Yhdessä rakkaani kanssa olemme käyneet Jumalan sanaa julistamassa. Rakas prinsessani on tukenut minua yhteisillä matkoillamme evankeliumia esillä pitäessämme. Olen onnellinen hänestä. Yhdessä olemme kulkenee, yhdessä työtä tehneet. Olen kiitollinen Jumalalle, että minullekin on suotu tilaisuus elämää luovan rakkauden sanan palvelukseen. Jumala on uskollinen ja hänen sanansa ravitsee meitä elämämme keskellä.
Hunajaisen hyvä herkkupöytä
Jumalan sanan tutkiminen on elämäni suuri ilo. On ollut riemullista avata Pyhä kirja, ammentaa armon avarasta aarreaitasta ja saada äärettömän suuria siunauksia. Jumala on hyvä ja hänen sanansa todella arvokas. Hyvä sana. Kestävä. Luja. Vakaa on Jumalan sana. Lohtua suruun, iloa elämään, täyteyttä tyhjyyteen, kaikkea tätä antaa Jumalan hellä puhuttelu pyhän sanan kuulossa ja tutkistelussa.
Toisinaan luen paljonkin, toisinaan mietiskelen yhtä kohtaa.Toisinaan tutkin taustoja, toisinaan annan saman sanan kertautua mielessäni mietiskellen, annan sanan vaipua mieleni syvimpiin kerroksiin. Toisinaan kuuntelen äänitettyä Raamattua, toisinaan seuraan sekä äänitystä että tekstiä näytön ruudulta.
Virsi vapauden soikoon
Viimeisen puolen vuoden aikana olen lukenut ja kuunnellut Raamattua ukrainaksi enemmän kuin muutamaan vuosikymmeneen.
Synnyin sota-aikana, Suomessa, nyt jälleen on sota käynnissä, Ukrainassa. Olen siis elänyt sodasta sotaan. Maailma riehuu, viha maailmassa kiehuu. Ihmiskunta ei vieläkään ole oppinut, että rauha rakentaa, mutta vihanpito hävittää. Kaiken keskellä on hyvä muistaa: Vaikka maailman meno ahdistaa, niin Herran armo kannattaa. Hädän ja tuskankin keskellä Jumala on keskellämme. Omalla kärsimyksellään Vapahtajamme on asettunut kärsivän ihmisen rinnalle, hänen tilanteeseensa. Kuolevan ihmisen kanssa hän on kohtalonsa jakanut kuolemallaan Golgatan ristillä.
Tässäkin Jumalan sana ulottuu ihmisen tykö. Kärsimisellään ja kuolemallaan Jeesus on tuonut sovinnon Jumalan ja ihmisen välille. Antakoon sovinnon sana viisautta myös kansojen kesken, niin että Jumalan tekemä rauha ulottuu myös kansakuntien tasolle.
Sunnuntain aihe ”Kristityn vapaus” tulkoon myös kansojen keskinäisen vapauden ja turvallisuuden myöntämisen ohjeeksi. Saakoon jokainen kansa elää rauhassa ja vapaana maana ilman isompien sortoa ja painostusta.
Totuus tekee vapaaksi
Jumalan sana ohjaa aitoon vapauteen. Vapauteen Kristus meidät vapautti, sanoo Paavali. Jeesus on vapautemme. Hän on Vapahtajamme. Hän sanoo, että totuus tekee meidät vapaaksi. Jumalan sanan voima vapauttaa. Terve elämä huomioi keskinäisen yhteyden. Olemme yksi kansa, yksi ihmiskunta. Kuulumme yhteen. Aito elämä avautuu eteemme, kun Jumala koskettaa meitä Pyhän sanansa kautta. Olkoon armon ja rakkauden sana päivittäisenä ravintonamme. Tutkistelkaamme, mietiskelkäämme, hartaasti maiskutelkaamme sitä kuin hunajaa. Koko olemuksemme eläköön laupiaan Jumalan tuntemisessa. Hänen suloisen sanansa rakkauden rohkaisemana ja kannustamana. Jumalan luomana, lunastamana ja pyhittämänä katseemme avautukoon näkemään Jumalan teot. Hän elää ja hän vaikuttaa. Jokaisena päivänä. Tänäänkin.
SUNNUNTAI 9.10.2022
18. sunnuntai helluntaista
Kristityn vapaus
Pyhän introituspsalmin teksti Ps. 119:97–104
Kuinka rakastankaan sinun lakiasi!
Kaiken päivää minä sitä tutkin.
Sinun käskysi ovat alati ohjeenani,
ne tekevät minut vihollisiani viisaammaksi.
Olen oppineempi kuin kaikki opettajani,
kun tutkin sinun liittosi säädöksiä.
Olen viisaampi kuin kansan vanhimmat,
kun noudatan sinun säädöksiäsi.
Pahan poluille en jalallani astu,
minä tahdon totella sinun sanaasi.
Sinun päätöksistäsi en poikkea syrjään,
sillä sinulta minä olen oppini saanut.
Miten suloiset ovatkaan sinun sanasi!
Ne maistuvat hunajaa makeammilta.
Sinun säädöksesi antavat minulle ymmärrystä.
Sen tähden minä vihaan kaikkia valheen teitä!
Ps. 119:97–104
.
Vapauden sunnuntain aihetta esitellään ja tekstit näytetään täällä
https://www.kirkkovuosikalenteri.fi/kalenteripaiva/sunnuntai-9-10-2022/
Minä luin vasta, että Dionysos muutti veden viiniksi jo ennen Jeesusta, ja Diosysos kulttiin liittyi myös ihmiuhri. Dionysos oli Zeuksen ja Semelen poika. Eli jumalan poika. Oletko moista kuullut?
”Dionysoksen palvonta liittyi kiinteästi Ateenan kaupungissa suoritettuun Farmakos-riittiin, joka oli yksi muinaisista puhdistautumiskäytännöistä.
