Juuret ja siivet

Juuret ja siivet
Kuka kasvattaa lapsemme? Joukkotiedotus,mainonta,televisio,kirkko vai me vanhemmat; omakohtaisesti? Edelläsanotut vain osatekijöitä lasten kasvatuksesta. Lasten kasvatuksen kokonaiskuvaan kuuluu se ”miljöö”, yhteisö ,jossa lapsi kasvaa ja kehittyy.
Tänään on kysyttävä; pidämmekö lastemme kasvatusta oikeassa arvossa? Muistammeko lasten kasvatuksen tärkeyttä kuten historia tietää kertoa? ”Maailmanhistoria alkaa lastenhuoneista.” (Pestalozzi) ” Käsi joka kehtoa liikuttaa, hallitsee maailmaa.” (Napoleon) Lasten kasvatuksessa ei ole kyse mistään vähäarvoisesta asiasta.
Kuinka tärkeäksi me arvostamme lastenkasvatuksen?
Joitakin aikoja sitten, ehkä vielä tänäänkin, oli muodissa ns. ”vapaa kasvatus”. Lapset saivat ”hyppiä” vaikka pöydälle, vanhempien siihen mitään reagoimatta. Koulussa lapset saivat temmeltää oman mielensä mukaan. Ei saanut tulla traumoja. Tämä kasvatusvaihe on onneksi ohi, ainakin niin arvelen?
Mutta ”ojasta allikkoon”. Hyvin yleinen lapsenvahti on tänään televisio. Usein, lasten katseluaikaan sieltä tulee jos minkälaista ”törkyä”. Väkivaltaa, ala-arvoista viihdettä. Oikein ovat ”vanhat” opettaneet: ”TV on ”pirunsilmä”. (Ilm. 13:15) Radio opettaa: ” Kohdusta hautaan 1000:n kapakan kautta”.
Edellisen johdosta, ”ei ole suinkaan yleisesti tajuttu, että se mitä lapselle ensimmäisinä elinvuosinaan tapahtuu, vaikuttaa koko tulevaisuuden yhteiskuntaan. Psykoosit,riippuvuus huumeista ja rikollisuus, ovat varhaislapsuuden kokemusten salakielisiä ilmauksia.” (Alice Miller)
Nykyisen, nimikristillisyyden (hienostuneet pakanat) seurauksena, juuriltaan irronnut yhteiskunta, tulee tuottamaan enemmän väkivaltaa, enemmän avioeroja, enemmän rikkinäisiä koteja ja murjottuja lapsia.
Mikä neuvoksi?
On kaksi kestävää perintöä joita kannattaa toivoa pystyvänsä antamaan lapsilleen. Juuret ja siivet.
Yhteiskuntamme ja sen ytimen, ydinperheen juuret ovat kristillisessä ajattelussa. Nyt olisi todella tärkeätä palauttaa lastenkasvatukseen pyhäkoulu ja katekismuksen opetus. ”Herran pelko on viisauden alku ja Pyhän tunteminen on ymmärryksen perusta” Snl 9:10
Kun vanhemmat perheissä osaavat antaa kristillisen kasvatuksen niin samalla annetaan lapsille turvallinen koti, jonne lasten on hyvä palata maailman myrskyistä. Kristillisen kasvatuksen kolminaisuus: ”Usko,Toivo ja Rakkaus ovat ne siivet, jotka kantavat ja joiden varassa uskalletaan rakentaa parempaa, ylihuomisen yhteiskuntaa. Ankaran vitsaus-epidemian keskelläkin.
Kuka kasvattaa lapsemme? Toivottavasti me vanhemmat , kristillisten arvojen ja normien mukaisesti.

