Jumalan kaikkivaltius ja nöyryys tuo ilmi Hänen rakkautensa syyvyyden

Jumalan olemuksen käsittämätön ja samalla ihmeellinen todellisuus tulee esiin ristiinnaulitussa vapahtajassamme. Siinä Jumala on häväistynä ja hyljättynä edessämme. Jo pienenä Hänestä sanottiin, että hän on merkki jota ei tunnusteta. Jumala on käsittämättömässä viisaudessaan ja kaikkivaltiudessaan kätkeytynyt meiltä täydelliseen mitättömyyteen ja jopa hulluuteen. Samalla kuitenkin mitä huikeimpaan viisauteen ja taitoon jonka avulla Hän tahtoo pelastaa mahdollisimman monia meistä. Tätä Jumalan nöyryyden ja samalla kaikkivaltiuden mysteeriä emme kykene koskaan kokonaan käsittämään. Tuskin edes pieneltä osalta. Samalla se tekee mitättömäksi kaikki kyseenalaistukset siitä, onko Jumalalle kakki mahdollista. Hänellä on kakki valta, mutta hän ei sitä valtaansa käytä sellaisella tavalla mitä me häneltä odotamme.

Valtava viisaus, joka tulee esiin kaikessa luomakunnassa jopa planeettojen sijainneissa ja etäisyyksissä. Kaikessa mihin katseemme yltää on nähtävissä Jumalan suuri viisaus ja taito. Raamattukin on täynnä suurta viisautta ja tietoa. Sitä tietoa monet hyödyntävät, mutta jos siitä hyödyntämisestä puuttuu nöyryys, niin silloin tieto muuttuu vaaralliseksi aseeksi jolla voi haavoittaa muita. Aivan samoin, kuin ristiinnaulittu Jumala antautui pilkan ja häväistyksen kohteeksi, niin samoin Hän toimii tänäänkin. Viisauttaan Hän ei käytä julmuuteen vaan nöyrästi odottaa meitä ottamaan Hänet vastaan ja antaa siihen paljon aikaa.

Ei riitä, että Jumala on kätkeytynyt itse täydelliseen mitättömyyteen. Sillä hän on kätkenyt myös meidät omansa. Emme ole mitään merkittävää ja uljasta joukkoa. Kompuroimme monissa sisäisissä ja ulkoisissa hankaluuksissa. Monet näkevät puutteemme ja varsinkin läheisemme. Mikä pahinta ja pahinta on kuitenkin että itse näemme sen, ettei meissä ole mitään hyvää tarjolla. Kakki se hyvä mitä on on Jumala suuressa nöyryydessään vaikuttanut. Jatkuvasti Jumalan henki puhuttelee ja laittaa katsomaan vääriin valintoihini – ja jopa mielialoihini. Ne kakki voin uskossa aina viedä sinne ristin juurelle ja omistaa ilon siitä, että elämäni on kätkettynä käsittämättömällä tavalla Kristuksessa.

Olisipa aina sydämellä sellainen rukous ja pyyntö, että voisin käsittää enemmän Jumalan nöyrästä suhtautumisesta omaan äärettömään viisauteensa ja kaikkivaltiuteensa ja samalla voisin tulla edes vähän siitä osalliseksi minäkin.

Edellinen artikkeli
Seuraava artikkeli
  1. Miten niin meillä, että meillä ei olisi mitään hyvää tarjolla? Kun katson ympärilleni , niin kaikki odottavat mahdollisuutta auttaa toinen toistaan .

    Harvat ovat ne vahingoittuneet jotka eivät pääse elämän kolhujen aiheuttamien katkeruuksien yli. Enemmänki niin ,että monet turhautuvat kun heille ei aukene auttamisen ja myötäelämisen osoittamisen mahdollisuuksia.

    Jeesuskin vetosi siihen että meillä on mahdollisuus valita hyvän ja pahan välillä. Mutta tosiaankin, onnellisia ne jotka osaavat nähdä Jumalan kaikessa mitä on. Se on harvoille sallittu.

    Me muut saamme tyytyä siihen elämän jota jaksamme elää.

    • Kuun – ja auringon etäisyyden merkitys on helpointa oivaltaa. Aurinko on meistä juuri sopivan matkan päässä samoin kuu. Ilman näitä oikeita etäisyyksiä ei maassa olisi elämää. Kakki on tarkalleen oikein myös avaruudessa, jotta homma pyörii. Mitä enemmän tiedemaailma tulee tuosta kaikesta tietoiseksi, sitä enemmän ihmettelen Jumalan valtavaa viisautta.