Mikäli kaupunkia kohtasi jokin onnettomuus, kaupunkilaiset veivät joukostaan yhden miehen uhrattavaksi. Uhratun oli määrä kantaa syntipukin tavoin kaupunkilaisten jumalia kohtaan suorittamat rikokset ja puhdistaa kaupunki. Syntipukkiriitti ja tragedia ovat kiinteästi sidoksissa toisiinsa.”
Dionysos kutsuttiin myös nimellä Eleutherios (vapauttaja) Soter ( pelastaja) huolista ja murheista. Viini näytteli suurta osaa ja eikö viini ole vielä nytkin monille suuresti hyvänolon tuoja, vapauttaja huolista ja murheita, määrättyyn pisteeseen saakka.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Dionysos
MIten tämä sitten liittyi aiheeseen, no siten, että kannattaa vällä lukea muutakin kuin raamattua, koska näitä uskontoja vilisee ja ne joskus myös valaisee, että kuka mistäkin tulee ja kuka keneltäkin kavaltaa ja plagioi, ja väittää sitten omakseen ja peräti ainutlaatuiseksi.
Tarja
Kiitos kommentistasi
Vastaan kommentissasi oleviin kohtiin useammassa otteessa asiakokonaisuus kerrallaan.
1) Ajatukseesi ”annattaa vällä lukea muutakin kuin raamattua” liittyen saanen kertoa, että olen lapsuudesta saakka lueskellut paljon.
Kotikirjastossani on kirjoja, jotka on painettu neljän eri vuosisadan aikana.
Tämän vuosituhannen aikana kotikirjastooni on tullut entisten lisäksi pyöreästi 9000 teosta.
Kotikirjastossani on kirjallisuutta yli 150 eri kielellä.
Katsoin huvikseni, mitä kieliä minulla on kolmesta kirjastosta lainassa: 6 ukrainaksi, 3 venäjäksi ja 3 suomeksi. Kirkkohistoriaa 3 (valmistelen esitelmää), kulttuurihistoriaa 2 (ukrainaksi yht 1980 sivua), romaaneja ja lastenkirjoja (mm Topeliusta ukrainaksi. meidän afrikkalaissyntyiset tyttömme pitivät Suomeen muutettuamme Topeliuksen saduista valtavasti kun olivat pieniä).
Tarja
Tässä jatkoa
2) Liittyen ajatukseesi ” näitä uskontoja vilisee ”.
Olen pitänyt kansanomaisia luentoja useammastakin aiheesta, joissa olen käsitellyt eri uskontojen eroja ja yhtäläisyyksiä, monien yksittäisten eri aiheita käsittelevien esitysten lisäksi myös kokonaisia sarjoja, mm. seuraavia luentosarjoja:
Juutalaisuus ja kristinusko
Buddhalaisuus ja kristinusko
Hindulaisuus ja kristinusko
Islam ja kristinusko
3) Ihmisuhri on ollut ikivanha tapaperinne muutamien kansojen keskuudessa. Vielä vain runsas sata vuotta sitten Intiassa toimitettiin viimeiset ihmisuhrit eräillä alueilla. Samaten Kamerunin ikivanhaan perinteeseen kuului mm kehden heimon väliseen rauhansopimukseen, että toisesta heimosta otettiin mies ja toisesta nainen. Sitten heidät uhrattiin ja näin tämän kuoleman-liiton välityksellä katsoivat näiden kahden heimon välille syntyneen liiton joka yhdisti näiden heimojen ihmiset yhdeksi kokonaisuudeksi. Tämän kertoi kirkkomme aikaisempi presidentti Songsare (meidän arkkipiispaamme vastaava) kerran matkallamme toiseen näistä heimoista alueelle evankeliumia julistamaan. Hän kertoi että hän pystyy tähän perinteeseen liittyen kuvaamaan Jeesuksen kuoleman merkityksen Jumalan liittona, niin että menneet pysyvät menneinä, mutta tuohon muinaistapahtumaan liittyen kertomaan miten Kristuksen sovintotyö on ymmärrettävä nykyaikana nimenomaan kristillisestä näkökulmasta katsoen. Hän siis pystyi käyttämään noiden ikivanhojen kertomusten aineksen hyväkseen, koska tunsi kansansa muinaisen perinteen hyvinkin tarkkaan. Hänen kansanperinteen tuntemuksensa oli ehtymätön lähde, josta sain runsain mitoin ammentaa yhteisiä evankeliointimatkoja tehdessämme.
Tarja
Kiitos että nostit esille yhden osan laajemmasta kokonaisuudesta kreikkalaisen kulttuurin ja kristinuskon välisestä suhteesta.
4) Jotta vältän liian pitkien kommenttien kirjoittamisen otan esille dionysioksesta käsittelyyni yleisemmin kreikkalaisen kulttuurin ja kristinuskon välisestä suhteesta.
Jeesuksen aikana suurin osa juutalaisia asui maissa joissa heidän yhdyskielensä oli kreikka. Myös Raamatunsa opetukset he saivat kreikankielisen Septuaginta käännöksen välityksellä. Näin heidän kielenkäyttöönsä ja ympäröivään kulttuuriinsa kuuluivat kreikankielisen väestön keskuudessa eletyn elämän läheltä seuraaminen. Tämä ei ollut vain yksittäisten lauseiden ja sanojen tasolla olevaa naapuruuston elämää, vaan laajempikin kulttuurinen vuorovaikutus näkyi molemminpuolisena toinen toiseltaa vaikutteiden saamisena.
Erilaisten tarinoiden kerronnassa tällä oli merkitystä siihen minkä uskonnon palvelukseen mikäkin tarina pantiin ja miten kertomukset tulkittiin kummankin yhteisön keskuudessa. Toisessa tulkinnat olivat juutalaisia toisessa hellenistisiä jumaluuksia palvovia.
Kun sitten kristinusko levisi kreikkalaisessa ympäristössä elävään kulttuuriin, useimmiten ensiksi juutalaisten ja heidän kauttaan hellenisteihin, niin myös kertomukset Jeesuksesta ja hänen elämästään levisivät kristityiltä heidän ympärillään oleviin kyliin ja muovautuivat näiden naapurien mielissä heidän omien jumalaiskertomustensa osasiksi.
