Pientä vastausta Päivämiehen pääkirjoitukseen. Linkki:
http://paivamies.fi/usko-ja-elama/paakirjoitukset/549/
Pääkirjoitukset 17.9.2014 00:00 | Päivämies
”Lapsiperheet tarvitsevat meidän kaikkien tuen”
Olen otsikon kanssa tasan samaa mieltä. En usko, että koskaan satsataan liikaa lapsiperheisiin. Jos mikä, niin se satsaus on ns. siunauksellista. Kuin pistäisi rahaa pankkiin, kuin petaisi itselle pehmeää petiä, kuin söisi terveellisesti, kuin liikkuisi paljon, kuin laittaisi ryppyvoidetta kasvoille, kuin ottaisi vettä autiomaaretkelle, kuin kylväisi siementä viljapeltoon, kuin ja kuin. Lapsiperheisiin satsaaminen maksaa aina itsensä takaisin. Mutta sen takia sitä ei pidä tehdä, vaan siksi, kun jokainen lapsi on oikeutettu hyvään huolenpitoon ja rakkauteen syntyessään tänne maanpäälle.
”Vanhoillislestadiolaisten perheiden ja erityisesti äitien jaksaminen on ollut jälleen esillä mediassa. Perheiden hyvinvointiin ja lasten oikeuksiin on syytä kiinnittää huomioita. Niistä on ajankohtaista puhua laajemminkin yhteiskunnassamme, kaikissa yhteisöissä ja ryhmissä.”
Kyllä; näin on marjat. Ja mistäköhän syystä vl-perheiden ja äitien jaksaminen on ollut esillä mediassa? Onko se asia vielä selvinnyt kirjoituksen kirjoittajalle? Koko homma lähti liikkeelle minun ja Aila Ruohon kirjoittamasta kirjasta Usko, toivo ja raskaus. Ja idea kirjan kirjoittamisesta lähti taas liikkeelle vl-kentältä kuulemistamme tosi ongelmallisista ja kipeistä perhetilanteista.
Esimerkiksi sellaisesta tositarinasta, jossa vanhemmat, jotka eivät jaksa huolehtia ollenkaan pesueestaan, muiden huolehtiessa heistä lähes kokonaan, ovat sitä mieltä, että ehkäistä ei voi ja että heidänkin perheensä tarinalla on jokin tarkoitus. No se tarkoitus saattoi oikeasti olla nyt tämä kirjoittamamme kirja, sillä ilman tuota kuulemaani tarinaa, ei kirjaa välttämättä ehkä edes olisi. Eli tuo tarina oli viimeinen niitti, joka sai ystäväni Ailan heräämään. En voi kertoa tuota tarinaa kokonaisuudessaan, koska en halua ko. perheen paljastuvan kenellekään.
Vastaavia tarinoita ja vielä pahempiakin oli, mutta tuo kertomani oli viimeinen niitti. Jos kerta esimerkiksi Viljo Juntusen sanojen mukaan uupunut voi ehkäistä, miksi ihmeessä tämäkään kertomani pariskunta ei ole kuullut asiasta? He ovat vakaasti sitä mieltä, että vaikka he eivät jaksa ja kykene huolehtimaan lapsistaan, he eivät voi siltikään ehkäistä. Eli he synnyttävät lapsia suoraan yhteiskunnan huolehdittavaksi. Onko se ihan oikein?
”Viime viikkoina vanhoillislestadiolaisuutta koskevassa keskustelussa asioita on nostettu esille erilaisten ääriesimerkkien ja voimakkaiden otsikoiden kautta. Yleistämällä ja saattamalla ihmisten vakaumus kielteiseen valoon kuormitetaan monia lapsia ja heidän vanhempiaan. Uutisjutut ja mielipidekirjoitukset herättävät kysymään, elämmekö oikeusvaltiossa, jossa jokaisella kansalaisella on täysi vapaus elää ja uskoa vakaumuksensa mukaisesti. Kun puhutaan yksittäisten ihmisten elämäntilanteista, sairauksista, väsymyksestä tai muusta elämää kuormittavasta tekijästä, keskustelun tulisi olla kunnioittavaa.”
Miksi näitä ääriesimerkkejä on ylipäätään olemassa? Niitä ei pitäisi olla ollenkaan ja niitä ei olisi, jos liikkeessänne ei painostettaisi ja peloteltaisi ottamaan kaikki lapset vastaan. Ääriesimerkkejä EI voi ohittaa. Varsinkaan niitä, koska juuri niissä tapauksissa eletään ihan jaksamisen äärirajoilla ja niiden seuraamukset voivat olla tosi vahingollisia.
Otsikot voivat olla raflaavia, se on totta, ja asioiden yleistämistä tapahtuu. Kun kirjoitimme Ailan kanssa kirjaamme, yritimme kokoajan varoa yleistämästä asioita. En tiedä onnistuimmeko asiassa.
Minulla ei ole tarkoitus saattaa kenenkään ihmisen vakaumusta huonoon valoon. Mutta jos vakaumukseen liittyy vahingollisia piirteitä, niistä on hyvä keskustella ja miettiä mahdollisia parannuksia asian suhteen.
Kumpi on itse kenenkin mielestä pahempi asia; kuormittaa perhettä painostamalla ja pelottelemalla ottamaan kaikki lapset vastaan vai puhua samaisesta asiasta julkisesti? Kumpi asia on enempi omiaan kuormittamaan perheitä? Edelleenkin tässä asiassa haluan suunnata kaikkien katseet opetukseen, joka painostaa ja pelottelee. En ihmisiin, en perheisiin.
