Ukrainalaisten tultua Somerolle kutsuttiin heidät mukaan meidän kirkkoomme. Järjestettiin messu jossa heidät oli huomioitu. Kuvassa Raamatun luku ukrainaksi.
Kirkko on paikkakunnan elämän keskus. Kirkossa kastetaan. Siellä vihitään. Myös hautaan siunataan kirkossa. Koko elämän kirjo koetaan pyhäkön suojissa. Elämä eletään Jumalan kasvojen edessä. Kirkko on Jumalan asunto. Hänen nimeensä kokoontumisen paikka.
Kirkko on vihitty käyttöönsä. Se on rukouksin ja siunauksin erotettu, pyhitetty Jumalan kodiksi. Hänen tykönään koko kansa kokoontuu: Elämäämme siunausta pyytämään ja saamaan.
Pyhän huoneen pyhitys on ikivanha tapa. Näin oli jo muinaisilla sumerilaisilla. Hekin vihkivät kaikki pyhäkkönsä omille jumalilleen. Sumerin kielen pyhäkkö sano ”egal” on kulkeutunut myös heprean kieleen. Jerusalemin temppelistä käytettiin saman sanan myöhempää muunnosta. Myös Jerusalemin temppeli oli virkaansa vihitty. Jumalalle pyhitetty. Sama tapa elää yhä edelleen keskuudessamme. Pyhät rakennukset vihitään käyttöönsä.
Muinaiset sumerilaiset siunasivat myös omat kotinsa ja muut rakennukset. Heidän tiilissään oli ristin muotoinen merkki, jo muotista alkaen. Risti kuvasi sanaa ”elämä”. Jokainen talo oli elämän merkillä merkitty, elämää varten pyhitetty. Meille kristityille ristin merkki syventää elämän sanomaa Jeesuksen sovintotyön takia. Golgatan ristillä Jeesus sovitti koko maailman synnit. Näin ristin merkki kertoo sovinnon ja Jumalan rauhan sanomaa.
Vanhastaan meilläkin oli talojen seiniin merkitty ristin merkki. Se on peräisin samasta perinteestä. Jokainen rakennus on pyhitetty Jumalan nimeen. Häneltä siunauksen saamiseksi. Myös kodin siunaamisen toimitus puhuu samaa. Meillä luterilaisilla kotien siunaamisen kaava oli välillä unohduksissa. Nyt se on uudelleen otettu käyttöön kirkkomme käsikirjassa. Suosittelen sen ahkeraa käyttöä.
Myös kirkkojen uudelleen käyttöön ottamisessa käytetään samaa vihkimystä. Olin paikalla Viipurissa kun Pietarin-Paavalin kirkko vihittiin uudelleen käyttöönsä. Se oli toiminut välillä toisissa tehtävissä, mm upseerikerhona yhteen aikaan. Toimitukseen osallistuivat niin Leningradin sotilasjohto kuin ortodoksien metropoliitta meidän luterilaisten lisäksi.
Talmudin mukaan psalmia 30 käytettiin Jerusalemin temppelin uudelleen vihkimisen juhlassa 160 -luvulla ennen Kristusta. Antiokus IV Epifanes oli saastuttanut temppelin. Hän oli pystyttänyt sinne Zus Olympoksen patsaan, epäjumalan kuvan, ”turmeluksen iljetyksen”. Tämän takia temppeli oli käyttämättä vuosina 167-164 eKr. Kun makkabealaiset onnistuivat vapauttamaan juutalaiset, niin temppeli saatiin uudelleen käyttöön. Silloin vietettiin Temppelin uudelleen vihkimisen juhla. Tuosta alkaen juutalaiset ovat juhlineet Hanukkaa: Uudelleen vihkimisen muistoksi. Juutalaisten Hanukasta on peräisin meidän kristittyjen tapa sytyttää adventtikynttilöitä.
Ensimmäisen Hanukan, temppelin uudelleen vihkimisen muisto on säilynyt psalmin 30 alkusanoissa: ”Daavidin psalmi. Temppelin vihkimisjuhlan laulu.”
SUNNUNTAI 4.9.2022
13. sunnuntai helluntaista
Jeesus, parantajamme
Pyhäpäivän psalmi on Ps. 30:3–6, 12–13
Kirkko on kristityn elämän keskus. Kirkossa tuomme Herran eteen kaiken, mitä elämäämme sisältyy. Ilomme, riemumme, menestyksemme, kuin myös vastoinkäymisemme, ahdistuksemme ja surumme. Myös kansalliset vaikeat kaudet tuomme Jumalamme eteen. Käymme hänen eteensä kertomaan kaikki, niin hyvät kuin huonot tapahtumamme.