Jukka Teininen
Forssa

  1. Lapsia ei voi paljoakaan kasvattaa. Lasten persoonallisuus syntyy ja kehittyy valinnaisista samaistuksista. Miten hyviä esimerkkejä vanhemmat ja esikoulu antavatkin ,niin lasi valitsee materiaalista sen mihin hän haluaa identifioitua. Kasvuaika tapahtuu prosessina erilaisten kriisien kautta. Hyvin aikaisin kaverit , varsinkin hiukan vanhemmat tulevat esikuviksi . Esikuvia mieltäessään lapset ja nuoret tekevät väkivaltaa itselleen halutessaan olla oma itsensä mutta myöskin esikuvan kaltainen. Jossain kahdenkymmenen kolmen paikkeilla. Näkyy se mikä lopputulos on.

    Kirkolla ja vanhemmilla voi olla jotain tarjottavaa vain jos suhteet toimivat. Kumma kyllä valtaosasta lapsia ja nuoria , sanotaan n 80%, tulee aivan tavallisia kansalaisia jotka hankkivat ammatin ja puolison ja jonkun lapsen. Puolet heistä eroaavat ja etsivät uutta . Materiaalinen menestys on toiveena jotta pääsisi ulkomaille ,saisi kesämökin ja osakkeen ja lapset koulutettua. Jonkun kerran vuodessa juhlitaan ja lopun aikaa tehdään töitä.

  2. Nykynuoret saavat kouluissa koulutuksen, he ovat lukutaitoisia, kielitaitoisia, ja kasvatus oikeudenmukaisuuteen ja tasa-arvoon tapahtuu niin, että kielletään kiusaaminen, sortaminen ja rasismi maikissa muodoitssaan.

    Lapsille ei pidä opettaa: ” Me saarnaamme ristiinnaulittua Kristusta, joka juutalaisille pahennus …………..”
    Jos vanha kansa onkin pitänyt mitättömänä asian, olla pahennukseksi toisille , oman edun nimissä, tai itsensä korottamisessa, tai palkan toivossa, niin toivottavasti tuleva polvi ihan oma-aloitteisesti kieltäytyy moisesta opista ja suuntaa katseensa valoon päin.

    Sen voivat tehdä vain ne, jotka eivät saa palkkaa kyseessä olevasta, pahennusta
    aiheuttavasta toiminnasta, koska raha on liian suuri Herra. Kauniit sanat, armosta ja lähimmäisenrakkaudesta, ovat pelkkää sanahelinää, kun tarinoinnin tarkoituksena on kuitenkin salakavalasti tuottaa kärsimystä ja halveksuntaa muille.

  3. Jukka Teininen tuot tekstissä esille:”” Nyt olisi todella tärkeätä palauttaa lastenkasvatukseen pyhäkoulu ja katekismuksen opetus””

    Kuuluuko kristilliseen elämään rehellisyys, siis nyt kysynkin teiltä kasvoiko pyhäkoulu ja katekismuksen opetus sanan mukaista hedelmää niin kuin Jeesus kulväjä vertauksessa sanoo:

    Mark. 4:20
    Ja mitkä hyvään maahan kylvettiin, ovat ne, jotka kuulevat sanan ja ottavat sen vastaan ja kantavat hedelmän, mikä kolmikymmen-,mikä kuusikymmen-,mikä satakertaisen.”

    Siis eikö pyhäkoulussa opeteta mm käskyt ja siellä on myös ”kunnioita isääsi ja äitiäsi”, niin kasvoiko tämä sanan mukaista hedelmää, ei silmän palvojana vaan todella myös silloin kun vanhemmat eivät olleet paikalla?

    Voiko siis joku teistä sanoa rehellisesti että tuo sana kasvoi hyvää hedelmää ja myös kaikki muutkin sanat joita kylvettiin?

    Tässä tuleekin kuka on ”hyvää maata”, voiko siis olla ilman Pyhää Henkeä, ei voi, siis ei voi kasvaa hyvää hedelmää ellei ole Pyhää Henkeä.