Suomi oikeusvaltiona antaa ihan varmasti jokaiselle kansalaiselle vapauden elää ja uskoa vakaumuksensa mukaisesti. Mutta se ei anna eikä sen pidäkään antaa kenenkään tai minkään yhteisön painostaa ja pelotella hankkimaan itselle vastentahtoisesti suuri perhe. Ne, joilla tässä asiassa ei oikeasti ole vapautta, ovat ne vl-liikkeen jäsenet, jotka painostuksen ja pelottelun vuoksi eivät uskalla ehkäistä, vaan ottavat lapsia vastaan vastentahtoisesti.
Jokainen saa halutessaan hankkia niin ison perheen kuin haluaa, kukaan ei estä sitä asiaa. Siitä ei ole edes kyse koko hässäkässä. Homma on hyvä niin kauan kuin se on vapaaehtoista. Edelleenkin.
”Nykyisen uskonnonvapauslain lähtökohtana on ajatus niin sanotusta positiivisesta uskonnonvapaudesta: Uskonnon ja omantunnon vapauteen sisältyy oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa, ilmaista vakaumus ja oikeus kuulua uskonnolliseen yhdyskuntaan. Jokaisella on myös vapaus olla kuulumatta mihinkään uskonnolliseen yhdistykseen ja toimintaan.”
Tuo viimeinen lause on tosi kyseenalainen vl-liikkeen kohdalla. Mitä ihmeen vapautta on lähteä halutessaan vl-liikkeessä, kun seuraamukset ovat usein mitä ovat? Painostusta, jatkuvia käännytysyrityksiä ja helvetillä pelottelua. Tiedän näitä ahdistavia tarinoita vaikka ja kuinka paljon. Niin moni pelkää lähteä vl-liikkeestä seuraamusten takia ja moni jättää lähtemättäkin. Yhteiskunnan puolelta vapaus on olemassa, mutta ei vl-liikkeen. Miksi vaatia sellaista yhteiskunnalta, mitä ei itsekään noudata?
– Alamäki alkaa kun ”uskonsa” kieltää.
– Jos tuolla tunnontilalla kuolet, joudut kadotukseen.
– ”Uskosi” kieltäminen tuntuu pahemmalta kuin jos olisit kuollut.
– Voi sitä, joka Jumalan hylkää, mutta VOI-VOI sitä, jonka Jumala hylkää!
– Kyllä sinä nyt aiheutit meille murheellisen mielen.
– Tee parannus, ei tiedä ollenkaan milloin itse kukin kuolemme ja jos silloin ei ole synnit anteeksi, niin helvettiin joutuu!
– Olen tosi murheellinen kun kuulin ratkaisustasi…
”Myös lasten vastaanottamiseen liittyen jokaisella on vapaus valita henkilökohtaisen vakaumuksensa mukaisesti. Vastuu kasvavasta perheestä kuuluu molemmille vanhemmille. Vanhoillislestadiolaisille vanhemmille lasten vastaanottaminen on kysymys, johon vaikuttaa henkilökohtainen usko. Se on asiana herkkä. Sen perustana on ensimmäisen uskonkappaleen sisältö: Jokaisen ihmisen elämä on arvokas ja Jumalan antama lahja. Uskon näkökulmasta on kysymys luottamuksesta Jumalaan, elämän vastaanottamisesta lahjana sekä sen suojelemisesta ja varjelemisesta.”
Nonnih; siinhän se tuli koko homma siistissä paketissa; taivas ja helvetti. Valitse nyt siinä sitten!
”Ongelmia korostavan ja levottoman maailman keskellä toivoisi enemmän lapsiperheitä tukevaa ja tulevaisuudenuskoa luovaa uutisointia. Nykyajan monien haasteiden keskellä elävät lapsiperheet tarvitsevat kaiken tuen. Monet kansalaisjärjestöt ajavat aktiivisesti lapsiperheiden asioita. Niissä yleensä myös suhtaudutaan kunnioittavasti erilaisista taustoista tuleviin perheisiin ja keskitytään itse asiaan, lasten ja lapsiperheiden auttamiseen.”
Juuri tähänhän parjaamanne uutisointi ja koko tämä hässäkkä pureutuu; lapsiperheiden hyvinvointiin! Sellaisessa perheessä ei voida hyvin, jossa lisäännytään painostamisen ja pelottelun seuraamuksena. Kansalaisjärjestöt joo ajavat lapsiperheiden asioita, niin kuvittelisi tekevän myös Ainoiden Oikeiden Uskovaisten yhteisö, mutta kun ei; painostetaan, pelotellaan, syyllistetään ja viedään vielä viimeisetkin mehut talkootyövaatimuksilla. ”Usko rakkauden kautta työtä tekee”. Jos ei osallistu ry:n työtehtäviin, täytyy olla uskossa vika. Ei mitään ymmärrystä ja armoa uupuneille ja vähävaraisille. ”Muutkin on väsyneitä”. ”Muillakin on rahahuolia”. Köh, tässä asiassa on kyllä eroavaisuuksia eri rauhanyhdistyksillä. Puhun omasta ja tuttavieni kokemusten perusteella, mutta olen kuullut, että joillakin paikkakunnilla otetaan perheiden tilanteita huomioon ja se hyvä!
