Jumala antaa omilleen kaikkea, mitä he tarvitsevat, ei kaikkea, mitä he haluavat. God gives to His own people everything they need not everything they want.
Leinosen venkoilu on sitten aina yhtä huvittavaa. Armenian tapauksen pihvi on se, että kun Jehovan todistajien siviilipalvelusmahdollisuudesta on keskusteltu Suomessa, niin Jehovan todistajat ovat (Leinosen suulla) kieltäytyneet siitä omantunnon syihin vedoten. Armeniassa Jehovan todistajat taas iloitsevat siviilipalvelusmahdollisuudesta (joka on täysin vastaavalla tavalla järjestetty kuin Suomessa, eli siviilipalvelusta hallinnoi muu kuin sotilaallinen taho). Tässä on perustavaa laatua oleva ristiriita, jonka Leinonen kyllä tietää, mutta ei – ymmärrettävästi – halua enää puhua siitä.
Uskallan sanoa, että kärsimyksetkin voivat olla joskus hyödyksi, jos ne ajavat ihmiset Jumalan luokse Jeesuksen kautta.
Enpä oikein jaksa uskoa että Intian ja Afrikan miljoonat nälkää näkevät lapset ymmärtäisivät nälkänsä vuoksi lähetä Jeesusta hakemaan.
Voi joku heistä lähteäkin.
Että siis miljoonien lasten tarvitsee kuolla että joku tulisi uskoon?
En minä niin ole sanonut.
On tietysti olemassa selittämätöntäkin kärsimystä, johon täällä ajassa ei saa vastausta.
Jumala hukutti kaikki ihmiset, kahdeksaa lukuunottamatta. Vaikuttanee törkeältä teolta.
Ennen vedenpaisumusta Jumala opasti ohjasi ja osoitti hyvän tien, tavan elää. Jumala myös kertoi, osoitti seuraamukset Hänen ohjeistaan poikettaessa, vt. Paratiisi ja kehoitus Kainille, luopua pahoista suunnitelmistaan.
Tekikö Jumala tyhmästi luodessaan ihmisen lähes Jumal’olennoksi, tahtomaan ja tekemään niinkuin halusi!
Mielestäni se oli käsittämätöntä reiluutta Jumalan puolelta. Tätä samaa reiluutta Hän osoitti kaikkea luotua kohtaan.
Jumala ei uudelleen ohjelmoitunut ihmistä, vaikka näki, että ihmisen ajatukset olivat kaiken aikaa vain pahat. – Löytyi Nooa, hurskas ja nuhteeton Jumalan edessä, joka suostui Jumalan työkumppanuudessa rakentamaan arkin ja saarnaamaan pelastautumisesta, koskien tulevaa tuhoa.
Näyttää kuin enää ei tarvittaisi Jumalaa tuhoamaan tämä maailma, kun ottaa huomioon ettei huomioida edes omaa, ihmisen etua, vaikka vain ajallisuudesta puhuttaisiin.
Tulee mieleeni Asterix-kirjasesta merirosvot, jotka aina kohtasivat täydellisen tuhon Gallialaiset kohdattuaan. Sitten he ikäänkuin hoksasivat tuhota itsensä, laivansa, kun gallialaiset näkyivät lähestyvän. Eli rosvot eivät uskotelleet edes itselleen, viimein, että pahan tekemisellä olisi hyvä palkka, ajallisestikaan.
Tänään kaikki käännetään nurinniskoin, moraalisesti, taloudellisesti, ympäristön suojelullisesti jne. Vaikka ihminen tekisikin kaikki oikein, ja ruokkisi Intian ja muut nälkäänäkevät, se ei mitään hyödyttäisi, vaan saisi tuhon sielulleen, eli sille osalle, mikä elää ikuisesti.
Nälkään kuollut kolmannen maailman lapsi päätyy taivaaseen ja hänen vanhempansa, jotka eivät ole kuulleet Evankeliumia, kohtaavat Jumalan, ja Hänen edessään heidän tuomionsa ja armahtamisensa kohtaa Jumalan reiluuden.
Jumala opasti ohjasi ja osoitti hyvän tien, tavan elää. Jumala myös kertoi, osoitti seuraamukset Hänen ohjeistaan poikettaessa,…
Mite esim. ne Jumalan hukuttamat sikiöt ja muutaman kuukauden ikäiset vauvat olisivat voineet osoittaa etteivät ole poikenneet Jumalan asettamista ohjeista. Ei hyvä mies, ei tuo yo. sanomasi selitä mitenkään sitä, että Jumala abortoi tuhansia lapsia kohtuihin ja antoi vauvojen ja imeväisten ja pikkulapsien kärsiä hirvittävän hukkumiskuoleman. He eivät olleet tehneet mitään ansaitakseen moisen.