    Se miten todelliset kristityt vanhemmat kasvattavat lapsiaan on totuttaminen eli kun vanhemmat elävät sanan mukaan niin lapsetkin tottuvat siihen ja kun he aikuistuttuaan huomaavat etteivät siihen pysty he tekevät parannuksen ja ottavat kasteen ja saavat Pyhän Hengen ja niin sitten todella kasvavat hyvää hedelmään sanan mukaan.

    • Ari, oletko sokea? Etkö näe noita hyviä hedelmiä joka puolella ympärilläsi. Se ,että silloin tällöin tulee tehneeksi ei toivottavia asioita, ei poista sitä tosiasiaa, että kaikki vaeltavat hyvän tahdon opastamina tätä maallista elämää.

    • Markku Hirn kuinka elämä täällä suomessa eroaa uskonnottomiin maihin, siis antaako täällä vallitseva usko jotain mitä ei muualla ole, esim keskinäisen rakkauden?

      Mietippä kuinka suomessa liki kaikki olivat tietyn uskonnon jäseniä ja kuinka sitten syttyi sisällissota, mietippä kun sen uskonnon mukaan heidän keskellä pitäisi vallita ”keskinäinen rakkaus”, eikö tunnu oudolta, selitäppä nyt tämä ”valkoiseksi”?

    • Ari
      Ei tunnu oudolta. Sisällissodasta huolimatta meidän yhteiselämäämme ohjaa keskinäinen rakkaus. Se kukoisti sekä punaisten että valkoisten puolella. Pitäisikö meidän uskomme antaa meille jotain mitä ei muualta löytyisi? Miksi pitäisi? Harvat ovat ne maat , jos niitä ylimalkaan onkaan, joissa ei jotain uskontoa olisi. He , siis toisuskoiset, elävät samanlaista kilvoittelijan elämää oman uskonsa kanssa kun mekin.

      Etteikö maailmassa olisi uskoa? Kahden tuhannen vuoden sisällä on tapahtunut valtava kulttuurivallankumous jonka kristinusko alusti ja sitten lopulta syntyi hyvinvointivaltiot jotka ovat kristillisyyden läpilyönti maailmassa. Yhteisvastuu toinen toisistamme oli seurauksena. Yhteisvastuu on kristillisen rakkauden kriteeri.

  4. ”Nuorena on vitsa väännettävä” kuvaa kuinka lapsen kasvatus on tärkeää ensi hetkistä, koska aikaa ei ole hukattavaksi. Kun lapsi kasvaa ja aikuistuu, niin nuoruudessa opitut arvot kantavat kyllä.

    Tämä on ihmeellinen asia, jos ja kun ihmiset ja päättäjät (ja vanhemmat) vain ymmärtäisivät mikä merkitys arvo kasvatuksella on. Kun puhun arvoista, niin tärkeintä lapselle on opettaa, että Jumala On ja kuulee rukoukset Kristuksen kautta. Toinen tärkeä asia on opettaa toisen ihmisen kunnioittamisen merkitys, sekä yhtesiskunnan sääntöjen kunnioittamnen, älä varasta, älä lyö, jne…

    Olen vakaasti sitä mieltä, että kansan hyvinvointi käy käsi kädessä Kristillsten arvojen kanssa. Ja vastaavasti nyt saadaan todistaa kuinka kansa on luopumuksen tilassa ja sekulaarit arvot kantavat hedelmää. Rahan palvonta on jo selviö nuorten keskuudessa, samoin pinnalliset ihmisuhteet, jossa on vain oikeuksia, mutta vastuuta ei ymmärretä. Arvo, jossa minä olen muita varten ja edistän läheisteni hyvinvointia on muuttunut, että muut ovat minua varten ja minulla on oikeus myös vaatia muilta itseni kunniottamista, on saanut jo koomisia piirteitä. Tämmöiseksi maailmamme on muutumassa. Kristilliset arvot katoavat hiljakseen… Ja tilalle tulevat pakanalliset alkeisvoimien palvomiset, joissa on itsekeskeinen klangi.