Tänä vuonna sunnuntai osuu sotiemme aselevon päivään . 4.9.1944 saatiin Neuvostoliiton kanssa aseleposopimus. Sen jälkeen 19.9.1944 välirauha. Somerolla olemme jo pitkään viettäneet Korpikirkkoa tämän muistopäivän kunniaksi. Tänä vuonna messu on samalla kutsujumalanpalvelus Someron sotaveteraanit ry:n 60v. juhlajumalanpalvelukseen.
Tänä vuonna saamme myös esirukoukssissamme kantaa Herran eteen Ukrainan ja sen kansan.
Sunnuntain introituspsalmin teksti kuuluu näin:
Herra, minTun Jumalani, sinua minä huusin avuksi,
ja sinä teit minut terveeksi.
Herra, sinä pelastit minut tuonelasta.
Hautaan vaipuvien joukosta sinä toit minut takaisin elämään.
Laulakaa Herralle, te Herran palvelijat,
ylistäkää hänen pyhää nimeään!
Hänen vihansa kestää vain hetken,
hänen hyvyytensä läpi elämän.
Illalla on vieraana itku
mutta aamulla ilo.
Sinä muutit itkuvirteni karkeloksi,
riisuit yltäni suruvaatteen ja puit minut ilon pukuun.
Siksi minä laulan sinulle kiitoslaulun,
laulan koko sydämestäni enkä vaikene.
Herra, minun Jumalani,
sinua minä ylistän nyt ja aina.
Ps. 30:3–6, 12–13
Sunnuntain aihetta esitellään ja tekstit näytetään täällä
https://www.kirkkovuosikalenteri.fi/kalenteripaiva/sunnuntai-4-9-2022/
Ensimmäinen Makkabealaiskirja luku neljä meidän Raamatussamme kertoo Temppelin uudelleen vihkimisestä vuoden 1992 käännöksen mukaan näin:
Temppeli vihitään uudelleen käyttöön
36 Juudas ja hänen veljensä sanoivat: »Vihollisten armeija on murskana. Nyt on aika puhdistaa temppeli ja vihkiä se uudelleen.»
37 Koko sotajoukko koottiin yhteen, ja he nousivat Siionin vuorelle. 38 Siellä he näkivät aution temppelin, jonka alttari oli häväisty ja portit poltettu karrelle. Temppelin pihat kasvoivat pensaikkoa niin kuin joutomaat tai vuorenrinteet, ja pappien kammiot olivat raunioina. 39 He repäisivät vaatteensa ja valittivat suureen ääneen, he sirottivat tuhkaa päälleen 40 ja heittäytyivät kasvoilleen maahan, he soittivat torvilla rukousmerkin ja huusivat taivasta avukseen. 41 Juudas käski miestensä taistella Akran linnoituksen väkeä vastaan, kunnes hän saisi temppelin puhdistetuksi. 42 Hän valitsi tahrattomia, lakia noudattavia pappeja 43 puhdistamaan temppelin, ja nämä kantoivat alttarin saastuttaneet kivet epäpuhtaaseen paikkaan. 44 Sitten papit pohtivat, mitä tekisivät saastutetulle polttouhrialttarille itselleen, 45 ja he katsoivat parhaaksi purkaa sen; näin israelilaisten ei tarvitsisi hävetä sitä, että pakanat olivat saastuttaneet heidän alttarinsa. Niinpä he repivät alttarin maahan 46 ja siirsivät kivet temppelivuorella sopivaan paikkaan odottamaan profeettaa, joka osaisi ratkaista asian. 47 Sitten he hankkivat hakkaamattomia luonnonkiviä, kuten laki määrää, ja rakensivat uuden alttarin edellisen mallin mukaan. 48 He kunnostivat temppelin sisätiloja myöten ja puhdistivat sen pihat. 49
Samoin he valmistivat uudet pyhät esineet ja kantoivat sisään lampunjalan, suitsutusalttarin ja pöydän. 50 Sitten he polttivat suitsuketta alttarilla ja sytyttivät lampunjalan lamput antamaan valoa temppeliin. 51 He asettivat uhrileivät pöydälle, ripustivat oviin verhot ja tekivät kaiken sen, mikä oli tehtävä. 52 Yhdeksännen kuun eli kislev-kuun kahdentenakymmenentenäviidentenä päivänä vuonna 148 he nousivat varhain aamulla 53 ja kantoivat lain määräyksen mukaisesti uhrin uudelle polttouhrialttarille, jonka olivat rakentaneet. 54 Samaan aikaan, samana vuoden päivänä, jona pakanat olivat sen häväisseet, se vihittiin uudelleen käyttöön laulujen kaikuessa ja harppujen, lyyrojen ja symbaalien soidessa. 55 Kaikki polvistuivat ja kumarsivat maahan saakka, ja he kiittivät taivasta, joka oli auttanut heidät voittoon. 56 Vihkimisjuhlaa vietettiin kahdeksan päivää. Kaikki toivat iloiten polttouhrilahjojaan ja uhrasivat yhteys- ja kiitosuhreja. 57 He koristelivat temppelin julkisivun kultaisin seppelein ja kilvin, asettivat uudet portit paikoilleen ja kunnostivat pappien kammiot ja niiden ovet. 58Kaikki olivat riemuissaan siitä, että pakanoiden tuottama häpeä oli nyt pyyhitty pois.