    • Mitä viisauta edustaa luoda maahan purkautuvia tulivuoria, joiden tulisen laavan alle jää esim. pieniä lapsia tuskiinsa ja palovammoihinsa kuollen?

    • Avaruudessa on miljardeittain planeettoja ja kuita, jotka ovat elämän kannalta ihan väärän matkan päässä tähdestään eli auringostaan. Omassa aurinkokunnassammekin niitä löytyy monta. Mitäpä sitten pitäisi päätellä siitä?

    • Mitenkähän kävisi jos mannerlaattojen liike pysähtyisi ja ne valtavat voimat jotka niitä liikuttavat kasvaisi ilman mahdollisuutta purkautua. Ehkäpä pallomme räjähtäisi kappaleiksi lopulta. Joten tulivuoret voivat olla kuitenkin aika tärkeitä juttuja.

    • Katselemme tähtiä, jotka ovat niin äärettömän kaukana meistä, että pelkän valon kulku tänne on kestänyt niin kauan, että sinä aikana tähti on jo voinut tuhoutua ajat sitten. Nyt siitä on jäljellä ehkä vain se valo jonka näemme. Etäisyys tähtiin on pitkä rivi nollia ja edessä tietysti ykkönen. Jos voisimme vähentää yhden nollan tuosta matkasta niin öitä ei enää olisi. Jos lisättäisiin yksi nolla, niin näkisimme enää vain muutaman. Joten tähdetkin ovat oikealla etäisyydellä meistä.

    • Pekka Pesonen: ”Kakki on tarkalleen oikein myös avaruudessa, jotta homma pyörii. Mitä enemmän tiedemaailma tulee tuosta kaikesta tietoiseksi, sitä enemmän ihmettelen Jumalan valtavaa viisautta.”

      Tässä on vain se ongelma, että tarkasteltavat ilmiöt ovat tarkoituksella valittuja. Avaruus esimerkiksi on hyvin sotkuinen ja väkivaltainen paikka. Oma maapallomme on kokenut monet isot asteroiditörmäykset ja tulee todennäköisesti kokemaan jatkossakin. Tällaiset tapahtumat niistävät maapallolta ison osan elämää. Mitä voisimme sanoa Jumalan viisaudesta esimerkiksi tällaisten ilmiöiden kohdalla? Eikö viisas Jumala olisi keksinyt maailmankaikkeuden, joka olisi vähemmän väkivaltainen ja vaarallinen?

    • Pekka Pesonen: ”Mitenkähän kävisi jos mannerlaattojen liike pysähtyisi ja ne valtavat voimat jotka niitä liikuttavat kasvaisi ilman mahdollisuutta purkautua. Ehkäpä pallomme räjähtäisi kappaleiksi lopulta. Joten tulivuoret voivat olla kuitenkin aika tärkeitä juttuja.”

      Tässäkin voimme kysyä, miksi Jumala ei keksinyt maapallolle mitään muuta toimintamekanismia kuin säännöllisiin tulivuorenpurkauksiin ja maanjäristyksiin perustuvan mekanismin, joiden johdosta elollisia kuolee säännöllisesti ja väistämättä. Kuin kärpäspaperiksi Jumala vielä sääti niin, että maa on hedelmällisintä mannerlaattojen yhtymäkohdissa, jolloin ihmiset kerääntyvät niiden ympärille luonnollisesti.

      Puhumattakaan supertulivuorista, joiden purkauksilla on samanlaisia vaikutuksia kuin asteroidien törmäyksellä. Supertulivuorten purkautuminenkin on vain ajan kysymys.

    • Kaikkivaltias Jumalako ei olisi pystynyt tekemään maapalloa ilman liikuvia mannerlaattoja ja tulista ydintä?

    • ”Mitenkähän kävisi jos mannerlaattojen liike pysähtyisi …”

      Hesarissa on mainio palsta nimeltään Lasten tiedekysymykset. Siellä on kysytty mm. mitä tapahtuisi, jos maapallon pyörimisliike yhtäkkiä pysähtyisi. Ja vastattu kysymykseen asiallisesti. Raamatusta ei vastauksessa jostain syystä puhuttu mitään …

  2. Pointti on sen pohdiskelu, että Jumalallinen nöyryys yhdistettynä kaiken tietämiseen ja kaikkivaltiuteen tuottaa suurinta rakkautta. Ilman nöyryyttä meidän oikeassa olomme voi tuottaa vain rakkaudettomuutta.