Mainintasi samantapaisista ilmiöistä Dionysioksen ja Kristuksen elämää kuvaavien kertomusten samantapaisuudesta liittyvät siis laajempaankin kulttuurien väliseen vuorovaikutukseen ja kahden erilaisen elämänpiirin kohtaamiseen toistensa kanssa.
Tutkimuksella on kova työ jäljittää näitä kulttuurien keskinäisen vaikuttamisen reittejä, milloin mikäkin vaikute on kulkeutunut ja mihin suuntaan.
On myös huomattava miten erilaiset ilmiöt on eri vuosisatoina kehittyneet ja muuttuneet radikaalistikin. Esimerkiksi mykeneläisessä kulttuurissa pitkälti yli tuhat vuotta eKr. Dionysios, ”di-wo-nu-so”, joka oli vahvasti idästä päin tulleen orientaalisen kulttuurin vaikutuksen alainen, on kertomukseltaan hyvinkin eri tavoin kuvattu kuin noin 300 -500 AD koottu tarinoiden kokoelma Dionysiaka, Διονυσιακά, joka syntyi aikana jolloin kristinusko oli juuri läpäisemässä koko Rooman valtakuntaa.
Teologisessa työskentelyssä näiden kertomusten muodon ja kirjallisen aiheen lisäksi on nähtävä näiden eri yhteyksissään olevien kertomusten teologinen sanoma. Tämän tiedostaminen nostaa esille kertomusten merkityksen juuri omassa uskonnollisessa tilanteessaan ja oman uskon yhteisön palveluksessa. Kun tämä tiedostetaan, niin myös monenlaisten sekauskontojen synty voidaan välttää.
Erilaisista kulttuurisista yhteyksistään riippumatta sanoma Kristuksesta pysyy puhtaana ja kaikuu ihmisten vapauttamiseksi milloin mistäkin elämää kahlehtivasta vaivasta.
Tarja
Edellä puhuin mykeneläisestä kulttuurista ohimennen.
Tässä pieni yksityiskohta sen keskuudesta löydetystä tekstitaulusta, missä on kaksi eri osaa, joita voi kutsua vaikkapa linear A ja Linear B.
Paljon näyttää olevan epätietoisuutta noista tauluista. Yleistajuisissa jutuissa liikkuu erilaisia selityksiä toisesta taulusta vaikka toista pidetäänkin ikivanhana kreikan kielenä.
Jo 1960 -luvulla luin teoksen, missä mielestäni tuli esille selkeä tulkinta noista tauluista. Toinen on ikivanhaa kreikkaa, joka on selkeästi asetettavissa kreikan kielen vanhoihin kehityskuvioihin mukaan. Toinen puolestaan on oma seemiläiseen puheentapaan täysin soveltuva saman asian kuvaus vanhalla seemiläisellä kielellä kirjoitettuna. Tämä selitys näytti minun käsityskykyni mukaan täysin järkevältä ja johdonmukaiselta selitykseltä, mutta onkohan käynyt niin, ettei tieto tuosta Ugaritin tekstejäkin tutkineen äijän työstä ole tavoittanut liiaksi omaan lokeroonsa sulkeutuneita kreikan kielen, historian ja arkeologian tutkijoita. Vai onko käynyt niin, ettei sellaisten vanhan kreikan tutkijoitten ääni, jotka ovat tähän saaneet tutustua, ole tavoittanut suurempaa yleisöä, joka elää yhä aikaisempien arvailujen varassa mitä eriskummallisimpien selitysten varassa.
Matias
Kommentissani tärkein asia kristinuskon kannalta oli Dionysos kultin usko ihmisuhriin, jonka tapaista syntien sovitusta juutalaisuus ei ollut omaksunut itselleen tavaksi, mutta kristinusko on. Kuten Dionysos kultista selviää, jos maalla meni huonosti, valittiin ihmisuhri syntipukiksi, tapettiin hänet ja näin maa puhdistui. Uskomuksen mukaan.
Evankeliumissa Pappi Kaifaksen suuhun on kirjoitettu sanat; ”parempi, että yksi kuolee kuin että menee koko maa ja kansa,” Lause ikäänkuin vihjaa, että myös heillä olisi ollut tällainen kultti, että uhrataan yksi ja maa pelastuu.
Väitän, että pappi Kaifakselle kirjoitetut sanat ovat valhetta, koska syntipukki uhrikulttia ei heillä ollut. Ja lisäksi kohdasta ei selviä, että millä tavalla maa oli uhattuna siinä vaiheessa, ellei sitten Jeesus kuulunut kapinaliikkeen johtoon, ja silloin kysymys olisi ollut sisällisodan vaarasta.
Tarja
Kiitos keskustelun jatkamisesta.
Jeesuksen kärsimyksen sanoma nousee jo Abelin kuoleman ja Iisakin kuoleman sanoman liittymisestä Jesajan kirjan kärsivän palvelijan sanomaan.
Olen esimerkiksi rakentanut yhden pitkänperjantain saarnan keskiajan Juutalaisten oppineitten selityksille Iisakin uhrista. Herätin näiden pohjalta kysymyksiä, joihin Jeesuksen uhrin sanoma antoi vastauksen.
Kaifaan ongelma ei ollut teologinen vaan poliittinen. Hän pelkäsi, että Jeesuksen ympärille kerääntyneet valtavat väkimäärät voisivat synnyttää roomalaisissa vallanpitäjissä pelkoa ja tämä voisi vahingoittaa heidän asemaansa.
Matias
” Kun tämä tiedostetaan, niin myös monenlaisten sekauskontojen synty voidaan välttää. ”
Itse uskontoihin tutustuttuani olen huomannut, että kristinusko on nimenomaan sekauskoto, siihen on pyritty tunkemaan kaikki mahdolliset uskonnot, filosofiat, jumaltarustot, riitit, kultit, ja kuoleman jälkeiset. Kiireen tuntu näkyy siinäkin, että kaikki jakeet eivät ole johdonmukaisesti toisiinsa liittyviä jatkumoita, vaan aivan kuin ilmasta temmattuja täysin tilanteeseen sopimattomia lausahduksia.