59 Juudas, hänen veljensä ja koko Israelin kansa päättivät, että temppelin vihkimisen muistojuhlaa tulisi iloiten ja riemuiten viettää joka vuosi määräaikaan, kahdeksan päivän ajan kislev-kuun kahdennestakymmenennestäviidennestä päivästä lukien.
60 Tuohon aikaan he myös rakensivat Siionin vuoren ympärille korkeat muurit ja lujat tornit, etteivät pakanat enää pääsisi tallaamaan pyhää paikkaa jalkoihinsa, niin kuin olivat aikaisemmin tehneet. 61
Juudas asetti sinne sotilaitaan paikan varusväeksi, ja hän linnoitti myös Bet-Surin, jotta kansa olisi turvassa Idumeankin suunnalla.
Vuoden 1776 käännöksen mukaan voi katsoa täältä.
https://www.finbible.fi/Apkryfk/1makkB_4.htm
Samalta sivustolta löytyy vieläkin vanhemman 1642 käännöksen mukainen teksti
https://www.finbible.fi/Biblia1642/Apokryfikirjat/1makkabea_4.htm
Matias
” Antiokus IV Epifanes oli saastuttanut temppelin. Hän oli pystyttänyt sinne Zus Olympoksen patsaan, epäjumalan kuvan, ”turmeluksen iljetyksen”.
Mitä ajattelet siitä, että tulevaan temppeliin pystytettäisiin Jeesus Kristuksen patsas?
Olisko se silloin Temppeli, vai kirkko ?
Tarja
Kiitos kommentista ja kiitos kysymyksestä.
Sana kirkko on rakennusta tarkoittaessaan sama kuin Jumalan kansan Jumalan eteen kokoontumisen paikka
ja temppeli on paikka missä Jumalan kansa voi tulla kohtaamaan Jumalan.
Kyseessä siis on kaksi ilmausta samasta todellisuudesta.
Ilmestyskirja puhuu Jeesuksen takaisintulon yhteydessä tapahtuvasta Vapahtajamme omasta takaisin tulosta. Siolloin hän itse on kansansa keskuudessa näkyvänä. Usko on vaihtunut näkemiseksi. Salainen läsnäolo havaittavaksi läsnäoloksi.
Ilmestyskirja:
21:3 Ja minä kuulin suuren äänen valtaistuimelta sanovan: ”Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä! Ja hän on asuva heidän keskellänsä, ja he ovat hänen kansansa, ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan, heidän Jumalansa;
Matias
”Kyseessä siis on kaksi ilmausta samasta todellisuudesta.”
Mutta kahdesta eri jumaluudesta, toisesta voi tehdä kuvia ja toisesta ei tehdä kuvia. Toinen on ihminen, toinen ei ole ihminen. Kumpi on oikeasti hengellistä, ihmisen palvonta vai se toinen.
”Jumalan maja ihmisten keskellä ” 0n varmaankin se tuleva temppeli, joka oli vielä paikoillaan kirjoitus vaiheseessa, vai oliko ?
Ilmestyskirja voi puhua Jeesuksen takaisin tulosta, mutta kuten on sanottu, ”Teille on puhuttu vertauksilla ”.
