Kaasua, kaasua!

260 000 hehtaarilta liikennepolttoainetta. Sen verran maassa on hyödyntämätöntä kesantonurmea. Nyt nurmen mädätessä metaani nousee ilmakehään. Keskustelen maanviljelijä Markus Eerolan kanssa ja innostukseni herää. Olemme hänen kanssaan yhteisen maanpuolustuskurssimme tapaamisessa, yritysvierailulla.

Eerolan kuvaus peltojen biokaasupotentiaalista liittyy kuumaan keskusteluun, kuinka maatalouden ja uusituvan energiantuotannon edut voidaan yhdistää toisiinsa. Saksa on biokaasun tilatuotannon edelläkävijä. Siellä kaasu alkaa jo olla sikatilojen päätuotantosuunta ja liha sivutuote. Yhä useammalla tilalla on autojen kaasutankkausasema.

Myös Suomessa karjatilojen lanta tulisi siirtää suoraan biokaasureaktoriin. Silloin metaani saadaan talteen ja hyötykäyttöön. Lannan hajukaan ei silloin tunnu.
_ _ _
Hyvinkääläisen Knehtilän tilan isäntä Markus Eerola on Palopuron symbioosin keskeinen toimija. Symbioosissa luomuviljely, biokaasun tuotanto ja leipomo liittyvät toisiinsa. Tilan pelloista neljäsosa, 150 ha, on vuosittain kasvamassa nurmea viherlannoitteeksi. Se niitetään ja viedään lähelle rakennettuun biokaasuttamoon, Suomen ensimmäiseen panoskuivamädätyslaitokseen. Sinne tuodaan myös lantaa yhteistyötiloilta. Näin syntyy biokaasua. Siitä saadaan energiaa tilalle ja yhteistyöleipomolle, jonka tuotteet leivotaan Knehtilän tilan jauhoista. Tilalle rakennetaan myös yleinen biokaasun liikennetankkausasema.

Kaasutuksen jälkeen mädätetty nurmi palautetaan peltoon, missä se lannoittaa maan. Euroopan vuoden luomutilaksi vuosi sitten valittu Knehtilä näyttää suuntaa, kuinka maatilojen toiminta voidaan turvata tehostamispaineissa: ”Uskon, että tulevaisuudessa kannattavan toiminnan elementeiksi nousevat yhä enemmän eettinen kestävyys ja hiilineutraali tuotantotapa”, sanoo Markus Eerola (Maaseudun tulevaisuus 3.3.2017).
_ _ _
Ajoin viikko sitten 16 vuotta vanhan automme Tuusulasta Lahteen. Autoon oli asennettu TerraGas –yrityksessä kaasusäiliöt ja moottorin tarvitsemat suuttimet. Auto käynnistyy bensalla ja moottori lämpiää hetken. Sen jälkeen tavaratilasta kuuluu vaimea metallinen kilahdus. Auton käyntiäänestä tai liikkumisesta ei erota sitä, että polttoaine on juuri vaihtunut biokaasuksi.

Säilön tilavuus 90 litraa vastaa 22 bensalitraa. Sillä ajaa rapiat 300 kilometriä. Auton moottori siirtyy käyttämään bensaa, mikäli ei ajoissa tankata lisää kaasua. Biokaasulla ajaminen kuitenkin kannattaa, sillä sen hinta on vain 2/3 bensalitran hinnasta. Maakaasu on vielä 10 senttiä halvempaa. Kaasujärjestelmän hankintakulu, alle 3000 euroa, kuoleentuu hyvinkin vuoden ajolla.