”Kristillisyytemme perhe- ja diakoniatyö on syntynyt lapsiperheiden tarpeista. Sen tehtävänä on ennaltaehkäistä kuormittavien tilanteiden syntymistä sekä vahvistaa ja tukea kotien ja perheiden hyvinvointia. Paikallisten rauhanyhdistysten diakoniatoimikunnat koordinoivat perheille apua ja tukea. Ne myös järjestävät erilaisia kodin hyvinvointiin liittyviä keskustelutilaisuuksia. Työn käytännön toteuttamisessa on korostunut jokaisen henkilökohtainen vastuu lähimmäisestä.”
Tämän asian toteutumisesta olisi kiva kuulla lisää. Sen, mitä olen tähän mennessä ”projektista” kuullut, ei ole ollut kovin myönteistä. Eräällä ry:llä oli mietitty, miten väsyneitä perheellisiä voitaisiin auttaa ja todettu, että suurperheet ovat vähän huonoja auttamaan toisiaan ja vanhuksilla on oikeus lepoon kun ovat pitkän elämäntyönsä puurtaneet. Eipä siellä ainakaan oltu löydetty ratkaisua asiaan. Oikeastihan perheille pitäisi palkata ulkopuolista apua, jotta se oikeasti hyödyttäisi.
Joo, eli tuosta kirjoituksen kappaleen viimeisestä lauseestahan löytyy ”ratkaisu” uupuneiden auttamiseen; vastuu sälytetään liikkeen jäsenille lähimmäisenrakkauden nimissä. Eli mitään oikeaa apua ei ole tiedossa. Sepä sitten siitä.
Ja muistakaa; keskusteluapu ei auta arjesta selviämisessä, se ei tuo lisätunteja yöuniin, se ei anna vanhemmille lisäkäsiä, -jalkoja, ja –päätä. Se auttaa vain ymmärtämään sen, minkä takia lapsia kannattaa jaksaa ottaa vastaan; kunniankruunun takia ja myös sen, minkä takia niitä ei kannata jättää ottamatta vastaan; helvetin tulenlieskojen takia.
”Myös kristillisyyden lapsi- ja nuorisotyömuodot, leirityö sekä opistotyö ovat syntyneet lapsiperheiden tarpeista. Näitä eri työmuotoja on kehitetty ajan haasteiden muuttuessa. Kodit ja perheet tarvitsevat edelleen näidenkin työmuotojen tarjoaman avun ja tuen.”
Ketkäs näitä eri työmuotoja sitten käytännössä sitten toteuttaa? Juu-u; perheelliset itse talkootyönä.
– Leirelle tarvitaan nyt työntekijöitä, ilmoittautua voi eteisessä Ermo Kekkoselle. Monet ovat kokeneet leirien eri työmuotoihin osallistumisen siunauksellisena, virkistävänä ja uskoa vahvistavana kokemuksena. Ei vaadittuna, vaan hyvällä mielellä. Jumala ahkeruutenne hyvästi siunatkoon.
Hmm, tulipa mieleeni. Sokea taluttaa sokeaa. Kuuro puhuu kuurolle. Uupunut auttaa uupunutta. Köyhä ravitsee köyhää. Tyhmä opettaa tyhmää. Noh, kaikkea sitä voi mieleen tullakin.
Joo ei mullakaan ole mitään suurperheitä vastaan. Olenhan itsekin kasvanut sellaisessa. On edelleen ihan kivaa kun on paljon sisaruksia. En kuitenkaan usko että itselläni olisi mitään mahdollisuuksia selvitä selvitä suurperheen isänä. Ei toki ole kiinnostusta edes yrittää ”miten pitkälle voimat riittää”. Vallitsevassa elämäntilanteessani kysymys on toki teoreettinen. 🙂
^ Tää oli siis vastaus Kari-Matille..
Sama juttu. En pärjäisi fyysisesti, psyykkisesti enkä taloudellisestikaan. Yhdessä lapsessa, max tulevaisuudessa kahdessa, on ihan riittävästi iloa ja vaivaa..Toivottavasti Jumala ymmärtää olla rikastuttamasta elämääni useammilla lapsosilla. Sitäpaitsi: käytän monia nykyaikaisia, ”klassisen (pitääkö kaikkea aina perustella propagandisesti käsitteellä ”klassinen”?) luonnonoikeusetiikan” vastaisia nykyaikaisia hömpötyksiä, kuten tarvittaessa modernin lääketieteen palveluja ja ehkäisyä.
Klassinen tarkoittaa luokittelun perustana olevaa. Kuka minkäkin valitsee arviointinsa tähtäyspisteeksi.
Ei kai?
Classis on laivasto tai sen osasto, classicum on sille sotatorvella soitettu signaali. Näin kerrotaan latinan sanakirjassa.
😉 Monet tykkäävät kirjoittaa myös klassisesta kristinuskosta, silloin kun haluavat perustella vanhakantaista uskonvakaumustaan. 😉
Vuokko Ilola kirjoittaa ja argumentoi ihailtavan hyvin! Silti hänen tekstejään on usein surullista lukea, mutta ei tästä aiheesta kukaan voi rehellisesti kirjoittaakaan ilman että se veisi mielen apeaksi.
Täältä poistetaan mielestäni ihan asiallisia kommentteja. En tiedä mistä syystä.