Mitä me siis voimme nähdä? Me voimme nähdä, ei Jeesuksen tulemisen, vaan Pelastuksen tulemisen, pelastus on näkyvä, mutta kaikki eivät näe sitä, he eivät näe, että kansa on edelleen elossa, jäännös on pelastunut elämälle, palannut takaisin, ja nyt he taas kasvattavat juurta alaspäin ja latvusta ylöspäin, omassa Elämän puussa, omalla maalla, oman Jumalansa hallinassa.
Tarja
Vanhassa testamentissa oleva kuvien tekemisen kielto on suunnattu nimenomaan epäjumalien kuvia vastaan.
Tuon kiellon yleistäminen kaikkien kuvien tekemisen kielloksi on islamin oppia.
Jeesus on Jumala ja ihminen yhdessä persoonassa. Hän siis on se ihminen joka yhä edelleen Taivaan Isän oikealla puolella istuessaan on Jumala ja ihminen yhdessä persoonassa.
Matias. ”kuvakielto koskee vain epäjumalia.”
”Älä tee kuvaa siitä, mikä on ylhäällä ”
Onko siellä ylhäällä myös epäjumalia, todennäköisesti?
Kuvien tekeminen ikoneita myöten on peräisin intiasta, Intialaisilla on paljon kuvia ja kotialttareita, joihin kannetaan lahjoja ja rukouksia, Krisna vauvana äidin sylissä, muistuttaa kovasti Mariaa ja Jeesusta, kuten myös Egyptin äiti Isis ja vauva Horus.
Tietysti uskossa kaikki on mahdollista ja ihminen voi uskoa, että kuva kuulee ja näkee ja toimii, vaikka se olisi tehty puusta, joka ei enää poikki sahattuna elä, vaan
kuolee pikkuhiljaa, kuin joulukuusi. Rautainen, kultainen, kivinen, ym. tietysti kestää aikaa ja sukupolvia, mutta melkein aina ne joutuvät väistymään uuden tulokaan tieltä. Ne on helppo heittää syrjään, mutta kokeilkaapa heittää Hänet, josta kuvaa ja patsasta ei tehdä ?
Tarja
Kuvien tekeminen on kuulunut ihmiskunnan kulttuuriseen toimintaan jo alusta alkaen.
Epäjumalien kuvien palvominen on rikos ensimmäistä käskyä vastaan.
Elävä Jumala on ainoa Jumala koko maailmankaikkeudessa. Epäjumalankuvien tekokiellon tarkoituksena on estää muiden asioiden muodostuminen jumaliksi.
Matias,
Tällaisiin tosiasioiden vastaisiin julkilausumiin Jeesus vastasi yleisellä toteamuksella ”Ettekö käsitä..?” ja jatkoi muunmuassa:
”ettekö ole lukeneet laista?, Ettekö käsitä, ettekö vielä käsitä?”
Tämä herättelevä muoto esiintyy monen asian yhteydessä, kun Jeesus korkeinta ”teologiasta” rankkia, silloista, kovisteli.
Matt. 22:
29 Jeesus vastasi ja sanoi heille: ”Te eksytte, koska te ette tunne kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa.”
Tämän olen uskaltanut silloin tällöin sinulle sanoa. Tämä Jeesuksen huomio ei ole mitään korkeampaa tietämistä vaan koska ei lueta Lakia ei sitä minkä Jeesus täytti eikä ymmärretä minkä varjo se oli ja on. Kaikki mikä Kirjoituksissa, Raamatussa on, on tarkoitettu luettavaksi ja noudatettavaksi, ei ohitettavaksi tai tulkittavaksi.
Matias,
Perustietoa:
Kuvakielto on toinen käskysana. Se sitten toistetaan tuontuostakin Toorassa ja sitten koko ajan raportoidaan tämän ”ansan” lankeamisista. Lähinnä Augustinus, ei nähnyt muuta ulospääsyä, kuin poistaa se ja sitten RKK:n raamatunkäänöksen, (2. Vatikaanin jälk. etenkin) marginaalissa on mitä-se-on. Eli kehoitan sinua lukemaan Kirjoituksia alkukielellä ja muunkielisiä, jotka ovat yksi-yhteen alkuperäisen tekstin kanssa.
