Käännekohta

Tätä on osattu odottaa, nimittäin että etelän kirkot ohittavat lähiaikoina pohjoisen kirkot. Etiopian luterilainen Mekane Yesu –kirkko on syntynyt Ruotsin kirkon lähetystyön tuloksena. Pienestä alusta on kasvanut yli kuuden miljoonan jäsenen kirkko. Nyt se on ohittanut tähän mennessä suurimman luterilaisen kirkon, Ruotsin kirkon, jonka jäsenmäärä taantuu muiden pohjoisten kirkkojen tavoin. Käännekohta on siis saavutettu.

Uutinen herättää ajatuksia. Ei ole tarpeen antautua tappiomielialaan, vaikka Euroopassa kirkot tällä hetkellä taantuvat. Kristinusko vahvistuu siellä, missä on maailman väestön ja talouden kasvun aallonharja, Aasiassa, Afrikassa ja Etelä-Amerikassa.

Parin kolmenkymmenen sielun Helluntaipäivän messut tänään Etelä-Suomen seurakunnissa eivät ole koko kuva. Samaan aikaan monet afrikkalaiset seurakunnat pääkaupunkiseudulla viettävät omia jumalanpalveluksiaan, jotka ovat täynnä väkeä, iloa ja kokemusta uskon kantavasta voimasta.

_ _ _

Kristinusko on palaamassa takaisin Eurooppaan. Se uskon talletus, joka on tehty lähetysmaille, on kasvanut korkoa. Lähetystyöntekijät Afrikasta ja Aasiasta tuovat mukanaan takaisin ilosanoman ytimen, jonka olemme kadottamassa.  Lähetyspiireissä on kudottu sukkia ja mummot ovat antaneet alttiisti eläkkeestään kaikki vuosikymmenet: ”Lähetä leipäsi veden yli, ajan mittaan voit saada sen takaisin.” (Saarn 11:1)

Vapaamieliset kristityt ovat viimeaikaisen keskustelun perusteella saattaneet kokea lähetystyön melkein synonyymiksi suvaitsemattomuudelle. Mutta ehkä heidänkin Elämän leipänsä on tulevaisuudessa peräisin meren takaa? Ei siis ole syytä väheksyä heitä, jotka ovat jaksaneet tukea ja edelleen tukevat lähetystyötä.

_ _ _

Keskustelin muutama kuukausi sitten Mekane Yesu –kirkon pääsihteerin Berhanu Edossa Ofgaan kanssa Kirkon lähetystyön kumppanuustapaamisessa. Seuraavassa tuon nopeimmin kasvavan luterilaisen kirkon johtajan ajatuksia sellaisina kuin ne merkitsin ylös: ”Kun kirkko menettää ja minimoi yhteytensä Jumalaan – hengellisen elämänsä – se on kohtalokasta. Raamatun opiskelu ryhmissä, rukous, musiikki, vahvistavat yhteyttä Jumalaan ja rohkaisevat toinen toistamme Jumalan tuntemiseen.  Myös vaakasuora yhteys muihin ihmisiin evankelioinnin ja diakonian kautta on tärkeää. Jeesus kutsui viemään evankeliumin kaikille.  Jokaisella on omasta kasteestaan käsin oikeus evankelioida.

Etiopian Mekane Yesu –kirkko kääntää aktiivisesti Raamattua, jolla on perustava merkitys kirkon kasvulle. Vapaamielisen katsannon mukaan kaikki tulkinnat Raamatusta ovat yhtä oikeita. Omassa kirkossamme meillä on perinteinen näkemys, eikä siksi tilaa monille erilaisille tulkinnoille, koska lähtökohta on sama: Raamatun suuri kunnioitus Jumalan sanana. ”

_ _ _

Lopuksi pääsihteerin Berhanu Edossa Ofgaa kuvasi kirkkonsa kasvuohjelmaa: ”Maallikkoja rohkaistaan Raamatun opiskeluun. Meillä on 42 Raamattukoulua, jotka järjestävät kirjekursseja, etäopetusta, jota paikalliset papit ohjaavat. Raamattukoulutus kestää 1-3 vuotta ja on edellytys maallikkotyölle. Paikalliset papit järjestävät kaupungeissa iltaisin (klo 18-20.30) Raamattukouluja, joissa on satoja tuhansia opiskelijoita.