Jumala sallii maailmassa tapahtuvan paljon asioita, joita Hän ei tahdo.
Nälästä tuli mieleeni Kalevi Lehtisen puheesta ajatus. Häneltä oli kysytty ytuota nälkäongelmaa. Hän oli vastannut: Maailmassa on ruokaa tarpeeksi ja kuljetusvälineitä tarpeeksi, mutta tasaisen ajon estää ahneus, kun osa tekee bisnestä, niin köyhillä ei ole varaa ostaa.
Muistaakseni myös äiti Teresa on joskus sanonut jotenkin näin, että maailmassa on niin paljon köyhiä, koska me emme ole antaneet tarpeeksi.
Toiset kehtaa syyttää Jumalaa ihmisten tekemistä ongelmista.
Kettunen, ei täällä kukaan Jumala syytä, kritiikin kohteina ovat milloin ovat enemmän tai vähemmän suorasti ihmisten tekemät opit ja käsitykset Jumalasta.
Juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa. Hebr. 12:1. Let us run with patience the race that is set before us. Hebrews 12:1
”Herra, sinun Jumalasi, käy itse sinun kanssasi; hän ei jätä eikä hylkää sinua.” 5. Moos. 31:6. ”sillä hän itse on sanonut: ”En minä sinua hylkää enkä sinua jätä”. Hebr. 13:5. Joosua 1:5. ”Ole luja ja rohkea.” Joosua 1:6
Jeesus opettaa kutsumaan Jumalaa Isäksi. Ajattelen Jumalan toimivan rukouksia kuullessaan viisaan vanhemman tavoin. Viisas isä tai äiti kuuntelee kaikki lapsensa pyynnöt. Vastauksia on kolme: Kyllä, ei nyt ja ei ikinä. Näistä vastauksista viisas vanhempi valitsee sen, joka on lapsen edun mukainen.
Voidaan uskoa, että Korkein, Jumala, antaa meille syntymässämme saatu lähimmäisen rakkauden mentaliteetti, ei muuta. Sen ymmärtäminen on sitten jokaisen henkilökohtainen asia.
Jokaisella ihmisellä on kyllä luonnostaan sydämessään jonkinlainen taju siitä, että lähimmäiselle tulee tehdä hyvää. Room. 2:14-16. Mutta Jumalan armon evankeliumia ei kukaan ihminen luonnostaan tai itsestään käsitä ja ymmärrä, vaan se on Pyhän Hengen työtä.
Jeesus itse sanoi totuuden Hengen todistavan hänestä opetuslapsille ja myös kirkastavan hänet opetuslapsille. Joh. 15:26, 16:14
Kun rientävät päivät ja tunnitkin pois,
niin kuulen: ”Oi, valvotko sä?”
Jos paimenta seuraat, et eksyä vois,
et orjuuteen mielistyä.
Ei lankea maailman viettelyksiin,
ken pakenee armoon ja kirjoituksiin.
Oi, valvotko siis?
C. O. Rosenius, Elämän leipää, s. 116, SLEY-Kirjat Oy, 1980.
Uskovaisella kristityllä on siis Kristuksessa kaikkein syntien anteeksi saaminen, joka kelpaa iankaikkisuudessakin, jolla hän voi lohduttaa itseään, vastoin kaikkia syntejä.
Uskovaisella on iankaikkinen lunastus
Todellakin! sillä lunastus, jolla Herramme Kristus on verellänsä vapahtanut rakkaat valittunsa heidän synneistänsä, on iankaikkinen lunastus, joka on ikuisesti pysyvä. Sillä niin on selvästi kirjoitettuna Hebr. 9:12 ”Kristus on kerran oman verensä kautta mennyt pyhään ja iankaikkisen lunastuksen löytänyt.” Ken siis on puhdistettu synneistänsä, hän on puhdistettu kaikista synneistä, joita hän kaikkena elinaikanansa on tehnyt, ja on täydellisesti puhdas. ”Sillä Kristus on yhdellä uhrilla iankaikkisesti täydelliseksi tehnyt ne, jotka pyhitetään”, Hebr. 10:14.
Stefan Prätorius, Uskovaisten Hengellinen Aarre-aitta, s. 9, SLEY, 1925. Sana syntein on muutettu muotoon syntien ja sana ijankaikkinen muotoon iankaikkinen.
