Jumalan nimessä
Monoteistiseen uskoon kuuluu, että Jumala on yksi. Ei siis ole Jumalia tai jumalia, vaan vain yksi.
Mitä siitä seuraa?
Ainakin se, että jos meidän Jumalamme on sen yksi, täytyy muiden uskontojen jumalien olla vääriä.
Se taas tekee suhtautumisen muihin uskontoihin väistämättä jännitteiseksi. "Me oikeassa olevat" emme oikein aina ymmärrä "noita uskossaan harhaan menneitä."
Aika lailla looginen seuraamus on lähetystyö. Sitä oikeaa uskoa halutaan jakaa muillekin. Kuullostaa hyvältä ja kauniilta. Usein se niin onkin.
Hankalammaksi menee, jos uskon levittämisen keinot eivät ole jaloimmasta päästä. Miekkalähetyksellä on myös kristillisiä perinteitä, olkoonkin että aikaa on vierähtänyt. Mutta ennen kuin ääneen kauhistelemme ääri-islamisteja, jotka Nigeriassa taas polttivat kirkon ja sinne kokoontuneen seurakunnan, olisi hyvä katsoa peiliin. Väärä on aina väärää - myös oman kansan historiassa.
Voisiko olla niin, että uskontoihin kuuluu tietty kypsymisaika?
Vielä Keskiajan Euroopassa riehui kaikenlaista kristinuskon nimissä. Islam on kuutisen sataa vuotta kristinuskoa nuorempi. Olisiko kypsyttely vielä kesken?
Tietenkin tuo ajatus on karkea yleistys, joka ei ota kaikkea huomioon. Vaikkapa sitä, että Keskiajalla arabeilla oli ainakin paikoitellen korkeakulttuuri, kun Euroopassa ei ollut. Toisekseen aina on ääriliikkeitä, joiden perusteella ei saa oikeaa kuvaa itse asiasta. Emme muodosta kuvaa kristityistä niiden amerikkalaisten perusteella, jotka räjäyttävät aborttiklinikoita uskonsa tähden. Miksi sitten kuvaa islamista värittäisi kiihkoilija, joka Allahu Akbar huutaen kaahaa rekalla väkijoukkoon?
31 kommenttia
Hyvä kirjoitus Marja-Sisko Aallolta.
Eipä olettamuksella tai uskomuksella ole suurtakan eroa. Tarkasti ottaen Raamatun ihmiset uskoivat moniin Jumaliin, ja Raamattu kuvaa niitäkin, mutta Jahve vaati huomon vain itselleen. Jahvekaan ei väittänyt olevansa ainoa Jumala. Muita Jumalia ei vain saanut pitää. Kansan hallitavakseen Korkeimmalta saanut Jahve oli mustasukainen arvostaan ja asemastaan. (V Ms 32: 8-9)
“Emme muodosta kuvaa kristityistä niiden amerikkalaisten perusteella, jotka räjäyttävät aborttiklinikoita uskonsa tähden. Miksi sitten kuvaa islamista värittäisi kiihkoilija, joka Allahu Akbar huutaen kaahaa rekalla väkijoukkoon?”
Blogistin esittämä väite on yllättävän yleinen, vaikka sen looginen heikkous on niin ilmeinen.
Olennainen ero on että Kristus opetti rakkautta, mutta islamin perustaja taas alistumista, alistamista, sotaa ja väkivaltaa. Kristuksen seuraaja ei voi tehdä väkivaltaa joutumatta ristiriitaan uskonsa kanssa, muslimi taas voi seurata ilman ongelmia profeettaansa myös väkivaltaa tekemällä.
“Tältä pohjalta maailman pahuus ja kärsimys on seurausta siitä, että ihmiskunta on rikkonut Jumalan kanssa tehdyt sopimukset. Jumala on uskollinen.”
Jaa että esim. tulivuoren laavaan hukkuva kauheissa tuskissa palava vauva on rikkonut Jumalan kanssa tehdyt sopimukset ja saa siksi tuskansa kärsiä? Ei mene läpi. Teodikean ongelma on ja pysyy.
Syntiinlankemuksessa ei ollut vielä mitään ihmiskuntaa. Syntiinakeemusessa oli ensin vain yksi Jumalan poika! Ja eivätkö vauvat kuulu ihmiskuntaan; vauvatko ovat siis myös olleet rikkoamassa liittosopimusta?
Kristillisen opetuksen mukaan synti tuli maailman siksi että yksi Jumalan enkelipojista lankesi Ylpeyden syntiin. Ihmiskuntaa ei tuolloin vielä ollut.
Kirjoittaja
Marja-Sisko Aalto
Pappi, rovasti, kirjailija, entinen kirkkoherra Imatralla ja sitten tuomiokapitulin notaari Kuopiossa, nyt eläkemuorina. Ihmisen ja uskon puolesta. Sattuneesta syystä sydämellä monet asiat, vaikkapa eri tavoin siipeensä saaneet ihmiset. Vapauteen Kristus vapautti meidät!
Yksijumalaisuudesta ei seuraa se, että meidän Jumalamme on oikea ja muiden uskontojen jumalat ovat vääriä. Siitä seuraa pikemminkin se, ettei ole mitään ‘meidän Jumalaa’ tai ‘muiden jumalia’. Jumala on yksi ja uskontoja on monta.
Ilmoita asiaton kommentti