Jumalan hullu rakkaus

Maailma on vakavan kriisin keskellä. Se ei ole vain tuolla jossain muualla, vaan myös täällä.

Koronaviruksen aiheuttama virustauti COVID-19 on nyt pandemia. Kulkutauti on nimeltä epidemia ja kun sellaisen kulku muuttuu maailmanlaajuiseksi on se pandemia.

Huoli ja pelko on nyt ihan normaalia. Se on sallittua, mutta tulisi myös yrittää luottavaisesti toivoa.

Jeesuksen viimeiset sanat ristillään olivat: Se on täytetty! Hänen kerrotaan “osoittaneen täydellistä rakkautta loppuun asti” (Joh. 13:1).

Kallistos Ware selittää: “Mikä on täytetty? Me vastaamme: kärsivän rakkauden työ. Rakkaus on voittanut vihan. Kristus, meidän Jumalamme, on rakastanut omiansa äärimmäiseen loppuun saakka.”

Nyt on hyvä huomata, että kyse on Jumalasta. Jos halutaan verrata erilaisia jumalakäsityksiä, niin kristinuskon jumalakäsitys on huikea. Siinä ei ole kyse alistavasta taivaallisesta pikkusieluisesta hirmuvaltiaasta, vaan maailmaan nöyrästi alentuvasta kaikkeuden Jumalasta.

Usko ei lupaile vapautumista kärsimyksistä. Itse Jeesus muistutti, että jokaisen on otettava ristinsä. Ware totesi hyvin: “Kristus ei osoita meille kiertotietä kärsimyksen ohi vaan tien sen läpi. Hän ei ole meidän sijaisemme vaan pelastava toveri.”

Nyt ei ole tarkoitus mennä sen enemmän teologian syvyyksiin.

Risti on merkki hullusta Jumalan rakkaudesta (ilmaisu manikos eros on Nikolaos Kabasilaksen ja törichten Liebe Gottes on Joseph Ratzingerin).

Se ei niinkään ole ihminen, joka menee Jumalan luokse, vaan Jumala tulee ihmisen luokse.


Blogikirjoituksen taustalla on saarna Myllypuron ortodoksisessa kappelissa 15.3.2020. Lainaukset Kallistos Warelta on kirjasta Ortodoksinen tie. Jumalan hullu rakkaus ilmaukset ovat Nikolaos Kabasilaksen kirjasta The Life of Christ ja Joseph Ratzingerin kirjasta Johdatus kristinuskoon.

 

  1. Ikuisen kuoleman edessä ei ihmistä lohduta maalliset avut. Oli rahaa tai ei. Ihmisten puheet ja lohdutukset harvoin auttavat synnin ja kuoleman edessä.

    Kyllä, on olemassa myös hätä sielun pelastuksesta, joillakin ihmisillä. Tästä hädästä on lähinnä kysymys Raamatun kontekstissa. Köyhät on aina meidän keskuudessa, ei ole puute autettavista, vaan auttajista, kukaan ei voi puolusta itseeän, sillä kukaan ei koskaan tee tarpeeksi, harva on antanut henkensä köyhien edestä, mutta se on juuri Rakkauden vaatimus meille ihmisille, ei pelkästään Kristityille.

    Jeesus sanoi: ”Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saisi sielullensa vahingon? Taikka mitä voi ihminen antaa sielunsa lunnaiksi.” Matt.16:26

  2. ”Ylistykselläni minä pidätän sinua, ettet tuhoutuisi” (Jes. 48:9): Tämä lienee tulkittavissa siten, että keskellä kärsimystä, Jumala antaa rakkauden itseään kohtaan, joka varjelee meitä loukaantumasta häneen. Siitä myös todistaa (Apt.16:25), kun Paavali ja Siilas olivat rukouksissa ja veisasivat ylistystä Jumalalle, niin vankilan muurit hajosivat maanjäristyksen voimasta.

    Vaan lujassa on kiitos ja ylistys, kun meidät ristin alle viedään. Joka tapauksessa (Jes. 48:9), (Ps. 18:4) ja (Apt16:25) todistavat Jumalan ylistämisen ja kiittämisen valtavasta voimasta. Kunpa sen oppisimme oman hätämme keskellä. Sitä meiltä ei nyt puutu, kun koko maailma on polvillaan.

Ahlbäck Lars
Ahlbäck Larshttps://twitter.com/ahlback_lars
Lähihoitaja, sairaanhoidon opiskelija ja teologian maisteri.