Leinosen venkoilu on sitten aina yhtä huvittavaa. Armenian tapauksen pihvi on se, että kun Jehovan todistajien siviilipalvelusmahdollisuudesta on keskusteltu Suomessa, niin Jehovan todistajat ovat (Leinosen suulla) kieltäytyneet siitä omantunnon syihin vedoten. Armeniassa Jehovan todistajat taas iloitsevat siviilipalvelusmahdollisuudesta (joka on täysin vastaavalla tavalla järjestetty kuin Suomessa, eli siviilipalvelusta hallinnoi muu kuin sotilaallinen taho). Tässä on perustavaa laatua oleva ristiriita, jonka Leinonen kyllä tietää, mutta ei – ymmärrettävästi – halua enää puhua siitä.
No kyllä ei anna aina kaikkea mitä ihan oikeasti tarvittaisiin. Kuten ruokaa, jotta eivät miljoonat kuolisi nälkään.
Uskallan sanoa, että kärsimyksetkin voivat olla joskus hyödyksi, jos ne ajavat ihmiset Jumalan luokse Jeesuksen kautta.
Enpä oikein jaksa uskoa että Intian ja Afrikan miljoonat nälkää näkevät lapset ymmärtäisivät nälkänsä vuoksi lähetä Jeesusta hakemaan.
Voi joku heistä lähteäkin.
Että siis miljoonien lasten tarvitsee kuolla että joku tulisi uskoon?
En minä niin ole sanonut.
On tietysti olemassa selittämätöntäkin kärsimystä, johon täällä ajassa ei saa vastausta.
Jumala hukutti kaikki ihmiset, kahdeksaa lukuunottamatta. Vaikuttanee törkeältä teolta.
Ennen vedenpaisumusta Jumala opasti ohjasi ja osoitti hyvän tien, tavan elää. Jumala myös kertoi, osoitti seuraamukset Hänen ohjeistaan poikettaessa, vt. Paratiisi ja kehoitus Kainille, luopua pahoista suunnitelmistaan.
Tekikö Jumala tyhmästi luodessaan ihmisen lähes Jumal’olennoksi, tahtomaan ja tekemään niinkuin halusi!
Mielestäni se oli käsittämätöntä reiluutta Jumalan puolelta. Tätä samaa reiluutta Hän osoitti kaikkea luotua kohtaan.
Jumala ei uudelleen ohjelmoitunut ihmistä, vaikka näki, että ihmisen ajatukset olivat kaiken aikaa vain pahat. – Löytyi Nooa, hurskas ja nuhteeton Jumalan edessä, joka suostui Jumalan työkumppanuudessa rakentamaan arkin ja saarnaamaan pelastautumisesta, koskien tulevaa tuhoa.
Näyttää kuin enää ei tarvittaisi Jumalaa tuhoamaan tämä maailma, kun ottaa huomioon ettei huomioida edes omaa, ihmisen etua, vaikka vain ajallisuudesta puhuttaisiin.
Tulee mieleeni Asterix-kirjasesta merirosvot, jotka aina kohtasivat täydellisen tuhon Gallialaiset kohdattuaan. Sitten he ikäänkuin hoksasivat tuhota itsensä, laivansa, kun gallialaiset näkyivät lähestyvän. Eli rosvot eivät uskotelleet edes itselleen, viimein, että pahan tekemisellä olisi hyvä palkka, ajallisestikaan.
Tänään kaikki käännetään nurinniskoin, moraalisesti, taloudellisesti, ympäristön suojelullisesti jne. Vaikka ihminen tekisikin kaikki oikein, ja ruokkisi Intian ja muut nälkäänäkevät, se ei mitään hyödyttäisi, vaan saisi tuhon sielulleen, eli sille osalle, mikä elää ikuisesti.
Nälkään kuollut kolmannen maailman lapsi päätyy taivaaseen ja hänen vanhempansa, jotka eivät ole kuulleet Evankeliumia, kohtaavat Jumalan, ja Hänen edessään heidän tuomionsa ja armahtamisensa kohtaa Jumalan reiluuden.
Jumala opasti ohjasi ja osoitti hyvän tien, tavan elää. Jumala myös kertoi, osoitti seuraamukset Hänen ohjeistaan poikettaessa,…
Mite esim. ne Jumalan hukuttamat sikiöt ja muutaman kuukauden ikäiset vauvat olisivat voineet osoittaa etteivät ole poikenneet Jumalan asettamista ohjeista. Ei hyvä mies, ei tuo yo. sanomasi selitä mitenkään sitä, että Jumala abortoi tuhansia lapsia kohtuihin ja antoi vauvojen ja imeväisten ja pikkulapsien kärsiä hirvittävän hukkumiskuoleman. He eivät olleet tehneet mitään ansaitakseen moisen.
