Maailma on vakavan kriisin keskellä. Se ei ole vain tuolla jossain muualla, vaan myös täällä.
Koronaviruksen aiheuttama virustauti COVID-19 on nyt pandemia. Kulkutauti on nimeltä epidemia ja kun sellaisen kulku muuttuu maailmanlaajuiseksi on se pandemia.
Huoli ja pelko on nyt ihan normaalia. Se on sallittua, mutta tulisi myös yrittää luottavaisesti toivoa.
Jeesuksen viimeiset sanat ristillään olivat: Se on täytetty! Hänen kerrotaan “osoittaneen täydellistä rakkautta loppuun asti” (Joh. 13:1).
Kallistos Ware selittää: “Mikä on täytetty? Me vastaamme: kärsivän rakkauden työ. Rakkaus on voittanut vihan. Kristus, meidän Jumalamme, on rakastanut omiansa äärimmäiseen loppuun saakka.”
Nyt on hyvä huomata, että kyse on Jumalasta. Jos halutaan verrata erilaisia jumalakäsityksiä, niin kristinuskon jumalakäsitys on huikea. Siinä ei ole kyse alistavasta taivaallisesta pikkusieluisesta hirmuvaltiaasta, vaan maailmaan nöyrästi alentuvasta kaikkeuden Jumalasta.
Usko ei lupaile vapautumista kärsimyksistä. Itse Jeesus muistutti, että jokaisen on otettava ristinsä. Ware totesi hyvin: “Kristus ei osoita meille kiertotietä kärsimyksen ohi vaan tien sen läpi. Hän ei ole meidän sijaisemme vaan pelastava toveri.”
Nyt ei ole tarkoitus mennä sen enemmän teologian syvyyksiin.
Risti on merkki hullusta Jumalan rakkaudesta (ilmaisu manikos eros on Nikolaos Kabasilaksen ja törichten Liebe Gottes on Joseph Ratzingerin).
Se ei niinkään ole ihminen, joka menee Jumalan luokse, vaan Jumala tulee ihmisen luokse.
Blogikirjoituksen taustalla on saarna Myllypuron ortodoksisessa kappelissa 15.3.2020. Lainaukset Kallistos Warelta on kirjasta Ortodoksinen tie. Jumalan hullu rakkaus ilmaukset ovat Nikolaos Kabasilaksen kirjasta The Life of Christ ja Joseph Ratzingerin kirjasta Johdatus kristinuskoon.
” Risti on merkki hullusta Jumalan rakkaudesta. ”
Todellakin hullu, se ei tarjoa ennaltaehkäisyä edes yrityksenä, vaan puhdistumista kärsimyksen kautta.
Jos pilaa elämänsä, on edessä kärsimys, jos haluaa juoda maljansa loppuun saakka, ei ole kuin kaksi vaihtoehtoa nousta tai kuolla. Jos kysymys on huumeista sieltä ei juurikaan enää voi nousta.
Kun henki lähtee, voi sanoa, ’Se on täytetty.’
Näinhän asia on, kuten blogisti toteaa, ettei usko vapauta kärsimyksistä. Raamattu ja elävä elämä sen sijaan puhuu päinvastaista kieltä. Enpä sanoisi aivan niinkään, että ”risti on merkki hullusta Jumalan rakkaudestä.” Päinvastoin se on merkki Jumalan armosta ristin keskellä. Vanha Aatami täytyy pitää kurissa ristillä, että Kristus saisi muotoa meissä.
Anteeksi vain pojat, mutta armolässytys on erittäin epämiehekästä, pyrkikää olemaan kunnon miehiä ihan vain reippaasti ja rehellisesti ja raikkaasti.
Tuo mitä toivot on niin vaikeaa Tarja, kun on saanut Armoa Armon päälle, nyrkit on laskettu alas, väkivalta ja oma voimaisuus on kukistettu. Rakkautta, laupeutta ja Armoa kaikille ja hyvää Pääsisäisen odotusta.
ismo
”Kun on saanut Armoa, Armon päälle. ”
Kyllä se rentouttaa, olihan jo varhain tapana sanoa talon rouvaa tervehdittäessä ; Teidän armonne.
Tarja
Ei se nyt oikein kivaakaan olisi, jos me kaikki hyvin armottomasti toisiamme kohtelisimme näinä vaikeina aikoina, kun ”Dance makabre” on temmannut piirileikkiin kaikki ihmiset, erotuksetta.
Kosti
Armosta ei ole pakko sukeltaa armottomuuteen, siinä välissäkin luulisi olevan jotakin …. normaalia, …. maanpinnalla olemista, joka ei ole kumpaakaan, edellä mainituista.
Tarja
Eikö se ole normaalia, että me ihmiset yleisesti ottaen voimme jutella sovussa vaikkapa naapurimme kanssa myös tästä vaikeasta asiasta, joka meitä on kohdannut, tai jostakin muusta asiasta. Vai mitä tarkoitat tuolla normaalilla? Valitettavasti siitä ei vaan pääse mihinkään, että tämä maailma on se mikä on.