Onhan tästä ”vauvavarastosta” väännetty aikaisemminkin, esim. http://arkisto.kotimaa.fi/blogit/paerstaeni-ilta-sanomien-sunnuntailiitteessae
Sielläkin viitattiin SRK:n vuonna 2009 julkistamaan kannanottoon ehkäisystä. Kannanotto löytyy kokonaisuudessaan täältä:
http://freepathways.wordpress.com/2009/07/15/seppo-lohen-perustelut/
”SRK:n johto julkisti seuraavat ehkäisykiellon perustelut, kannanottonaan Ihmisoikeusliiton aloitteesta alkuvuodesta 2009 käynnistyneelle julkiselle keskustelulle. Ehkäisykiellon perustelut on laatinut FT, kirkkoherra Seppo Lohi, joka on tunnettu vanhoillislestadiolaisuuden ja SRK:n historian tutkijana. Alustus julkistettiin Oripään suviseuroissa 27.6.2009. Julkilausuma edustaa SRK:n vuosikokouksen ja johtokunnan virallista kantaa ja on siksi merkittävä lajissaan.”
Lohen alustus alkaa otsikosta ”Minä uskon Jumalaan, Isään”. Teksti on kopioitu SRK:n sivulta, jossa kannanotto oli saatavilla helmikuuhun 2011 saakka, sittemmin se poistettiin sieltä.
Lohi kirjoittaa: ”Tästä lasta arvostavasta ihmiskuvasta nousee itsestään selvänä lapsen oikeus elämään, olemassaoloon, vanhempiin, kotiin ja kasvatukseen, jotka kytkeytyvät saumattomasti avioliittoon. Ja tämä ei koske pelkästään jo hedelmöitynyttä munasolua, josta elämän katsotaan kohdussa alkavan.”
Aiemmin mainitulla sivustolla http://scratchpad.wikia.com/wiki/Ehk%C3%A4isykielto kommentoidaan tätä:
”Kun tekstissä todetaan, että ”tämä ei koske pelkästään jo hedelmöittynyttä munasolua”, on kysyttävä, kenen ihmisen ”oikeudesta” tällöin on kyse. Lausuma paljastaa, että SRK:n julkilausumassa puhutaan ei vielä olemassa olevien ihmisten oikeuksista tulla hedelmöitetyiksi. Tällaisia ”ihmisoikeuksia” ei mistään kohtaa Raamatusta ilmene.”
Väistämättä tulee tästä mieleeni oppi sielujen pre-eksistenssistä. Ehkäpä Seppo Lohi on tämän itsekin huomannut, mikä ehkä selittäisi tekstin häviämisen SRK:n sivuilta. Vahinko on kuitenkin jo päässyt tapahtumaan. Juuri siksi pitäisi SRK:n edes jälkikäteen sanoutua moisesta ”kummajaisesta” selkeästi irti, kuten Martti Penttikin toteaa.
————
Myös Joona Korteniemi on kirjoittanut Hulluinhuonelainen-blogissaan aiheesta ”Ehkäisykielteisyyden perusteita”
http://hulluinhuonelainen.blogspot.fi/2014/09/ehkaisykielteisyyden-perusteita.html
Joonan perusteluja on kiintoisaa verrata Lohen vastaaviin. Ainakaan pre-eksistenssi ei näytä Joonan argumentteihin kuuluvan. Keskustelu siellä käy edelleen kuumana…
Voi Pertti, kamalan paljon kiitoksia! Vain noin vuosi sitten puitiin tämä vl-pre-eksistenssijuttu melko perusteellisesti läpi, ja meidän samojen ihmisten toimesta. Tässä taitaa olla syytä huolestua alkavasta dementiasta. 🙁 Luin läpi tuon sinun arkistosta kaivamasi keskustelun ja sieltä minun muistikuvani oli peräisin. Se oli aivan upea keskustelu. Mutta silloin olikin parempi keskustelualusta täällä.
Kävinkin jo aikaisemmin lukemassa Joonan blogia, mutta silloin siellä ei vielä ollut kuin Vuokon pari tosi hyvää kommenttia. Ajattelin silloin, ettei Joonan luonnonoikeusteologia (taimikäsenytoli) ei ole kestävällä pohjalla. Ajattelin sen olevan vain eräs uusi selitysyritys ehkäisykiellolle, jolle ei löydy raamatullisia perusteluja.
Aivan mahtavaa.. Kyllä Suuri Johtaja tietää kaikki tulevat lapsemme, että siihen voimme puuttua: johtaja on johtaja…onneksi hän voi tarvittaessa puuttua tilanteeseen. Synti on syntiä…..luetaan raamattua?
Kun seuraa keskustelua pre-eksistenssiopin opetuksesta vanhoillislestadiolaisuudessa, joillakin ko. herätysliikkeen uskovilla näyttää olevan kieltämisvaihe: ”ei ole koskaan opetettu”, ”en ole kuullutkaan”. On opetettu, voi sanoa vl-liikkeen piirissä nuoreksi aikuiseksi varttuneena. On opetettu, ja voimallisesti.
Mitä tulee Joona Korteniemen blogiin ja luonnonoikeusteologiaan: kai tämänlaisia teologisia rautalankamalleja johonkin tarvitaan. Niiden heikkous on, että niillä on harvoin kosketusta ihmisten käytännön elämään kovin kattavasti. Ne jättävät ihmiselämän laajan monimuotoisuuden ja kirjon huomiotta, mikä on surullista kristinuskon universaalisuuden ja inklusiivisuuden kannalta. Sama kuin lukisi keittokirjasta ääneen herkullisten ruokien reseptejä osaamatta valmistaa reseptin perusteella mitään syötävää. Näin hieman kärjistäen.
Joonalle kaikki arvostus siitä, että hän nuorena teologina yrittää löytää rautalankamalleja, miten asioiden p i t ä i s i hänen raamatuntulkintansa perusteella olla. Hän tarttuu rohkeasti vanhoillislestadiolaisuuden kipupisteisiin.