Jumala sallii maailmassa tapahtuvan paljon asioita, joita Hän ei tahdo.
Nälästä tuli mieleeni Kalevi Lehtisen puheesta ajatus. Häneltä oli kysytty ytuota nälkäongelmaa. Hän oli vastannut: Maailmassa on ruokaa tarpeeksi ja kuljetusvälineitä tarpeeksi, mutta tasaisen ajon estää ahneus, kun osa tekee bisnestä, niin köyhillä ei ole varaa ostaa.
Muistaakseni myös äiti Teresa on joskus sanonut jotenkin näin, että maailmassa on niin paljon köyhiä, koska me emme ole antaneet tarpeeksi.
Toiset kehtaa syyttää Jumalaa ihmisten tekemistä ongelmista.
Kettunen, ei täällä kukaan Jumala syytä, kritiikin kohteina ovat milloin ovat enemmän tai vähemmän suorasti ihmisten tekemät opit ja käsitykset Jumalasta.
Juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa. Hebr. 12:1. Let us run with patience the race that is set before us. Hebrews 12:1
”Herra, sinun Jumalasi, käy itse sinun kanssasi; hän ei jätä eikä hylkää sinua.” 5. Moos. 31:6. ”sillä hän itse on sanonut: ”En minä sinua hylkää enkä sinua jätä”. Hebr. 13:5. Joosua 1:5. ”Ole luja ja rohkea.” Joosua 1:6
Jeesus opettaa kutsumaan Jumalaa Isäksi. Ajattelen Jumalan toimivan rukouksia kuullessaan viisaan vanhemman tavoin. Viisas isä tai äiti kuuntelee kaikki lapsensa pyynnöt. Vastauksia on kolme: Kyllä, ei nyt ja ei ikinä. Näistä vastauksista viisas vanhempi valitsee sen, joka on lapsen edun mukainen.
Jumalan armo Jeesuksessa Kristuksessa on suurempi kuin koko ihmiskunnan kaikkina aikoina tekemät vääryydet ja rikkomukset.
Voidaan uskoa, että Korkein, Jumala, antaa meille syntymässämme saatu lähimmäisen rakkauden mentaliteetti, ei muuta. Sen ymmärtäminen on sitten jokaisen henkilökohtainen asia.
Jokaisella ihmisellä on kyllä luonnostaan sydämessään jonkinlainen taju siitä, että lähimmäiselle tulee tehdä hyvää. Room. 2:14-16. Mutta Jumalan armon evankeliumia ei kukaan ihminen luonnostaan tai itsestään käsitä ja ymmärrä, vaan se on Pyhän Hengen työtä.
Jeesus itse sanoi totuuden Hengen todistavan hänestä opetuslapsille ja myös kirkastavan hänet opetuslapsille. Joh. 15:26, 16:14
Kun rientävät päivät ja tunnitkin pois,
niin kuulen: ”Oi, valvotko sä?”
Jos paimenta seuraat, et eksyä vois,
et orjuuteen mielistyä.
Ei lankea maailman viettelyksiin,
ken pakenee armoon ja kirjoituksiin.
Oi, valvotko siis?
C. O. Rosenius, Elämän leipää, s. 116, SLEY-Kirjat Oy, 1980.
Uskovaisella kristityllä on siis Kristuksessa kaikkein syntien anteeksi saaminen, joka kelpaa iankaikkisuudessakin, jolla hän voi lohduttaa itseään, vastoin kaikkia syntejä.
Uskovaisella on iankaikkinen lunastus
Todellakin! sillä lunastus, jolla Herramme Kristus on verellänsä vapahtanut rakkaat valittunsa heidän synneistänsä, on iankaikkinen lunastus, joka on ikuisesti pysyvä. Sillä niin on selvästi kirjoitettuna Hebr. 9:12 ”Kristus on kerran oman verensä kautta mennyt pyhään ja iankaikkisen lunastuksen löytänyt.” Ken siis on puhdistettu synneistänsä, hän on puhdistettu kaikista synneistä, joita hän kaikkena elinaikanansa on tehnyt, ja on täydellisesti puhdas. ”Sillä Kristus on yhdellä uhrilla iankaikkisesti täydelliseksi tehnyt ne, jotka pyhitetään”, Hebr. 10:14.
Stefan Prätorius, Uskovaisten Hengellinen Aarre-aitta, s. 9, SLEY, 1925. Sana syntein on muutettu muotoon syntien ja sana ijankaikkinen muotoon iankaikkinen.