekojen muistamista ja opetusta kuvien muodossa. Luterilaiset eivät palvo tai rukoile kuvia tai patsaita.Trenton kokouksesta olemme samaa mieltä . Ja kuten aikaisemmin kirjoitin että Aigustinuksen ajatus on selkiyttää opetuksellisesti Jumalan käskyjä joita ei siis ole numeroitu raamatussa , kun luterilainen teologia on nähnyt tärkeäksi että käskyt opitaan ulkoa . Ja mitään ei ole siis poistettu joka on täysin väärä väite , kuvia ei kumarreta on vain yksi Jumala jonka edessä tulee polvistua ja antaa yksi kunnia hänelle .
Timo,
”Käskyt tiedät” sanoi Jeesus nuorukaiselle, eli ne kymmenen käskysanaa olivat ensimmäinen ja Jumalan omakätisesti kirjoittama ja oli perusta kaikelle sen jälkeen annetulle säännöstölle.
Joka poikkeaa yhdessä kohdassa on vikapäää kaikkiin kohtiin. Noin kävi Augustinuksellekin ja Luther häntä seurasi. Sinulla olisi täysi vapaus olla liittymättä heidän tulkintoihinsa.
Kummatkin kirjoittivat jokaisesta käskystä pitkät tulkinnat, ikäänkuin niissä olisi ollut jotain tulkittavaa. Niitä sitten sinäkin luet ja uskot eri painotuksia, tilanteesta riippuen, etkä poikkea yli miljardista. Sydämen uskosi yrität tietysti varjella tulkintojen saastutuksilta.
Tämä sinun kommenttiesi vyyhti-kasa koostuu katolis-ortodoksis-luterilaisesta yksimielisyydestä, joka pitää välineellistetyn pelastusopin kaikkien saavutettavissa ILMAN MIELENMUUTOSTA.
Luterilaisessa opetuksessa ei ole toista käskyä:
ENSIMMÄINEN KÄSKY:
Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Sinulla ei saa olla muita jumalia.
– Jumalan tunteminen on elämämme tärkein ja perustavin asia.
Jumala lähestyy meitä keskellä elämää, vaikka emme sitä aina ymmärräkään. Kohdatessaan hänet ihminen sekä pelkää että rakastaa häntä. Jumalan pyhyys herättää pelkoa, mutta Jumalan rakkaus vetää puoleensa.
Käskyissään Jumala osoittaa, miten meidän tulee elää. Samalla hän paljastaa itsekkyytemme ja pahuutemme. Ensimmäinen käsky kysyy, minkä varaan me elämämme rakennamme. Kuka tai mikä on meidän jumalamme?
Jokainen etsii jotakin, johon voi kiinnittää toivonsa. Luulemme, että raha, valta ja kunnia suojaavat meitä. Rakennamme elämämme itsemme ja omien tekojemme varaan. Se, mihin ennen muuta turvaudumme, on meidän jumalamme. //Omat jumalamme ovat kuitenkin toiveidemme ja unelmiemme heijastuksia//. Ne eivät voi antaa, mitä lupaavat.
Ainoa todellinen turva on Jumala, joka on luonut kaiken ja ilmoittanut olevansa kaiken Herra. Hänen lahjaansa on elämä ja kaikki hyvä, mitä meillä on.
//Jos turvaudumme omatekoisiin epäjumaliin//, käännymme pois Jumalasta ja hänen rakkaudestaan. Koska Jumala on kaiken hyvän antaja, rakkautemme kuuluu hänelle. Hän tahtoo olla ainoa Jumalamme.
Tämä edellä on kopio evlut viralliselta sivulta. Siinä vihjaistaan kahdessa mitä-se-on-kohdassa omatekoisiin jumaliin ja hämärästi viittaa omakohtaiseen uskoon, josta viimeisenä parina vuotena on yritetty tehdä jonkinasteista epäjumalaa. Tällainen tulkinta kertoo täydellisestä pimeydestä.
Ei usko ole epäjumala ja en osaa ajatella miten omakohtaisesta uskosta on yritetty tehdä epäjumalaa . On tietysti paljon julistusta jossa ei uskosta puhuta eikä synnistä , se on halvan armon tuotosta olipa missä kirkossa tai liikkeessä tahansa ja sitten on julistusta joka ei ankkuroidu mihinkään vaikka puhutaan uskosta ja se jää monesti tunteiden ja kokemusten varaan . Luterilainen usko ja pelastus on täysin objektiista joka kiinnittyy täysin siihen mitä Kristus teki golgatalla ja lupasi kasteessa . Ja myös alusta asti raamattu riisuu meidän tekomme jo alusta alkaen vaikkapa seuraavalla raamatun kohdalla ;
Ette te valinneet minua, vaan minä valitsin teidät”, ja tämä riisuu ihmiseltä subjektiivisen ratkaisuvallan. Jumalan sana on se elävä ja boimallinen joka saa synnyttää uskon ja kun se saa runsaana asua meidän keskellämme niin saamme kasvaa armossa . Kun usko on objektiivista ja ankkuroituu Kristuksen sovitustyöhön niin pelastusvarmuutemme lepää ristinsovitustyössä johon meidät on kasteessa liitetty , muuten etsimme tunteista tai kokemuksista ja itsestämme pelastusvarmuutta .