Tertullianuksen kerrotaankin sanoneen, että ”Tässä on kaikki, enää et tarvitse mitään muuta. ”
Joka on tietysti ulkokultainen toteamus siinä mielessä, että sisällöllä ei tunnu olevan merkitystä, vaikka se on kuin kaatopaikka. Tuntuu riittävän, että peitetään kaikki hyväntekeväisyydellä, hartaudella, kultaisilla viitoilla, komeilla rakennuksilla, pelottelulla, riittävillä riiteillä, pyhällä savulla ja mirhamilla, joka peittää hajun ja humalluttaa sopivasti. Ainakin hetkellisesti.
Tarja
Kiitos myös menneitten tekstien erilaisen ilmaisutavan huomioinnista.
Evankeliumien kertomusten sanoman kerrostuksellisuus on peräisin erittäin monien sanoman välittäjien erillaista tavoista ilmaista asiansa. Ne tilanteet, missä nämä alkuperäiset kertojat ovat kohdanneet Jeesuksen, ovat vaihdelleet tavattoman paljon.
Uuden testamentin eri kirjoittajat ovat myös kirjoittaneet kukin omista elämäntilanteistaan käsin tarkastellen juuri niitä näkökohtia, jotka ovat olleet tärkeitä juuri kirjoittamisen hetkellä. Eivät tekstit ole mitään tyhjiössä syntyneitä juttuja, vaan aidon yhteisön elämän keskellä syntyneitä todistuksia siitä. Mitä heidän aikanaan on todeksi havaittu ja koettu.
Se että sanoman ilmaisemiseen on käytetty oman aikansa sanoja, joilla joissakin toisissa aatteissa tai uskonnoissa on ilmaistu eri näköisiä uskonnollisia uskomuksia ei muuta kertomuksen kristillistä sanomaa, vaan ilmaisee ainoastaan, etteivät evankeliumin julistajat ole käyttäneet abdagadabraa puheessaan vaan oman aikansa käyvää puhetapaa.
”Ihmiskunta” ei sodi. Vain toinen puoli siitä, mistä sitten kärsii se toinenkin puoli. Kukaan nainen ei halua synnyttää lapsia tykinruoaksi. Näin on ollut alusta lähtien, eikä se näköjään muutu.
Charlotta
Kiitos kommentistasi
Kiitos kannanotostasi naisten aseman puolesta. Olen iloinen kun naisten asemaa puolustetaan.
Aivan historian näkökulmasta tässä maailmanajassa ei mikään sinänsä merkittävä näkökulma päde kaikissa tapauksissa.
Niinpä ei tässäkään tapauksessa.
Debora joutui henkisesti johtamaan oman aikansa taistelua
Tuomarien kirja: luvut neljä ja viisi
Ranskan kansallissankari Jeanne d’Arc , ”Orléansin neitsyt”, ”La Pucelle d’Orléans, (6.1.1412 – 30.5.1431, joutui oman aikansa taistelujen innoittajaksi.
Kuningar Kristiina, 8.12.1626 – 19.4.1689, hallitsija vuosina 1632 – 1654, joutui tuona aikana johtamaan useamman sodan vallassa olevaa Ruotsia. Näitä olivat kuusikymmenvuotinen sota 1598–1660, kolmikymmenvuotisnen sota 1618–1648 sekä Torstenssonin sota, 1643 – 1645.
Nykyajan sotia käyvien valtioiden johtajista mainittakoon , o.s. Roberts, 13.10.1925 – 8.4.2013, vain muutamia mainitakseni.
Muutamat esimerkit eivät muuta asiaa. Ennen vallassa olevat naiset joutuivat toimimaan miesten tavoin.
Matias
”Jeesuksen kärsimyksen sanoma nousee jo Abelin kuoleman ja Iisakin kuoleman sanoman liittymisestä Jesajan kirjan kärsivän palvelijan sanomaan.”
Kuinka niin nousee, olen toki lukenut kirkkoisien sanoneen, että juutalaisissa on Kainin merkki. Heitä ei saa tappaa, mutta heitä pitää näyryyttää jatkuvasti.
Eikö Kain ja Abel ole kuitenkin pelkästään tarina kateudesta ja veljesvihasta. Samoin kuin Esau ja Jaakob. Ei pääasia suinkaan ole jokin omintakeinen tulkinta, joka vaikuttaisi tuhansia vuosia kansojen elämään. Tarinassa Kainin surmaamiskeilto voidaan nähdä myös henki hengestä kieltona. Eli koston, tai kuolemanrangaistuksen kieltona.
Mikä on Isakin kuolema? Isakia ei surmattu esikuvallisena Jeesus uhrina, Paavali
valhettelee tässä paikassa.
Jesaja puhuu vanhurskaan kärsimisestä, jonka jakeet tarkemmin luettuaan huomaa, että se ei kerro Jeesuksesta. Jeesus ei elänyt pitkään, eikä saanut jälkeläisiä ja rikkauksia ( saalista) hyvityksenä kärsimyksistään. Kuten vaikka Jobin kerrotaan saaneen.
Tarja
Kiitos keskustelun eteenpäin viemisestä.
1) Aapelin kertomuksen lauseesta ”Veljesi veri huutaa maasta”, on juutalaisessa perinteessä kehitetty valtava määrä tekstiä. Aapeli oli Aatamin poika. Heprean sana ”’adam” merkitsee ”ihminen”. Näin on noussut käsite ”Ihmisen poika” Jumalan suurena asioihin puuttumisen ilmauksena. Jumalan suuri asioihin puuttuminen puolestaan on kehittänyt toivoa suurten ahdistusten aikana. Tätä ilmausta seurasi myös Vapahtajamme käyttäessään itsestään tätä nimitystä. Aapeli kuoli ja siksi myös Kristuksen kuolema sisältyy tähän perinteeseen.
2) Liittyen lauseeseesi ”olen toki lukenut kirkkoisien sanoneen, että juutalaisissa on Kainin merkki.”