Reijo M. Nyt minun on kyllä kehotettava Sinua parannuksen tekoon: älä lausu väärää todistusta lähimmäisestäsi! Matias Roto osaa asiansa. On suoraan sanottuna loukkaavaa, että kyseenalaistat tuolla tavoin hänen monipuolisen kielitaitonsa ja muun osaamisensa.
Tämä kysymys kuvista kristillisessä uskossa ei riipu Augustinuksesta eikä siitä, millä tavoin kymmenen käskyä jaetaan. Esimerkiksi ortodoksinen kirkko, jonka hartauselämässä pyhäinkuvat ovat hyvinkin keskeisessä asemassa, on säilyttänyt kuvaintekokäskyn omana erillisenä käskynään. Matias on aivan oikeassa siinä, että kuvaintekokielto on suunnattu nimenomaan pakanuutta vastaan. Sitten voidaan totta kai keskustella siitä, pitääkö kuvaintekokielto ymmärtää 1.käskyn täydennykseksi vai omaksi erilliseksi käskykseen. Tällaisista asioista ei tule tehdä kristittyjä jakaviksi kiistanaiheiksi. Jos otamme kuvaintekokiellon tarpeeksi ”kirjaimellisesti”, emme tekisi edes raamattuaiheisia kuvatauluja tai elokuvia.
Reijo
Kiitos puheenvuoroistasi.
Valitettavasti annat väärän todistuksen täysin tietämättömyyttäsi. Ymmärtääkseni kehotat minua ottamaan selvää asioista Raamatun pohjalta. Mistä olet saanut kuvitelma,n etten muka niin tekisi.
Tätäkin blogia varten olen tutkinut nimenomaan Raamatun sanaa.
Psalmia 30 luin tai äänikirjana kuuntelin ennen kirjoittamistani:
– luin ja/tai kuuntelin psalmin 40 eri kielellä.
– näistä englanniksi 39 eri versiona
– näistä englanninkielisistä NIV käännöksen yli 100 kertaa, muitakin 38:aa yhteensä yli 70 kertaa
– tutkin tekstin alkukielellä hepreaksi sana sanalta tutkien
– luin koko psalmin 12 eri selitysteoksen eli kommentaarin kanssa.
Tämä yksistään tämän blogin valmistelua varten.
Mitä tulee Raamatun säännölliseen läpilukuun, niin tässä viime aikoina olen käynyt koko Raamatun läpi ukrainaksi jopa kahteen kertaan. Uuden testamentin menin läpi alkukielellä tässä viime aikoina ja nyt olen menossa uutta kierrosta Septuagintasta Kolmannesta Mooseksen kirjasta. Tämän uuden kierroksen olen menossa ”moniäänisesti”, suomeksi, hepreaksi, kreikaksi ja jollakin slaavilaisella kielellä, tähän mennessä 1. Ms. kirkkoslaaviksi, 2.Ms. bulgariaksi ja 3. Ms makedoniaksi. Saa sitten nähdä missä järjestyksessä seuraavat kielet tulevat vastaan, kun jos Herra suo, jatkan tätä uutta kierrosta eteenpäin.
Voinen kertoa että silloin kun vuosituhannen vaihteessa järjestin Raamattu -näyttelyn Sipoon seurakuntatalolla, niin näytteillä oli 104 eri kielellä Raamattuja tai sen osia. Kun Piplia -lehti haastatteli minua ja kysyi mitä minä niillä teen, niin vastasin, että luen.
Jo monta vuotta sitten eri kielten määrä on mennyt yli 150 lukeman. Nyt iän myötä en enää ole jaksanut paneutua aivan jokaiseen kieleen, vaikka muutamia olenkin lueskellut aikani kuluksi ja mieleni virkistykseksi.
JOTEN
Käsittääkseni tästä sinun pitäisi ymmärtää puhuneesi ainakin jonkin verran perättömiä väitteitä minun Raamattuun tutustumisestani.
Reijo
Kun puhut Toorasta, niin jo vuonna 1971 esittelin tutkimuksen, missä käsittelin Vahingonkorvausvelvoitetta Liiton kirjan ki – im -lauseissa. Vertasin Liiton kirjan lakeja muinaisen Orientin oikeusasiakirjoihin ja lakeihin. Egyptiläinen lainsäädäntö meni niin paljon eri suuntaan, että sen saatoin sivuuttaa. Sen sijaan akkadinkielisestä materiaalista oli paljon hyötyä, samaten heettiläisen lain eräs kohta oli antoisa, kun minun piti selvittää heetinkielisestä tekstistä aikaisemmin selittämättömän lauselman sisältö. Eräs sumerilainen asiakirja myös valaisi yhtä kohtaa.