Minulle tulee kuitenkin tunne, että Joona yrittää rakentaa itselleen korttitaloa, eikä halua tarkastella ihmiselämää sellaisena kuin se on, kristinuskon Jumalan ihmisrakkauden näkökulmasta. Teologia ja sen sortimentit ei saa olla sortamassa ihmistä, vaatimassa yksilöltä jotain sellaista, jota itse asiassa Raamattukaan ei vaadi. Vrt. vanhoillislestadiolainen ehkäisykielto ja homoseksuaalisen, (vastuullisenkin) käyttäytymisen tuomitseminen, nyt ns. luonnonlain teologian perusteella.
Aika pitkälle vietyä, tarkoitushakuista teologiaa, minä sanon. Kaikella ystävyydellä.
Kimmo,
Samantyyppisellä luonnonoikeusargumentaatiolla kuin tuossa kirjoituksessani esittelen, myös esimerkiksi ortodoksinen kirkko torjui ehkäisyvälineiden käytön ainakin 1960-luvulle asti. Tämä on teologianhistoriallinen tosiasia. Jotkut ortodoksiset paikalliskirkot torjuvat yhä. Esimerkkinä mainittakoon, että nykyisen Diokleian piispan, maailmakuulun teologin Kallistos Waren paljon luetun kirjan ”The Orthodox Church” ensimmäisessä painoksessa vuodelta 1963 luki:
”Artificial methods of birth control are forbidden in the Orthodox Church.” (s. 302)
Kyse ei ole siis vain ”minun raamatuntulkinnastani” vaan vähän laajemmasta jutusta. Yhä edelleen luonnonoikeusajattelun tausta-argumenteilla on hyvin merkittävä rooli ortodoksisessa teologiassa. Ehkäisyn käytön hyväksyessään ortodoksisten kirkkojen enemmistö on toiminut ristiriitaisesti suhteessa omaan teologiaansa.
Peräänkuulutat arkielämän realiteettien huomioonottamista. Olen samaa mieltä siitä, että ne pitää ottaa käytännön tasolla huomioon ja niihin tulee usein suhtautua sielunhoidollisella lempeydellä, kärsivällisyydellä ja ymmärtämyksellä.
Kristillisen teologian perustaksi meidän arkielämämme ei kuitenkaan kelpaa. Jos se sellaiseksi otetaan, vetäistään pohja pois koko kristinuskolta. Me ja meidän todellisuutemme on nimittäin langennut ja sen myötä paha, katoavaisuus ja kuolema ovat hapattaneet meidän arkielämämme.
Kristinuskon tehtävä on kehottaa ihmisiä Jumalan armon voimin kilvoittelemaan langenneesta arkielämästään kohti pyhyyttä ja puhtautta, kohti ikuista elämää. Tällä tavoin kristinuskon perusteisiin sisältyy tietty ”arkielämälle vieras” elementti, ja hyvä niin. Muuten elämässä ei olisi mitään järkeä tai toivoa. Evankeliumien valossa tämä näyttää olleen yksi hallitsevista teemoista itsensä Jeesuksen julistuksessa.
Luonnonoikeusteologian juuret näkyvät jo Raamatussa, apostolien kirjeissä, esimerkiksi siinä, miten Paavali argumentoi homosuhteita vastaan (Rm. 1:26-27; ks. myös Juud. 1:7).
Tuosta sielujen pre-eksistenssiopista vielä. Vaikka olen kasvanut vl-perheessä, törmäsin siihen ensimmäisen kerran vasta lukioikäisenä Suomi24:n vl-palstalla. Kertaakaan en ole kuullut seuroissa pre-eksistenssioppia opetettavan.
Mielenkiintoista kuitenkin, että viimeistä edellisessä eli vuoden 1938 virsikirjassa virren 620 (”Taivaaseen käy matkamme…”,) toinen säkeistö menee näin:
”Taivaaseen, mun sieluni, Riennä maasta matalasta! Taivaasta on sukusi, Tullut olet taivahasta. Eikö siis tee mielesi Jälleen kotimaahasi?”
Tietääkseni vuoden 1938 versio tuosta virrestä vastaa paremmin alkuperäistä runoa. Taivaaseen käy matkamme-virren on runoillut Benjamin Schmolck (1672-1737), sleesialainen, vankkaa luterilaista ortodoksiaa edustanut pastori.
Ihan hirmuisen ivallisesti ei siis kannata suhtauta, jos meillä vl-liikkeessä onkin pre-eksistenssioppia joskus esiintynyt. Näyttää sitä nimittäin sattuvan paremmissakin piireissä: Aivan luterilaista puhdasoppisuutta edustaneella papillakin on livahtanut noin vahvaa pre-eksistenssioppia virteensä ja tätä virttä on ilmeisesti laulettu satojen vuosien ajan luterilaisissa kirkoissa ympäri maailmaa.
Tietysti jokainen uskonnollinen liike katsoo edustavansa alkuperäistä, aitoa, ”klassista” uskoa. Oppi-isien harhaopeista vaietaan. Romantiikan rehtinä perillisenä Laestadiuksella oli sellainen vähemmän kristillinen oppi kuin vitalismi keskeisellä sijalla. Rovasti puhuu ”elämänprinsiipistä”, ”elämänvoimasta.” Tämä vitalistinen ”elämänprinsiippi” vaikutti rovastin mukaan sikiöön heti hedelmöityksen jälkeen,sSiis jälkeen.