Vaikka historia on täynnä mielettömiä juutalaisten vainoja, joista olisi jo aika päästä kokonaan vapaaksi, niin juuri tuo mainitsemasi väite on tuntematon. Itse en ole milloinkaan törmännyt tuohon väittämään juutalaisista Kainin merkin kantajina. Vanhan testamentin perinteessä juutalaiset eivät ole Kainin jälkeläisiä, vaan Seetin. Näin ollen tuollainen väittämä on jo perusteissaan tekstin alkuperäisen sanoman vastainen.
Tarja
Jatkoa
3) Liittyen lauseeseesi ”Kainin surmaamiskeilto voidaan nähdä myös henki hengestä kieltona.”
Jo alkuperäisessä yhteydessä ajatus ”silmä silmästä, hammas hampaasta” jne on ilmaissut ainoastaan annettavan rangaistuksen enimmäismäärän. Se ei sisällä ohjetta paljonko tuomioistuimen on määrättävä rangaistusta jostakin vahingon tuottamisesta. Käytännössä tuomiota käytäessä otettiin huomioon tilanteen kokonaisyhteys. Sen valossa arvioitiin sitten todellinen oikeuden ratkaisu.
Sitä mukaa kuin kirjanoppineitten työskentely pyhien tekstien ääressä kehittyi ja syntyi kirjallisen Tooran eli Lain lisäksi myös kokoelmia suullisesta Toorasta eli Isien perinnäissäännöistä, myös todistajien asemaan tuli selkeämpi ote. Asiat piti ratkaista todistajien lausunnon mukaan. Pelkkien huhujen tai epämääräisten syytösten varassa ei pitänyt antaa oikeuden tuomiota.
Juutalaisen rabbin ominaisuudessa Jeesuskin seurasi tarkasti tätä hyvin laajaa suullista Tooraa. Tämä tulee esille myös Jeesuksen toimiessa rabbina eli paikallistuomarina aviorikoksesta löydetyn naisen tapauksessa Joh. 8. luvussa. Kun sopivalla toiminnalla oli saatu todistajat pois paikalta, niin Jeesus saattoi todeta naisen päässeen vapaaksi. Juridisena perusteena oli ettei paikalla enää ollut ainoatakaan todistajaa. Näin tarkoin tuomioperinnettä seuraten Jeesus saattoi vapauttaa naisen kaikista syytteistä.
4) Lauseeseesi ” Eli koston, tai kuolemanrangaistuksen kieltona.”
Kampanajat kuolemanrangaistuksen poistamiseksi lainsäädännöstä on alkanut suuremmassa määräin vasta 1800 -luvulla. Suomessa se toteutui tsaari Nikolai II:n aikana kun kuolemanrangaistuksia alettiin muuntaa Siperiaan karkoituksiksi. Lainsäädännössä vasta viime vuosisadalla. Ranskassa kuolemanrangaistuksen poistamista ajoi voimakkaasti kirjailija, Ranskan akatemian jäsen ja valtiopäivämies Victor Hugo.
Vasta 1900 -luvulla tämä poistaminen on päässyt laajemmin valtaan ja vieläkin on maita joissa se ei vielä ole tullut voimaan.
Tarja
Jatkoa
5) Lauseesi ”Mikä on Isakin kuolema? Isakia ei surmattu esikuvallisena Jeesus uhrina, Paavali valhettelee tässä paikassa.”
Paavalin kirjeissä Iisakista puhutaan lupauksen lapsena. Tässä kaikki ne kohdat, missä Paavali puhuu Iisakista.
Roomalaiskirje:
9:7 eivät kaikki ole lapsia sentähden, että ovat Aabrahamin siementä, vaan: ”Iisakista sinä saat nimellesi jälkeläiset”;
9:10 Eikä ainoastaan hänelle näin käynyt, vaan samoin kävi Rebekallekin, joka oli tullut raskaaksi yhdestä, meidän isästämme Iisakista;
Galatalaiskirje:
4:28 Ja te, veljet, olette lupauksen lapsia, niinkuin Iisak oli.
Viitannet ehkä Heprealaiskirjeeseen, missä ilmaus Iisakin uhraamisesta mainitaan. Tuossakaan kohdassa ei kerrota uhrin johtaneen Iisakin kuolemaan, vaan viitataan ainoastaan uhritilanteeseen kokonaisuudessaan, uhrin antamisen kehotukseen koettelemuksena, aikeesta toteuttaa se sekä sitten sen vaihtumiseen oinaan uhraamiseksi.
Tämä tilanteeseen kokonaisvaltaisesti käsittämiseen viittaa Heprealaiskirjeen kaikkien Iisakkiin viittaavien kohtien lukeminen kokonaisuutena. Kirjeen kokonaissanomassa Iisak edustaa Jumalan lupausten toteutumista ja siunausten antamista myös tuleville polville.
Hebrealaiskirje:
11:9 Uskon kautta hän eli muukalaisena lupauksen maassa niinkuin vieraassa maassa, asuen teltoissa Iisakin ja Jaakobin kanssa, jotka olivat saman lupauksen perillisiä;
11:17 Uskon kautta uhrasi Aabraham, koetukselle pantuna, Iisakin, uhrasi ainoan poikansa, hän, joka oli lupaukset vastaanottanut
11:18 ja jolle oli sanottu: ”Iisakista sinä saat nimellesi jälkeläisen”,
11:20 Uskon kautta antoi Iisak Jaakobille ja Eesaulle siunauksen, joka koski tulevaisiakin.
En siis näe mitään perustettu väitteellesi että Paavali olisi valehdellut enkä myöskään sille että Heprealaiskirje olisi tulkinnut Jumalan lupausta Iisakin välityksellä väärin. Päin vastoin, näiden kummankin todistukset kehittävät juutalaisten keskuudessa vallinnutta Iisak -perinnettä positiivisesti eteenpäin kehittäen.
6) Iisakin uhrin ajatusta on juutalaisuudessa kehitetty valtavan paljon. Erityisesti vainojen aikana Iisakissa on nähty kärsivän kansan samaistumisen kohde. Meille on säilynyt suuri määrä vainojan keskellä kehittynyttä Iisak -tulkinnan perinnettä.