Vanhan testamentin tekstipohjana oli heprealainen teksti, selkeästi oikeudellisen kehityksen huomasi myös kreikankielisen Septuagintan ja arameankielisen Targumin käännöksissä. Latinankieliseen Vulgataan myös vertasin.
Septuagintaan verratessani sivutuotteena tuli selville, missä kohtaa 2. Mooseksen kirjan kääntäjä oli vaihtunut. Kielenkäyttö muuttui kuin veitsellä leikaten.
Ensimmäinen vaimoni teki oman tutkimuksensa Roomalaisten 12 taulun laista. Hän saattoi eräässä kohdassa viitata minun tutkimukseeni.
Joten tämä pieni muisteloni tutkimuksen historiasta kertokoon, että joskus olen paneutunut Tooraan ehkä enemmän kuin olet tullut ajatelleeksikaan.
Tässä tuohon kuva-asiaankin liittyen eräs kirja:
Theodorus Abu Qurra: Ikonien kunnioittamisesta,
pieni lainaus kirjan koosteesta:
”Theodoros Abu Qurra (n. 750-830) oli ortodoksinen munkki ja piispa Lähi-idässä varhaisislamilaisella kaudella. Hänen teoksensa Ikonien kunnioittamisesta kuuluu varhaisimpiin arabiankielisiin kristillisiin kirjoituksiin. Se on kirjoitettu vastaukseksi muslimien esittämään kuvien kunnioittamisen kritiikkiin. Ikonien kunnioittamisesta on ensimmäinen arabiasta suomeksi käännetty ortodoksinen kirja. Teoksen on kääntänyt ja laajalla johdannolla varustanut fil. toht., munkkidiakoni Serafim.”
Reijo
Mielestäni annat virheellisen kuvan Jeesuksen ja toisten kirjanoppineitten välisistä suhteista ja meille säilyneistä keskusteluista.
Ota huomioon, että Jeesus oli aikansa oppinein juutalainen. Yhteen aikaan hän opetti qikansa korkeimmassa juutalaisessa oppilaitoksessa Jerusalemin temppelissä. Hän oli jopa niin suosittu, että toiset kaunaisina replikovat, että koko maailma juoksee hänen perässään.
Kun tutkitaan Jeesuksen opetusta ja tämän suhdetta toisiin juutalaisiin kirjanoppineisiin, niin voimme todeta, että Jeesus käsitteli oman aikansa ajankohtaisia kysymyksiä, joista toisetkin oppineet olivat kantansa ilmaisseet. Jeesus myös käytti tulkinnassaan kirjallisen Tooran lisäksi myös Suullista Tooraa eli lain pykälien lisäksi myös vuosisatojen aikana kehittynyttä tulkintahistoriaa.
Kun Jeesus sitten moittii toisia oppineita näiden vääritä tulkinnoista, nimenomaan Suullisen Tooran eli Isien perinnäissääntöjen tulkinnassa hän kritisoi eräiden tapaa vesittää Raamatun kirjaimellinen tulkinta ja käyttää Suullista lakia ikään kuin juridisena vippaskonstina. Jeesus vastusti nimenomaan tätä väärinkäyttöä eikä suinkaan varsinaisesti aikansa oikeudellisia tulkintaperinteitä sinänsä.
Luukkaan evankeliumi:
19:47 Ja hän opetti joka päivä pyhäkössä. —
20:1 Ja tapahtui eräänä päivänä, kun hän opetti kansaa pyhäkössä ja julisti evankeliumia, —-
21:37 Ja hän opetti päivät pyhäkössä, mutta öiksi hän lähti pois ja vietti ne vuorella, jota kutsutaan Öljymäeksi.
22:53 Minä olen joka päivä ollut teidän kanssanne pyhäkössä, —-
Reijo
Idän ja lännen kirkkojen ero 10 käskyn opettamisessa on lähinnä pedagoginen.
Itäinen kirkko joutui varsin varhaisessa vaiheessa kohtaamaan islamin. Näille kuvakielto oli seurausta Muhammedin opettamasta monoteismista.
Islamin vaikutuksesta nimenomaan kristikunnan itäpuoli joutui keskusteluissaan kerta toisensa jälkeen kohtaamaan muslimien väitteitä täydellisestä kuvakiellosta. Asiasta keskusteltiin islamin synnyn ajasta aina noin vuoteen 800 jKr.