Meillä on myös miljoona 10-12 hengen pienryhmää,  jotka on organisoitu kokonaiskirkon tasolta raamattuopetusta varten. Tavoitteemme on saada näistä pienryhmistä 2 miljoonaa ryhmänjohtajaa, joita tuetaan ja koulutetaan. Tämä ohjelma käsittää kaikki seurakunnat ja etenee ruohonjuuritasolle. Kirkon kasvu osoittaa, kuinka uskon elinvoimaisuus toimii. Meidän kumppaneillemme ovet ovat avoinna vaihtoon ja tutustumiseen.  Kumppanuusseurakuntia on eri maissa, myös Helsingissä.”

_ _ _

Omassa kirkossamme puhutaan maallikkovastuun lisäämisestä, maallikoiden kouluttamisesta ja mielekkäiden tehtävien antamisesta seurakunnan perustyössä. Etiopian Mekane Yesu –kirkossa tämä ei ole jäänyt puheen asteelle, vaan sen organisoiminen näyttää olevan  kirkon keskushallinnon tärkeimpiä tehtäviä. Ytimessä on Raamattu ja sen opiskelu Jumalan sanana.  Tulosta on syntynyt kirkon kasvun kautta.

22 kommenttia

  • Pekka Särkiö sanoo:

    Toki kirkot Afrikassa ja Pohjois-Euroopassa elävät eri tilanteissa. Silti voi olla opiksi otettavaa, ainakin sovellettavaksi omaan ympäristöömme. Minusta tärkeää on myös lähiyhteisön ja rohkaisun merkitys, joka toteututuu pienryhmissä.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Jari Raappana sanoo:

    Etiopiassa lähetystyötä tehnyt luterilainen ystäväni totesi, että paikallinen Mekane Yesu-kirkko on kuin suomalainen helluntaiseurakunta luterilaisella kastekäytännöllä. Itse kyllä otaksun, että Mekane Yesu on vielä suomalaista helluntailiikettäkin elinvoimaisempi.

    Loppujen lopuksi oleellista maailman kasvavien ja elinvoimaisten kirkkokuntien kohdalla ei ole se, mihin kirkkokuntiin ne kuuluvat. Oleellista ja jopa kirkkokuntien elämän- ja kuolemankysymys on se, kuinka uskollisia ne ovat Kutsujalleen ja sille Kutsujan tahdolle, joka on ilmaistu Raamatussa. Kompromisseja maailman kanssa tekevät kirkkokunnat kaikkialla ovat kuolinkouristuksissa. Siksi ei liene mikään yllätys, että maailmasta ei löydy yhtään elinvoimaista liberaalia raamatuntulkintaa harjoittavaa kristillistä kirkkokuntaa.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Otto Chrons sanoo:

    Suomen evlut kirkko voi kuitenkin huokaista helpotuksesta, sillä Mekane Yesu -kirkko ei ole vuosibudjetiltaan vielä lähelläkään kotoista valtionkirkkoamme. Sehän on se mittari, jolla kirkon menestystä tunnutaan mitattavan.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Reijo Mänttäri sanoo:

    Otaksun, että Mekane-kirkko on syntynyt ja kasvaa, koska sen jäsenet ovat uudestisyntyneitä. Mihin väliin saadaan lapsikaste sopimaan. Se ei ole ”kastekäytäntö”, vaan uudestisynnyttävä riitti, jonka Luther on perustellut, ”eihän Raamattu sitä kielläkkään”.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Reino Suni sanoo:

    Käännekohta.