    Suomen yhteiskunta on laajentunut Eurooppaan ja yhteisöllisyyden käsite on hämärtynyt ja taitaa hämärtyä vielä monet ajat, ennenkuin kansamme tulee heräämään. Miten syvälle Suomen kansan täytyy mennä, ennenkuin se palaa Herran jalkojen juureen takaisin? Tässä toivossa…

    • Ismo Malinen toteat:””Olen vakaasti sitä mieltä, että kansan hyvinvointi käy käsi kädessä Kristillsten arvojen kanssa. Ja vastaavasti nyt saadaan todistaa kuinka kansa on luopumuksen tilassa ja sekulaarit arvot kantavat hedelmää. ””

      Selitäppä nyt sitten kuinka oli mahdollista kun mainitsemasi ”kristilliset arvot” olivat suomessa vuosisatoja käytössä ja silti sisällissota syttyi?

      Vastaisitko rehellisesti kasvoiko sinusta kylvetty sana hyvää hedelmää lapsena ja vielä nyt aikuisena?

    • Hebr:4:1 Varokaamme siis, koska lupaus päästä hänen lepoonsa vielä pysyy varmana, ettei vain havaittaisi kenenkään teistä jääneen taipaleelle.
      4:2 Sillä hyvä sanoma on julistettu meille niinkuin heillekin; mutta heidän kuulemansa sana ei heitä hyödyttänyt, koska se ei uskossa sulautunut niihin, jotka sen kuulivat.

      Vika ei ole Jumalan sanassa ja sen opetuksessa, vaan kansassa, joka on ”kovakorvainen”. Pasanen, on turha syyttää Jumalan sanan opettamisesta. Avaa silmäsi ja näe, kuinka Raamattua riisutaan yhteiskunnasta. Saat nähdä, että jatkuvasti kritisoimaltasi luterilaiselta kirkolta viedään oikeus pitää Raamattua esillä eduskunnassa, koulussa, armeijassa, juhlissa jne. Tämä on osa sitä luopumusta, josta on siinä kuuluisassa Kirjassa etukäteen ilmoitettu. Aiemmin Kirjan opetuksia kunnioitettiin, tänään yhä enemmän tallataan maahan. Tämä ilmiö on käsi kädessä ns. vapaissa suunnissa esiintyvän jäsenkadon kanssa.

    • Kari Paukkunen otat Hebr.4:1 kohdan ilmeisesti omalle/kirkon kohdalle täysin kirjaimellisesti, aivan kuin jo olisi alkuun päästy, MUTTA MUTTA kun ei olla edes alkuun päästy eli kaste ei annakkaan sitä yhteyttä Jumalaan jota siinä luvataan.

      Siis pitäs tehdä parannus että pääsis alkuun, jokaisen ihmisen henkilökohtaisesti.

    • ”Kun ihminen elää pimeydessä (valheessa) niin ymmärtääkö hän tämän?” Mikä on arviosi, onko meissä keskustelijoissa lisäksesi ainuttakaan totuudessa (valossa) elävää? Viesteistäsi saa sen kuvan, että pidät itseäsi ainokaisena.

  5. ”Vapaa kasvatus” -termi on väärä. Kasvatus-sana tarkoittaa, että kyse on kasvattamisesta, eikä se ole vapaata, vanhemmat siirtävät arvonsa lapsille. Kasvattamattomuus on asia erikseen. Kouluissa ei ole koskaan saanut ”temmeltää” oman mielen mukaan. Säännöt ovat olleet aina kouluissa. Alice Miller oli aikansa ”tähti”, mutta ei kaikilta osin enää ”voimassa”.

    Lapset kasvavat itsekseen ihan hyvin. Heitä voi neuvoa ja tukea. Raamatulla päähän lyönti ei onnistu enää kenellekään. Valtaosa nuorista voi hyvin. He ovat innostuneita maapallon pelastamisesta ja muusta hyvästä. Heistä kasvaa kansainvälisiä aikuisia, jotka tietävät muutakin kuin kotimaan asioita. Omat lapseni kasvattivat minua enemmän kuin minä heitä. Hyvin voivat.