Toisaalta Laestadius korotti Paavalin puritaanisuuden toiseen potenssiin. Rovastille seksuaalisuus oli syntiä sinänsä. Ei siinä ollut mitään pää- tai sivutarkoituksia. Se oli yhtä kaikki ”huoruuden perkelettä,” myös silkka lisääntyminen avioliitossa.
Paljosta pahasta voi toki kiittää Paavalia, joka paitsi korotti itsensä apostoliksi, myös väänsi Jeesuksen opin elämästä hiukan eroottiseen, mutta nekrofiiliseen oppiin Jeesuksen kuolemasta.
Lisättäköön vielä, että tuota Joonan blogia kannattaa kyllä lukea, mikäli haluaa käsityksen valtavirran vanhoillislestadiolaisuuden ehkäisykäsityksistä. Blogi on maltillinen ja hyvätasoinen.
”Evankeliumien valossa tämä näyttää olleen yksi hallitsevista teemoista itsensä Jeesuksen julistuksessa.” Onko noin? Mitä Jeesus tarkoitti ’pyhyydellä ja puhtaudella’? Matteuksen evankeliumissa on kuvailtu Jumalan kaltaista täydellisyyttä hyvin arkisen oloisesti: ”Teille on opetettu: ’Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihamiestäsi.’ Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta, jotta olisitte taivaallisen Isänne lapsia. Hän antaa aurinkonsa nousta niin hyville kuin pahoille ja lähettää sateen niin hurskaille kuin jumalattomille. Jos te rakastatte niitä, jotka rakastavat teitä, minkä palkan te siitä ansaitsette? Eivätkö publikaanitkin tee niin? Jos te tervehditte vain ystäviänne, mitä erinomaista siinä on? Eivätkö pakanatkin tee niin?” Tavoitteet asetetaan oikeastaan ihmisen kannalta tavoittamattomiin, mutta ei niitä sijoiteta minnekään hengellisten käsitteiden tasolle. Mikä olisi arkisempaa kuin vastaantulijan tervehtiminen?
Olipa sitä pre-eksistenssiteologiaa vl-opetuksessa tai ei, ehkäiseminen on vl-liikkeessä saarnattu synniksi jo melkein 50 vuotta. Vain SRK:n johtokunta voi muotoilla uuden kannan ehkäisyyn, kuten on tehnyt aikaisemminkin; lieventänyt ja tiukentanut vuoronperään. Ja yhtäkaikki, liikkeen opettajien täytyy julkisuudessa sitoutua näihin kantoihin ja puolustaa niitä, mikäli haluavat säilyttää puheoikeutensa.
Nythän kantana näyttäisi olevan, että vakava fyysinen sairaus voi poistaa osan ehkäisysynnistä, mutta masennus ja uupumus eivät siihen vielä riitä. Toivottavasti SRK:n johtokunta muotoilee piakkoin uuden kannan, jossa myös vanhempien masennus ja väsymys riittäisi ehkäisyn synnistä vapautumiseen. Tämä olisi suuri apu etenkin nuorille vl-perheille.
Kullervo Hulkko v. 1945 katsoi että avioparit voivat pidättyä seksistä niiden n. 9:n päivän aikana, jolloin hedelmöittyminen on todennäköisintä.
Mitä tulee luonnonoikeuteen perustavaan etiikkaan, niin Hulkko piti tätä ehkäisykeinoa ”luonnollisena ja avioliitolle vaarattomana.”
Mainittakoon, että juuri Hulkko tuolloin määritteli ensimmäistä kertaa vl-kannan ehkäisyyn. Kyse oli Oulun puhujainkokouksesta v. 1945. Hulkko myös myönsi, ettei Raamatussa puhuta ehkäisystä mitään.
Ehkäisy on vanhoillislestadiolaisuudessa opillinen kysymys, enkä tiedä onko oppi näistä Hulkon ajoista kukaties, herra paratkoon, muuttunut.
Kari-Matti on varmaankin oikeassa mitä tulee Kullervo Hulkon linjauksiin ja kantoihin. Muistaakseni ev.lut. kirkkokin muodosti oman kantansa ehkäisyyn niinkin myöhään kun v, 1952. Syynä tähän arvelen olleen uusien ehkäisymenetelmien tulo laajemmin saataville yhteiskunnassa. Samat syyt olivat luultavasti myös vanhoillislestadiolaisuuden jyrkän kielteisen ehkäisykannan ”viralliselle” lukitsemiselle, tosin muitakin vl-liikkeen sisäisiä syitä oli runsaasti vaikuttamassa.
Kari-Matille pieni tarkennus: Nimenomaan ehkäisemättömyys on vanhoillislestadiolaisuudessa opillinen kysymys. Ei ehkäisy, koska se ei kuulu lainkaan SRK:n opetuksiin. 😉
Hei Joona! Kun yritin lukea blogiasi, sain seuraavan viestin:
Tämä blogi on vain kutsuttujen lukijoiden käytettävissä.
http://hulluinhuonelainen.blogspot.com/
Näyttää siltä, että sinua ei ole kutsuttu lukemaan tätä blogia. Jos arvelet, että on tapahtunut virhe, ota yhteyttä blogin kirjoittajaan ja pyydä kutsu.
Kutsuisitko minut?