    Ensimmäinen käännekohta tapahtui 1500 luvulla kirkon viimeisiin julkisiin ihmisten polttorovioihin. Silloin ihmiset alkoivat ymmärtää kirkon opin sisällön ja yhteiskunnat aloittivat kehityksen ihmisten keskinäisen rakkauden ja ymmärtämisen edistämiseksi, joka jatkuu tänä päivänäkin.

    Toinen käännekohta tapahtuu tosiaan nykyään, jolloin ihmiset länsimaissa yhä selvemmin ajattelevat, että usko, joka perustuu meidän ihmisten itsemme valitsemiin jumaliin on pakana-uskoa. On luonnollista, että esim. Afrikan, voisi sanoa, täydellisessä tietoumpiossa elävät ihmiset ottavat kiinnostuneena vastaan kirkon kertoman tiedon tulevan elämän taivaan paratiisissa uusine ruumiineen. Tietämyksen kasvaessa sielläkin seurataan nyt länsimaissa tapahtuvaa kehitystä.

    Totean lopuksi Matteuksen ja Tuomaan kertomat Jeesuksen sanat. Missä yksikin ihminen kääntyy jumalan puoleen henkisesti niin hän on siinä läsnä. Siinä ei tarvita kirkkoa.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • kimmo wallentin sanoo:

    Mitä tasa-arvoisempi, koulutetumpi, suvaitsevampi, korkeamman elintason omaava, ihmisoikeuksia kunnioittavampi, korruptoitumattomampi, sivistyneempi tai demokraattisempi yhteiskunta on, kuten pohjoismaissa, sitä vähäisemmäksi hiipuvat kirkkojen jäsenmäärät ja uskontojen merkitys.

    Helvetin pelon ja kirkkokurin avulla ylläpidetty valta on Suomessakin karissut kirkolta onneksi jo kauan sitten kansalaisten sivistystason nousun ja itsenäisen ajattelun myötä.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Pekka Särkiö sanoo:

      Kimmo, mitä tietoisempia ihmiset ovat länsimaisen elämäntapansa tuhoisuudesta ja epätasa-arvoisuudesta verrattuna etelän köyhiin, mitä enemmän yksityis- ja työelämän murheet masentavat, mitä tyhjemmän olon elintason jahtaaminen on jättänyt ihmisen sismpään, sitä enemmän hän etsii elämäänsä hengellistä sisältöä – myös kristinuskosta..

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Pekka Särkiö sanoo:

      Helvetillä ja kirkkokurilla pelottun aika on onneksi takana. Silti esimerkiksi sairaudet ja tietoisuus omasta sekä läheisten lähestyvästä kuolemasta ajavat jatkuvasti tasa-arvoisia, koulutettuja, suvaitsevia ja korkean elintason saavuttaneita ihmisiä etsimään elämän tarkoitusta uskonnosta.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kari-Matti Laaksonen sanoo:

    Kimmo näkee vaikutussuhteen oikein.

    Mitä tasa-arvoisempi, suvaitsevampi ja paremman elintason omaava ja koulutetumpi yhteiskunta, sitä maalistuneempi se on ja sitä hiipuvampi kirkko.

    ”Liberaali raamatuntulkinta” tms. ei ole kirkkojen kuihtumiseen syypää, vaan se on osin seuraus ympäröivän yhteiskunnan kulttuurisesta ilmastosta ja sosiaalis-taloudellisesta rakenteesta.

    Valisimmeko mieluummin epätasa-arvon, alhaisen koulutustason ja elintason jne. Ja sellaisen kirkon, jonka raamatuntulkinta perustaa mekaaniseen sanainspiraatioon, mutta jossa kirkko kiitos muun yhteiskunnan kehittymättömyyden, edelleen kasvaa?