Periaatteellinen ratkaisu kristikunnalla tähän kysymykseen annettiin Seitsemännessä ekumeenisessa eli yleisessä kirkolliskokouksessa, joka pidettiin vuonna 787 Nikeassa ja Konstantinopolissa nykyisen Turkin alueella. Siellä torjuttiin islamin oppi täydellisesät kuvakiellosta sekä määriteltiin oppi ikoneista. Idän kirkot joutuivat islamin välittömän läheisyyden takia olemaan tarkempina tämän ohjeistuksen kanssa. Heille siitä oli tukea. Näin muodostui ortodoksien käytäntö ikonien maalaamiseen sekä vakiintui käytäntö osoittaa sen tärkeys että epäjumalankuvien palvonta on kirkossa kiellettyä.
Läntisessä kirkossa ei vastaavaa ongelmaa kohdattu noina kriittisinä aikoina. Niinpä Kaarle Suuri saattoikin todeta että lännessä voimme jatkaa kirkkotaiteen käytössä sekä veistoksina että kuvina. Ei nimittäin ollut mitään ulkoa päin tullutta painetta eikä kuvakysymys muutoinkaan aiheuttanut minkäänlaisia haastetta epäjumalanpalveluksen harjoitamiseen.
Mielestäni sivuutat kritiikissäsi kokonaan sen että kummankaan perinne ei millään tavoin rajoita itse Raamatun tekstejä kymmenestä käskystä. Päin vastoin. Kummassakin on kysymys vain pedagogisessa alkeiden opettamisesta, missä kootaan muutama tärkein kohta vastaavista 2. Moos. ja 5. Moos. kirjojen teksteistä.
Joten mielestäni aivan turhaan yrität nostaa uutta kiivailua kysymyksestä, jonka kristikunta ratkaisi jo noin 1235 vuotta sitten.
Mikko
Kiitos hyvän kirjan esille nostamisesta.
Pidän kovasti pappismunkki Serafim Seppälän tuotannosta. Hänellä on taito ottaa asioista selvää ja myös esittää löytämänsä tieto selkeään suomenkieliseen asuun.
Hänen käännöstyönsä on myös merkittävää.
Kiitos että mainitset teoksen Theodorus Abu Qurra: Ikonien kunnioittamisesta,
Kiitos Matias.
Kyllä, Serafim Seppälällä on laaja kirjallinen tuotanto,
joka käsittelee paljolti myös yhteisen uskomme juuria.
Virren 326:9 hienoin sanoin,
Yhdessä kristikunta kaikkialla, etelän, pohjan,
idän, lännen alla, sinulle Kristus, tuokoon kiitoksen,
Isälle ylistyksen ikuisen, ikuisen.
Isän haltuun!
Eiköhän kuvakiekllon tarkoitus ole ja ole ollut nimenomaan estää se ihmisille ominainen taipumus tehdä jostain asiasta epäjumala. Kuvat ovat synnyttäneet kirkkohistorian aikana eripuraa. Muinaisessa (lähi-)idässä kuvapatsaat todella ”viettelivät” Herran kansan(kin) palvelemaan jotain muuta kuin Taivaan Jumalaa. Samanlaista lieneen ollut ja on rahan ym. kanssa: Jeesus ei demonisoi rahaa vaan varottaa rahan himosta (jota rahan olemassaolo – tai puutekin synnyttää) , jolloin olemme jälleen astumassa epäjumalan palvelemiseen.
Ääritapauksessa ”raamatullisuus” (Raamatun tietynlainen tulkinta ja käskyjen lainomainen noudattaminen) itsessään voi olla eräänlaista epäjumalan palvontaa, jossa on eksytty toteutamaan ihmisen omaan suorittamiseen pohjautuvaa uskontoa. Nykyään kuitenkin useammin ehkä tekemällä rakkaudesta (se sopivasti määrittelemällä ja tulkitsemalla) epäjumala (vrt. Jason Lepojärvi: ”Jumala on rakkaus mutta rakkaus ei ole Jumala”). Siis jälleen ”omavanhurskauden tietä” yrittämällä.
Jukka
Kiitos kommentistasi
NImenomaan epäjumalankuvien kieltohan tässä on kysymyksessä. Vuoden 1933 käännös puhuu ”jumalankuvista”.