Eikö tämä ihmisen elämä ole nimenoman ns. maanpinnalla olemista. Jos se on jotakin muuta, niin arkirealismi tulee eteen ennemmin tai myöhemmin. Valitettavasti täällä mailmassa olemiseen liittyy kärsimys tavalla tai toisella. Sitähän blogi varsinaisesti käsittelee. Myönnän sen, että kärsimys, sen alle joutuminen ja siitä kirjoittaminen ei ole helppo aihe. Ei se ole ollut helppoa koskaan, kenellekkään. Varsin vaikeaa se oli Jobille.
Arvaa oliko helppo löytää lohdutuksen sanoja pitkäaikaiselle ystävälle, joka on hämmentynyt tämän meitä kaikkia kohdanneen epidemian aikana. Ei ollut. Muutamalla sanalla yritin. En tiedä onnistuinko? Epäilen.
Jumalan hullu rakkaus on realistisesti todettavissa viimiesten 2000 vuoden aikana. Kuten nyt korona viruksen ollessa. Tämä kirkon opin mukaan.
Jumalan rakkaus on lähimmäisen rakkaus, jonka me kaikki ihmiset saamme syntyessämme tänne maailmaan. Se on todella Korkeimman tahto elämiseemme. Jos ns. pelastus on olemassa niin se perustuu meidän ihmisten elämän ymmärtämiseen tästä Jumalan tahdosta.
Kosti
”Arvaa oliko helppo löytää lohdutuksen sanoja pitkäaikaiselle ystävälle, joka on hämmentynyt tämän meitä kaikkia kohdanneen epidemian aikana. Ei ollut. Muutamalla sanalla yritin. En tiedä onnistuinko? Epäilen. ”
Varmasti näin onkin, mutta eihän siitä ollut edes kysymys, vaan armon-lässytyksestä, jota en pitänyt kovin miehekkäänä.
Ja muutenkin…..
Kun jotakin hoetaan jatkuvasti, se väljähtyy, kärsii inflaation, menettää mekityksensa ja siitä tulee kuin mylly, jota jokainen voi pyörittää ohjeeksi muille, kun luulee, ettei kukaan ole vielä kuullut lähimmäisenrakkaudesta tai armosta armosta päälle ja muita kliseitä.
Tarja
Olet oikeassa, että näin siinä helposti käy. Olen miettinyt ihan samaa….sanat kärsivät helposti inflaation. Jospa siirrytään hieman toisiin aatoksiin ja jätetään armo-lässytys hetkeksi ja siirrytään ”oikeutettuun toivoon.”
Immanuel Kantin ajatus ”oikeutetusta” toivosta lähtee tiedosta. Tämä oikeutettu toivo kuuluu ekumeniikan professori Risto Saarisen mukaan ihmiskunnan suuriin kysymyksiin, kuten mm. tähän korona-tilanteeseen.
[”Tiedon avulla ihminen voi yrittää toimia oikein. Kun tietää riittävästi ja yrittää toimia oikein, on Kantin mukaan oikeus myös toivoa.”
Kant ei tarkoita, että uskottaisiin sokeasti auktoriteetteihin ( totean: tämä ei ole Kantille nimenomaan ”uskon asia”), vaan voimme sopeutua ja ottaa vastaan parasta mahdollista asiantuntijatietoa. Kun toimimme heidän antamien ohjeidensa mukaan, meillä on perusteltu syy toivoa, että omilla teoilla on vaikutusta.
Yksinkertaisen oikeutetun toivon logiikka menee näin: hanki tietoa ja edistä hyviä asioita. Silloin voit oikeutetusti toivoa, että teoillasi on myöhemmin tulevaisuudessa vaikutusta.
Lopputulos: Takeita siitä, että nämä toiveet toteutuisivat ei ole. Toivon pohja rakentuu sille, että itse tietää ja yrittää tehdä hyvin ja oikein.”] (Näin: Risto Saarinen)
Tässä toivon pohja Kantin mukaan perustuu siten itseen ja luottamalla ihmisten tekemisiin ja entäpä tämä ”paras mahdollinen asiantuntijatieto”? Entäpä jos kaikki romahtaa, kun takeita ei ole, niin mihin asetamme toivomme? Ilmeisesti sitten parhaaseen mahdolliseen asiantuntijatietoon.
Hieman alatyyliä käyttäen voisi ajatella ,että Jumala jossain vaiheessa rupesi tuumimaan tyyliin että : ”Voi voi tuo luominen ei nyt mennyt oikein niin kuin olin sen ajatellut. Asia täytyy hoitaa. Rupeankin ihmiseksi ja katsotaan miten se menee”.
No ,se meni niin kuin raamatunlukijat tietävät.
Jumala epäonnistui luodessaan ihmisen. Kaikkivaltiaana hänen olisi pitänyt tietää seuraukset. Sitten tarjotaan ristiä.
Köyhän ihmisen risti on painavampi kuin rikkaan. Rahalla saa kevennystä. Armokin kohtaa sellaisen, jolla on jo kaikki muu.
Kiitos kommenteista. Paljon hyviä. Haastavaa on kertoa rististä.
Väittäisin, että ristin keskeisin sanoma on, että sen ”kautta tuli ilo kaikkeen maailmaan” (ortodoksinen veisu).
Itse yritän blogikirjoituksissa käyttää tasan 200 sanaa. Nyt käytin parisataa sanaa näin.