Viikon kokemuksella minulla on siitä vain hyvää sanottavaa. Lahdessa on mahdollista tankata Kujalan jäteaseman kaasuttamon biokaasulla. Se on ilmaston kannalta kaksinkertaisesti hyvä asia: kaatopaikan metaani päätyy ilmakehän sijasta auton säiliöön. Toiseksi auton bensasäiliön tankkaustarve harvenee vähiin, eikä tule niin paljon fossiilisia päästöjä.
- - -
Jälkikirjoitus 6.4. Pari päivää sitten Syyrian hallituksen koneet tekivät hermokaasuiskun siviilikohteeseen. Uhriluku, noin 70 kuollutta,vastaa pommituksessa syntynyttä tuhoa. Kyse on kuitenkin paljon vakavammasta. Mikäli kaasu oli sariinia, kyse on joukkotuhoaseen käytöstä ja sotarikoksesta. Kaasu ei valikoi. Se leviää ja tukehduttaa alleen jääneet. Suuremmat kaasumäärät voivat johtaa kokonaisten kylien tuhoon. Kansainvälinen yhteisö on tuominnut jyrkästi taistelukaasun käytön.
- - -
Jälkikirjoitus 18.7. Päivän Hesarin kolumnissaan Juha Kuisma kritisoi perustellusti sähköautojen vaatiman sähköntuotannon ongelmallisuutta. Sähköautosta on tulossa "oikean elämäntavan" statussymboli, vaikka se todellisuudessa söisi uusiutuvien luonnonvarojen potentiaalia." Sen sijaan "todellinen tulevaisuuden investointipolku on biokaasussa."

3 kommenttia

  • Pekka Särkiö sanoo:

    On toisenkilaista kaasua. Puupilkkeitä kaasutettaessa syntyy mm. vetyä ja hiilimonoksidia. Tätä saksalaista keksintöä hyödyntäen saatiin sotien aikana käytännössä koko siiviiliautoliikenne kulkemaan puukaasulla, ”häkäpöntöllä”. Sen jälkeen keksintöä on päivitetty mm. suodattamalla nokihiukkaset kaasusta ja lauhduttamalla se. Tämä on tuonut paremman tehon ja pidemmän ajomatkan yhdellä tankkauksella. Järjestelmä ei nokeennu eikä tervaannu. Rajoituksena on, että puukaasuttimen saa asentaa vain ennen vuotta 1987 katsastettuihin autoihin. Tämä siksi, ettei eurooppalainen lainsäädäntö tunnusta puukaasua liikennepolttoaineeksi.

    Hankin DI Vesa Mikkoselta 2008 hänen kirjoittamansa kirjan ”Ajoneuvoon asennettavan puukaasuttimen rakennusohjeet.” Lähes 300-sivuisessa kirjassa on paitsi kaasutuksen teoria, myös yksityiskohtaiset ohjeet kolmen eri kokoluokan autoon rakennettavasta kaasuttimesta. Kirjaa saa vain tekijältä. Sitkeitä sissejä on, jotka rakentavat puukaasutusjärjestelmän ja ajavat harvennuskoivikosta pätkimillään pilkkeillä ilman polttoainekustannuksia.

    Eilisessä lehdessä (ESS 3.4.2017) oli aukeaman juttu kuhmoislaisesta Sauli Aholasta, joka on rakentanut 2,3 litraiseen Volvoon puukaasujärjestelmän. Huomaan, että sitä on kehitelty edelleen Mikkosen systeemistä. Polttosäiliö ja kaasun suodatin ovat tavaratilassa, lauhdutin auton nokalla. Suodattamiseen Ahola käyttää terässukkia kankaisten sijasta.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Mikko Raatikainen sanoo:

    Tällaiset kehitysprojektit jotka tuovat työtä ja joissa rohkeasti hyödynnetään suomalaista (tai muunmaalaista) osaamista ja niitä raaka-ainevaroja joita maassamme on, ovat enemmän kuin tervetulleita! Lähienergiaa!

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Pekka Särkiö sanoo:

      Kiitos Mikko. Kaikki biotalouden nimellä kulkevat hankkeet eivät välttämättä ole ympäristön kannalta hyviä. Biokaasu kesantonurmesta tai puukaasu harvennuspuusta taitavat sitä kuitenkin olla.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Pekka Särkiö

    Kenttäpiispa ja Vanhan testamentin eksegetiikan dosentti. Harrastan mehiläistarhausta ja maatiaiskanojen kasvatusta, esteratsastusta ja nykyaikaista viisiottelua. Minulle tärkeitä asioita ovat luonto ja sen elinvoiman turvaaminen, ekologinen elämäntapa, historian tuntemus sekä kestävän yhteiskunnan puolustaminen.