Mitä tulee tuohon Joonan lainaamaan virteen, niin siinä näkyy enemmänkin uusplatonistisia vaikutteita. Emanaatio ja remanaatio. Kaikki on virrannut Jumalasta, ja sinne/Jumalan luo/Jumalaan takaisin. Tulisi muistaa, että Augustinus oli vaikuttunut Plotinoksen ja Prokloksen ajatuksista. Samoin keskiajan katolinen mystiikka. Nähtävästi sitä on virrannut jopa vankkaan sleesialaiseen luterilaiseen ortodoksiaan, ehkä Johan Arndtin kautta (?). Nousevan valistuksen puristuksessahan ortodoksia ja pietismi löysivät toisensa..
”Synti on syntiä.” Missä Raamatun jakeessa on määritelty verkossa käytävän keskustelun ’murheelliset kommentit’ synniksi?
Joona,
Olen täysin tietoinen syntyvyyden rajoittamisen historiasta kristikunnassa ja myöskin ortodoksisessa kirkossa.
”Ehkäisyn käytön hyväksyessään ortodoksisten kirkkojen enemmistö on toiminut ristiriitaisesti suhteessa omaan teologiaansa.”-Tuo on sinun aika pitkälle menevä, rohkea tulkintasi. Eiköhän se, että ortodoksinen kirkko ”pysähtyy makuuhuoneen ovelle” (Konstantinopolin ekumeeninen patriarkka Athenagoras) perustu siihen, että Raamattu ei puhu syntyvyyden rajoittamisesta yhtään mitään, eikä sitä voi johtaa niinikään mistään teologisesta mallista. Raamattu kehoittaa meitä koettelemaan kaikki. Luulen että ymmärrät tämän protestanttisena teologina.
”Kristillisen teologian perustaksi meidän arkielämämme ei kuitenkaan kelpaa”-Ei niin.
”Me ja meidän todellisuutemme on nimittäin langennut”-Aadamin lankeemus aiheutti sen, että kuolema levisi koko ihmissukuun. Lännen kirkko opettaa lisäksi, että kannamme perisyntisyyttä. Painotus lännessä on, että emme oikeastaan kykene mihinkään hyvään. Idän kirkko taas opettaa ja uskoo, että jokaisella ihmisellä on kyky sekä pahaan että hyvään. Hyvä kehoitetaan valitsemaan ja pahaa välttämään.
”Kristinuskon tehtävä on kehottaa ihmisiä Jumalan armon voimin kilvoittelemaan langenneesta arkielämästään kohti pyhyyttä ja puhtautta”. –Kyllä. Mutta puhe, jossa korostetaan ihmisen syntisyyttä ja pahuutta ja vain niitä, masentaa ja ei todellisuudessa kannusta hyvään!(Pääsyy siihen, että olen ortodoksi). Se passivoi ihmisen. Jumalan ihmisrakkauden ja armovoiman avulla me ”kilvoittelemme” kohti ikuista elämää ja theosista, kohti jumalankaltaisuutta. Mutta tämä täydellistyy vasta Jumalan valtakunnassa!
”Kristinuskon tehtävä on kehottaa ihmisiä Jumalan armon voimin kilvoittelemaan langenneesta arkielämästään kohti pyhyyttä ja puhtautta, kohti ikuista elämää.”-Aivan oikein. Kirkko kannustaa hyvään ja korostaa Jumalan armovoimaa ja ihmisrakkautta. Se kutsuu kaikkia luokseen, yhteyteensä. Ilman ehtoja ja kynnyksiä. Meistä ei kukaan ole täydellinen.
”Ihan hirmuisen ivallisesti ei siis kannata suhtauta, jos meillä vl-liikkeessä onkin pre-eksistenssioppia joskus esiintynyt.” Joona, olet ennenkin sortunut siihen, että keskulteltaessa vanhoillislestadiolaisuuden harhoista tai väkivaltaisista piirteistä, vedät esille muutkin. Perustelet vanhoillislestadiolaisuuden dogmeja (esim. ehkäisykieltoa) ekumeenisilla syillä (näin Rooman kirkossa, jne.). Kuitenkin taustaliikkeesi pitää ekumeniaa ja kristittyjen yhteyspyrkimyksiä harhaoppina ja erittäin epätoivottavana ilmiönä.
Eikö tuollainen sielu-oppi ole pikemminkin kreikkalaista filosofiaa kuin kristinuskoa? ”Ja Herra Jumala muovasi maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän henkäyksen. Näin ihmisestä tuli elävä olento.” Ihminen ei luomiskertomuksen mukaan ole aineellisen ruumiin ja aineettoman – kenties kuolemattoman – sielun yhdistelmä. Ilman Jumalalta saatua henkäystä me olemme kokonaan maan tomua.
Joona lainaa vuoden 1938 virsikirjan virttä 620:
“Taivaaseen, mun sieluni / Riennä maasta matalasta! / Taivaasta on sukusi / Tullut olet taivahasta. / Eikö siis tee mielesi / Jälleen kotimaahasi?”
Näetkö tässä tosissasi ”vahvaa pre-eksistenssioppia” vai oliko kyseessä vain ”kevennys” 🙂 Eikö sielu Jumalan luomana aina ole ”tullut taivahasta”. Virsirunoilija myös muistuttaa, mistä ihmissuku on peräisin ja missä on todellinen kotimaa. Runoilijan vapautta tässä ehkä on, mutta tuskin mitään harhaoppista.
Sinne toivon siivillä / jo sydän pieni lennä! / Siellä kun on kotomaani / sinne tahdon mennä.