    Ei kiitos. Ei tässäkään suhteessa takaisin feodaaliyhteiskuntaan.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Jari Raappana sanoo:

    Kari-Matilta jää huomaamatta, että elinvoimaisia ja Kutsujalleen uskollisia kirkkokuntia löytyy myös muualta kuin ”feodaaliyhteiskunnista.” Sellaisia on runsaasti myös Afrikan ja ylipäänsä kehitysmaiden ulkopuolella, myös kehittyneissä maissa.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • kimmo wallentin sanoo:

      Jari Raappana:”Sellaisia on runsaasti myös Afrikan ja ylipäänsä kehitysmaiden ulkopuolella, myös kehittyneissä maissa”.

      Callum Brown skotlantilaisen Dundeen yliopiston historian professori toteaa tutkimukseensa vedoten, että kristinuskon romahdus alkoi 1960-luvulla Euroopassa. Kristillisen kulttuurin hallintavalta politiikassa ja valtionhallinnossa sekä ennen kaikkea yleisessä kulttuurissa ja yhteiskunnan elämässä on hävinnyt. Eri maissa tämä kehityskulku on saanut hieman erilaisia muotoja ja se on toteutunut hieman eri aikoina. Kaikesta huolimatta kehityskulku on yleinen ja ulottuu Skandinaviasta Espanjaan ja protestantismista katolilaisuuteen. .

      Tutkijat ovat laskeneet, että vanhoissa protestanttisista kirkoista eroaa vuosittain noin 1,5 prosenttia jäsenistä kirkosta ja maasta riippumatta. Tämä koskee niin Yhdysvaltojen anglikaanista kirkkoa (kuuluisan piispa Spongin kirkkoa: tuon piispan työkaudella noin miljoona eronnutta) kuin Ruotsin kirkkoa. Sama vauhti näyttää olevan menossa Suomessa.

      Ainoastaan Irlanti, Pohjois-Irlanti ja Puola, yhdessä Balkanin maiden kanssa, ovat enimmäkseen kyenneet vastustamaan tätä trendiä. Kuitenkin jopa Puolassa ja Irlannissa uskonnollinen aktiivisuus on merkittävästi vähentynyt. (Lähde: Timo Eskola, ”Kirkon mittarit näyttävät alaspäin”, Suomen teologisen instituutin sivusto)

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Henrik Sawela sanoo:

      JR: ”Sellaisia on runsaasti myös Afrikan ja ylipäänsä kehitysmaiden ulkopuolella, myös kehittyneissä maissa.”

      Väitteelläsi olisi enemmän painoarvoa, jos olisit antanut muutaman vakuuttavan esimerkin.

      K-ML tarkoitti tietenkin kehittyneitten yksittäisten maitten ’kokonaistilanteita’, ei sitä, etteikö jossain löytyisi yksittäisiä kirkkoja joilla menee hyvin, kokonaistilanteen ollessa uskonon kannalta .’ongelmallinen’.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Jari Raappana sanoo:

    Oikeastaan kaikkialta muualta kuin Euroopasta löytyy paljonkin elinvoimaisia kirkkokuntia.Kakissa muissa maanosisssa kristinusko elää historiansa ehkä elinvoimaisinta vaihetta sitten alkuseurakuntien. Yleensä nämä elinvoimaiset ryhmät ovat karismaattis-helluntailaisia, mutta muitakin ryhmiä toki on. Myöskin Euroopasta löytyy elinvoimaisia karismaattis-helluntailaisia ryhmiä. Useinkaan ne eivät kooltaan kovin suuria, mutta ei koko olekaan ratkaisevaa, vaan sisältö.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Pekka Särkiö

    Kenttäpiispa ja Vanhan testamentin eksegetiikan dosentti. Harrastan mehiläistarhausta ja maatiaiskanojen kasvatusta, esteratsastusta ja nykyaikaista viisiottelua. Minulle tärkeitä asioita ovat luonto ja sen elinvoiman turvaaminen, ekologinen elämäntapa, historian tuntemus sekä kestävän yhteiskunnan puolustaminen.