    Luonto jonka Jumala loi on täydellisen hyvä. samaan hyvään ei kukaan meistä kykene, vaikka kaiken yritämme. Vajaaksi jää aina joltain kohdin auttaminenkin.

    • Mitä tarkoitat Antero, sanalla ”hyvä”. Minulle se tässä merkitsee sitä ettei Jumalan luomistyöhön tarvitse lisätä, eikä poistaa mitään ja se on sellaisenaan täydellinen, eli hyvä. Tiede tutkii sitä kaikkea ja pohtii miten se on syntynyt tyhjästä. Minä kiitän Jumalaa Hänen ihmeellisestä luomistyöstään. Tiede tuo tietoisuuteeni aina vain lisää kiitosaiheita.

    • Pekka: ”Mitä Antero lisäisit vaikkapa ihmisen kasvoihin.”

      Peiliin katsomalla se ainakin minulle selvisi, mutta turha siitä on tässä torilla huudella. Jääköön omaksi asiakseni.

      Suosittelen peilailua. Kyllä se sillä selviää sinullekin Pekka.

    • Taisi kyllä tulla parhaat asiat siihen ylhäältä. Kirjoittaessa vasta oivalsin otsikon merkityksen syvyyden.
      Ilman valtavaa Jumalan nöyryyttä ei Hänen armoaan kukaan voisi saada. Siinä kirjoittaessa vasta tajusin miten syvällä tavalla armo, valta ja viisaus, sekä nöyryys liittyvät Jumalan olemuksessa saumattomasti yhteen. Hänen rakkautensa syvyys ja laajuus, sekä korkeus on meille käsittämätön, mutta uskolla voimme sen omistaa.

    • Vapahtaja lupasi opetuslapsilleen toisen puolustajan, joka osoittaa todeksi syntisyytemme ja ohjaa meitä omistamaan täyden pyhyyden ja puhtauden uskon kautta Vapahtajamme täytettyyn työhön.
      Valatavan hieno lupaus. Jeesus kun on kaikkien ihmisten Vapahtaja ja varsinkin meidän uskovien. Sillä me osaamme mennä rohkeasti aina Jeesuksen luo.
      Eikö ole ihanaa kun jatkuvasti Toinen puolustaja osoittaa meille, että taas olisi syytä mennä Jeesuksen luo kertomaan mitä olen tehnyt. On kyllä hienoa että meillä on sellainen puolustaja ja Jeesus, joka jatkuvasti ottaa meidät suuressa rakkaudessaan vastaan. Antaa meille anteeksi ja lahjoittaa vielä oman pyhyytensä meille. Tämähän on valtavan ilon lähde. Ei siihen perisyntiin tarvitse takertua, kun meillä on niin hieno lupaus annettu paljon paremmasta.

Kirjoittaja

Pekka Pesonen
Pekka Pesonen
En osaa olla huolissani kirkon kriisistä. Sisältyyhän jokaiseen kriisiin aina myöskin mahdollisuuksia. Yllättäviä käänteitä kirkkohistoriamme on täynnä. Odotan jotain hyvää tästäkin vielä tulevan. Luovana ja jääräpäisenä tyyppinä koluan kaikki vaikeimmat tiet. Helpommalla pääsisi, kun osaisi olla hiljaa, mutta kun en osaa. Kova pää on jo saanut monta kovaa kolhua. Luulisi niiden jo riittävän. Verovirkailijan ura on takana ja siitäkin uskaltaa jo mainita. Eläkeläisenä ei näköjään saa sitäkään aikaan, mitä työelämässä sai, kun oven illalla sulki. Mitä kaikkea sitä on silloin ehtikään: puheenjohtamisia, , nuorisotyötä, lähetyssihteeri, raamattupiirejä, saarnoja ja Avioparitoimintaa. Siinä ehkä rakkaimmat vapaaehtoistehtävät. Kaikkea tuota ja paljon muuta on takana. Nyt kuluu aika näissä pohdiskeluissa. Eikä tiedä voiko edes itseään ottaa kovin vakavasti.