Reijo

1) Samoin kuin meillä luterilaisilla myös valdolaisilla on käytössä kaste, joka tehdään uskovien eli kirkon jäsenten lapsille, kohta kun se saadaan järjestymään, mutta niille joita ei ennen ole kastettu se tehdään siinä vaiheessa kun he liittyvät kirkkoon.

Tässä meidän kirkkomme opetuksesta http://evl.fi/EVLfi.nsf/Documents/BB9D352630B7B908C2257022004164F0?OpenDocument&lang=FI

2) Ekumeenisissa yhteyksissä keskustellaan kirkon virallisten oppien mukaan eikä silloin perusteta joidenkin yksittäisten jäsenten poikkeavia mielipiteisiin. Vetosin heidän kirkkonsa virallisiin dokumentteihin. Kun vetosit jonkun yksittäisen ihmisen tai ryhmän mielipiteisiin, niin silloin ei liikuta ekumeenisella eli objektiivisella keskustelun tasolla, vaan kaiken mitaksi tulee silloin minusta tuntuu -menetelmä, joka ei johda mihinkään kirkkojen välisissä oppineuvotteluissa.

3) Juutalaisessa proselyyttikasteessa, missä pakanaperhe otettiin juutalaisen uskon yhteyteen, kastettiin AINA koko perhe. Jos yksikin perheen jäsen ajateltiin jättää kastamatta eli Jumalan valtakunnan ulkopuolelle, niin yksikään perheen jäsen ei saanut kastetta, koska ei voitu sallia, että yksi pakana pilaisi muutoin uskovan perheen juutalaisuuden olemalla pakana. (Lisäksi miespuoliset saivat ympärileikkauksen juutalaisessa yhteisössä.)

Rabbin tehtävä oli valvoa tätä että kaikki tapahtui niin kuin oli määrä. Ennen rabbin antamaa lupaa kastetta ei voitu toimittaa. Samoin oli käytössä kummit, joiden tehtävänä oli opastaa uutta perhettä juutalaiseen tapakulttuuriin.

4) Sama periaate oli käytössä myös alkuseurakunnan aikana. Niinpä kaikki vanhimmat kasteikään viittaavat tekstit puhuvat siitä että myös vauvat piti kastaa yhtä aikaa muun perheen kanssa. Tähän ikivanhaan käytäntöön viittaa myös vanginvartijan perheen kaste koko perheenä. Ap.t. 16. Kun perhe oli saanut kasteen niin siitä sanotaan että he olivat tulleet uskoviksi.

Maailman ensimmäinen kirkolliskokous, missä kasteikää käsiteltiin, pohti vaihtoehtoja sen välillä, kastetaanko lapsi heti synnytyksen jälkeen vai voiko kastetta siirtää yhden viikon ikään. (Karthagon kokous kaksisataa luvun puolivälissä.)

5) Välimeren maissa talossa asuu useinkin useampi sukupolvi. Näin myös Jeesuksen ja Paavalin aikana useampikin veli asui usein saman katon alla kaikkine lapsineen. Kun siis koko talous kastettiin niin kaikki kastettiin vauvasta vaariin.

Tämä suurtalouksien tapa oli käytössä vielä monella karjalaisella sotiemme välillä, niinpä tuossa ei ole mitään meidänkään lähikulttuurissamme oudosta ilmiöstä.

6) On täysin turhaa ruveta väittelemään sanasta ”teknon”, τέκνον, ου, τό. Mitä hyötyä on keskustella, jos jo etukäteen on lyönyt lukkoon ajatuksen, ettei sana voi merkitä sitä mistä sana on johdettu, eli synnyttää -sanasta ”tiktō”, τίκτω , johdettu substantiivi ”synnytyksen tuote”, ”äsken syntynyt”, ”vastasyntynyt” jne., niin silloin on turhaa siirtää keskustelua sanan toisiin merkityksiin kuten pentu, linnunpoika, poikanen, vauva, lapsi, jälkeläinen jne., joita niitäkin esiintyy lukemattomissa yhteyksissä.

Tämän verbin indoeurooppalainen kantasana on √teq , jonka laajemmasta merkityskentästä tätä keskustelua koskevat suomen sanat ”synnyttää” ja ”lisääntyä”.

Mutta otettakoon yksi kohta, Matt. 2:18, missä Raakel itkee lapsiaan. Kun otetaan huomioon että Herodeksen käsky oli tappaa kaikki ALLE kaksivuotiaat poikalapset, niin teknon -sanan vauva -merkitystä ei mitenkään voi välttää, jos haluaa olla rehellinen Pyhän Jumalan sanan edessä. Päänsä pensaaseen paneminen ei ole rehellistä näissä keskusteluissa.