Aikaisemmin mainitsemassani saarnassani käsittelin yhtä saksaksi kirjoitettua teosta jossa juutalaista Iisak perinnettä tutlkitaan monesta näkökulmasta ja jossa tuodaan esille juutalaisen perinteen rikkaan aineiston edustavia tekstejä lukijan käyttöön. Esimerkkkinä otan vain pienen palasen. Siinä kerrotaan ikivanhan juutalaisen perinteen tietona, että tuon uhritapahtuman jälkeen Iisak oli lopun ikäänsä hyvin hiljainen mies. Niin voimakkaan iskun Iisak oli tuolloin uhritilanteessa kohdannut.
Tarja
Jatkoa
7) Viittaan Jes. 53 kertomukseen kärsivästä palvelijasta.
Tuossa kertomuksessa sen historiallisessa yhteydessään kerrotaan pakkosiirtolaisuuteen joutuneen kansan kärsimystä valottaen. Kun kansa mietti omaa kohtaloaan ja tulevaisuuttaan, niin heräsi olemassalon peruskysymyksiin kuuluvaa pohdiskelua, miksi tämä kaikki oli tapahtunut, mikä tarkoitus, mikä mielekkyys tällä on.
Tämä kerrotaan yhden ihmisen elämäntilanteen kuvauksella. Tämä kärsivän palvelijan hahmo personoi koko kansan kohtalon ja nostaa esille sen syvällisen kosketuksen jokaisen juutalaisen omaan elämään asti.
Kärsivän palvelijan kärsimys tuli kärsivän ihmisen puolesta kärsimisen sanomaksi.
Jesaja:
53:4 Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päällensä. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana,
53:5 mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut.
53:6 Me vaelsimme kaikki eksyksissä niinkuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen. Mutta Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme.
Tämä yhden ihmisen kohtalon kuvaus puolestaan nosti esiin valtavan juutalaisen perinteen, missä yhden kärsivän ihmisen hahmo liitettiin Ihmisen Pojan hahmoon, johon oli liitetty Jumalan valtavan maailmanvallan alku Ihmisen Pojan asema oli tuli erityisesti esille Danielin näyssä Ihmisen Pojan astumisesta Isän Jumalan etten tämän luo.
Daniel:
7:13 Minä näin yöllisessä näyssä, ja katso, taivaan pilvissä tuli Ihmisen Pojan kaltainen; ja hän saapui Vanhaikäisen tykö, ja hänet saatettiin tämän eteen.
Näistä oli jo paljon ennen Jeesuksen syntymää muodostunut käsitys Messiaasta, joka saa paljon kärsiä ja joka kuitenkin lopulta astuu Isän Jumalan luo taivaan kirkkauden hallintoon. Näin ollen Messias asettuu Isän luo tämän taivaalliseen loistoonsa kaikkivaltiaana Jumalana.
Danielin kirjan kuvaus jatkuu
7:14 Ja hänelle annettiin valta, kunnia ja valtakunta, ja kaikki kansat, kansakunnat ja kielet palvelivat häntä. Hänen valtansa on iankaikkinen valta, joka ei lakkaa, ja hänen valtakuntansa on valtakunta, joka ei häviä.
Joten näiden perinteen kehittelyjen huipentumana sitten on sanoma Jeesuksesta, joka kuoli meidän edestämme ja joka sitten korotettiin taivaan valtaistuimelle istumaan Isän, Kaikkivaltiaan, oikealle puolelle.
Matias
”1:17 Uskon kautta uhrasi Aabraham, koetukselle pantuna, Iisakin, uhrasi ainoan poikansa, hän, joka oli lupaukset vastaanottanut. ”
Tämän pohjalta on ymmärretty ja julki tuotu, että Aabraham uhrasi Isakin esikuvallisena Jeesus tapauksena. Uskon kautta.
Olen joutunut paljonkin kristikansaa valistamaan, että ei ole uhrannut, eikä siihen liity mitään uskoa, se on tarina, enkeleineen, ja haluaa nimenomaan osoittaa, että ihmisten uhraaminen ei ole Jumalalle mieleen.
Siis päinvastainen tarkoitus kuin mitä kristikansa sen’uskon kautta’ esittää.
Jesaja 53 jakeet eivät voi kertoa jeesuksesta koska Jeesus ei elänyt pitkään, eikä saanut jälkeläisiä, jotka perisivät jotakin, kuten Isakista kerrotaan.
Matias
”53:6 Me vaelsimme kaikki eksyksissä niinkuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen. Mutta Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme. ”
En ole kuullut, että kukaan olisi heittänyt mitään syntejä Jeesuksen päälle, ei häntä ole syytetty mistään, hän ei siis ole syntipukki siinä mielessä. Mutta herrat ovat kyllä heittäneet montakin syntiä juutalaisen kansan päälle, ja Israelin päälle, heitä on syytetty kaikesta mahdollisesta ja vielä ikivanhoistakin synneistä, eikä vähiten Kristuksen murhasta. Joten lienee aika katsoa hiukan toisin näitä tarinoita. Niissä voi olla totta ihan oikeastikin. Tosin niin suuresti, että sitä on vaikea havaita.
Tarja
1) Huomaan viestikohinaa Hepr. 11:17 jakeen ymmärtämisessä. Eihän Heprealaiskirje tarkoita sitä että Iisak tapettiin tuossa uhritoimituksessa vaan koko kertomusta alusta loppuun asti. Oinaan uhria ei siis ole suinkaan sivuutettu.
2) Alkuperäinen kertomus Iisakin uhrista nimenomaan on mitä voimakkain kannanotto ihmisuhreja vastaan. Tämähän on koko kertomuksen pääsanoma, joka on päivänselvää jokaiselle vähääkään ymmärtää Raamatun tekstiä.
3) Viestintäkohinaa näen myös ilmauksessa ”uskon kautta”. Tämähän on viittaus Aabrahamin kuulijaisuuteen Jumalan kutsulle. Kyseessä siis ei ole uskoa ihmisuhriin sellaisena, jollaisena se esiintyi muinaisissa uskonnoissa.