Panen tähän kolme jaetta, joista tämä mainitsemasi opetus tulee ihan selväksi
5.Mooseksen kirja:
5:8 Älä tee itsellesi jumalankuvaa, älä mitään kuvaa, älä niistä, jotka ovat ylhäällä taivaassa, älä niistä, jotka ovat alhaalla maan päällä, äläkä niistä, jotka ovat vesissä maan alla.
7:5 Vaan tehkää heille näin: kukistakaa heidän alttarinsa, murskatkaa heidän patsaansa, hakatkaa maahan heidän aserakarsikkonsa ja polttakaa tulessa heidän jumalankuvansa.
7:25 Heidän jumaliensa kuvat polttakaa tulessa. Älä himoitse hopeata ja kultaa, joka niissä on, äläkä ota siitä itsellesi mitään, ettet joutuisi sen paulaan, sillä se on Herralle, sinun Jumalallesi, kauhistus.
Kaikesta edellä kirjoitetusta oivaltaa sen, että kristinusko on ihmistekoinen. Ei kai sitä muuten tarvitsisi ”opiskella” (150 kielellä). Jeshua puhui niin, että ihminen(kin) ymmärtää, vaikka ei osaisi lukea.
Charlotta
Uskon oppi on todella yksinkertainen. Oppineisuutta tarvitaan vain muutamien turhan tärkeiden tyyppien aiheettoman kiivailun kumoamiseen.
”On oppi yksinkertainen
Vaan niin sangen syvä
Jo nelivuotias lapsi oppii sen
Kun sanoo: Jeesus on hyvä.”
Minun nelivuotiaan uskonoppini on: ”Hän on kuolon voittanut, taivaan portit aukaissut, synnistä mut puhdistaa, lapseksensa omistaa. Mua Jeesus rakastaa, sen sana opettaa.”
Matias ja Martti,
tuohon nelivuotiaan sanomaan ja laulamaan
on vähän vanhemmankin hyvä liittyä.
Aamen
Monet sanovat, että he ovat lukeneet raamatun läpi, monella kielellä ja monta kertaa.
Mutta eihän sisältö sillä tavalla selviä. Olen huomannut yleisesti, että luetun ymmrtäminen on jäänyt todella puolitiehen, johtuen ehkä siitä, että on pakko noudattaa kirkon ohjeita, ja tulkintaa, ja silloin totuus jää sivuseikaksi. Saa olla vain sitä mieltä, mikä tukee kirkon näkemystä. Muuta ei saa nähdä, tai se pitää sivuuttaa.
VT ei todista Jeesuksesta kristuksesta ja hänen seuraajistaa, ei, se kertoo Juutalaisen kansan historiasta ja tulevaisuudesta, jonka toteumista voidaan omin silmin nähdä tässä ajassa.
Mutta ihmiset tekevät rahasta mitä milloinkin, se on surkeaa, mutta leipä on hyvää silloinkin, vaikka se olisi valheen leipää.
Tarja
Totuuden esillä pitäminen on papin tärkein tehtävä.
Vain aito totuus vapauttaa ihmisen. Siksi evankeliumi on totuuden ja rakkauden esiläpitoa koko ihmiskunnan hyväksi.
Kuka se (turhan)tärkeä on ?
Palatakseni aiheeseen jumalilla on paljon ”koteja”, mistä valita. On moskeijoita, synagogeja, kirkkoja, temppeleitä, rukoushuoneita ja ties mitä ”pyhityksiä”. Miten hän valitsee ? Ihminen ei voi valita, mihin ”lahkoon” syntyy.
Charlotta
Ulkonaisesti ihmiset ovat riippuvaisia omien kasvatuksen olosuhteista. Lapsena saadut vaikutteet muovaavat koko elämää eteenpäin.
Evankeliumin vapauttavan tehtävän takia meidän tehtävämme on viedä eteenpäin riemullista sanomaa Vapahtajastamme, jotta mahdollisimman moni voisi kuulla pyhän sanan Vapahtajamme sovitustyöstä.
Jumalan Henki, Pyhä Henki toimii sanan ja sakramenttien välityksellä synnyttäen uskon missä ja milloin hän itse hyväksi näkee. Tämän rieumullisen sanoman eteenpäin menemiseksi saamme rohkeasti pitää esillä ilosanomaa VApahtajamme rakkaudesta langennutta ihmiskuntaa kohtaan.