    • Tuo maininta ”muusta hyvästä” on aika sinisilmäinen tällä ajalla, kun miettii, mitä potaskaa he saavat sisimpäänsä nykyisen ”moninaisuuden” nimissä.

  6. Lapsia tietenkin tulee kasvattaa ja ohjata elämää suojeleviin arvoihin. Jollei sitä tee, niin lapset ottavat arvonsa netistä. Sieltä voi löytyä mitä tahansa. Eikä se varmasti kasvata lasta hyvään suuntaan.
    Nyt alamme saada niittää sitä mitä on kylvetty, kun monet lapset eivät enää välitä ohjauksesta hyvään elämään. Kristilliset arvot on mitätöity ja tilalle ei ole tarjottu mitään kestävää. Joten monet lapset joutuvat kasvamaan aikuisuuteen yhä hankalammiksi käyvissä ihmissuhteiden viidakoissa.
    Siellä toimii vain vahvimman laki ja väkivalta.

  7. Vanhemmilla on luonnollisesti vastuu lapsensa kasvattamnisessa. Me kaikki ihmiset olemme erilaisia ja tämän ymmärtäminen on eräs hyvin tärkeä peruste kasvattamisessa. Kun nuori tulee täysikäiseksi ja jos hän ymmärtää lähimmäisen rakkauden olevan elämän perusta niin voi sanoa kasvatuksen onnistuneen. Sekä hän päättää itse omasta elämästään , ei kukaan muu. Esim. Jos hän vaukka eroaa heti täysikäuseksi tultuaan kirkosta ei voi sanoa kasvatuksen epäonnistuneen.

    Ps. Minulla on kolme lasta ja viisi lapsenlasta ja heillä kaikilla on positiivinen katsantokanta elämään huolimatta kaikista tapahtumista.

  8. Minullakin on niitä viisi. 6 vuotiaan kanssa katseltiin Tunturirallia ja tyttö tuntui tykkäävän siitä. Kysyin tuleeko hänestä aikuisena ralliajaja. No ei, oli vastaus. Sitten höpisin jotain, että eihän sitä vielä tiedä mistä aikuisen tykkää. Silloinhan voi tykätä vaikka ukosta. Mä tykkään jo. Tuli heti. Ikään kuin itsestään selvyytenä, niin kuin se hänelle tietysti olikin.

    Vieläkin olen siitä tokaisusta ihan pyörällä päästäni.

Kirjoittaja

Jukka Teininen
Jukka Teininen
Saarnaaja (eläk.) Hengellinen työ Forssan Ev.lut. Srk Kirkkokuoro 1966 - 1978 Lähetyssihteeri 1975-1998 Forssan ev.lut. Srk oto Lähetystyön kannatusrenkaan ja Forssan Kristillisen Työväenyhdistyksen perustamiset 1996 Kirkon saarnalupa 1978-1995 .Piispa Kortekankaan peruutus 02.08.1995 Seppo Suokunnaksen ”tarpeettomuuslausunnon”avulla.(haamukirjoittaja) SLEY:n saarnalupa 1987 Seppo Suokunnaksen tekemä ”hyllytyspäätös” 08.05.1996 Taloudellinen tappio kirjoista 2.500 mk SRK-mestarin sijainen 1.8.1978-31.03.1985 Forssa ev.lut. Suomen Kristillisen Työväen liitto  oto saarnaaja 1979- Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys piirisihteeri 1990-eläkkeelle 1.2.1995 - Concordia r.y yhdyshenkilö 1995- Luther-säätiön perustamisasiakirja säädekirja 27.10.1999 Perustajajäsen. Luther säätiö , toimintavaltuutettu 2001-? Kirkkovaltuuston jäsen 1979-1982 Seurakuntaneuvoston jäsen 1983-1986 , 1995-1998