Tampereen seurakuntien kiekkokatsomo Vanhassa kirkossa ja kiekkohuumassa mukana eläminen sosiaalisen median kanavissa ovat saaneet osakseen kiitosta ja kritiikkiä. Suuret Twitter-persoonat Jari Sarasvuo ja Tuomas Enbuske ovat nähneet kiekkokatsomon kaltaiset avaukset kirkon pyhyyden uhkana ja kirkon olemuksen alennusmyyntinä ihmisten miellyttämiseksi. Haluamme vielä näin vakuuttaa, että kysymys on jostain ihan muusta.
Paavali kehottaa kristittyjä iloitsemaan iloitsevien kanssa ja itkemään itkevien kanssa. Kirkon tulee elää ihmisten kanssa ja rinnalla, tuntea heidän kanssaan tunteita ja elää pyhän lisäksi myös arjessa. Tampere on kiekon koti. Tässä kodissa kirkko elää ja rakentaa yhteistä todellisuutta.
Vanhassa kirkossa oli kiekkokirkkoja ja gospelmusiikkia ennen pelien katsomista. Kirkossa oltiin kisaskriinin äärellä iloisesti yhdessä, päihteettömästi ja rauhallisesti. Samaan aikaan Tampereen kaikissa muissa kirkoissa oli edelleen mahdollisuus hiljaisuuteen ja hiljaiseen rukoukseen. Sosiaalisen median kanavissa oli pari lämminhenkisen huumorin sävyttämää jääkiekkopostausta, samoina päivinä muistettiin Ukrainaa, rukoiltiin ja järjesteltiin apua.
Kirkkoon mahtuu monenlaista. Se, että jossain on jotakin, ei tarkoita sen olemista kaikkialla. Jos kiekkokirkko ei kiinnosta, niin annetaan heille siihen mahdollisuus, joita se kiinnostaa. Kirkko, joka ei osaa elää ihmisten arjessa, ei ansaitse paikkaa ihmisten juhlassa ja pyhässä. Jumala on varmasti lähellä kiekkokatsomossa ja kirkonpenkissä, voitoissa ja tappioissa. Kirkko on lähellä Jumalaa kun kirkko on lähellä ihmistä.
Jussi Laine
Kehittämistyön johtava asiantuntija
Jiri Santaharju
Kaupunkiteologi
Tampereen seurakunnat
Vanhemman hoidosta annetun lain mukaan täysikäisillä lapsilla on velvollisuus osallistua sairaiden yli 65 vuotiaiden vanhempiensa hoitoon. Vanhemalla on oikeus riittävään hoitoon, joka käsittää vanhemman elämäntilaneen mukaisten aineellisten ja henkisten tarpeiden tyydyttämisen, hänen tarvitsemansa hoidon ja asumisen sekä tästä aiheutuvat kustannukset (Vanhushoivalaki 1 §).
Vanhushoivalain mukaan lapset vastaavat vahempiensa hoivasta kykyjensä ja laissa tarkemmin määritellyn vastuuosuuden mukaan. Lasten mahdollisuuksia arvioitaessa huomioon otetaan heidän ikänsä, työkykynsä ja mahdollisuutensa osallistua ansiotyöhön, käytettävissä olevien varojen määrä sekä heidän lakiin perustuva muu elatusvastuunsa. Lasten hoivavastuun laajuutta arvioitaessa otetaan huomioon myös vanhempien kyky ja mahdollisuudet itse vastata elatuksestaan sekä seikat, joiden johdosta lapsille ei aiheudu vanhempien hoivasta ja hoidosta kustannuksia tai ne ovat vähäiset.
Lähtökohtaisesti vanhemman oikeus saada hoiva ja hoitotukea lapsiltaan päättyy, kun hoivaa tai hoitoa ei enää tarvita. Hoiva ja hoitovelvollisuus voi päättyä tai sitä ei muodostu lainkaan, jos vanhempi kykenee täysin elättämään itsensä ja maksamaan sairauskustannuksensa ansiotyöllään tai muilla tuloillaan tai varallisuudellaan. Lisäksi oikeuskäytännössä on katsottu, että lasten hoiva ja hoitovelvollisuus päättyy, jos vanhempi solmii uuden avioliiton .
Jos vanhemman huolto on uskottu muulle henkilölle kuin vanhemman lapselle, ei näin määrätylle huoltajalle synny vahemman hoivasta ja hoidosta annetun lain tarkoittamaa huoltovelvollisuutta suhteessa vanhempaan.
Onhan se selvää, etteivät skriinit tule kaikkiin kirkkoihin yhtä aikaa. Kaikki alkaa pienestä yhdessä yhtä ja toisessa toista. Jalkapalloa, jääkiekkoa. Onko mahdollista, että kaikkea saa samasta paikasta jääkiekkoa ja sielun pelastusta? Olen turkulainen, joten asia sinänsä ei minulle kuulu, mutta ihmettely lienee vielä jokamiehenoikeus.
Kaikkea kaikille on kansankirkon slogan, samalla menettäen Kaiken.
Surullista se vauhti ja varmuus, jolla edetään. Hirvittää!
Ilmeisesti uskonnollisen tapahtuman pitää olla kuiva, tylsä ja pitkäveteinen, jotta se kelpaa kaikille. Tai siis eihän jumalanpalveluksissa kaikki käy, mutta ne muutamat mummut ja vaarit.
Itse henkilökohtaisesti en ole ilvestä nähnyt, mutta vaimoni ihasteli erämaakämpän ikkunasta hetken ilveksen komeutta villinä eläimenä.
Koripallo on ollut sisareni pojanpojan menestyksen myötä lähempänä minua kuin jääkiekko.
Hengellisyys on kuitenkin jotain muuta, paljoa enemmän.
Totta, eihän jumalanpalveluksissa kaikki käy, mutta mikäli oikein yritetään, niin saadaan kaikki käymään.
Mahtaako maalliset syötit toimia taivaallisessa kalastuksessa?
”Kirkko on lähellä Jumalaa kun kirkko on lähellä ihmistä”.
Onko siis ihminen jumala?
Ilmeisesti heidän mielestään, koska näin kirjoittavat.
”Suuret Twitter-persoonat Jari Sarasvuo ja Tuomas Enbuske ovat nähneet kiekkokatsomon kaltaiset avaukset kirkon pyhyyden uhkana ja kirkon olemuksen alennusmyyntinä ihmisten miellyttämiseksi.”
– Hienoa että ovat nähneet! He ovat aivan oikeassa! Kirkko on menettänyt tyystin käsityksensä Jumalan pyhyydestä.
”Haluamme vielä näin vakuuttaa, että kysymys on jostain ihan muusta.”
– Niinhän te haluatte. Mutta ei kannata edes yrittää, sillä ei vakuuta meitä, jotka näemme kirkon rappion. Nyt ihan sekulaarillakin puolella herätään ihmettelemään kirkon toimintaa. Eikä tämä ole ensimmäinen kerta.
Eikös ne ole valjasteet tuon vanhan kirkon jo viinabisneksellekin?