Kahden todellisuuden rajalla

Venäläisen oppositiojohtaja Boris Nemtsovin viimeöinen murha Moskovan ydinkeskustassa uutiskuvista tuttujen Kremlin tornien lähellä herättää vakavaa huolta Venäjän kehityksen suunnasta. Venäjän hallituksen ensimmäisenä varapääministerinä vuosina 1997–1998 toiminut Boris Nemtsov tunnettiin presidentti Vladimir Putinin jyrkkänä arvostelijana ja Venäjän ahteella ajetun oppositiopuolueiden johtohahmona. Siinä, että saadaanko Nemtsovin murha nopeasti ja luotettavasti selvitettyä on myös puntarissa Venäjän nykyjohdon uskottavuus sekä kansainvälisen yhteisön että myös omien kansalaistensa edessä.

Olipa taustalla mikä taho hyvänsä se, että Moskovan keskustassa tapahtuu vuonna 2015 todennäköisesti poliittisesta motivoitu murha, herättää ymmärrettävästi huolta täällä meillä Suomessa. Venäjän kehitys vakautta tai epävakautta Euroopassa lisäävään suuntaan on vuosisatojen ajan heijastunut myös meidän maahamme, eikä nykyaika ole tässä suhteessa poikkeus.

Kylmän sodan aikana Suomen itäraja oli kahden hyvin erilaisen valtion välinen raja. Meillä elettiin demokraattisessa markkinataloudessa ja naapurimaassamme sosialistisessa valtiossa, joka oli käytännössä kommunistisen puolueen harvainvalta. Muistan tulleeni Neuvostoliiton viimeisinä vuosina Vainikkalasta turistimatkalta rajan yli junalla Suomeen. Vaikka olin nuori, mieleen on jäänyt se, että kuinka voimakas kokemus tarkoin vartioiduin rajan ylittäminen oli. Kaikki matkavarat tutkittiin laukun pohjia myöten ja mahdollisia salamatkustajia etsittiin junan joka kolosta. Kun tultiin Suomen puolelle, ikkunasta avautui toisen näköinen maa. Maiseman ohella ilmapiiri muuttuivat rennommaksi. Pelko siitä, että jos turistina sanoo tai tekee jonkin sopimattoman liikkeen, voi päätyä miliisin kanssa tekemisiin, poistui.

Kanssakäyminen Suomen ja Venäjän rajan yli on tänä päivänä helpompaa. Junia ei tutkita läpikotaisin edes idänsuuntaan mentäessä. Kaupankäynti ja turismi ovat olleet viime vuodet vilkasta, mutta silti Suomen itärajalla kohtaavat edelleen kaksi hyvin erilaista yhteiskuntamallia. Kylmän sodan päättymisen jälkeen meidänkin maassamme elätelty toive, Venäjän kehittymisestä länsimaiseksi demokratiaksi, on toistaiseksi osoittanut turhaksi. Pikemminkin erot ovat viimevuodet jyrkentyneet.  Siinä missä meillä esimerkiksi vähemmistöjen kohtelussa laki on kehittynyt tasa-arvoisempaan suuntaan, Venäjällä kehitys on ollut aivan päinvastainen.

Erityisen suurta huolta herättävät monet merkit siitä, ettei oikeusvaltio Venäjällä toimi.  Se, että esimerkiksi tänä päivänä puheissa olevan Anna Politkovskajan jo vuonna 2006 tapahtuneen murhan toimeksiantajia ei ole saatu vastuuseen teoistaan, herättää epäluottamusta viranomaisten toimintakykyyn Venäjällä. Suomen on erittäin tarkasti seurattava nyt Venäjän kehitystä ja pohdittava suhtautumistamme siihen. Uskon, että Boris Nemtsovin murhan jälkeen näin tekee myös moni naapurimaamme asukas.

2 kommenttia

  • Reino Suni sanoo:

    Hyvä kirjoitus sinulta Ville Jalovaara. Tapahtuma antaa joka tapauksessa kuvan Venäjän yhteiskunnan sisäisestä epävarmuudesta. Täysin riippumatta siitä saadaanko tekijöitä rehellisesti koskaan kiinni vai ei. Epävarmuuden siirtäminen maan ulkopuolelle vahvan vallan osoittamiseksi, siitä on realistisia esimerkkejä.

    1960-luvulla Honka liiton ja Kauko Kareen kirjan ” Tähän on tultu ” mainingeissa muistaakseni ehdotettiin kansanäänestystä suhteesta Neuvostoliittoon. Kekkonen otti vastuun ja ilmoitti, että se ei onnistu. Nyt toivoisi tämän päivän johtajilta samanlaista vastuuntuntoa Naton liittymiskysymyksessä. Me olemme valinneet edustajat toimimaan maamme etujen mukaisesti ja toivottavasti he kykenevät ottamaan vastuun siitä..

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Tuula Hölttä sanoo:

    Ville Jalovaara: “Se, että esimerkiksi tänä päivänä puheissa olevan Anna Politkovskajan jo vuonna 2006 tapahtuneen murhan toimeksiantajia ei ole saatu vastuuseen teoistaan, herättää epäluottamusta viranomaisten toimintakykyyn Venäjällä.”

    ”Siellä he kulkevat tähtien rataa”: Igor Domnikov, Anna Politkovskaja, Natalia Estemirova, Stanislav Markelov, Anastasija Baburova, Juri Štšekotšihin ja monet muut.

    ”Murhaajat eivät pelkää. Koska tietävät, etteivät joudu oikeuden eteen. Mutta eivät heidän uhrinsakaan pelkää. Kun puolustaa toisia, lakkaa itse pelkäämästä.” (Novaja Gazeta 2-taskukirja, Keuruu 2009)

    Murhatun Boris Nemtsovin muistolle: меня зовут ƂOPᴎC

    Ilmoita asiaton kommentti