Sanoma Kristuksesta ja hänen uhristaan Jumalan Karitsana, kuten Johannes Kastaja lausuu Johanneksen evankeliumissa tai Karitsana Ilmestyskirjassa,
antaa ymmärryksen Golgatan ristin keskeisestä merkityksestä sovinnon tekona Jumalan ja ihmisten välillä. Tästä sovinnosta sitten seuraa kutsu sovintoon kansojen välillä, kuten blogissani sanon, ja myös kaikkiin muihin maailmassamme oleviin rakenteisiin ja yhteisöihin sekä myös yksilöiden tasolla ihmisten väliseen rauhaan ja sovintoon.
Tarja
4) Huomaan että luet Jesajan kirjan 53 luvun sitaatin jotenkin huomaamatta ikivanhaa juutalaisten käyttämää menetelmää vanhempiin teksteihin viittaamisessa. Nykyaikainen tapahan puhuu menneistä teksteistä ja niiden käytöstä lähinnä informaation ja tiedollisen sanoman välittämisenä. Vanhassa juutalaisessa käytännössä jonkun tekstin luettaessa resitoitaessa pääasiallinen ymmärtämisen muoto oli että tekstiä ei koettu vain muinoin tapahtuneena, vaan koettiin että me itse kuulijoina siirrymme tuon laulettavan tekstin tapahtuman tilanteeseen. Me ikään kuin astumme tuohon tapahtuman tilanteeseen ja tapahtumapaikalle.
Otan esimerkin Sveitsin matkaltani. Kävin sellaisella sillalla, josta aikainaan puunilaisten sotapäällikkö Hannibal oli kulkenut norsuineen. Meille se on vain historian kertomusta, mutta juutalaisen tavan mukaisesti olisin ikään kuin tulleet Hannibalin seurueeseen.
Tarja
5) Tuo syntien Kristuksen päälle heittäminen ei olemukseltaan ole meidän tekomme, vaan se ainoastaan kuvaa Jeesuksen työn todellisuuden vaikutusta meidän elämäämme. Kun uskon luottamuksessa turvaudumme Vapahtajamme tekoon, niin tämä merkitsee, ettei meidän tarvitse hätäillä eikä pähkäillä, mitä tekisimme omille puutteillemme ja vajavaisuuksillemme, jotka meitä vetävän lankeemuksiin, vaan saamme lohduttautua sen varaan, että HÄN ITSE lukee meille hänen oman työnsä tuottaman sovituksen. kokonaisena lahjana meidän vapauttamiseksemme. Aktiivinen tässä siis on Jumala itse meidän hyväksemme ja meidän vapauttamiseksemme kaikista huolista ja ahdistuksistamme Jumalan lapsen riemulliseen vapauteen ja vapautuneeseen elämään.
Matias
Olen löytänyt hyvin paljon valheita evankeliumista, ja vielä viitteen kera. Viitteen kautta sitten selviää, että kysymys on käsittämättömästä väärennöksestä, johon on pakotettu uskomaan.
Yksi tällainen on Juudaksesta ja hopearahoista: Matt 27: 9-10 ” Silloin kävi toteen, mitä oli puhuttu profeetta Jeremian kautta, joka sanoo: ”Ja he ottivat ne kolmekymmentä hopearahaa, summan siitä arvoidusta miehestä, jonka he olivat israelilaisten puolesta arvioineet.Ja antoivat ne savenvalajan pellosta, niin kuin Herra oli minun kauttani käskenyt ”
Ei ole Jeremiassa sanottu näin. Viitteen osoittama kohta Jeremiassa kertoo kyllä pellon ostosta, mutta hän osti sen Anatotista, ei Akeldamasta ja hintakin oli erilainen. Jeremialla oli osto–oikeus maahan. Kolmekymmentä hopearahaa annettiin Sakarjalle, joka pyysi palkkaa. Hän piti sen halpana ja Herra sanoi hänelle:” Viskaa se savenvalajalle, tuo kallis hinta ”. Ja Sakarja viskasi rahat Herran huoneeseen savenvalajalle. Ei tämä ole ennustus Juudaksesta, jonka kerrotaan heittäneen rahat Herran huoneeseen ja kuinka niillä ostettiin savenvalajan pelto.
Juudas niminen henkilö kyllä kuoli Akedama nimisessä paikassa, mutta hän oli eri Juudas ja kysymys oli sodassa kuolemisesta ja se tapahtui paljon aikaisemmin.
Voiko näin pahasti sotkea asioita, ja kertoa niitä totena? Minusta tämä on täysin moraalitonta.
Tarja
1) Juudaan kuoleman kertomukset mainitsevat saman suuruisen summan kuin aikoinaan Jeremian kirjassa on mainittu. Ei Juudaan kertomus ole mikään väärennös, vaan yksinkertaisesti viittaus aikaisempaan tapahtumaan, missä saman suuruinen summa mainittiin.
Eihän aikoinaan Krimin sodan aikana tarvinnut viitata nykyiseen Venäjän mielettömään hyökkäykseen Ukrainaa vastaan ja Krimin valtaukseen 2014. Kun nykyisin vedämme noita historiallisia linjoja toissa vuosisadan tapahtumiin, niin tässä tapauksessa vain Kribin alue on se mikä näitä kertomuksia yhdistää ja tuon maaston vaikutusten arviointi tulee vain nykyisen tarkastelun pohjalta mahdolliseksi. Samoin Jeremian kirjan kuvaus saman suuruisesta summasta vain kuvaa hinnan arvoa numeroina, ei muuta, ei edes verrata niiden ostovoimaa kunakin aikana.
2) Ei pidä sekottaa eri Juudaita Jeesuksen aikana. Jaakobin yksi pojista oli nimeltään Juuda ja siksi nimi oli hyvin yleinen Jeesuksen aikana.
Matias
Nyt en ymmärtänyt ollenkaan, mikä ihmeen Juudan kuolema, tai sama summa Jeremiassa.