——
Mutta vakavasti:
Vl-maallikkosaarnaajien ”sammakot” eivät ole mitään tulkinnanvaraisia lipsahduksia, vaan harkittua harhaoppia tyyliin ”Viisi lasta piti olla, mutta kaksi vain on antaa!” Harvinaista näin vulgaari saarna nykyisin lienee, mutta opetuksen sisäistäneille se on varmasti tuottanut elinikäisen trauman.
Vl-pappien saarnoissa moisia sammakoita on tuskin esiintynyt. Sama asia sanotaan peitellymmin. Mainittu Seppo Lohen muotoilu on tästä hyvä esimerkki, ikävä kyllä. Oppineen teologin lausumana se on vähintäänkin hämmästyttävä. Ja tämä lausunto on edelleen SRK:n virallinen kanta tässä ”opillisessa” asiassa!
Miksi siis selvästä harhaopista halutaan edelleen pitää kiinni? Tietenkin siksi, että se antaa oivan aseen ehkäisyn vastaisessa taistelussa. Tarkoitus pyhittää keinot.
Alan näköjään menettää malttini, paras lopettaa…
Kiitos Pertti! Sulla on hyvin hallussa koko vl-perhesuunnittelukieltopaketti 🙂
Ateistinen propagandavyörytys on viime vuosina vanuttanut ja venyttänyt käsitteitä niin, että koko luomisusko on pyritty leimamaan fundamentalistiseksi äärisuuntaukseksi. Tämä on mennyt mediassa hyvin läpi ja mukaan ovat menneet jopa kirkolliset mediat niin, että myös ns. ”älykäs suunnittelu” ja ”teistinen evoluutio” on heitetty samaan koppaan. – No mitä jää luomisuskosta silloin jäljelle?
Kyllä kirkon nykyinen seksuaalieettinen opetus on kristinuskon perinteen valossa enemmän harhassa, kuin vl-kristillisyyden edes 1970-luvulla – mutta milloin siitä huolestutaan näillä palstoilla? – Ja kuten aiemmin jo kommmentissa huomautettiin, sielujen syntyä ei ainakaan tähän intensiteettiin ole koskaan käsitelty vl-saarnoissa kuin täällä 🙂
Alkuperäinen luomiskertomuksen ”elämänhenki” ei ollut autonominen osa ja toimija, vaan välttämätön ehto elävälle oliolle. Mutta jo Psalmeissa tämä alkaa saada jonkinlaista perimmäisen ihmisen merkitystä… Ja vaikka apostolisessa uskontunnustuksessa uskomme ”ruumiin ylösnousemukseen”, on toisaalta 1. Piet. 1:9 käännetty ”sillä te saavutatte uskon päämäärän, sielujen pelastuksen”.
Platonin mukaan sielu on taivaallista alkuperää, ja siksi se kaipaa takaisin luojansa luo, taivaalliseen täydellisen maailmaan. Gnostilaiseksi tulkittu apokryfinen ”Pietarin ilmestys” kuvaa eri synnintekijöiden kärsimyksiä, niin myös seksuaalieettisten syntien. – Mutta lieneekö sielu-oppi ollut jonkinlaista noiden vuosituhansien ihmiskunnan yleistä ilmoitusta, kun samantyyppisiä käsityksiä olioiden henkisestä perustasta tapaamme vaikkapa muinaissuomalaisten totemistisissa karhu- ja hirvikulteissa?
Ymmärrettävästi ongelmana on teologeille ollut, miten perisynti tahrasi myös ”sielun”, jos Jumala luo aina uuden sielun. – Lutherinkin ratkaisu oli kai liittää sielujen syntykin Aadamiin. Mutta mutta, kun aika on vasta luomisessa eli alkuräjähdyksessä syntynyt luodun maailman ominaisuus, ei pre-eksistenssin ongelmaa välttämättä ole – sekin on vain hyvin kömpelö yritys ymmärtää Jumalan kaikkitietävyytä ja -näkevyyttä. – Osuisiko oikeampaan tuon Platonin ideaopin peruskuvion pohjalta; että me luodut olemme syntiinlankeemuksen tilassa epätäydellisiä jäljitelmiä taivaallisista ideoista – siis olimme Jumalan ideoita eli ajatuksia ennenkuin Hän, Suuri Savenvalaja kutsui meidät olemiseen ei-olemisesta ja muovasi meidät ihmisiksi!
Markulta hyvä kommentti, kun jättää ”pakolliset” pois. Erityisesti olen samaa mieltä neljästä viimeisestä rivistä(+itse lisään tuohon vielä uusplatonistisen ema- ja remanaation Augustinuksen tapaan, silloin myös syntiinlankeemus/perisyntioppi selkiytyy, kun ajattelee, että, mitä kauemmas Luojasta etääntyy/”valuu”, sitä epätäydellisempänä jäljitelmänä sielu ilmenee).
Vaikea sanoa, minne tämä kommentti menee…
Tuo 553 kirkolliskokous Konstantinopolissa. Siitä on olemassa erilaisia käsityksiä. Väitetään myös,aivan perustellusti, että se ei ollut kirkon hyväksymä ja ettei paavi koskaan allekirjoittanut esim sielujen ”pre-eksistenssi-opin” kirousta. Jumalan todellisuudessa ei voine käyttää käsitteitä ”ennen” tai ”jälkeen.” Siinä mielessä koko keskustelu sielujen pre-eksistenssista on mieletön.
Näyttää tosiaan täysin sattumanvaraiselta, mihin väliin blogialusta arpoo ja heittää kommentit – kaikki kehitys ei tosiaan ole edistystä 🙂 Ei kai tarkoitus voi olla keskustelun puurouttaminen ja sabotointi?