Simojoella on sellainen laulu jossa lauletaan että anna kaikki tai mitään . Kaikella kunnioituksella mutta vaikka laulu on kait hieno mutta en oikein osaa yhtyä sen laulun kertosäkeeseen . Mutta jos tarkoittaa että anna kaikki synnit eli tunnusta kaikki synnit niin sitten se olis ok . Nyt saa vaikutelman että pitäs antaa tarkoittaa jotain omia tekoja , kun Jumalan sana on se jonka pitäisi vaikuttaa . Että Jumalan sana saisi asua runsaana miedän keskellämme . En tiedä mitä P.Simojoki on ajatellut . Kaiken hyvän hän vaikuttaa sanan kautta , tahtomisen ja tekemisen meissä ei mikään eikä kukaan muu vaikka kuinka kehoitetaan . Jumalan sana on elävä ja voimallinen jonka kautta kaikki elämä ja hyvä syntyy ja vieläpä hän itse rakentaa huoneen ja Kristus joka asuu uskovassa on vaikuttamassa uudestisyntyneessä ihmisessä . Kuten Paavali sanoi etten elä enää minä vaan Kristus joka minussa asuu . Mutta laki on ehdoton ja tekee meidät kaikki syntisiksi Jumalan käskyjen edessä .
”En osaa ajatella, miten omakohtaisesta uskosta on yritetty tehdä epäjumalaa.” Usko epäjumalana tarkoittanee sitä, että Jumalan armon sijasta uskotaan voimakkaan kääntymiskokemuksen pelastavaan voimaan.
Martti Pentti mitä on sitten usko kirkon ”automaatti armoon” eli kun on kerran vauvana kastettu niin armo peittää KAIKKI SYNNIT?
Mitä on usko armoon joka antaa synnit anteeksi jo etukäteen ennenkuin on tehnyt yhtäkään??
”Mitä on usko armoon, joka antaa synnit anteeksi jo etukäteen ennen kuin on tehnyt yhtäkään?” Miten tämän selittäisi sinulle, Ari Pasanen, jotta ymmärtäisit? Kastettu ei ole saanut yhtään syntiä anteeksi etukäteen. Sen sijaan hänellä on lupa luottaa siihen, että saa langettuaan katuvana pyytää syntejään anteeksi.
Martti Pentti siis mitä tarkoitat ”lupa pyytää syntejä anteeksi”?
Voiko kaikki synnit saada anteeksi PYYTÄMÄLLÄ?
Siis kun Mooseksen laissa oli joistakin synnneistä kuoleman tuomio, niin onko nyt sitten mahdollista myös niistä saada armo kun pyytää? (siis jo uskossa oleva)
Entäpä kun EI TIEDÄ TEHNEENSÄ SYNTIÄ, siis kun nykyisin ei opeteta mikä on syntiä, kuka siis määrittää mikä on syntiä, löytyykö jostain selkeästi?
”Voiko kaikki synnit saada anteeksi pyytämällä?” Miksi jätit tärkeimmän sanan pois, Ari Pasanen? Tarkoitan tietysti katumusta.
On kysymys nöyrtymisestä, eli itseensä menemisestä mikä johtaa katumiseen. Näin koko Raamattu julistaa. Jo silloin kun Jumala puhutteli Kainia, kun hän oli sydämessään langenneessa tilassa, josta tilasta oli vielä pelastus, ”.. niin väijyy synti ovella, ja sen halu on sinuun, mutta hallitse (vastusta) sinä sitä.” (1Moos 4:7)
Myös 1Joh. 5:16-21 ja Jaak. 5:13-20 selvittävät miksi ja miten pysyä puhtaana Jumalan edessä joka päivä.
Kaikki tai ei mitään, on hyvä aihe. Mitään harmaata aluetta ei Jumalan laissa ole. Sama koskee syntiä, ihminen ei ole vain syntiin taipuvainen, vaan on kokonaan syntinen. Ihminen elää pimeydessä, ja silti kutsuu sitä kuitenkin valkeudeksi, koska hän rakastaa omaa vaellustaan ja elämäänsä… Jota suosittelee vielä muillekin malliksi, olemme aina lain tuomareita, vaikka meidän pitäisi olla sen noudattajia. Kun Kirkko syntyi, niin oli pimeää…Nyt on vielä pimeämpää. Ohessa hyvä keskustelu Kirkon yhteisestä jatkumosta ja yhteisestä uskosta, joka ei ole ihmisestä lähtöisin.
https://www.tv7.fi/arkki/cafe-raamattu/liberaaliteologinen-luopumusteoria-juha-ahvio_p109621/
Täyttä asiaa koko linkin sisältö!
Reijo kirjoitti mileenmuutoksesta ettei sitä ole luterilaisuudessa , en tiedä mistä olet saanut tuon käsityksen kun metanoia (μετάνοια), joka tarkoittaa kirjaimellisesti mielenmuutosta, kääntymystä ja katumusta on luterilaisuudessa tarkoittaa parannusta joka koko elämän jatkuva asia ei vain kertaluontoinen asia Luther opettaa :
Kun Herramme ja Mestarimme Jeesus Kristus sanoo: ’Tehkää parannus’, hän tahtoo, että uskovaisen koko elämä on oleva parannusta.”
Joka on synnintunto – katumus ja usko . Mielenmuutosta kristitty tarvitsee jos tuntee oman syntisen luontonsa , josta nousee halu Jumalan tahdon vastaisiin tekoihin ja niin myös ikävä kyllä myös lankeammekin ja siksi tarvitse aina nörtyen ja katuen tunnustaa syntimme uudelleen