Puhe oli niistä kolmestakymmenestä hoperahasta, ja Juudas Iskariotista, jonkalaisen ennustuksen Matteus väittää löytyvän Jeremiasta. Sitä ei kuitenkaan ole, vain oletko löytänyt ? Jeremia ostaa kyllä pellon, mutta hinta oli seitsemäntoista sekeliä hopeaa.
Kolmekymmentä hopearahaa tarjottiin Sakarjalle, kun hän pyysi palkkaa. Herra kehoitti viskaamaan rahat herran huoneeseen savenvalajlle. Tästä on otettu summa, herran huone ja savenvalaja, jotka siirretty toiseen tarinaan verirahoiksi. Mooseksessa summa on orjan hinta.
Jos ei väärennös niin ainakin plagiointia ja ideavarkautta. On kysymys toisesta uskonnosta kuitenkin. JOs juutalaiset itse toistavat omia ideoitaan, se on eri asia, se on heidän sisäinen asia ja samaa kultuuria, mutta me olemme eriuskonto, joka vielä väitää plagiointeja omiksi viisauksikseen, tai ainutkertaisiksi tapahtumiksi Jeesuken aikana.
Tarja
1) Otan tässä kantaa ensiksi virheelliseen väitteeseesi, että Vanhan testamentin siteeraaminen muka olisi ideavarkautta tai plagiointia.
Jeesus eli elämänsä aitona juutalaisena. Hän siis eli juutalaisen kulttuurin keskellä. Juutalainen kulttuuri nimenomaan eli ikivanhan perinteen kannustamana koko elämää ohjaavana voimana. Ei tuollainen ikivanhaan perinteeseen nojaaminen ollut mitä ideavarkautta. Tuohon aikaan ei myöskään ollut mitään nykyajan individualismin synnyttämää tekijänoikeuslainsäädäntöä, vaan ikivanhan kulttuuriperinnön aarteistosta ammennettiin täysin vapaasti aina sen mukaan mikä milloinkin mielekkäimmältä vaikutti kussakin tilanteessa.
Tarja
2) Matt. 27:9 jakeesta apulaisprofessori Esko Haapa on antanut mielestäni selkeän selityksen. Hän perustaa selityksensä juutalaiseen perinteiseen tekstien selitystapaan.
9. Sana ”killoin” on merkki evankelistan puheenvuorosta. Viimeisen kerran hän esittää kirjassaan kommentaarin pyhään tapahtumaan. ”Kolmekymmentä hopearahaa” opastaa hänet helposti oikeaan VT:n tekstiin. Tosin evankelista puhuu profeetta Jeremiasta, vaikka hopearahat kuuluvat Sakarjan tekstiin (Sak 11:12-13). Sakarjan tekstiin kuuluu myös savenvalaja, joka saa ”hinnan, jonka arvoiseksi he ovat minut arvioineet”. Mutta Sakarjan teksti ei puhu pellon ostamisesta, siitä puhutaan Jeremialla (Jer 32:6-15). Myös Jeremia tuntee sitäpaitsi savenvalajan (Jer 18:1-4). Jos pellon myyjä selitetään savenvalajaksi ja samalla otetaan huomioon pellonostoon liittyvä ennustus tulevaista ostamisista ja myynneistä, niin on ymmärrettävää, että kirjanoppineen eksegeesi osasi yhdistää Jeremian pellonoston Sakarjan kolmeenkymmeneen hopearahaan, jotka viskattiin Herran huoneeseen savenvalajalle, ja osasi nähdä niissä ennustuksen yhdestä ja samasta tapahtumasta, Veripellon ostamisesta. Profeetta Jeremian nimi ei itse asiassa ole virheellinen, jos otetaan huomioon, että juuri Jeremia on pellonoston ennustaja. Itse sitaattia on toivotonta lähteä vertaamaan VT:n kohtiin, ja niiden käännöksiin: se ei kerta kaikkiaan edusta mitään ”lukutapaa”, vaan on tulkitsijan oma luomus VT:n perusteella. Täyttymys vaikuttaa taannehtivasti profetian muotoon (1:23). Sen, mitä profeetta (Sak 11:13) kertoo yksikön ensimmäistä persoonaa käyttäen, tekstimme ilmaisee monikon kolmannella persoonalla, koska maksajina ovat ylipapit. Teksti puhuu myös ”arvioidusta miehestä”, jota VT:n profetia ei tunne. Samoin sanat ”Israelin lasten puolesta” ovat uutta.
Mielestäni tässä on valotettu nasevasti tapa, jolla tuon ajan kirjanoppineet tulkitsivat VT:n kirjoituksia ja osoitettu, miten evankelista seuraa tätä samaa menetelmää omissa sitaateissaan.
Esko Haapa. Matteuksen evankeliumi. Helsinki 1969
Matias
”2) Ei pidä sekottaa eri Juudaita Jeesuksen aikana. Jaakobin yksi pojista oli nimeltään Juuda ja siksi nimi oli hyvin yleinen Jeesuksen aikana.”
En ole sekoittanutkaan, olet käsittänyt väärin. Jaakobin yksi pojista oli Juuda, se pitää paikkansa, mutta näistä pojista tuli kansoja ja kansanheimoja, Juudasta tuli Juudan heimo ja kansa. Eikö Jeesuskin kuulu Juudan kansaan. Ja Juudasta ( Iskariot) pidetään, jopa perustyyppinä, joten tavallaan he ovat hemolaisia, veljiä keskenään. Mutta ei sukulaisia, koska Jeesuksen isästä ei ole tietoa.
Tarja
Muutamissa afrikkalaisissa heimoissa samannimisyyttä pidetään myös jonkinlaisena yhteytenä eräänlaisena samaistuksena vaikka ollaankin tietoisia näiden olevan eri ihmisiä.
Juutalaisuudessa en ole tällaista samaistumista huomannut.
Keriotin kaupunki kuului kyllä Juudan heimoon, joten Keriotin Juudas ja Jeesus Nasaretilainen kuuluivat samaan heimoon, mutta läheisempää sukulaisuutta osoittavaa perinnettä minulla ei ole tiedossani.